Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älä synnytä Kättärillä, jos olet kipuherkkä!
11.09.2010 |
Siellähän menin esikoisen synnyttämään ja kivunlievitys oli niin huonoa, että olin vielä eiliseen asti menemässä pelkosektioon.
Jorvissa käytiin edellinen kättärin kertomus lävitse ja ensinnäkin, Jorvisa annetaan epiduraali välittömästi, jätetään kanyyli, josta kätilö voi lisätä ja viimeisten tutkimusten mukaan sitä ei lopeteta ennen ponnistusvaihetta! Kättärillä rukoilin sitä ja menin totaaliseen paniikkiin lopussa, kun eivät sitä antaneet enää. Kuulemma vanhentunut käsitys, että haittaisi jotenkin ponnistusvaihetta. Se myös annettiin vasta tuntien päästä, kun huomattiin, että en vaan avaudu ilman.
En todella enää luomu-kättärillä synnyttäisi. On pelottavaa olla ihmisten armoilla ja itkeä ja rukoilla, että saa kipulääkettä, josta ei ole mitään haittaa vauvalle. Lähentelisiköhän jo hoitovirhettä...
Kommentit (35)
sairaalakohtaisia ohjenuoria, masentavaa kun vaihtelee kohtelu vuorosta riippuen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä sitten leimataan paikka. Tai kahden kokemuksen perusteella. Vuonna 2007 synnytyksiä oli Kätilöopiston sairaalassa yhteensä 5827, HUS-sairaaloissa oli 18 452 synnytystä vuonna 2009.
ja jos on tiedossa, että jollain on ollut traumaattinen synnytys, niin sen jälkeen erityisesti kyllä katsotaan, ettei se toistu. ja katsominenkin on helppoa, jos on suunnitelmat paperissa. Hyvän sairaalan olet valinnut!
Tämä siis ap:lle
Terveisin yksi kammosynnytys muualla Suomessa ja kaksi korjaavaa kokemusta Jorvissa
esimerkiksi vaihtele mm. sen mukaan kuinka paljon kudoksia kelläkin repeää ja kuinka syvältä.
t. pahasti revennyt kun lapsi tuli ulos virheasennossa
Pyysin epiduraalia 3 tuntia ja sitten puhkaistiin kalvot, ja yllätys yllätys, ei enää voinutkaan laittaa. Sen jälkeen olen synnyttänyt naikkarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajusin itseasiassa tuon kanyyliasian kirjoitettuani. :) Vähän ajatuksissani kirjoitin, käsikanyylista puhuin toki itse mutta ymmärsin sittne ettei sitä meinattu.
Kyllä minä uskon että puudute vei sen pois, koska ennen sen laittoa alkoi kauhea tarve ponnistaa, koko kroppa meni ihan kaarelle. Kätilö kiirehti laittamaan sen "jotta lapsi ei vielä syntyisi" kun en ollut tarpeeksi auki. Eikä niitä polttoja sitten enää tullutkaan.
5 olin ehkä..?
jokainen synnytys on omanlaisensa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko tottunut syömään Buranaa vai ei.
t. 3 kertaa synnyttänyt
Olen kyllä synnyttänyt ihanan pojan ja ilman mitään kipulääkitystä. Menin sairaalaan vasta melkein kokonaan avautuneena. Kotona oli mukavampaa puuskutella tuskiaan.
Synnytyskipu on siedettävissä ihan omin konstein. Buranaa kun vedetään pienimpäänkin vaivaan, ei opita tuntemaan kehoaan. Tehkää jotakin ruumiillista ennen niitä synnytyksiänne, niin tiedätte kehonne mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen synnyttänyt kaksi ihanaa tyttöä ilman puudutuksia. Puudutuksia ei ehditty antamaan, ja molemmat tytöt olivat alle 3kiloisia. Ja toisesta jäi jo traumat, kun taju lähti...Kaikki eivät voi synnyttää ilman lääkkeitä, onhan jokaisella jo aivan erilainen lantiokin!Todella typerää arvostella niitä ketkä haluaa ehdottomasti kipulääkityksen! Ja olen harrastanut myös joogaa, mutta eipä auttanut.
käsittääkseni sitä antamassa täytyy olla nukutuslääkäri tai joku muu spesiaalilääkäri, joka saattaa hyvinkin olla juuri sillä hetkellä varattuna kun itse sitä juuri heti haluaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä sen epiduraalin saa, jos juuri se lääkäri ehtii antamaan. Joskus ei ehdi, se lienee sama juttu kaikissa sairaaloissa. Kätilö sanoi myös, että välillä valitus "kun en saanut sitä epiduraalia" panee miettimään, että no saithan sen lapsen kuitenkin ja eikös sitä tultu hakemaan.
En todellakaan moiti epiduraalin ottamisesta ja haluamisesta, ja on kurja jos synnytys menee erilailla kuin toivoi. On kurja jos kivusta jää pelko. Mutta on totta, että sitä lasta sieltä haetaan, ja lapsen terveenä ulos saaminen (äitiä vahingoittamatta mieluiten :D) on pääasia.
Työskentelen alalla ja olen ollut vuosia töissä Klinikalla, Kättärillä ja Jorvissa, lisäksi kokemusta on Porvoosta ja Lohjalta.
Isoissa HUS:n sairaaloissa, joissa anestesialääkäri on koko ajan talossa (nykyään Lohjallakin) on synnytyskivun hoito melko samanlaista. Klinikalla epiduraali laitetaan keskimäärin ehkä vähän aikaisemmassa vaiheessa kuin muualla.
Nykyään kovista kivuista kärsivillä synnyttäjillä pyritään epiduraalia jatkamaan myös ponnistusvaiheessa kaikissa näissä sairaaloissa. Vielä kymmenisen vuotta sitten oli käsitystä, että epiduraali haittaa merkittävästi ponnistamista ja sitä vältettiin ponnistusvaiheessa. Toisinaan epiduraali haittaakin ponnistamista, mutta mieluummin niin kuin synnytyskivusta traumatisoitunut äiti.
Suomessa on perinteisesti hoidettu ponnistusvaiheen synnytyskipua huonommin kuin esim. USA:ssa tai Englannissa. Tämä on nykyään muuttumassa.
Synnyttäjät ovat hyvin erilaisia ja kivun kokeminen vaihtelee suuresti. Mikä toiselle on aivan kauheaa, on toiselle helppo nakki. Yksilöllinen synnytyskivun hoito on siten kaiken a ja o.
Tärkeintä on, että synnytys muodostuu äidille mahdollisimman hyväksi kokemukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä synnyttänyt ihanan pojan ja ilman mitään kipulääkitystä. Menin sairaalaan vasta melkein kokonaan avautuneena. Kotona oli mukavampaa puuskutella tuskiaan.
Synnytyskipu on siedettävissä ihan omin konstein. Buranaa kun vedetään pienimpäänkin vaivaan, ei opita tuntemaan kehoaan. Tehkää jotakin ruumiillista ennen niitä synnytyksiänne, niin tiedätte kehonne mahdollisuudet.
Ja lisäksi tällainen käytös vaarantaa lapsen hengen ja terveyden. Vai oliko kanssasi kätilö kotona?
Jos minä olisin mennyt melkein kokonaan avautuneena sairaalaan, vauva olisi kuollut.
Semmoista.
Kävin ennen synnytystä ns. pelkokeskustelun ja kirjattiin ylös toiveitani ja pelkojani ym. Sain tekstin myös postitse kotiin.
Kun menimme synnyttämään, jouduin lapsivesien mentyä odottelemaan supistuksia naistentautien(?) osastolle, jossa ei selvästikään ollut luettu tietojani. Sanoin siitä ja sen jälkeen kohtelu muuttui. Toivoin mm. että minulle kerrotaan selvästi mitä tehdään ja miksi.
Kun synnytys virallisesti alkoi ja menin synnytysosastolle takaisin, vastassa oli ihana kätilö, joka tiesi tarkkaan toiveeni ja pelkoni, oli siis valmistautunut kohtaamaan minut. Ihana synnytyskokemus tuli ja kaikki meni hyvin :) Puudutukset ym. sain nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin haluavani normikivunlievityksen. Olen lisäksi ollut seuraamassa sekä kättärin että naistenklinikan synnytyksiä ja mielikuvaksi jäi, että kättärillä kätilöt lähinnä joivat taukohuoneessa kahvia kun naikkarilla työskentelivät tarmokkaasti edistääkseen synnytyksiä. Tosin ehkä hiukan liiankin agressiivisesti makuuni, joten valitsin kompromissina jorvin, johon olen ollut tosi tyytyväinen.
Alue: Aihe vapaa
Kummatkin lapseni siellä puknnut maailmaan ja aina kivunlievitys ollut erinomaista:Ensimmäisellä kerralla epiduraali- ja toisella spinaalipuudutus (joka oli kyllä vieläkin parempi kuin epiduraali :) ).Ei mitään moitittavaa.