SYYSUNELMAT-OMA KUU :-)

Täällä ollaan peukut pystyssä kolmeko78:lle!! Kuulostaa jo hyvältä! =)



Nyt se sitten iski muhunkin, eilen illalla alkoi nenä vetään tukkoon ja kaktus kasvaan kurkkuun. Nyt aamulla pää kipeä ja kunnon nuha päällä. =/ Mies ja esikoinen selvisi tästä muutamalla päivällä, toivottavasti myös mä. Viime yön nukuin taas hyvin, vaikka kahden tunnin välein vessassa kävinkin.



Tänään on alkuperäinen LA. Eli panostan toivoni tähän päivään, vaikka kivuliaat supistukset ovatkin hävinneet johonkin...



Jaksellaan! =)



meikku ja taimi 40+3

Aargh! Heräsin yöllä taas klo 3 enkä ole juuri nukkunut sen jälkeen. Kamala päänsärky iski, Panadol ei auta ollenkaan. Oliskos tässä vielä raskausmyrkytys iskemässä? Järkky olo, mulla harvemmin pänsärky vaivaa. Tosin voi olla ihan tätä flunssaakin, nyt jo viidettä päivää kotona, kun tauti iski vielä poikaakin. Toivottavasti loppuu pian.



Supisteluja, tosin kivuttomia sellaisia on alkanyt tulemaan ihan kiitettävästi. Kaipa ne jotain saavat aikaiseksi. Muuten ei niin mitään oireita. Huomenna olisi LA, mutta taitaapi mennä reilusti yli.



Alkaako kaikki olla jo aivan valmiita synnyttämään? Mä kun en edelleenkään ole varma siitä. Toisaalta kaipaisi vauvaa jo syliin, kun taas toisaalta pelotttaa ihan kamalasti. Jotenkin ei sitten haittaa nämä muutamat ylimääräiset päivät odottelua. Jännittää, miten synnytys menee ja varsinkin miten arki lähtee rullaamaan. Onko teillä, kenellä jo on useampi lapsi kommentteja siitä muuttuiko elämä enemmän ensimmäisen kanssa vai toisen lapsen kanssa?



No joo, mä vetäydyn nyt ajatuksieni kanssa potemaan tätä särkyä. Jaksamisia!



reimari 39+6

täällä on menkkamaiset kivut kadonneet ja limaakaan ei enää vuoda. Päätä särki aamulla hillittömästi, mutta päiväunilla ne meni ohi.

Toisenkin koiran vien tänään hoitoon viimein. Harmittaa viedä, mutta minkäs teet, kun isäntä ei halua hoitaa. Toisaalta tiedän, että koiralla on kivaa hoidossa, kun on koirakavereita.



Mä en jaksaisi arvuutella enää tuleeko tää ennen sektiopäivää vai ei. Esikoinen ei juuri ennakkovaroitellut, mutta tää on joka toinen päivä oireillut tulostaan ja joka toinen päivä on todella rauhallista.



Viime yönä heräsin taas lätäköstä. Ekaa kertaa rinnat hulautti kunnolla maitoa sänkyyn. Esikoisesta rinnat vuosi pitkään ja hartaasti ennen synnytystä, mutta nyt on tullut harvakseltaan maitoa. Kunnon tulvia ei ole ollut ennen tätä.



Mä en jaksais enää odottaa!



noffetus 38+6

verenpaine jatkaa hidasta kohoamistaan, kun ei valkuaista niin liittyy lähestyvään synnytykseen. Painoa oli tullut miltein 3kg viimekäynnistä, sitä kun rupesin kauhistelemaan sain kuulla, että kyseinen vaaka näyttää enemmän kuin se, missä olen ennen käynnyt. Jaa, en siis ehkä olekkaan kerännyt painoa niin paljon. Vauvan päätä ei enää tuntunut oli niin lantiossa. Minulle ennenkuulumatonta että vauva on laskeutunut ennen synnytyksen käynnistymistä noinkin alas.



Reimarille sen verran omasta kokemuksesta ettei meillä esikoinen muuttanut juuri mitään, kulki kaikkialle mukana, oli tosin ns. helppo vauva. Ei ainakaan tuonnut mitään negatiivistä. Toinen meni siinä samalla mikään ei juuri muuttunut kuin rattaat :)(ikä ero 1v4kk) Kolmas vauva toi sitten vipinää lapsiperheen arkeen vaikka päikkärit menikin hyvin yksiin mutta oli jo kerhoon viemistä jne. aikataulu elämä alkoi siitä. Neljäs meni taas siinä samalla. Ei turhia paineita, kaiken ei tarvii olla viimesen päälle, vaan voi tehdä niin kuin helpoimmalta itestä tuntuu. Antaa toisten ihmetellä, he tulevat vielä hämmästelemään jaksamista.



Ulpula 38 tasan ->valmis jo synnyttämään 6. kullan nupun

Tänään on sitten shoppailtu taas, ihan siis ruokaostoksia ja pari synttärilahjaa, muttei mitään se ainakaan oo aikaiseksi saanut. No sen verran ehkä, että nukuin päikkärit kuin tukki ja kuvittelin herättyäni olleeni yöunilla...



Reimarille piti omasta kokemuksesta lapsiluvun karttuessa sanoa, että henk.koht. eka on ollut elämää mullistava siinä suhtessa, et kyllä arvot ja asenteet meni jokseenkin uusiks ja kiinnostuksen kohteet vähän muuttu. Kavereilla ei ollut vielä lapsia ja kyllä huomas eron sitten itsessään... Isännänvaihdon myötä tuli het kaksi kappaletta lapsosia lisää. Ja kyllä sitä aamupalaa teki kolmelle, siinä missä yhdellekin. Joululahjojen osto lisääntyi :) Toisen "oman" kanssa ei enää ollut yhtä "herkkä" reagoimaan jokaiseen inahdukseen ja se meni siinä siivellä :). Kun seuraava oli tulossa, oli pakko jo vaihtaa autoa, et mahdutaan kulkemaan. Ja onhan sitä kuskaamista ym. enemmän. Nyt siis kaikkiaan kuudes tulossa, ja ainoo mikä jännittää et mitenkäs tuon 1 vee tyttösen ja vauvan kanssa pärjää, kun likka ei vielä esim. kävele. No kaipa kädet riittää, kun pistää riittämään :D. Suuressa lapsiluvussa on se etu että muksut pitää toisilleen seuraa ja leikkivät. Isommat 7,7,6-vee jo huolehtivat ja auttavatkin tosi paljon pienempien hoidossa... Ja koti ei tod. ole tiptop, mut kaikki ollaan hengissä ja viihdytään. Elämän arvot on vähän erit :) Ja musta tuli suurperheenäitee, joka viihtyy kotona (jos joku ois 5-vuotta sitten noin sanonut, oisin nauranu itteni kipeeksi)



Elämä on :)



Mamma & muru 40+2

Tänään oli aamulla neuvola klo 8.30. Mä vaan heräsin klo 9.30. Hävetti ihan kamalasti soittaa neuvolaan, että nukuin pommiin! Neuvolassa onneksi vaan naurettiin, että luulivat mun lähteneen jo synnyttämään. Mutta ei mitään merkkiäkään siitä! Ei juurikaan supistele. Kaikki oli neuvolassa kunnossa, ei mitään erikoista.



Mä ainakin olisin ihan valmis jo synnyttämään. Eka kerta kun on, niin en osaa ees olla kauhuissaan mistään. Voi kun alkais jo tapahtua!



t. Tipu 38+1

Kävin iltapäivällä neuvolassa, kun terkka sitä suositteli viime viikolla. Oli todella rauhallista masussa ja aloin jo huolestumaan ja päätin käydä sitten neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet.



Neuvolassa sitten sykkeitä ei saatu nouseen 120 yli millään. vauva ei liikkunut eikä ärsyyntynyt edes kuuntelusta eikä tökkimisestä. Hätyytin miehen kotiin sitten esikoisen kanssa ja menin taysiin käyrille.



Siellä onneksi 20 minuuttia maattuani vauva heräili ja alkoi olemaan virkeä. Vauva ultrattiinkin ja virkeä pikkumies siellä näky. painoa arviolta 3170g. kohdunsuu oli sormelle auki, joten ei paljon mitään muutosta sen suhteen.



Nyt taas kotona siis. Olin jo ihan varma, että mennään kiireelliseen sektioon.

Onpa ollut hurjan kuuloinen päivä noffetuksella!! HUI! KAuhea tunne tuollainen. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin!



Eilen vein ja hain esikoisen kerhosta kävellen, matkaa tuli yhteensä sellainen 6km. Illalla olikin sitten mukavasti supistuksia, mieskin jäi valvomaan ja kellottaan niitä. Pari tuntia niitä tuli mukavasti ja olivat tosi kipeitä jo. Ehdin siinä sitten riemastua, että NYT! Ja sitten, ne tyssäs kun seinään. Kyllä sitten ärsytti!!!! Tää tälläinen on/off-meininki ärsyttää mua muutenkin. Jos joku olisi sanonut mulle alkuraskaudessa, että olen loppua kohden näin malttamaton niin en olisi uskonut. =D Noh, nyt täytyy vaan ajatella että tässä menee enää korkeintaa reilu viikko. Tosin alkaa pikkasen mietityttään minkä kokoiseksi vauva kasvaa. Esikoinen oli 3690g ja kolmannen asteen repeämät tuli. Tosin tämän vauvan painoarvio vkolla 36 oli 200g vähemmän kuin esikoisella. Ja sama lääkäri tehnyt molemmat arviot. Sanoi nyt, että ei pitäisi tulla nelikiloista vaikka menisi yliajalle mutta sanoi myös, että tilanne näyttää sellaiselta, että voi syntyä koska vaan! =)



Mutta eilisen lenkkeilyn jäljiltä on lonkat ja nivuset ihan hajalla, joten siirryn tästä sohvalle lepuuttaan. JAksamista kaikille! =)



meikku ja taimi 40+4

elikkäs eilen kotiuduttu synnäriltä mukana 3995g ja 53cm pojan pötkylä :) kaveri syntyi la päivänä 6.9 mikä on hauska kun edellisenä iltana sanoin ettei ainakaan huomenna tule koska on laskettu aika :)

ilman mitään erikoisia merkkejä, 22.30 lirahti ekan kerran lapsivettä ja huusin miehelleni että jos en pissannut housuun ni tää taitaa olla lapsivettä tunnin päästä siitä lähettiin sairaalaan ja siinä vaiheessa ei suppareita tullut kuin muutamia silloin tällöin. mies kävi matkalla huoltikselta hakemassa juotavaa ja syötävää niin siinä vaiheessa väli oli 3 min, sairaalassa oli 2 ja saliin päästyä heitti minuutin välein tulemaan. kohdun suu oli kiinni ja kaulaa jäljellä kun olimme perillä 00.30 mutta 4.42 pötkylä saapui ulos, vauhdikkaasti ja tyylillä (nyt naama mustelmainen) ponnistusvaihe kesti 5min.. kipupiikki tuli olkapäähän ja sen jälkeen huusin joka supistuksen ajan :( ah epiduraalia ja kaikki meni sitten hyvin ja kätilökin totesi että taitaa jo vaikuttaa :)) pari kutsua laitettu fb ryhmään nyt aamulla ja halukkaat laittaa viestiä sähköpostiini kati.perttula@phnet.fi

ONNEA KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE ja ERITYISEN PALJON TSEMPPIÄ VIELÄ ODOTTAVILLE :D

Neuvola oli taas tänään, eikä mitään uutta siellä. Paino tippunut 200g viikossa. Mahan koko pysynyt samana, eli sf. 35cm. Sykkeet oli hyvät ja mukula potki doppleriin niin että paukkui :D



Supistuksia tulee edelleen aika taajaan, mutta ovat kokolailla kivuttomia.



Innolla odotan synnyttämään pääsyä. Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, niin ei tälleen ensikertalaisena oikeen osaa pelätä mitään. Ja ehkä se on ihan hyvä :)



Ehhies 37+5

Ihanan helpottavaa kuulla, että tosiaan lähtö voi tulla milloin vaan ilman sen kummempia varoitteluja. Antaa hieman toivoa muillekin! Hurjan nopeasti sulla Kati lähtenyt synnytys sitten käyntiin, hyvä että kaikki meni hyvin.



Täällä siis vietellään laskettua päivää, yhtä niistä monesta. Ei se kyllä tänään oikeesti ole, mulla meni joulukuun ovis jotenkin hämärästi, ei tullut ainakaan ajallaan. Mutta jotenkin helpottaa ajatella, että nyt on sekin etappi saavutettu ja vähiin käy päivät. Päänsärky onneksi loppui ja sain jopa viime yönä nukuttua enemmäin kuin kolme tuntia! Taisi olla ennätys vähään aikaan! Huomenna taas neuvolaan, sitä odotellessa siis.



reimari ja tasan 40+0 JIPPIJAIJEE!!

Katille ja perheelle isot onnittelut kääreestä, komian kokonen on kaveri ollut! :)



Täällä jo viime yönä eläteltiin toiveita lähtemisestä, tuli koviakin supistuksia n. neljän minuutin välein yli tunnin ajan, eikä suihku auttanut. Otin sitten 2*500mg paramaxia ja kävin väkisin nukkumaan, niin siitä ovat sitten hiipuneet. Yöllä välillä heräilin niihin, mutta ei lähteneet enää säännöllisiksi.



Toissapäivänä olin neuvolassa, oli sijainen kun oma tämän viikon lomalla. Ihan mukava tyyppi, vähän vaan jäi vaivaamaan, kun ei kirjoittanut kohdunpohjaa ylös eikä sanonut ääneenkään, mittas kyllä. Kysyä en tajunnu, kun oletin tietty että laittaa ylös.

Paino oli pudonnu taas puoli kiloa. Verenpaineet jatkaa edelleen alhaalla, 100/63. Maanantaina on aika sitten taas omalle tädille, käski tää tuuraaja mun sille sitten puhua näistä kaikista vaivoistani. Että jos sais lähetteen jo siinä vaiheessa yliaikaskontrolliin, ettei annettais kauheesti yli mennä. Olo niin huono ja koko ajan kaikkea silleen, että alan olla ihan puhki. Astmakohtauksia tulee pari-kolme per päivä, ja nivuset kaikki särkee ihan hulluna. Isännälle sanoinkin, että tässä vaiheessa oon aika vahvasti sitä mieltä, että viimeseks jää.



Mutta, toivotavaanpa taas niitä supistuksia kaikille, ja vieläpä jopa sellasia jotka sitten ei lopahtaisi kesken kaiken!! :) Tänään olis illalla aika komeeta synnyttää täällä Helsingissä, kun on se nelosen ilotulitus. Meillä esikoinen oli päivän ikänen aikanaan just sillon kun tulittelivat tuota samaa! ;D



Vointeja ja vauvoja toivotellen;

Harza + härnäävä mukula 39+6

Tulin vierailulle tuolta lokakuisista, teillä kun on niin ihanan aktiivinen pino. Aloitin syyskuisissa keväällä, kunnes la siirtyi ultrassa lokakuun puolelle. Olen seuraillut kuitenkin edelleen kirjoitteluanne ja kiva kuulla, että nyyttejä on jo saatu maailmaan. Malttamattomana odottelen omaa pienokaistani.



Tsemppiä teille viime metreille ja onnittelut kaikille jo nyyttinsä saaneille!



Kareen 36+3

Vaavi oli laskeutunut ja osasin jo sitä vähän epäilläkin, kun on viime päivinä tuntunu semmosta paineen tunnetta tuolla alavatsassa. Vitsi sitä on kyllä ummmikkona tätä esikoista ootellessa :D Sf-mitta oli 32,5.. Oli hyvä kun menin sinne ni neuvolantäti kysy tavalliseen tapaan, "no, paljonkos se puntari näytti?", minä siihen sitten että "kolkytviis". Ja IHAN pokalla :D En tiiä mitä oikein ajattelin, mutta ei oikein menny läpi.. Piti siis sanoo 75kg ;) Hyvät naurut saatiin!

Alkaa toi mahanahka olla kyllä tosi hellänä kun kaveri yrittää kovasti pihalle tietään etsiä, mutta pikkusen vääristä paikoista :/ Yhtä hyvä suuntavaisto kun äitilläänki :D



Sain taas ohjeistusta synnytykseen lähtemisestä tän kaksisuonisuuden takia. Eli heti ekoista säännöllisistä suppareista pitäis lähtee, että saadaan vauva käyrille ajoissa. Ja jos supparit heikkenee ni käynnistetään heti :/ Kun se ei välttämättä kestä se yksi napavaltimo vaan itsestään..Tuo tietysti "hieman" lisää jännitystä, mutta turha kait sitä etukäteen on pelätä, pääasia että tämmöset tapaukset seurataan hyvin. Sais kyllä munkin puolesta alkaa jotain jo tapahtumaan..Tänne on niin kiva kirjotella ja lukea toisten juttuja, kun on niin sama tilanne kaikilla :)

HIRMUSEN PALJON ONNEA KATILLE :) :) :)

*Maaria* & Jake 39+0

ei niin mitään uutta. Vauvan liikkeitä tuntuu paremmin kuin eilen, muttei se enää samaan malliin heilu kuin aikaisemmin. Rauhoittunut siis on, mutta onneksi ei enää tarvi arvailla onko jotain hätänä.

Kovasti enemmän janottaa kuin normaalisti, mutta kai sekin normaalia on.



muutama päivä sektioon, joten nyt jännäillään haluaako kaveri miten ulos. Oon muistutellut sitä lähestyvästä eräpäivästä ahkerasti.



noffetus + poitsu 39+0

Kareen2, voit ihan hyvin ainakin mun puolesta kirjoitella tännekin, tylsää kirjoitella jos oman kuun pino on kovin hiljainen! Tässä pinossa tapahtuukin nyt paljon kun kaikilla on käsillä laskettu aika =)



Paljon onnea Katille ja koko perheelle! Nopeasti oli mennyt synnytys!



Tänään olin neuvolassa, pikainen käynti oli kun ei mitään ihmeellistä ollut, seuraava aika jo maanantaiksi. Eipä synnytyksestä ole mitään merkkejä, en usko että vielä vähään aikaan syntyy, oikea la on vasta ensi torstaina, kuukautisten mukaan laskettu on nyt sunnuntaina. Olokin on taas hyvä kun pahin vaihe flunssasta on ohi, vieläkin nenä on tukossa mutta jaksaa jo tehdä kaikkea paremmin eikä tee vain mieli nukkua. Kivuttomia supistuksia tulee jonkun verran mutta ei mitään muuta... Viime yönä näin unta että olin synnyttänyt vaaleahiuksisen tytön, aiemmin olen nähnyt unta että vauva on tyttö mutta tummahiuksinen ja olen sitä miettinytkin että onkohan tummat hiukset, isommilla lapsilla kun on ihan vaaleat olleet syntymästä asti =)



Jaksamisia kaikille ja odotellaan lisää vauvauutisia!

-henrietta ja masuvauva rv. 39+4

mulle iski oikeasti pieni masennus eilen ja tänään on ollut entistä huonompi päivä. en ole edes päälleni jaksanut pukea ja haluisin vaan nukkua.

taitaa noi kilpparit heitellä ja muutenkin loppuraskauden hormonit temppuilla. Usein mieli reagoi noihin hormonivaihteluihin.



jotenkin stressaa, jos pitää mun isovanhemmat soittaa tänne yöllä esikoista vahtiin. ne on semmoisia helvetin siivousintoilijoita ja oma jaksaminen ei ole oikein riittänyt jokaisen pölyhiukkasen pyyhkimiseen ja remppakin on kesken. ja ei, ne eivät ymmärrä.



Onneksi mies aloittaa loman nyt tämän päivän jälkeen, joten saan siitä seuraa kotitöihin, esikoisen hoitoon ja muutenkin.



ahdistaa, kun tiistaina on se sektio ja päivät syntyä normaalisti käy vähiin. 18.8. lääkäri sano että voi tulla koska vaan ja eipä ole näkynyt. pelästyin hitto vie sitä taysin keikkaakin niin että en oo nukutuksi saanut.



sori tää vali vali-viesti mutta johonkin pitää jakaa näitä fiiliksiä.



noffetus 39+1

Noffetus, yritä ihmeessä unohtaa se, mitä isovanhemmat teidän kodista ajattelee. Mitä väliä sillä on loppujen lopuksi? Tärkeintä on se, että sinä jaksat raskauden loppuun ja vauva saadaan maailmaan. Ei enää montaa päivää kun saat pienokaisen syliin, ihanaa! :)



Koita Noffetus keksiä jotain rentouttavaa tekemistä! Lue jotain hömppää tai katso lällyrakkausleffoja. Js ahmi suklaata tai muita herkkuja ilman huonoa omaatuntoa. Mä ainakain oon päättäny, että saan herkutella, koska mussa se ei enää näy :D



jaksuja myös muille mammoille ja onnea paljon Katille!



t. Tipu 38+3

Noffetus, eiköhän tuo ole täysin normaalia tässä vaiheessa raskautta. Mullakin on nyt viime päivinä mieliala vaihdellut hirveästi (paniikista pelon kautta onnellisuuteen), ehkä se on osin sitä, että ei vaan enää jaksa odottaa ollenkaan. Tulee siinä sitten tehtyä ja sanottua asioita, joita ei uskoisi omasta suusta kuulevan. Eikä kannata välittää tosiaan noista isovanhemmista. Jos heillä on aikaa ja voimia, voivat varmasti auttaa sua! Kyllä kai kaikki tajuaa, että ei sitä viimesillään raskaana oleva jaksa ihan kaikkea hoitaa. Tsemppiä!



Mulla oli taas neuvolapäivä. Vauva oli jotenkin hassussa asennossa taas ja tuntui th:n mielestä pieneltä, joten kävin sitten vielä ultrassa pikasesti. Painoarvio oli tytsylle nyt 3,2 kiloa, eli ei sieltä tosiaan mikään jättiläinen nyt tule. Helpompi ponnistaa ulos siis! Muuten arvot ok, hemoglobiini noussut ihan vähän, toivottavasti ei aiheuta synnytyksessä ongelmia. Ensi viikolle varattiin vielä aika, mä niin toivon, ettei tarvitse mennä! Viikonloppuna olisi hyvä syntyä (kunhan saisin ensi yönä nukuttua univelat pois)!



Jep, suppareita kaikille ja kipeitä sellaisia!



reimari 40+1

Meidän pikku neiti syntyi torstaina 9.9. klo 7.58. Ihan oikein siis tulkitsin kun verta aloin aamulla silloin ke vuotamaan. Supistuksia tuli päivän mittaan ja toden teolla ne alkoivan n. 23 illalla. Sairaalaan mentiin n.2.30 ja tällöin olinkin jo 5cm auki. Saliin vaan ja sinnittelin 9ään senttiin jonka jälkeen spinaali. Pari tuntia huilin spinaalin avulla ja sitten muutaman minuutin ponnistusvaihe ja vauva oli ulkona. Olihan taas kipeä kokemus! Mutta kaiken sen arvoista:) Ai niin ne mitat. Pituus 55cm! ja paino 4085g. Ihana neiti, koko perhe on ihan vauvan lumoissa. Eilen jo kotiuduttiin, lähinnä mun toiveesta. Ja onneks päästiin, mä en viihdy sairaalassa..

kolmeko ja vaavi