reindeer spotting Janin vanhemmat? Olisi mielenkiintoista

vaikka sun tai mun lapset eikä me välttämättä voida sille mitään. herääppäs sieltä pilvilinnoistas...

Jos kotona opetetaan tietyt arvot ja rakastetaan niin eikai kukaan lapsi päädy tollaseen.



Esim. minulla oli aika huono lapsuus. Kokeilin nuorena jopa huumeita mutta jollakin tavalla jonkinlaiset arvot minulla kuitenkin oli siellä pojalla olemassa kun tajusin, että huumeet ei ole minua varten.

nähdä minkälaiset vanhemmat hänellä oli. Mietin tässä vain, että voiko kuka tahansa ja kenen tahansa lapsi päätyä vastaavanlaiseen tilaan?

vaikka Anita Korhosen Kirjeitä Tiinalle, äiti on ihan tavallinen äiti ja tyttö ihan tavallinen tyttö kunnes sotkeutuu huumeisiin. Ja tiedän esim. kaksi poliisin poikaa, jotka kumpikin ovat alkoholisteja. Ja entäs Matti ja Hilkka Ahde? Heidänkin kultalusikka perseessä kasvanut poikansa veti kokaa nokkaan.

tulla vaikka minkälainen jos sitä ei ole rakastettu kotona ja sille ei ole opetettu arvoja. Daaa-a?



Äitikin voi olla ihan tavallinen äiti mutta äiti-lapsi suhteessa jotakin pahasti vialla.

todella ns. hyvien perheiden lapset voi sekaantua huumeisiin, muistatkos että teininä kapinoidaan yleensä vanhempia ja auktoriteettejä vastaan? nuori voi olla yllättävän nopeasti koukussa ja veloissa. tilanne riistäytyy helposti käsistä.

helpompi sekaantua kun rahaakin löytyy muotihuumeisiin tms. vaikka millä mitalla.

mitä ne arvot on, mitkä estää huumeiden kokeilun? Jos joku kokeilee niitä ihan uteliaisuuttaan, eikä tarkoituksena ole päätyä narkomaaniksi?

"Vaikka äidin tuska tyttärensä kohtalosta oli kirjeissä käsin kosketeltavissa, tuntuivat kirjeet jollain hassulla tavalla epäuskottavilta. Niissä selitettiin tapahtumia liikaa, jotta ne olisivat voineet tuntua uskottavalta kirjeenvaihdolta kahden ihmisen kesken. Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi toteutettu kerrontamuodossa. Tarina sinänsä on koskettava, 16-vuotias Tiina sortuu koviin huumeisiin, päätyy useiden katkaisuhoitojen kautta vankilaan Amerikassa, saa neljä lasta, jotka kaikki hylkää huumehouruissaan ja -himoissaan. Kirjassa kirjeiden kirjoittaja eli äiti oli hämäävän huolehtiva, hän päätti toisesta maasta käsin mitä yliopistokursseja Tiinan on opiskellessaan otettava, ohjeisti miesasioissa, antoi neuvoja miten on toimittava lasten takaisin saamisen suhteen (tämä kaikki säälitti, kun kaikesta päätellen Tiina oli samaan aikaan toisaalla niin sekaisin, ettei neuvoista varmasti ollut mitään hyötyä)."



Ihmettele koko Tiinaa. Miten se päästettiin 16 vuotiaana New Yorkiin?

mitä ne arvot on, mitkä estää huumeiden kokeilun? Jos joku kokeilee niitä ihan uteliaisuuttaan, eikä tarkoituksena ole päätyä narkomaaniksi?

voi kokeillakin ja nuoruuden hulluudessa. Mutta jos arvot on kohdillaan niin ei jää niihin koukkuun vaan osaa lopettaa ajoissa.

että osaa hakeutua itse pois sellaisesta kaveripiiristä, jonka itse huomaa olevan tuhoisa.



Arvot voi olla sellaiset, että haluaa elämältään jotakin muuta kuin olla huumehöyryissä.



Ei vain anna itselleen lupaa retkahtaa.

"Vaikka äidin tuska tyttärensä kohtalosta oli kirjeissä käsin kosketeltavissa, tuntuivat kirjeet jollain hassulla tavalla epäuskottavilta. Niissä selitettiin tapahtumia liikaa, jotta ne olisivat voineet tuntua uskottavalta kirjeenvaihdolta kahden ihmisen kesken. Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi toteutettu kerrontamuodossa. Tarina sinänsä on koskettava, 16-vuotias Tiina sortuu koviin huumeisiin, päätyy useiden katkaisuhoitojen kautta vankilaan Amerikassa, saa neljä lasta, jotka kaikki hylkää huumehouruissaan ja -himoissaan. Kirjassa kirjeiden kirjoittaja eli äiti oli hämäävän huolehtiva, hän päätti toisesta maasta käsin mitä yliopistokursseja Tiinan on opiskellessaan otettava, ohjeisti miesasioissa, antoi neuvoja miten on toimittava lasten takaisin saamisen suhteen (tämä kaikki säälitti, kun kaikesta päätellen Tiina oli samaan aikaan toisaalla niin sekaisin, ettei neuvoista varmasti ollut mitään hyötyä)."

Ihmettele koko Tiinaa. Miten se päästettiin 16 vuotiaana New Yorkiin?

asui tuolloin New Yorkissa, äiti muutti Suomeen vasta paljon myöhemmin kun tämä Tiina asui jo kadulla ja ties missä. Minustakin noissa kirjeissä selitettiin juttuja ihmeen tarkasti, mutta sille äidille oli sanottu jossain koulutuksessa, että huumeiden käyttäjä pitäisi ankkuroida todellisuuteen. Ei varmaan ole ollut mikään täydellinen äiti, mutta eipä ole kukaan muukaan.

Ja tosiaan jos haluaa elää siinä harhassa, että omat lapset on kilttejä kullannuppuja kehdosta hautaan, niin siitä vaan. Onpahan niillä enemmän mahdollisuuksia tehdä mitä lystää, kun vanhemmat ei osaa epäillä mistään.

että osaa hakeutua itse pois sellaisesta kaveripiiristä, jonka itse huomaa olevan tuhoisa.

Arvot voi olla sellaiset, että haluaa elämältään jotakin muuta kuin olla huumehöyryissä.

Ei vain anna itselleen lupaa retkahtaa.

olen oikein ymmärtänyt niin kaikki ne narkomaanit on joskus vain kokeilleet huumeita, sillähän niihin juuri jää koukkuun..

Ja se kaveripiiri, missä ruvetaan huumeita kokeilemaan, ei välttämättä ole mikään stereotyyppinen narkomaanikerho, vaan ne kaikki voi olla ihan hyvistä kodeista ja koska nuoruudessa kokeillaan kaikkea, niin sitten vaan ajatellaan, että eipä näihin nyt yhdestä kerrasta koukkuun jäädä ja siinä sitä ollaan.

"Vaikka äidin tuska tyttärensä kohtalosta oli kirjeissä käsin kosketeltavissa, tuntuivat kirjeet jollain hassulla tavalla epäuskottavilta. Niissä selitettiin tapahtumia liikaa, jotta ne olisivat voineet tuntua uskottavalta kirjeenvaihdolta kahden ihmisen kesken. Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos se olisi toteutettu kerrontamuodossa. Tarina sinänsä on koskettava, 16-vuotias Tiina sortuu koviin huumeisiin, päätyy useiden katkaisuhoitojen kautta vankilaan Amerikassa, saa neljä lasta, jotka kaikki hylkää huumehouruissaan ja -himoissaan. Kirjassa kirjeiden kirjoittaja eli äiti oli hämäävän huolehtiva, hän päätti toisesta maasta käsin mitä yliopistokursseja Tiinan on opiskellessaan otettava, ohjeisti miesasioissa, antoi neuvoja miten on toimittava lasten takaisin saamisen suhteen (tämä kaikki säälitti, kun kaikesta päätellen Tiina oli samaan aikaan toisaalla niin sekaisin, ettei neuvoista varmasti ollut mitään hyötyä)."

Ihmettele koko Tiinaa. Miten se päästettiin 16 vuotiaana New Yorkiin?

asui tuolloin New Yorkissa, äiti muutti Suomeen vasta paljon myöhemmin kun tämä Tiina asui jo kadulla ja ties missä. Minustakin noissa kirjeissä selitettiin juttuja ihmeen tarkasti, mutta sille äidille oli sanottu jossain koulutuksessa, että huumeiden käyttäjä pitäisi ankkuroida todellisuuteen. Ei varmaan ole ollut mikään täydellinen äiti, mutta eipä ole kukaan muukaan.

Ja tosiaan jos haluaa elää siinä harhassa, että omat lapset on kilttejä kullannuppuja kehdosta hautaan, niin siitä vaan. Onpahan niillä enemmän mahdollisuuksia tehdä mitä lystää, kun vanhemmat ei osaa epäillä mistään.

Jos se oikeesti välitti lapsestaan niin sen olisi pitänyt ottaa se lapsi pois sieltä kadulta.

Kyllä vain on vanhempien omaa laiskuutta, ettei niitä lapsia saada pois huumeringeistä.

Ajatteletko, että se ihan tavallinen Irmeli on hyvä äiti, koska on tavallinen? Ja että Urpon perhe on "hyvä perhe" koska niillä on kolme autoa?



Sä nyt et ole ymmärtänyt tota "hyvän kodin" määritelmää ihan täysin.



Hyvä koti ei ole riippuvainen ulkoisista statussymbooleista.

Jos se oikeesti välitti lapsestaan niin sen olisi pitänyt ottaa se lapsi pois sieltä kadulta.

Kyllä vain on vanhempien omaa laiskuutta, ettei niitä lapsia saada pois huumeringeistä.

Tiina oli tuolloin muistaakseni jo lähempänä kolmeakymppiä, eikä ollut ilmoitellut itsestään mitään pitkään aikaan, joten ei se äiti edes tiennyt, missä tytär on. Joten milläs otat sen pois kadulta, ei se nyt siinä kotioven edessä ollut. Ja tuo äiti kyllä kustansi tyttärelle vaikka kuinka monet vieroitushoidot ja opiskelupaikat, mutta aina ne jäivät kesken. Tosin nythän on ilmestynyt uusi kirja, jossa tämä tytär on liki neljäkymmentä ja ollut jonkun aikaa erossa huumeista sekä opiskelee yliopistossa.

Ja vaikka olisi kuinka sanottu, että älä sitten sotkeennu mihinkään huumeisiin, niin se tytär voi vaikka rakastua johonkin mukavaan nuoreen mieheen, joka alkaakin käyttää huumeita ja houkuttelee mukaan myös tytön. Koska yleensä nuoret naiset kuuntelevat enemmän poikaystäviään kuin äitejään.

Kyllä niitä pitää kokeilla useammankin kerran, että on kiikissä.



Se, että päästääkö itsensä siihen jamaan, että on kiinni riippuu ihan siitä sen ihmisen itsetunnosta.



Ja itsetuntohan tunnetusti saadaan kotona vanhemmilta ja kasvatuksen kautta.



Nuori ja hölmö voi olla mutta jäädäkseen kiinni huumeisiin, on huumetta käytettävä "lääkityksenä" jotakin syvempää ongelmaa kohtaan.



Jokin kipu sillä ihmisellä on kun se haluaa turruttaa aivonsa niin, ettei enää tunne.

niin mä sulkisin tyttöni neljän seinän sisälle ja ajaisin sen kundin pois.



Tiinan tapauksessa taitaa olla niin, että äiti on hyväksynyt liian heppoista käyttäytymistä.



Mä tiedän hemmetin monta tyyppiä, jotka on hyvästä kodista ja ne on nuorena kokeilleet ties mitä hullutuksia mutta ovat vanhemmiten kyllä kuitenkin viisastuneet. Sen vuoksi, koska vanhemmat välittivät.

Ajatteletko, että se ihan tavallinen Irmeli on hyvä äiti, koska on tavallinen? Ja että Urpon perhe on "hyvä perhe" koska niillä on kolme autoa?

Sä nyt et ole ymmärtänyt tota "hyvän kodin" määritelmää ihan täysin.

Hyvä koti ei ole riippuvainen ulkoisista statussymbooleista.

olet silti hakoteillä, jos kuvittelet, että voit ohjailla lastesi ajatuksia ihan miten haluat. Se minunkin tuntema alkkis/jotain huumeita kokeillut miekkonen sanoi lapsuutensa olleen onnellinen, eikä ollut alkoholin käyttöä eikä esim. jokapäiväistä riitelyä. Mutta jos et suostu uskomaan, että onnellisten perheiden lapset voivat joutua vaikeuksiin, niin siinäpähän sitten elelet harhoissasi.

Ajatteletko, että se ihan tavallinen Irmeli on hyvä äiti, koska on tavallinen? Ja että Urpon perhe on "hyvä perhe" koska niillä on kolme autoa?

Sä nyt et ole ymmärtänyt tota "hyvän kodin" määritelmää ihan täysin.

Hyvä koti ei ole riippuvainen ulkoisista statussymbooleista.

olet silti hakoteillä, jos kuvittelet, että voit ohjailla lastesi ajatuksia ihan miten haluat. Se minunkin tuntema alkkis/jotain huumeita kokeillut miekkonen sanoi lapsuutensa olleen onnellinen, eikä ollut alkoholin käyttöä eikä esim. jokapäiväistä riitelyä. Mutta jos et suostu uskomaan, että onnellisten perheiden lapset voivat joutua vaikeuksiin, niin siinäpähän sitten elelet harhoissasi.

Välinpitämättömyyttä on ehkä kuitenkin voinut olla tai etäisyyttä.