SYYSUNELMAT-OMA KUU :-)

Monya kertaa olen tänne viime päivinä yrittänyt viestiä laittaa mutta kone on vaan herjaillut että varmenne ei oikea... Jospa nyt tulee perille, ainakin sain tuonne vauvakuumepuolelle vihdoin ilmoituksen...



Meille syntyi 3.9. pieni suuri mies, komeilla mitoilla 4760g. Synnytys oli nopea, hyvä jos äiti ja isä mukaan ehti. 3.9. kontrollikäynti Kysiin klo 9. Edellisenä iltana alkoisupistella mutta ihan tietämätön olin synnytyksen käynnistymisestä, olivat niin onnettoman mietoja, säännöllisiä kyllä, mutta en pitänyt sitä minään. Klo 9 mentiin kontrollikäynnille ja kätilö totesi paikat 8cm auki...Oltiin ihan että ööö, miten meille näin kävi, mullahan on aina käynnistetty joka synnytys ;D sitten seuraava ajatus että munhan pitää alkaa synnyttää ihan just, ja niinhän se menikin, tasan 2h niin mies oli maailmassa. Jos tuota kontrollikäyntiä ei ois ollut, olisi mies toiminut kätilönä moottoritiellä, se ois ollu varmaa.



Nyt ollaan siis harjoiteltu 6 henkisen perheen elämää, aika on aikas vähissä mihinkään, mutta jospa se tilanne korjaantuu kun pikku mies kasvaa.



Suuren suuria onnitteluja kaikille vauvautuneille

taas kaikille nyytin saaneille! RuusuRouva oli saanutkin potran pojan!



Täällä on supistellut aamuyöstä alkaen epäsäännöllisesti mutta tosi tuntuvasti joten toivottavasti ne saa jotain aikaan tuolla alapäässä... Vielä ei ole asiaa sairaalaan kun supistukset tulee joskus puolen tunninkin välein, toivottavasti ne tästä tihenisi. Eipä sitä muistanut taaskaan miten paljon ne sattuu, onneksi palkinto on sitten niin ihana =) Pikkuhiljaa olen alkanut perumaan ajatusta synnyttää ilman puudutuksia, katsotaan nyt sitten =)



Jaksamisia kaikille!

-henrietta ja masuvauva rv. 40+4 (Tänään on muuten ultran mukaan oikea laskettu aika!)

Nyt se on sitten saavutettu tuo maaginen LA.

Eilen neuvolassa rr lievästi koholla ja valkuaista yhdellä plussalla. Masuasukki jo asettunut tuohon keskelle lähtökuoppiin.

Menkkamaista juilimista muttei muuta.

Onnea RuusuRouva mahtipontisesta pojasta.! Voi olla hulinaa teidän perheessä.

Napakoita supsuja kaikille niitä odottaville.

witch

huomen aamulla!

Sectio heti aamusta jos tuuri käy nii ei tarvii odotella koko pv siellä. Rupee pelottaan kyllä niin p* ja täs itkeskelly ja muutenki mieliala heitelly oikeen urakalla. meinannu nukkumisestakaan tulla mitään! Nooh toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan äitee ja vauva terveenä kotia seuraavalla vikkolla!



Onnea kaikille jo lisääntyneille ja zemppiä vielä kärvisteleville! :)



pst. lisää tonne facebookin puolelle, tää vauva.fi ei oo niin kiva ^^

Onnea Ulpula, Liinoo, Meikku, Reimari ja Ruusurouva! Ihanaa kun vauvoja syntyy! Ja tsemppiä vielä odottaville. Mä olin itsekin ihan tuskissa viimeiset kaksi viikkoa ennen ku tyttö syntyi, joten jaan teidän tuskan. Itse en usko että synnytys käynnistyy millään poppaskonsteilla. Kun vihdoin sen tossa odotuksen viime metreillä oivalsin (kokeiltuani ässiä ynnä muuta:) maltoin loput päivät hieman levollisemmin odottaa. Supistuksia lähettelen teille odotavilla, ja jään odottelemaan uusia vauvauutisia!

Kolmeko 78 ja tyttö 7vrk

onnea kaikille vauvaantuneille. täällä vaan odotellaan.



eilen oli neuvola, painoa tullut viikossa kilo eli kaikkiaan painoa on tullut n. 10-11kg. sf-mitta laskenut sentillä (34cm), eli mukula vissiin tainnut päästä lähtökuoppiin. paineet ja hemoglobiini kunnossa.



eilen koin ensimmäisen kivuliaan supistuksenkin ja kyllähän siinä sydän hyppäs kurkkuun ja aatteli, että nytkö päästään asiaan, mutta seuraava kipeä suppari tuli vasta yöllä. nyt ei ole niitä kuulunut. kohdunsuuta vihloo, mutta limatulppaa tai muutakaan vuotoa ei ole ollut.



maanantaina taas tyksiin diabeteskontrolliin ja mahd. käynnistysaikaa varaamaan...



Ehhies 38+6

tänään kotiuduttiin vauvan kanssa. Kaikki meni hyvin ja olen vain hieman kipeämpi kuin esikoisesta.

imetys sujuu paremmin kuin esikoisen kanssa. Vauva oli minimies: 3020g ja 47cm, pää 35cm. Ekana vuorokautena paino tippui reilut 200g vielä, kun vauva vaan oksensi lapsivettä. Sitten se onkin tankannut aivan tolkuttomasti koko ajan.



Isoveli hoitaa innokkaasti vauvaa :) silittää, antaa tuttia ja leluja. suloista.



Johmaa näinkin aamulla ennen sektiota. Toivottavasti hällä meni kaikki hyvin. en enää nähnyt uudelleen, kun kotiuduimme jo sitten ja hän ei varmaan ollut vielä palannut osastolle.



Pientää ruuhkaa taysissa 15.-16.9. välisenä yönä oli 20 synnytystä, joten kaikki paikat oli täynnä. Sääliksi kävi niitä, jotka joutuivat käytävällä olemaan. Siinä oli osasyy, jonka vuoksi halusin pian kotiin.



noffetus ja Topi 3vrk

Onnea Noffetus pienestä miehestä!

Kolmeko 78

Meille syntyi toissapäivänä, eli 16.9, 40+4 viikolla tyttö! Eilen jo päästiin kotiin onneksi, vaikka onhan täällä kotona enemmän hulinaa kuin sairaalassa mutta on se koti kumminkin aina koti =) Ja tuli yhdessä yössä jo isompia lapsia niin ikäväkin =). Supistuksia alkoi tulla siis aamuyöllä 3 aikaan, puolen päivän aikaan tihenivät 5min. välein ja sairaalassa olin 2 ja puoli 5 vauva syntyi. Ammetta koitin mutta ei siinä oikein pystynyt rentoutumaan supistusten aikana niinkuin pystyasennossa pystyy joten olin siinä vain puolisen tuntia. Loppuaika menikin ilokaasun voimalla. Ponnistusvaihe oli yhtä kauhea kuin edellisissäkin synnytyksissä, tällä kertaa ponnistin kyykyssä ja välillä polvillaan ja ponnistusvaihe kesti 11min. Istukka oli tiukassa ja melkein tunnin irottelun jälkeen se vihdoin irtosi, onneksi ei tarvinnut mennä kaavintaan. Tikkejäkään ei tarvinnut laittaa onneksi, ihana on istua normaalisti heti synnytyksen jälkeen! Mitat tytöllä oli 3660g ja 52cm, melko samankokoinen kuin isommat lapset. Maanantaina pitää mennä vielä sairaalaan lääkärintarkastukseen, toivottavasti kaikki on silloinkin hyvin. Ja tietysti toivoo jo että vauva nukkuisi hyvin yöllä, nyt kolme yötä valvoneena =)



Jaksamisia kaikille vielä vauvaa odottaville ja onnea muille nyytin saaneille! Onko muuten kiinnostusta alkaa kirjoitella tuonne vauvapuolelle?

-henrietta ja tytteli 2vrk

Eli 17.9. saimme neljännen perheenjäsenemme, kun pikkuriikkinen neiti syntyi raskausviikolla 41+0. Mitat oli 3080 g, 45 cm ja py 33,5 cm. Nyt sitten vaateostoksille, kun olin varautunut yli 50 cm vauvaan ja pienimmät vaatteet on 56 senttiselle. :)



Oli kyllä aivan helvetillinen synnytys, että totesinkin että meillä taitaa lapsiluku olla nyt tässä. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 42 h, josta ponnistusvaihe alle viisi minuttia. Sairaalasta kotiuduttiin tänään, kun halusivat tarkkailla varmuudeksi tulehdusten varalta, kun oli niin pitkä aika lapsiveden menosta syntymään.

Nyt on rääpäle siis omassa sängyssä ja isosisko innoissaan hääräilee mukana. Onnea kaikille vauvan saaneille, ja kärsivällisyyttä odotukseen lopuille! :)



Untuvanhajuisin terkuin,

Harza + mukula reilu 2 vrk

Onnittelut Henriette ja Harza! Mukavaa saada vauvauutisia koko ajan.



Meillä on yöt menneet vaihtelevasti. Viime yönä vauva roikkui tissillä 03-06 ja puoli kasiin asti se huusi. olis tarvinnut välissä varmaan hieman röyhtäyttää tms. Kova poika se on syömään, mutta onneksi maitoa tulee runsaasti.



Miten muilla on lähtenyt arki käyntiin vauvan kanssa?

Ihan ensiksi onnea kaikille vauvansa saaneille! =) Ja voimia vielä odottaville!



Synnytys lähti käyntiin siis toissa viikon perjantaina aamuyöllä siinä kolmen jälkeen. Säännöllisillä supistuksilla. Puoli viiden aikaa herättelin miehen, että lähtee hakemaan mummoa esikoisen vahdiksi. Olin kuitenkin hieman epäileväinen, että näiköhän laittavat sairaalasta vielä kotiin. Sanoin mummollekkin, että lähdetää nyt ainakin näytille. Supistukset olivat kipeitä mutta kyllä niiden kansssa paremmin pärjäsi kuin esikoisen aikaan.



Sairaalassa oltiin sitten viiden jälkeen. Kätilä totesi, että liki 5cm auki eli ei kun saliin vaan. Se tieto oli helpottava, koska ketään ei enää salista kotiin käännytetä. En halunnut mitään lääkityksiä, koska supistukset olivat hallittavissa. kätilö toikin aamupalaa, kun olin vielä sellaisessa kunnossa että kykenin syömään. Siinä syödessä kivut sitten yht'äkkiä yltyivät ja aloin muistamaan miltä se synnytys tuntuikaan =) Pyysin samantien vahvenpaa kipulääkettä, koska ilokaasuun kieltäydyin edes koskemasta. Anelääkäri tulikin sitten laittamaan spinaaalin. Ja siitähän se taivas taas aukesi! =D Varsinkin, koska anelääkäri oli niin taitava että koko pistoa ei edes tuntunut (viimeksi sattui niin pirusti!!!). Spinaalin jälkeen paikat alkoivatkin aukemaan nopeasti ja pian oltiin 10sentissä. Ponnistamaan en kuitenkaan päässyt, kun supistukset olivat heikenneet. Kätilö laittoi sitten vauhtitippaa.



Spinaali alkoi heikkenemään ja kivut alkoi tuntua jo aika ikäviltä varsinkin selän puolella. Kun oli tunti mennyt niin pääsin ponnisteleen tosissani. Ponnistusvaihe kesti 33minuutti ja voi luoja tosiaan taas sitä venymisen tunnetta!!! OLin unohtanut sen tunteen kokonaan. Vauvan sydänäänet alkoivatr pikkuisen heiketä joten lääkäriä pyydettiin paikalle. Ei tosin ehtinyt edes tulemaan kun tyttö oli jo maailmassa. Taitava kätilö huomasi, että napanuora oli sekä kaulan että vartalon ympärillä. Ei saanut ujutettua tyttöä läpi, joten päätyi katkaisemaan napanuoran. Heti sen jälkeen syntyikin sitten pää ja heti perään koko tyttö. Toisin sanoen, vauva oli ollut kuin koira narussa eikä päässyt eteenpäin. Synnytys kesti reilun 6h.



Tyttö oli heti virkeä ja sain hänet rinnalleni. Siinä sitten saatiin pari tuntia olla rauhassa ja tutustua toisiimme sekä tehdä ensi-imetys. Sen jälkeen vasta oli mittaukset yms. Toisen asteen repeämä tuli mutta sisäinen sellainen joten ei haittaa millään tavalla. Kotiin päästiin 2vrk:n iässä.



Nyt sitten opeteltu elämää yhdessä. Isosisko on aivan haltioissan ja auttaa minkä ehtii. Imetys on alkanut sujua melko hyvin, ottaen huomioon että esikoisen kanssa se ei sujunut. Lisämaitoa olen joutunut antamaan vain muutama iltana ja silloinkin n 40ml ainoastaan.



Neiti viihtyy kyllä rinnalla hyvin paljon mutta se ei häiritse yhtään, koska nyt on vahva usko päällä että imetys onnistuu. Toinen rintakin oli verillä yhden illan kovasta imetyksestä johtuen ja tyttö puklasikin pienet veripuklut. Annoin sitten vuorokauden verran vain toisesta ja hoitelin rinnan kuntoon Lansinoh-voiteella. On muuten tehokas aine! Yöllä nukkuu n. 4h kerrallaan.



Nyt siellä heräiltiinkin taas syömään. Jaksuja kaikille! tuonne vauva-puolelle voisi kirjoitella.



meikku ja pikku-neiti 10vrk

onpa täällä meno hiljentynyt, kun suurin osa on jo ehtinyt siirtymään vauva-puolelle.



meillä oli TYKS:issä kontrolli eilen. Vauva reilun kokoinen, painoarvio 3,7kg. Kohdunkaula täyspitkä ja puolipehmeä ja kohdunsuu sentin verran auki. Käynnistys varattiin ensi maanantaiksi, joka sattuu olemaan myös mieheni syntymäpäivä. Katsotaan saadaanko vauvalle samalle päivälle synttärit.



Viime yö oli tuskainen. Maha oli ihan pinkeä ja kyljen kääntäminen teki kipeää. Kohdunsuuta vihloo ja nyt uutuutena myös häntäluun paikkeilla tuntuu kipua. Alkaisin olla aika valmis jo synnärin pedille ;D



Ehhies 39+3

ei mitään merkkiäkään et haluis syntyä. Esikko siis synty 40+5 ja toinen synty 39+3.

Kohdunsuu ollu pehmee ja lyhentyny ja 1cm auki jo viikolta 36+4 mut ei vaan tapahu mitään. Makuuasennossa supistelee mut ei niin että tarttes miettiä synnytykseen lähtöä :(

Sen verran pitisanoa et mulla toi sf-mitta oli yhtäkkiä hurahtanu yli käyrien, mutta ei kuulema tartte pelätä etteikö mahtuis syntymään..



Onnittelut piti toivottaa kaikille jo nyyttinsä hakeneille ja odottaville paljon suppareita puhallellaan :-)



t.Nia ja helinä rv 39+3

Takkuaa tämä palsta.. Ei anna mun laittaa viestiä...



Koittakaahan kestää mun löpinöitä. Helpompi vaan kun kirjottaa pitkästi, ni ei tarvi kahta kertaa kirjottaa. Talletan tämän nimittäin omaankin arkistoon :) Kokonaan ei ole pakko lukea :)



Perjantaina 17.9. meille syntyi iso pieni poika :) Painoa oli 5268g ja pituutta 54 cm, päänympärys 38 cm. Synnytys käynnistettiin 41+6 kalvojen puhkasulla. Tosin se ois saattanu lähteä käyntiin tarpeeks pitkällä kävelyllä ihan itekin.. Käytiin nimittäin tunti kävelemässä just ennen puhkasua, ni oli auennu sentin lisää. Eli kalvot puhkastiin kun oli 4 cm auki klo 12:37. Noin 13:45 kävin suihkussa ja siellä tuli yksi supistus. Käväsin myös täyttymässä olevassa altaassa, mutta siellä ei tullu yhtään supistusta. 14:05 suunnilleen kävin lämmittämässä geelipussin selkään ja lähdettiin miehen kanssa käymään kanttiinissa. Sillon alko supistella vähän. Kun sitte 14:20 lähdettiin kanttiinista takasin, päästiin kanttiinin perältä edellisen supistuksen laannuttua just ulos, noin 20 m matkaa, (halusin vähän raitista ilmaa) ni tuli jo seuraava. Keinuttelin siinä sitte lanteitani supistuksen ajan ja sitten lähdettiin kohti osastoa. Meinattiin vielä kiivetä portaita (5. kerros..) mutta kahden portaan jälkeen sanoin, että tästä ei tuu mitään ja mentiin sitte hissillä. Kun päästiin takasi saliin, ni supistuksia tuli 2-3 min välein. Pärjäsin siinä vaiheessa vaan ihan lantion keinuttelulla, mutta pikkuhiljaa otin äänenkäytön avuksi. Noin 14:45 pyysin sitte miestä pitämään käsiä vaan selän päällä ja pari supistusta hän keinutti mun lantiota puolelta toiselle mun keinumisen tahtiin ja se helpotti tosi paljon. Aika pian kuitenki pyysin häntä painamaan kipupisteistä aina supistuksen ajan ja se oli todella helpottavaa. Välillä kävin ammeessa, mutta Scalp-anturi ei ollu kunnolla vauvan päässä kiinni ni piti sitte nousta välillä laittamaan uutta ja käydä vessassa jne.. Ehkä 15:30 menin sitte ammeeseen enkä enää ois tullu pois sieltä.. Vauva alko jossain vaiheessa riehua mahassa ja sykkeen perustaso nousi. Sillon kätilö sanoi, että pitää nousta pois kun supistus helpottaa. Sillon se onneks sitte rauhottu. Luultavasti se hermostu siitä, kun koitin ite että kuinka alhaalla se on ja kuinka kauan pitää vielä odottaa ennen kun saa alkaa ponnistaa.. Siellä ammeessa oli hyvä olla. Vesi helpotti osaltaan ja suurempana tekijänä vielä mies painamassa selän kipupisteitä.

16:00 kätilö kehotti käymään vessassa ja halusi kattoa mikä on tilanne ja pyysi nousemaan siksi aikaa sängylle. Pääsin vessasta sängyn viereen supistuksen välissä, sitten taas sängylle ja kätilön pikatutkimus (9 cm) ja kun seuraava oli jo kovasti tulossa nousin sängyltä (siinä heijasin miestä vasten ja hän hieroi selkää)ja seuraavassa välissä melkein ehdin ammeeseen asti. Että tiuhaan tuli :) Olin siinä niin tolkuissani ja pää selvänä, että sanoin vaan että saa nähä ehtiikö ammeeseen asti, ennen kun alkaa ponnistuttaa :) Pääsin sitte ammeeseen ja ei heti seuraavalla, mutta siitä seuraavalla alko tuntua painon tunnetta. Kätilö lähti siitä vielä varottamaan kollegaa, että kohta mennään ja sano mulle vaan että älähän vielä sitte ponnista. Sanoin, että enhän mä nyt vielä kun antaa sen ite tulla. Kätilö pääsi ulos salista ja tuli seuraava supistus. Sillon alko jo tuntua ponnistamisen tarvetta ja mies soitti heti kelloa. Kätilö tuli saman tien ja kuunteli ja sanoi:" Meiän ei nyt varmasti tarvi enää tehä sisätutkimusta, saat alkaa ponnistaa sitten kun siltä tuntuu. Ja mies soittaa sitten kelloa heti kun sanon." Kätilö oli siinä vaiheessa peilin kanssa seuraamassa tilannetta. Tuli sitte seuraava supistus ja kätilö sano miehelle heti, että soitahan kelloa. Sillä supistuksella syntyi puolet päästä aikalailla työntämättä, hoin vaan "Työntää, työntää, työntää, työntää" ja annoin supistuksen tehdä töitä. Siinä vaiheessa sitten puolikas vauvan päätä pihalla hymyilin ja sanoin:"Ihanaa, aivan mahtavaa! Saan ihan kohta tän vauvan syliin!" Kätilöitä (ja miestä) vähän nauratti ja mua alko kans naurattaa ja kyselin sitte, että eikö kovin moni sano tässä vaiheessa näin :) Ei kuulemma! Sitte tulikin seuraava supistus ja taas annoin supistusten tehdä töitä ja läähätin ja kuulostelin oloa. Sanoin että nyt tuli nenä jne :) Sitten olikin pää syntynyt. Olin siis tähän asti polvillaan, roikuin kolmioraudassa ja toisestä kädestä mies puristi ns. Hoku-pistettä. Kun tuli seuraava supistus, ni hartioiden olisi pitänyt lähteä syntymään. Välillä olin siis tuntenut, miten hartiat kääntyi ihan oikein toiseen asentoon. (Ainoa vaan, että pään syntymisen ja seuraavan supistuksen välissä vauva potki itselleen vauhtia kohdunpohjasta, joka ei tuntunu kovin hyvältä.)Hartiat ei kuitenkaan lähtenyt tulemaan ja itsestä tuntui, etten saa lantiota kallistettua oikeaan asentoon, eteenpäin. Kätilö käski sitten kääntyä selälleen ilman, että vauvan pää tulee veden pinnan yläpuolelle. Yllättävän helposti se onnistui siinä supistuksen aikana. Hoitava kätilö yritti sitten auttaa hartioita syntymään, mutta ei saanut, niin käski mun nostaa lantio ylös vedestä. Roikuin siinä raudassa jalat ammeen reunassa ja nostin lantion ylös. Hoitava kätilö tuki mun jalkoja auki ja avustava kätilö otti vauvasta tukevan otteen (sanoin siinä vaiheessa, että ei sitte liian nopeasti!) ja auttoi hartiat ulos mun ponnistaessa. Mä sitten päästin lantion veteen heti, kun hartiat oli ulkona, eli vauva teki vielä sukelluksen. Hänet nostettiin sitten samantien ylös vedestä mun syliin. Kävin vauva sylissä istumaan altaan reunalla olevalle portaalle ja ihmettelemään pientä sinisen harmaata poikaa. Kun hänet nosti kokonaan veden pinnan yläpuolelle, hän tosi äkkiä alkoi huudella ja saamaan sitten väriä pintaan :) Oli todella ihana ja paljon saanut olo, kun sai sen pienen nyytin syliin! Ja sitten lähdettiin ammeesta sängylle jatkamaan homma loppuun. Loput lapsivedet mulla meni vasta kun nousin seisomaan ammeessa. Kalvoja puhkaistaessa ei tullut näkyvää vettä lainkaan, niin hyvin oli vauvan pää tulppana. Vauvan syntymäaika oli 16:15

Kun pääsin sängylle, avustava kätilö laittoi mulle oksitosiini-piikin ja vauvalle k-vitamiini-piikin ja otti napanuorasta näytteen. Siinä vaiheessa mies antoi minulle myös homeopaattista Arnicaa. Istukka syntyi 16:30 täydellisenä ja painoi hurjat 800 g! Kätilö sanoi, että peittänyt varmaan puolet kohdun pinta-alasta... Itse en sitä nähnyt. Kalvot olivat myös täydelliset, vain pieni juuri ja juuri vauvan mentävä reikä oli :)

Repeämiä ei tullut, kuin pieni pintanaarmu.



Nyt täytyy mennä syöttämään suurta pientä syöpöttelijää. Eilen kun päästiin kotiin reilu 2,5 vrk verensokeriseurannan jälkeen, on pikkuherra syönyt 2,5-3 tunnin välein eikä enää ole tarvinnut antaa lisämaitoa, koska maito nousi kohisten, kun pääsi kotiovesta sisälle.



Mukavia päiviä vauvojen kanssa ja supistuksia niitä vielä kaipaaville. Koitetaanhan pitää pino pystyssä :)



Leeti ja vauva 4 vrk

Moi!



Meidän poika on jo 9 vrk vanha, en vaan oo ehtiny kirjottaa aikasemmin. :) Eli 14.9 syntyi poika, rv 39+0. Pituutta 48 cm, painoa 3200 g.

Lapsivedet meni ma-ti välisenä yönä, ja tiistai-iltana klo 19.10 vauva oli syntynyt. :) Synnytin sitten lopulta lähes luomuna, kun synnytyksen loppuvaihe meni niin pian, ettei epiduraalia eikä spinaalia ehditty laittaa. Kohdunkaulapuudutuksen sain, mutta se meni pieleen ja vaan oikea jalka oli joka puolelta puutunut. Synnytys kesti 7 tuntia kokonaisuudessaan, että aika nopeesti meni. Kivuliasta oli kuitenkin!



Kotona ollaan oltu jo kohta viikko (oltiin vaan 3 yötä sairaalassa kun oli niin kamala ruuhka!). Hyvin sujuu, suurin "ongelma" taitaa olla oma univelka, kun en oikeen osaa nukkua päiväunia. Mutta vauva voi hyvin ja maitoa tulee myös sopivasti :)

Neuvolan terkkari kävi toissapäivänä, ja vauvan painokin on vaan -40 g syntymäpainosta.



Onko teillä muilla jo kummit ja ristiäispäivät sovittu? Meillä on yksi kummipariskunta jo kysyttynä, toinen vielä puuttuu. Nimen poika saa 13.11.



Ihania vauvapäiviä kaikille! :)



t.Tipu ja poikanen :)

Tytöntylleröinen syntyi 19 päivä. Eli sunnuntailapsi. Mittat 4300g ja 48cm. Pyöreä pötkylä.

Ihana viettää vauvan tuoksuista arkea.

Onnea muille vauvan saaneille.

Onnea synnyttäneille! =)



Laitoin vauva-puolelle pinon pystyyn.



meikku ja pikku-neiti 13vrk

Onnea RuusuRouva, noffetus, Henrietta, Harza, Leeti, Tipu ja Witch! Tulikohan kaikki? Ei oikein ole kerennyt kirjoittelemaan, mutta nyt piti tulla onnittelemaan!



Meillä kaikki edelleen hyvin. Tyttö on ihmeen hiljainen, ehkäpä tyyntä myrskyn edellä??!? Heräilee tosin aika usein, paitsi viime yönä nukuttiin lähes 5 tuntia putkeen!!! Luksusta! Isoveli on edelleen innoissaan, mutta on alkanut kiukuttelemaan aivan kamalasti. Vauvasta kyllä tykkää, halii ja pussailee jatkuvasti, mutta on meille vanhemmille aivan hirveä! Alkaa hieman hermot kiristyä..



Onko muilla muuten "kipeät" nivuset? Mä en vieläkään pysty kävelemään jalat yhdessä, kun tuntuu niin oudolta. Ihan kuin jotkut lihakset olisivat menneet sijoiltaan. Lisäksi on taas ummetusta.. Ihania vaivoja edelleen. Sitä unohtaa, että pitäisi vielä ottaa rennosti ja lepäillä, mutta vaikeeta on.



No joo, siirrytään varmaan pikku hiljaa vauva -puolelle. Tsemppiä vielä lopuille odottajille, kuu loppuu pian ja kaikki vauvat saadaan mahan tälle puolen!



reimari ja tyttö 12 vrk

Heippa kaikille!



Kirjoittelin vihdoin eilen pitkän pätkän tekstiä, ja johonkin nettiavaruuteen se sitten hävis... :/



Pikaisesti siis...



Onnea kaikille vauvan saaneille ja isot tsempit vielä odottaville. On niin tuoreessa muistissa nuo loppumetrit, että olen täydellä myötätunnolla mukana. Odottavan aika on niin pitkä.



Meillekin siis syntyi 9.9. klo. 18.47 poika mitoiltaan 4290g ja 50cm. Kirjoittelen synnytyskokemuksia sitten paremmalla ajalla. Kaikki meni ihan hyvin ja nyt ollaan totuteltu arkeen ja yritetään saada kädet ja sylit riittämään :). Vauva kasvaa silmissä ja vähän on jo nyt haikea fiilis, kun tämä on nyt meidän viimeinen lapsonen... Tissittelyt on lähteneet ihan mukavasti käyntiin ja viime yönä nukkuikin jo 5h putkeen. Ilmavaivat vähän kiusaa ja tekee toisinaan itkuiseksi. Muuten jo vähän jaksaa seurustellakin, jos vaippa on kuiva ja masu täynnä :D



Palaillaan



Mamma & muru nro 6, 15vrk