Aloitin työt päiväkodissa.järkyttyin miten ihan pienet

Tässähän on juuri puhuttu että lapset itkevät siellä ja hoitajat antavat itkeä maassa.



Parasta on tarkkailla lasta. Nukkuuko öisin, kehittyykö/oppiiko uusia asioita, onko haettaessa hyväntuulinen, onko iltaisin hyväntuulinen ja iloinen, vastustaako jo kotona hoitoonmenoa jne. Onko pph:n muut lapset iloisia vienti/hakutilanteissa.

Eroitku erotilanteessa ei ole paha juttu, mutta jos huutaa jo pihaan tultaessa, miettisin uuden kerran..

lapsi menee tarhaan puolitoista vuotiaana... ei mielestäni paha... mutta jos ei viihdy niin keskeytän ja olen vielä hetken kotona.. ja toivon todella, että kerrotaan rehellisesti jos lapsi on itkenyt koko päivän!

Tässähän on juuri puhuttu että lapset itkevät siellä ja hoitajat antavat itkeä maassa. Parasta on tarkkailla lasta. Nukkuuko öisin, kehittyykö/oppiiko uusia asioita, onko haettaessa hyväntuulinen, onko iltaisin hyväntuulinen ja iloinen, vastustaako jo kotona hoitoonmenoa jne. Onko pph:n muut lapset iloisia vienti/hakutilanteissa. Eroitku erotilanteessa ei ole paha juttu, mutta jos huutaa jo pihaan tultaessa, miettisin uuden kerran..

aika usein vissiin mennään itkuisena tarhaan ja viiden minuutin päästä, kun äiti on lähtenyt, ollaan jo iloisia... eli noita muita tarkkailtava...

Sinähän varmasti tiedät jokaisen perheen tilanteen. No, esimerkiksi meillä tälläinen: olimme molemmat mieheni kanssa opiskelijoita kun lapsi syntyi. Pelkällä opintotuella ja hoitotuella ei valitettavasti Helsingissä elä; vaikka asuimme todella halvassa vuokra-asunnossa, emme pärjänneet. Minun oli pakko mennä töihin, ja mieheni taas oli pakko jatkaa opintoja koska oli jo ollut niistä poissa hoitovapaalla.

Meillä ei siis ollut kalliita harrastuksia tai luksuskotia. Jos lapsen hoitaminen kotona olisi ollut realistinen vaihtoehto, olisimme hoitaneet.

Varmasti näillä arvostelijoilla on mies, jolla on 4000 e/kk palkka ja voi hyvin elättää kotirouvaakin. Minulla ei.

Tämä on juuri se painavin asia miksi en voi hakeutua tarhaan töihin. En kestä katsoa kun vauvoja ja liian pieniä tuodaan tarhaan!!

Äidinhän pitäisi pientä hoitaa!!

Mutta itsekkyys ja rahanhimo voittaa.

Ja selittelijät: ei ole pakko kaikista kalleimmilla alueilta asuntoa ostaa ja täten hankkia valtavia asumiskuluja...

Meidän 3 v. tähän asti kotihoidettu aloitti nyt pk:ssa, ja olimme siellä muutaman päivän harjoittelemassa ensin. Minä järkytyin myös näkemästäni, kun siellä pienten ryhmässä on niitä itkeviä lapsia. Nyt kun on itse nähnyt lapsemme kehityksen tähän ikään, on kyllä aika varmaksi muodostunut mielipide siitä, että alle 3 v. lapsen paras hoitopaikka on todellakin koti. Siis kaikkihan eivät itke, mutta jotkut kyllä, eli joillekin 1-2 v. pk on OK paikka viettää päivää, mutta KENELLEKÄÄN EI SIITÄ OLE MITÄÄN HYÖTYÄ JA TARVETTA. Nyt on huomannut sen, että lapsen kehityksessä ihan selkeästi 3 v. kohdalla on jonkinlainen rajapyykki, että siitä eteenpäin lapsi on itsenäisempi, alkaa haluta toisten lasten seuraa, osaa elämän tärkeät asit (syöminen, vessa). Enkä nyt siis puutu siihen äiti-lapsi suhteeseen. Sen kehittyminen on sellainen mysteeri ja monen asian summa. Mutta tietysti myös äidille on suuri ilo viettää se 3 vuotta lapsensa kanssa rauhassa kotona. Eli jos vain taloudellisesti on mahdollista, olkaa lastenne kanssa kotona 3 v. asti, se on oikeasti lapselle paras

ja noita ihan pieniähän minulla tietysti on hoidossa kokoajan. Nuorimmat on tulleet hoitoon 9kk iässä. Paljonhan se toki riippuu lapsesta itkeekö äidin petään kauan, vai ei, mutta onhan se ihan tosiasia, että varsinkin vähänkään pidemmät hoitopäivät on noin pienille rankkoja.



Tällä hetkellä minulla on kaksi hieman yli 1-vuotiasta, (jotka tuli hoitoon kyllä jo aikaa sitten), ja meillä menee oikein hyvin päivät.

Tosin nämä pienet nukkuvat päivittäin melkein 3h päiväunet, eli hoito-aika valveilla ollessa on kohtuullinen, n. 5tuntia. Vanhemmat ovat onnellisia siitä, että nukkuvat noin pitkiä unia, koska näinhän hoitopäivä ei tunnu niin pitkälle.



Mutta on olut hoidossa niitäkin pieniä, joilla hoitopäivä on sen 8h, ja nukkuvat vain tunnin, loppu aika ollaan väsyneitä ja itkuisia, ja varsinkin jos on vähänkään kipeä, niin onhan se hoitopäivä yhtä itkua :(

Vaikka kuinka yrittää sylittää ja huomioda, se ei vaan onnistu kokoaikaa, kun on monta muutakin lasta, jotka kaipaa huomiota yhtä paljon.

Siihen pitäisi vielä laittaa ruoat jne..



Toisinaan pienet ovat sitten kovin levottomia kotona iltaisin/öisin, ja "kiukkuavat" vanhemmille ikäväänsä.



Parempihan se olisi jos alle 3v saisi olla kotona, mutta edes sinne 2v asti, se olisi jo iso ero.

Joka päivä lasten ulkoilun ajan kuuluu pienten itkua.

Olen ihmetellyt onko tuossa päiväkodissa tädit empatiakyvyttömiä kun pieniä huudattavat.

Keskenään juttelevat ja pienet huutavat jaloissa.

Samaa ilmeisesti sitten muuallakin :(



Meillä kuopus meni 3-vuotiaana päiväkotiin (ei onneksi tähän lähitarhaan)

Pieni oli vielä sillonkin mutta osasi kertoa päivän tapahtumista ja osasi pitää puoliaan.

miettii että kyllä se on järjestelykysymys viekö lapsen heti vanhempainvapaan loputtua hoitoon vai yrittääkö pitkittää mahdollisimman paljon kotonaoloa. Esim. me miehen kanssa pidetään vanhempainvapaan jälkeen vuosilomia peräkkäin useampia viikkoja ja mies pitää isäkuukauden ym. Helposti jo noilla keinoilla saa venytettyä siihen asti kun lapsi on vuoden. Siitä sitten niukasti elellen voi jatkaa hoitovapaalla niin kauan kuin mitenkään mahdollista. Ainakaan alle vuoden ikäisen paikka ei ole päiväkoti mun mielestä, senkin jälkeen ois hyvä pystyä muklailemaan niin ettei tule pitkiä hoitopäiviä. Meillä se onnistuu kun ei ole identtiset työajat, lapsi ei koskaan joudu olemaan päiväkodissa yli 7 tuntia päivässä, välillä riittää 4 tuntiakin. Tiedän toki että joillakin on niin että työajat on miehen kanssa samat, silloin on vaikeampi joustaa lapsen mukaan.

Mulla kokemusta kolmesta pienten ja kahdesta isojen puolesta neljässä eri päiväkodissa, joista 3 kunnallisia ja yksi yksityinen. (harjoitteluita ja sijaisuuksia, siis lyhytaikaisia kaikki kuitenkin, joistakin viikoista joihinkin kuukausiin) Mutta missään en havainnut tuollaista päivät pitkät itkemistä.



Toki kaikkein pienimmillä tai herkimmillä saattaa tulla itku hoidon ensimmäisinä päivinä hoitoon tuotaessa tai sitten jopa jollain isommallakin kesken päivän ikäväitku, mutta ei tuo minusta kovin yleiseltä vaikuttanut. Ja aina tuolloin lapselle löytyi syli, jokaisessa paikassa ja se myös auttoi. Koko päivää tai edes tuntikausia itkevää lasta en näissä päiväkodeissa tavannut.



Minun mielestäni myös varsinkin alle vuoden ikäinen on liian nuori päiväkotiin. Tai sellainen, joka ei edes kävele vielä. Näitä oli jokunen, mutta eipä se mielestäni ongelma siellä päiväkodissa ollut, vaan siis ihan henk. koht. en alle vuoden ikäistä pistäisi. Ja näitä kaikkein pienimpiä kyllä huomioitiin jokaisessa paikassa enemmän ja olivat sylissä enemmän. Eikä niillä mitenkään erityisen vaikeata tuntunut hoidossa olevan. Vanhemmille myös kerrottiin ihan rehellisesti päivistä.



Kuulin muuten joskus jonkun vanhemman valittavan jostain päiväkodista, että siellä ei lasta syötetä. Ja tämä sitten oli aivan kamala juttu. Ensinnäkin mun mielestä on ihan hyvä, että 1,5v. lapsi oppii itse syömään, jos ei sitä vielä osaa. Ja toiseksi vois sitten pitää kotonaan, jos ei lapsi osaa päivähoidossa vaadittavia taitoja. Tosin niissä päiväkodeissa, joissa olen ollut, niin toki on pienimpiä syötetty. Ei alle vuoden ikäisen voi edes odottaakaan osaavan vielä itse.



Ja sitten kommentoisin vielä tuolle, joka sanoi, että vuokra saman suuruinen kuin tuet. Hmm, ei tule mieleen etsiä halvempaa kämppää? Ja sitä paitsi asumistukeakin saa, jos tulot on pienet. Ja sit voi ottaa lainaa, jos haluaa opiskella (tiedän ettei ole oikeudenmukaista, mutta niin sitä on itse kukin joutunut tekemään). Me ollaan tällä hetkellä kanssa tukien varassa, kun sattui vähän huonompi vuosi meidän perheessä. Siis Kelasta tulee meidän toimeentulo tällä hetkellä. Mutta saanpas silti kotona ollessa enemmän kuin jos jatkaisin opintojani (tämän teen, kun lapsi on vähän vanhempi, nyt 10kk). Mutta kait sitä sittenkin pärjää, pitää sit vaan kasvattaa lainaa. Onneksi on omalla alalla hyvä työllisyystilanne.

ettei tule mussutusta että tää mun ehdotus oli tosiaan niille suunnattu joilla perheessä molemmilla työpaikka ja vuosilomat kertyy ym. Pitää vaan kikkailla että saa lapsen pidettyä kotihoidossa, hoiti sitä sitten äiti tai isä :-)

jokaisella oma mielipide, olen taas kuullut, että jos vie vasta 3vuotiaan, niin ne vasta itkeekin eikä tahdo sopeutua... eiköhän jokainen voi tehdä niin kun on omalle perheelle parasta...



ja ne hoitajat jotka ei hoida, ne vois suksia hyvin kauan, vituttaa tollaiset tekopyhät paskat!



ja yleensä ihmiset jotka valitsee sen alan missä on huonoja tai ei vaan huvita, mutta rahan takia pakko... joopa joo!!! Voi nostaa sitä persettä ja opiskella, täällä jos jossain voi opiskella, sulle jopa maksetaan siitä, että opiskelet! ELI LAISKAT IHMISET SUKSIKAA VITTUUN VALITUKSINEENNE!!!



uo jee! kyllä helpotti, haukkukaa vaan ei kiinnosta! =D



Ihanaa iltaa, toivottavasti edes jotain piristi, tai edes yksi samaa mieltä kanssani.. =D

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja tahtomattani (lapset 3kk ja 1v9kk).Olen taipuvainen masennukseen,joten katson että lasteni etu on että huolehdin itsestäni..Minusta ei ole viemään lapsia ulos ti huolehtimaan kaikesta virikkeistä mikäli sairastun.Vanhin lapsi on 3vää viikossa maks 7 tuntia hoidossa,jolloin minä hoidan juoksevat asiat vauvan kanssa ja pyrin muutenkin lataamaan akkujani jotta taas voin olla mahdollimman hyvä äiti yksin kahden tarvitsevan lapsen kanssa.Voinnyt hyvin,kiitos tämän järjesteyn.Ja ei,en tunne minkäänlaista pistosta sydämessä siitä että lapseni ve jonkun toisen paikan hoidossa.Lapseni tykkää mennä hoitoon ja hoitajat ovat kaikk todenneet että tytön knnalta tämä järjestely on myös tytön kannalta paras mahdollinen.Ja kyllä,lapseni meni 9kk:n ikäisenä hoitoon, eikä ole siellä koskaan kärsinyt!Eivät kaikki 9kk:set ole kotiin kaipaavia,itkeviä lapsia.Lapset ovat yksilöllisiä!!Vituttaa tuommoinen yleistäminen että tarhaan tuodaan vain jos halutaan tehdä uraa tai vanhemmat haluavat vain omaa lusmuaikaa...huhhuh!Itse ajattelen omia voimavarojani koska se on KAIKISTA tärkeintä lapsilleni.Ja ps.he voivat erittäin hyvin.

emme koskaan laittaneet lapsia päivähoitoon kodin ulkopuolelle.



Köyhä, mutta onnellinen

ainakin/vähintään 3v, niin paljonko teillä jää rahaa kk? Ihan rehellisesti!

Paljonko miehenne tienaa, että pystyy teidät elättämään? Paljonko menee asumiseen rahaa? Kertokaa tosiaan rehellisesti.

MInä aloitin juuri työt kun lapset 5v11kk meni eskaan ja 3v3kk päiväkotiin.

KOtona olin siis vajaa 6v.

Meillä vuokra asumistuen jälkeen oli 310e.

MIehen palkka 1200e.

MInä sain kotihoidontukea n.400 (lisineen)

eli tulot yhteensä 1600e.

Ja tuosta siis maksettiin vuokraa se 310.

Kaikkeen muuhun jäi se loppu.

Ja hyvin pärjättiin. Joka kesä pystyttiin tekemään kotimaassa matka ja kerran ulkomaillakin.

Vaatteita ei juurikaan lapsille tullut käytettynä vaan kaupasta ne on itse ostettu tai joskus harvoin kirpparilta.

Kertaakaan ei tili ole ollut tyhjänä vaan ruokaa ja muitain perustarpeita on riittänyt.

Harrastuskin on isommalla lapsella ollut, tosin suht edullinen (70e/v) mutta kun säästöön laittaa aina etukäteen niin pystyy maksamaan tuollaisenkin summan kerralla.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot!

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja tahtomattani (lapset 3kk ja 1v9kk).Olen taipuvainen masennukseen,joten katson että lasteni etu on että huolehdin itsestäni..Minusta ei ole viemään lapsia ulos ti huolehtimaan kaikesta virikkeistä mikäli sairastun.Vanhin lapsi on 3vää viikossa maks 7 tuntia hoidossa,jolloin minä hoidan juoksevat asiat vauvan kanssa ja pyrin muutenkin lataamaan akkujani jotta taas voin olla mahdollimman hyvä äiti yksin kahden tarvitsevan lapsen kanssa.Voinnyt hyvin,kiitos tämän järjesteyn.Ja ei,en tunne minkäänlaista pistosta sydämessä siitä että lapseni ve jonkun toisen paikan hoidossa.Lapseni tykkää mennä hoitoon ja hoitajat ovat kaikk todenneet että tytön knnalta tämä järjestely on myös tytön kannalta paras mahdollinen.Ja kyllä,lapseni meni 9kk:n ikäisenä hoitoon, eikä ole siellä koskaan kärsinyt!Eivät kaikki 9kk:set ole kotiin kaipaavia,itkeviä lapsia.Lapset ovat yksilöllisiä!!Vituttaa tuommoinen yleistäminen että tarhaan tuodaan vain jos halutaan tehdä uraa tai vanhemmat haluavat vain omaa lusmuaikaa...huhhuh!Itse ajattelen omia voimavarojani koska se on KAIKISTA tärkeintä lapsilleni.Ja ps.he voivat erittäin hyvin.

Tiedäthän, että pieni lapsi ei välttämättä oirehdi ikäväänsä juuri sillä hetkellä, vaan mättää sisäänsä kaiken.

Murkkuikäisenä alkaa oirehtimaan ja sitten oletkin helisemässä ja selittelemässä missä äiti oli, kun olit vauva.

te mammat jotka olisitte lapsen kanssa kotona ainakin/vähintään 3v, niin paljonko teillä jää rahaa kk? Ihan rehellisesti!

Tuhansia euroja. Että sorkke vaan siskot ;D En nääs ole ns. "normitöissä", vaan teen ihan jotain muuta työkseni.

Yks nuorempi hoitaja oli tosin semmonen, jota kaikki lapset pelkäs, kun se aina huusi ja tiuski.



Yhden päiväkodin tädin näin muutama vuosi sitten ja menin juttelemaan, kun oli jäänyt siitä niin hyvät muistot. Oli edelleenkin yhtä hyväsydäminen kuin muistin.



Eli kiitokset Länsimäen Kuntopuiston päiväkodin 80-luvun alun tädeille!!!

Tiedän tämmöisiä päiväkoteja jossa itkettämistä tapahtuu. Työhönsä leipiintyneet työntekijät eivät ilmeisesti jaksa. :(

Meidän päiväkodissa omahoitajuus vie itkun pois ja pienten ryhmä on täynnä empaattisia hoitajia. Syliä saa paljon onneksi oman lapseni ryhmiksessäkin.

Itsekin lastenhoitajana lohduttelen nyt 3-vuotiaita itkuisia päivähoidon aloittajia sylitellen ja silitellen.

minä kävelen usein läheisen päiväkodin ohi ja pihalla olen nähnyt pienimpien itkevän äitiä. Hoitaja vastaa todella väsyneellä ja kylmällä äänellä, että mitä se x siellä oikein itkee, äiti tulee kohta. Ei mitään lohdutusta. Ihan kuin aikuinen vittuilisi pienelle lapselle. Lapsilla on oikeasti hätä ja ikävä ja ajantajusta ei mitään käsitystä ja nämä eukot lahnustaa kentällä apaattisina ja huutelevat laiskasti jotain muka lohduttavaa.

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja tahtomattani (lapset 3kk ja 1v9kk).Olen taipuvainen masennukseen,joten katson että lasteni etu on että huolehdin itsestäni..Minusta ei ole viemään lapsia ulos ti huolehtimaan kaikesta virikkeistä mikäli sairastun.Vanhin lapsi on 3vää viikossa maks 7 tuntia hoidossa,jolloin minä hoidan juoksevat asiat vauvan kanssa ja pyrin muutenkin lataamaan akkujani jotta taas voin olla mahdollimman hyvä äiti yksin kahden tarvitsevan lapsen kanssa.Voinnyt hyvin,kiitos tämän järjesteyn.Ja ei,en tunne minkäänlaista pistosta sydämessä siitä että lapseni ve jonkun toisen paikan hoidossa.Lapseni tykkää mennä hoitoon ja hoitajat ovat kaikk todenneet että tytön knnalta tämä järjestely on myös tytön kannalta paras mahdollinen.Ja kyllä,lapseni meni 9kk:n ikäisenä hoitoon, eikä ole siellä koskaan kärsinyt!Eivät kaikki 9kk:set ole kotiin kaipaavia,itkeviä lapsia.Lapset ovat yksilöllisiä!!Vituttaa tuommoinen yleistäminen että tarhaan tuodaan vain jos halutaan tehdä uraa tai vanhemmat haluavat vain omaa lusmuaikaa...huhhuh!Itse ajattelen omia voimavarojani koska se on KAIKISTA tärkeintä lapsilleni.Ja ps.he voivat erittäin hyvin.

Tiedäthän, että pieni lapsi ei välttämättä oirehdi ikäväänsä juuri sillä hetkellä, vaan mättää sisäänsä kaiken. Murkkuikäisenä alkaa oirehtimaan ja sitten oletkin helisemässä ja selittelemässä missä äiti oli, kun olit vauva.

sun lapsesta toivottavasti tulee kauhea murkkuikäinen, sitten saat kuulla kun olet niin vitun vammanen!!! lueppa uudestaan toi teksti!! älypää hoi! vajoo maan alle!

Joopajoo... melko pienillä kuluilla elätte. Meillä pelkästään asuntolainan lyhennys 1300e/kk ja siihen päälle autolainaa 500e/kk ja kahden auton vakuutukset ja bensat, jotka tekevät kuussa hiukan vajaa tonnin.



Ja tuohon päälle sitten ruuat, vakuuutukset (ok-talo, lapset jne), sähkö, vesi... juoksevat kulut... että ei tässä taloudessa ainakaan elettäisi yhden ihmisen tuloilla.



Lopettakaa se jeesustelu siitä, että "aina voi säästää" ...joillan ne kiinteät kulut on isompia!!