reindeer spotting Janin vanhemmat? Olisi mielenkiintoista

ole juuri sanavaltaa huumeiden käyttöön kun normaali jörkevä aikuinen ihminenkin tekee huonoja valintoja, saati sitten teini-ikäinen nuori joka saattaa kokea painostusta kavereiden puolelta...

ole juuri sanavaltaa huumeiden käyttöön kun normaali jörkevä aikuinen ihminenkin tekee huonoja valintoja, saati sitten teini-ikäinen nuori joka saattaa kokea painostusta kavereiden puolelta...

satun tietämään tapauksia, joissa on jouduttu väärään seuraan tai kokeiltu ensin miedommilla ja siitä koko homma on lähtenyt, retkahdettu vasta lähemmäs 30-vuotiaana jne. Vanhemmat ovat melko aseettomia, koska nuorihan voi asua jo omillaan ja kyllä sen käytön voi piilottaa melko pitkään, etenkin jos vedetään jotain nappeja ym. Mulla ei ole mitään sinisilmäisyyttä enää tallella tämän asian suhteen, toivon vaan että omat nuoret osaavat kieltäytyä edes kokeilemasta.

koska osaa liikkua kaupungilla päiväsaikaan. Eikä öisin puistoissa. Mun lapseni tuskin seurustelisi pojan kanssa joka olisi itsemurhakandidaatti. Jos minun lapseni kuolisi olisi se tuskaa mutta tuskin alkaisin sen vuoksi käyttämään huumeita. Tässä sulle esim. arvoja joiden vuoksi meidän perheessä tulee tuskin koskaan olemaan huumeongelmia vaikka kuinka yrität minua lannistaa. :) Aamen. Piste ja hyvää yötä.

Tosissasiko kuvittelet että kaikki raiskaukset tapahtuvat yöllä ja ulkona? Tietäisit vain kuinka moni tulee puolisonsa raiskaamaksi. Mutta sinun täydellisesti kasvattama tyttäresi ei tietenkään sekaantuisi tällaiseen mieheen. Kun kyllähän niillä on leima otsassa josta ne erottaa...

ole juuri sanavaltaa huumeiden käyttöön kun normaali jörkevä aikuinen ihminenkin tekee huonoja valintoja, saati sitten teini-ikäinen nuori joka saattaa kokea painostusta kavereiden puolelta...

se menee..nuoret ovat alttiita ja haavoittuvaisia.Sen kuitenkin voisin sanoa,etä puhukaa asioista avoimesti lasten kanssa.a unohtakaa peloittelu ikuisista tripeistä..se ei toimi (huomaavat että olette valehdelleet ensimmäisen kokeilunsa jälkeen...huumeet ihan totta tuntuvat hyviltä joten turhaa kieltää tosiasiaa).Tärkeää puhua seurauksista pidemmällä juoksulla.

terv.se yksi huumeisiin sortunut

vois käydää kattomassa löytyskö kirjastosta.

tavallisesta, ehjästä, rakastavasta perheestä päätyi narkomaaniksi, jonka lapset otettiin huostaan ja narkomaaniukko hakkasi. Saman perheen muut lapset eivät edes kokeilleet huumeita ja aivan sama kasvatus ja arvot.

Tiedän myös toisen perheen, jossa isoveli piikkinarkki ja muut lapset ihan tavallisia. Ehjä, normaali koti sekin.

just niitä vanhempia joiden valvovan silmän alla on helppo tehdä mitä lystää, koska eihän meidän Janica ja nico-petteri nyt huumeita käytä! hyvänenaika kun oon hellanteltut ihan itse kasvattanut hienosti arvotkin kohdallaan! apuuuva.....

jotka olette varmoja ettei oma lapsi sekaannu huumeisiin, suojelette lastanne? Pidättekö neljän seinän sisällä ja jatkuvasti vahditte heitä? Ette päästä kouluun tai harrastuksiin? Kasvatuksesta ja arvomaailmasta ei ole suojelemaan kaikelta mitä elämä voi tuoda tullessaan.

[Ihmettele koko Tiinaa. Miten se päästettiin 16 vuotiaana New Yorkiin?

[/quote]

Eihän Tiina yksin Ameriikassa ollut, alussa ainakaan.

ja jättänyt huumeet sekä huumeporuka ja selvinnyt joutumatta vaikeuksiin.



Omasta kokemuksestani voin sanoa ettei perhearvoilla ole näissä tilanteissa kauheasti merkitystä, jos ollenkaan. Oma porukkani, jossa huumeita kokeiltiin ja käytettiin, ei ollut mikään narkkariporukka vaan ystäväpiiri täynnä hyvin toimeentulevia töissäkäyviä tai menestyviä opiskelevia nuoria, vähemmän menestyviä ja kaikkea siltä väliltä.



Se seikka, joka tässä tilanteessa ratkaisee, kuka joutuu pohjalle eli päätyy niihin varsinaisiin narkkaripiireihin kodittomaksi, varastelemaan yms, on kunkin ihmisen oma mieltymys päihteisiin.



Saman näkee kaikkialla nuorten ja aikuisten keskuudessa, alkoholin kanssa. Joillekin riittää se pari lasia tai kännit silloin tällöin, jotkut eivät tunnu saavan dokaamisesta millään tarpeekseen. Näitä jotka eivät tunnu saavan tarpeekseen olen nähnyt sekä huumeita käyttävissä ystävissäni sekä normaalikavereissani, joilla ainoa päihde on viina.



Ne joille viihdekäyttö tai kokeilu riittää, osaavat yleensä pitää itsestään sen verran huolta etteivät jää koukkuun tai kokeile esim heroiinia, josta kuka tahansa asiaa edes vähän tunteva tietää, ettei sitä ole mahdollisuus "vaan kokeilla", koska fyysinen riippuvuus muodostuu niin nopeasti.



Huumeitakin on siis mahdollista käyttää, jopa säännöllisesti, ilman että se näyttää aiheuttavan käyttäjän elämässä mitään ongelmia. Tätä ei vain valistuksessa kerrota. Huumevalistuksesa maalaillaan nuorille ainoastaan kuvia ruiskuista ja likaisista patjoista ja rappiosta, vaikka todellisuus on ihan muuta. Uskon että jokainen lapsi, nuori tai aikuinen joka joutuu kylmiltään tilanteeseen joka sisältää näitä rappionarkkareita, likaisia ruiskuja ja törkyisen huumeluolan, osaa arvioida tilanteen ja lähteä nopeasti pois. Mutta todellisuudessa tarvitaan aika pitkä tie ennenkuin sinne valistuksen maalailemaan kauhukuvaan joudutaan, ja sitten kun itsensä sieltä löytää, ei ulospääsyä enää olekaan.



Kovin rikkinäisestä perheestä kotoisin olevalla nuorella on varmasti suurempi riski olla tätä ryhmää joille mikään ei riitä, ja jotka haluavat päihtyä joka päivä ja koko ajan, mutta kyse ei siltikään ole perheestä. Kyse on itsetunnosta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, siitä että elämässä on itselle merkityksellisiä asioita, tekemistä, ystäviä yms.. Siihen vaaditaan siis että koko paketti on kunnossa, eli ei mikään helppo tehtävä vanhemmille.



Kysykää jos haluatte tietää jotain. Olen itsekin jo vanhempi ja miettinyt näitä asioita paljon.

koska osaa liikkua kaupungilla päiväsaikaan. Eikä öisin puistoissa. Mun lapseni tuskin seurustelisi pojan kanssa joka olisi itsemurhakandidaatti. Jos minun lapseni kuolisi olisi se tuskaa mutta tuskin alkaisin sen vuoksi käyttämään huumeita. Tässä sulle esim. arvoja joiden vuoksi meidän perheessä tulee tuskin koskaan olemaan huumeongelmia vaikka kuinka yrität minua lannistaa. :) Aamen. Piste ja hyvää yötä.

Tosissasiko kuvittelet että kaikki raiskaukset tapahtuvat yöllä ja ulkona? Tietäisit vain kuinka moni tulee puolisonsa raiskaamaksi. Mutta sinun täydellisesti kasvattama tyttäresi ei tietenkään sekaantuisi tällaiseen mieheen. Kun kyllähän niillä on leima otsassa josta ne erottaa...

anteeksi nyt vain kaikki raiskatut, en vain ymmärrä miten ihmiset joutuu raiskatuksi ellei omassa päätöksentekokyvyssä ole jotakin häikkää.

Itse esim. olen liikkunut öisin, ja liftannut. En vain suomessa mutta myös ulkomailla.

Koskaan minua ei ole raiskattu, koska osaan lukea ihmisiä todella hyvin ja ennustaa minne ja kenen kyytiin kannattaa mennä. Keneen voin luottaa ja keneen en.

Osaan tarkkailla myös ympäristöä. En lenkkeilisi illalla polulla missä näyttää vähänkään siltä, että voisi tulla raiskatuksi.

Siis kaikenkaikkiaan pidän ihmisiä, jotka joutuvat raiskatuksi, vähän yksinkertaisina ja tyhminä.

Tuomitsen kuitenkin raiskauksen rikoksena, enkä saoisi tätä koskaan ääneen kenellekään raiskatulle, koska en halua syyllistää

ja jättänyt huumeet sekä huumeporuka ja selvinnyt joutumatta vaikeuksiin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa ettei perhearvoilla ole näissä tilanteissa kauheasti merkitystä, jos ollenkaan. Oma porukkani, jossa huumeita kokeiltiin ja käytettiin, ei ollut mikään narkkariporukka vaan ystäväpiiri täynnä hyvin toimeentulevia töissäkäyviä tai menestyviä opiskelevia nuoria, vähemmän menestyviä ja kaikkea siltä väliltä.

Se seikka, joka tässä tilanteessa ratkaisee, kuka joutuu pohjalle eli päätyy niihin varsinaisiin narkkaripiireihin kodittomaksi, varastelemaan yms, on kunkin ihmisen oma mieltymys päihteisiin.

Saman näkee kaikkialla nuorten ja aikuisten keskuudessa, alkoholin kanssa. Joillekin riittää se pari lasia tai kännit silloin tällöin, jotkut eivät tunnu saavan dokaamisesta millään tarpeekseen. Näitä jotka eivät tunnu saavan tarpeekseen olen nähnyt sekä huumeita käyttävissä ystävissäni sekä normaalikavereissani, joilla ainoa päihde on viina.

Ne joille viihdekäyttö tai kokeilu riittää, osaavat yleensä pitää itsestään sen verran huolta etteivät jää koukkuun tai kokeile esim heroiinia, josta kuka tahansa asiaa edes vähän tunteva tietää, ettei sitä ole mahdollisuus "vaan kokeilla", koska fyysinen riippuvuus muodostuu niin nopeasti.

Huumeitakin on siis mahdollista käyttää, jopa säännöllisesti, ilman että se näyttää aiheuttavan käyttäjän elämässä mitään ongelmia. Tätä ei vain valistuksessa kerrota. Huumevalistuksesa maalaillaan nuorille ainoastaan kuvia ruiskuista ja likaisista patjoista ja rappiosta, vaikka todellisuus on ihan muuta. Uskon että jokainen lapsi, nuori tai aikuinen joka joutuu kylmiltään tilanteeseen joka sisältää näitä rappionarkkareita, likaisia ruiskuja ja törkyisen huumeluolan, osaa arvioida tilanteen ja lähteä nopeasti pois. Mutta todellisuudessa tarvitaan aika pitkä tie ennenkuin sinne valistuksen maalailemaan kauhukuvaan joudutaan, ja sitten kun itsensä sieltä löytää, ei ulospääsyä enää olekaan.

Kovin rikkinäisestä perheestä kotoisin olevalla nuorella on varmasti suurempi riski olla tätä ryhmää joille mikään ei riitä, ja jotka haluavat päihtyä joka päivä ja koko ajan, mutta kyse ei siltikään ole perheestä. Kyse on itsetunnosta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, siitä että elämässä on itselle merkityksellisiä asioita, tekemistä, ystäviä yms.. Siihen vaaditaan siis että koko paketti on kunnossa, eli ei mikään helppo tehtävä vanhemmille.

Kysykää jos haluatte tietää jotain. Olen itsekin jo vanhempi ja miettinyt näitä asioita paljon.

Mutta kotoahan se itsetunto ja kokonaisvaltainen hyvivointi saadaan

Sitä nimenomaan tarkoitin, että tuo on ainoa mitä vanhemmat voivat tehdä. Perheen arvoilla ei sinänsä ole mitään merkitystä elleivät ne ole myös perheessä kasvaneen lapsen arvot. Lapsi kun ei ole mikään tyhjä taulu, johon vanhempien arvot siirtyvät automaattisesti.

On myös otettava huomioon koulukiusaamisen ja muiden ikävien tilanteiden mahdollisuus lapsuudessa ja nuoruudessa, joille vanhemmat eivät voi mitään.

Ja kaikista näistä huolimatta hyvässä perheessä kasvaneella nuorella voi olla tarve sekoittaa päänsä ja paeta todellisuutta, vaikka vanhemmat olisivat tehneet kaiken oikein.

Siskoni joutui 14-vuotiaana neljän aikuisen miehen raiskaamaksi. Oli tulossa pyörällä poikaystävältään, iltayöstä, rauhallinen pientaloalue pienehkössä kaupungissa. Miehet pysäyttivät pyöräilevän siskon.

Entäs se kun äiti oli pienen lapsen (oliko kaksivuotias) kanssa itäkeskuksessa keskellä päivää ja joutui raiskatuksi kun lapsi katseli rattaissa?

Sä olet kyllä harvinaisen naiivi ja tyhmä, oikeasti.

koska osaa liikkua kaupungilla päiväsaikaan. Eikä öisin puistoissa. Mun lapseni tuskin seurustelisi pojan kanssa joka olisi itsemurhakandidaatti. Jos minun lapseni kuolisi olisi se tuskaa mutta tuskin alkaisin sen vuoksi käyttämään huumeita. Tässä sulle esim. arvoja joiden vuoksi meidän perheessä tulee tuskin koskaan olemaan huumeongelmia vaikka kuinka yrität minua lannistaa. :) Aamen. Piste ja hyvää yötä.

Tosissasiko kuvittelet että kaikki raiskaukset tapahtuvat yöllä ja ulkona? Tietäisit vain kuinka moni tulee puolisonsa raiskaamaksi. Mutta sinun täydellisesti kasvattama tyttäresi ei tietenkään sekaantuisi tällaiseen mieheen. Kun kyllähän niillä on leima otsassa josta ne erottaa...

anteeksi nyt vain kaikki raiskatut, en vain ymmärrä miten ihmiset joutuu raiskatuksi ellei omassa päätöksentekokyvyssä ole jotakin häikkää.

Itse esim. olen liikkunut öisin, ja liftannut. En vain suomessa mutta myös ulkomailla.

Koskaan minua ei ole raiskattu, koska osaan lukea ihmisiä todella hyvin ja ennustaa minne ja kenen kyytiin kannattaa mennä. Keneen voin luottaa ja keneen en.

Osaan tarkkailla myös ympäristöä. En lenkkeilisi illalla polulla missä näyttää vähänkään siltä, että voisi tulla raiskatuksi.

Siis kaikenkaikkiaan pidän ihmisiä, jotka joutuvat raiskatuksi, vähän yksinkertaisina ja tyhminä.

Tuomitsen kuitenkin raiskauksen rikoksena, enkä saoisi tätä koskaan ääneen kenellekään raiskatulle, koska en halua syyllistää

Rankan elämän poika koki :(

nähdä minkälaiset vanhemmat hänellä oli. Mietin tässä vain, että voiko kuka tahansa ja kenen tahansa lapsi päätyä vastaavanlaiseen tilaan?

ja jättänyt huumeet sekä huumeporuka ja selvinnyt joutumatta vaikeuksiin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa ettei perhearvoilla ole näissä tilanteissa kauheasti merkitystä, jos ollenkaan. Oma porukkani, jossa huumeita kokeiltiin ja käytettiin, ei ollut mikään narkkariporukka vaan ystäväpiiri täynnä hyvin toimeentulevia töissäkäyviä tai menestyviä opiskelevia nuoria, vähemmän menestyviä ja kaikkea siltä väliltä.

Se seikka, joka tässä tilanteessa ratkaisee, kuka joutuu pohjalle eli päätyy niihin varsinaisiin narkkaripiireihin kodittomaksi, varastelemaan yms, on kunkin ihmisen oma mieltymys päihteisiin.

Saman näkee kaikkialla nuorten ja aikuisten keskuudessa, alkoholin kanssa. Joillekin riittää se pari lasia tai kännit silloin tällöin, jotkut eivät tunnu saavan dokaamisesta millään tarpeekseen. Näitä jotka eivät tunnu saavan tarpeekseen olen nähnyt sekä huumeita käyttävissä ystävissäni sekä normaalikavereissani, joilla ainoa päihde on viina.

Ne joille viihdekäyttö tai kokeilu riittää, osaavat yleensä pitää itsestään sen verran huolta etteivät jää koukkuun tai kokeile esim heroiinia, josta kuka tahansa asiaa edes vähän tunteva tietää, ettei sitä ole mahdollisuus "vaan kokeilla", koska fyysinen riippuvuus muodostuu niin nopeasti.

Huumeitakin on siis mahdollista käyttää, jopa säännöllisesti, ilman että se näyttää aiheuttavan käyttäjän elämässä mitään ongelmia. Tätä ei vain valistuksessa kerrota. Huumevalistuksesa maalaillaan nuorille ainoastaan kuvia ruiskuista ja likaisista patjoista ja rappiosta, vaikka todellisuus on ihan muuta. Uskon että jokainen lapsi, nuori tai aikuinen joka joutuu kylmiltään tilanteeseen joka sisältää näitä rappionarkkareita, likaisia ruiskuja ja törkyisen huumeluolan, osaa arvioida tilanteen ja lähteä nopeasti pois. Mutta todellisuudessa tarvitaan aika pitkä tie ennenkuin sinne valistuksen maalailemaan kauhukuvaan joudutaan, ja sitten kun itsensä sieltä löytää, ei ulospääsyä enää olekaan.

Kovin rikkinäisestä perheestä kotoisin olevalla nuorella on varmasti suurempi riski olla tätä ryhmää joille mikään ei riitä, ja jotka haluavat päihtyä joka päivä ja koko ajan, mutta kyse ei siltikään ole perheestä. Kyse on itsetunnosta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, siitä että elämässä on itselle merkityksellisiä asioita, tekemistä, ystäviä yms.. Siihen vaaditaan siis että koko paketti on kunnossa, eli ei mikään helppo tehtävä vanhemmille.

Kysykää jos haluatte tietää jotain. Olen itsekin jo vanhempi ja miettinyt näitä asioita paljon.

suurimmaksi osaksi samaa mieltä ja on ihan totta täytyy ymmärtää että huumeita ja huumeidenkäyttäjiä on monessa eri "luokassa".Yhtä lailla huumeidenkäyttäjien keskuudessa esim.kokaiinia sniffaneet katsovat piikkipirinistiä alaspäin...eivät kaikki ole samaa massaa niinkuin ei muutenkaan elämässä ihmiset ole samanlaisia.Joten,tuo mistä puhuit että on pitkä matka rappionarkkarin elämään pitänee pitkälti paikkaansa,näin se yleensä menee,vaan meni minulta pari tuttua muutamassa kuukaudessakin..meni työt,perhe,ystävät,asunto ym. ja löysi tsensä luukuista pyörimästä,vain muutamassa kuukaudessa.Riippuu juuri siitä pyöriikö minkäkin "luokan" huumeidenkäyttäjien keskuudessa.Heroinistiä ei kiinnosta kuin se pakosti saatava seuraava annos,ku taas piriä ajoitain käyttävä insinööri voi jatkaa duunia normaalisti.Myös paikkakunnittain voi olla eroja.Toisaalla subua käyttävää halveksitaan kun taas toisaalla siihen ei kiinnitetä edes huomiota käyttäjien keskuudessa.Siitä olen kanssai eri mieltä ,että pääseekö sieltä rappionarkomaniasta pois.Jos tarpeeksi itse sitä haluaa,niin kyllä pääsee.Olen siitä elävä esimerkki :).Samoin tunnen useampia.Tie on pitkä kaikkine hepatiittihoitoineen,terapioineen jne.mutta aina on toivoa.Nyt on muutama vuosi mennyt niin etten enää juuri ajattele huumeita ja koen olevani niistä täysin vapaa.Sanonta kerran nisti,aina nisti ei todellaakaan pidä paikkansa.Se joka ollut 9v kuivilla.

Itse olen myös käyttänyt koko nuoruusiän huumeita. Tuli pyörittyä erilaisissa porukoissa, oli todellisia sekakäyttäjiä, opiaattien käyttäjiä, LSD:n, pilven ja essojen käyttäjiä ja piripäitä. Eroja oli paljon, kaikki eivät tehneet rikoksia, jotkut kävivät töissä tai opiskelivat yliopistolla. Monenlaisia perhetaustoja, enkä näkisi rikkinäisiä perheitä yhdistävänä tekijänä huumeiden käytölle.



Huumeiden koukuttavuudesta voidaan olla montaa mieltä. Heroiinin käyttäjät eivät usein puhu amfetamiinista koukuttavana huumeena. Ongelma onkin, että huumeisiin ei jää heti koukkuun niin että itse huomaisi. Ne joilla on enemmän henkistä pääomaa pystyvät lopettamaan pitkänkin käytön jälkeen. Huumeiden koukuttavuus tulee usein yllätyksenä käyttäjille. Itse kokeilin todella nuorena amfetamiinia, pakenin todellisuutta moneksi vuodeksi. Tuntui aina, että katsoin ulkopuolelta huumemaailmaa. Paljon tuttuja kuoli, tapettiin ja istui aina toistamiseen vankilassa. Itse lopetin aikuisiällä, kun "tulin järkiini" ja halusin elämältä muuta.



Riippuvuus on itse itseään ruokkiva sairaus. Se kasvaa aina käyttäessä. Nakertaa sisältä käyttäjää ja vääristää itsetuntoa, omakuvaa ja todellisuutta. Näin kaikkien huumeiden, myös alkoholin kohdalla.

miten mukavan oloinen ja komea nuori mies juo rahansa, saa tyttöystävän mutta käytöksellään menettää hänet, juo kortin pois ja tippuu armeijasta ja koulukin keskeytyy. Vanhemmat yrittää kaikkensa, mutta joku se ajaa tuon nuoren juomaan. kaikkea ei voi estää, aina voi yrittää parhaansa.

"Osaan tarkkailla myös ympäristöä. En lenkkeilisi illalla polulla missä näyttää vähänkään siltä, että voisi tulla raiskatuksi. Siis kaikenkaikkiaan pidän ihmisiä, jotka joutuvat raiskatuksi, vähän yksinkertaisina ja tyhminä."



Kyllä tilanne voi tulla vastaan, jos olet töistä illalla tulossa, ja joudut kulkemaan huonoa reittiä vaikkapa sinne bussiisi. Nim. raiskausyrityksen kokenut

Olen itse huolehtivasta ja rakastavasta perheestä. Ajauduin itse alkoholin pariin normaalia viikonloppujuhlimistietä.



Lukio keskeytyi, kaikki meni päiv v*ttua. Olin seuraavat 10 vuotta tuolla tiellä, mukana oli huumeet ja lääkkeetkin.



Mitä siinä vanhemmat olisivat voineet tehdä, kun lähdin aina kotoa pois ja virallisesti muutin 18-vuotiaana muualle.



Tässä nyt on vuosia koitettu saada elämää mallille, välillä helpompaa, välilllä vaikeampaa.