Aloitin työt päiväkodissa.järkyttyin miten ihan pienet

2v ja 3v. Koska minulla oli ainoastaan kaksi kättä niin itkua riitti vaikka pidin kahta lasta sylissä.



Päiväkodissa pienten ryhmässä voi niitä itkijöitä olla monta ja hoitajat ei vaan riitä.



Isompien ryhmässä ehkä riittää syliä enemmän koska sylittely ei ole koko aikaista.

olette nuo "kiinteät kustannukset" hankkineet???

Jos elintaso on teille kallis asunto niin turhaa ruikutat täällä kiinteistä kustannuksista.

Vaihtakaa halvempaan!!!

Joopajoo... melko pienillä kuluilla elätte. Meillä pelkästään asuntolainan lyhennys 1300e/kk ja siihen päälle autolainaa 500e/kk ja kahden auton vakuutukset ja bensat, jotka tekevät kuussa hiukan vajaa tonnin. Ja tuohon päälle sitten ruuat, vakuuutukset (ok-talo, lapset jne), sähkö, vesi... juoksevat kulut... että ei tässä taloudessa ainakaan elettäisi yhden ihmisen tuloilla. Lopettakaa se jeesustelu siitä, että "aina voi säästää" ...joillan ne kiinteät kulut on isompia!!

Yleensä en lähde näihin mukaan, mutta nyt kiehahti totaalisesti yli tämä kaikki idiotismi mitä tässä ketjussa silmiin sattuu. Eikö ihmisillä ole muuta tekemistä kuin syyllistää toisiaan? Ei näemmä, niin jatkanpa samalla linjalla.



Täällä tuntuvat länkättävän kaikkein eniten ne, jotka elävät valtion tuilla muutenkin, ainakin suurimmassa osin.



Oletteko tosiaan sitä mieltä, että kovalla työllä hankittu omakotitalo ja autot joita perheessä tarvitaan, myydään parin kolmen vuoden vuoksi, kun asiat voidaan järjestää muutenkin? Se on helvetin helppo sanoa, kun itse elelee jossain betonilähiössä vuokrakämpässä valtion kustantamana, ja kaikki raha tulee tuista ylipäätään. Itse olen juuri tällaisesta betonilähiöstä kotoisin, ja itseni sitkeästi kouluttamalla päässyt siihen tilaneeseen, että minulla on jumalan kiitos mahdollisuus tarjota lapsilleni muutakin kuin ne nurkissa pyörivät narkkarit ja juopot, ja pihan hiekkalaatikoilta löytyvät piikit.



On totta, että osittaisella hoitovapaalla ym. voi tehdä paljon pakkotilanteessa, ja se on meillä ratkaisuna kun esikoinen kohta aloittaa päivähoidon, alle vuoden ikäisenä. Ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Kun sitä rakkautta antaa kaiken sen mitä annettavana on, kaiken sen ajan kun lapsen kanssa kotona pystyy olemaan, niin ei se lapsi siitä hoitoon laitosta kieroon kasva. Valtion holhokki lapsesta tulee todennäköisesti kun kotona opetetaan jo pienestä pitäen, että "kato mennään tonne sossuun niin sieltä saadaan rahaa".



Kateellista sakkia täällä. Katsokaa hyvät ihmiset välillä sitä omaa elämäänne, mitä olette lapsillenne tarjoamassa. Oletteko tosiaan sitä mieltä, että pelkkä oma läsnäolonne tarjoaa lapselle (tietenkin tarjoatte myös varhaiskasvatuksellisia virikkeitä sopivaan tahtiin kotona) se kaiken mitä hän tulee elämässään tarvitsemaan, ja kukaan muu ei siihen pysty?!?



Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että on todella surkeaa jos lapsia huudatetaan päiväkodissa. Silloin ovat hoitajat väärällä alalla. Toivon että omani kohdalla näin ei käy, tosin en ole meidän päiväkodista kuullut muuta kuin positiivista palautetta.



Tsemppiä kaikille niille, jotka joudutte/haluatte lapsenne laittaa jo pienenä ulkopuolisen hoitoon. Kyllä me, ja lapset, tästä selvitään!



Nimim. talo ja autot ja turvallisempi asuinympäristö

Joopajoo... melko pienillä kuluilla elätte. Meillä pelkästään asuntolainan lyhennys 1300e/kk ja siihen päälle autolainaa 500e/kk ja kahden auton vakuutukset ja bensat, jotka tekevät kuussa hiukan vajaa tonnin.

Ja tuohon päälle sitten ruuat, vakuuutukset (ok-talo, lapset jne), sähkö, vesi... juoksevat kulut... että ei tässä taloudessa ainakaan elettäisi yhden ihmisen tuloilla.

Lopettakaa se jeesustelu siitä, että "aina voi säästää" ...joillan ne kiinteät kulut on isompia!!

Asuntolainastakin on mahdollista neuvotella lyhennysvapaita vuosia. Oletteko sitä harkinneet? Ja pakkoko niitä autoja on olla, jos lainarahalla hankittu. Kyllä meilläkin olisi uudempi auto, jos en kotiäitinä olisi vuosia ollut... Sähköä ja vettä meillä kaikilla kuluu, kuten ruokaakin. Et ole siinä ainutkertainen tapaus :-)

talo/auto/elintaso.

Minä jäin kotiin 5v. Auto myytiin ja päästiin lyhennyksistä. Ajeltiin sitten vanhemmalla autolla mutta mitä väliä vaikka oli huonompi auto kun naapurilla.

Ei vaihdettu asuntoa suurempaan vaan sopu sijaa antoi.

Ei tehty ulkomaanmatkoja, eikä mitään luksusta kotimaassa.

Tuo kaikki jotta lapset saivat kiirettömän vauva/taapero/leikki-ikäisen ajan.

Kerhoissa kyllä käytiin jottei lapset jääneet ilman virikkeitä ;)

kannattaa hyödyntää ja yrittää saada joku hoitaja kotiin lapselle tai jos olette niin rikkaita ja hienoja niin ihmeessä hommatkaa kotiin HOITAJA yksityisentuella!! ALLE 3-V PAIKKA KOTONA ja hoitajana voi olla joku muuki,ku vanhempi, kunhan oma tuttu ympäristö!!

terveisin 10-vuotta muiden lapsia hoitanut lasten kodeissa!

Meidän 1v10kk on ihanassa päiväkodissa. Omahoitajajärjestelmä toimii ja hoitajat ovat motivoituneen oloisia. Totta kai pienet lapset itkee välillä, se on pienien lapsien homma, mutta eivät minusta mitenkään erityisen paljon ja aina näyttää joku lapsi olevan hoitajan sylissä. Syliä siis saa paljon ainakin meidän muksun ryhmässä. Niin, lapsi oli 1v2kk aloittaessaan. Alkuun tietenkin kaipaili äitiä mutta yllättävän nopeasti sopeutui. Nykyään melkein aina haemme hoidosta hyvin tyytyväisen taaperon. Ei se päiväkoti aina ole mikään helvetin esikartano vaan hyviäkin paikkoja löytyy.

Täydelliset av.mammat taas leikkii marttyyria. Minun oli vietävä esikoinen hoitoon, koska seuraavaan ei tullut ikäeroa kuin 1.7v ja en kyennut olemaan jaksava ja innostunut äiti esikoiselle. Lapsi ei itkenyt ja sopeutui hyvin päiväkotiin. Kotiin tuli aina iloinen lapsi, joka oli saanut leikkiä kavereiden kanssa päivän. Äitikin voi hyvin kun sai levätä ja vauva sai oikeuden samanlaiseen vuorovaikutussuhteeseen kuin esikoinen. Ette te voi tietää, mitä on taustalla kun vie lapsen päiväkotiin. Meillä se oli ihan perusteltua, koska ikäero oli niin pieni ja kyse oli minun jaksamisesta ja vauvan oikeudesta nauttia vauva-ajasta.

kannattaisi pitää lasten ikäero ja määrä sellaisena minkä pystyy ja jaksaa itse hoitaa.

Tottakai on kansantaloudellisesti ihan ok, jos hoidat kotona esimerkiksi neljä lasta. Mutta keskinmäärin lapsia on maksimissaan kaksi. Eli suomennettuna: kaksi lasta tarvii kokopäiväisen hoitajan. Ei sitä kovin tehokkaana voi pitää. Erityisesti pk-seudulla jokainen kotiäiti on rasite yhteiskunnalle, koska työtä on saatavilla. Syrjäseuduilla juttu on toinen.



Eikä sitä mitenkään ole yleisesti todistettu. Joku puupäävirkamies laski vaan päivähoidon kulut kunnassa per hoidettava lapsi ja repäisi sieltä summan ulos. Mutta varmaan hiukan ajatellesasi asiaa, tajuat sen monimutkaisuuden. Luuletko, että tää meidän järjestelmä on luotu ihan huvin vuoksi? Ei. Se on luotu, koska se tukee taloutta. Siis suomennettuna: taloutta tukee se, että lapset laitetaan hoitoon ja äidit menee töihin.



Inhimilliset seikat on erikseen, mutta älkää viitsikö tätä samaa höpötystä tästä kotihoidon edullisuudesta yhteiskunnan kannalta....

[/quote]

yhtä lasta vaan heillä on useampia lapsia JA ukso tai älä niin hekin maksavat VEROA! oletkos ikinä moista kuullut?! Kyllähän se nyt on todellakin vaikka kuinka moneen kertaa ihan yleisesti laskettu/todistettu että kotihoito ON HALVEMPAA!! Väännetäänkö sulle rautalangasta vai miten?

[/quote]

ketjussa on kaukana helvetin esikartanosta. Hyvä päiväkoti jossa ovat lämpimät, viisaat ja hyvät hoitajat.



Jotka eivät kuitenkaan kykene kloonautumaan moneksi.



Seurasin päiväkodin arkea työharjoittelussa. Omaa lastani en laittaisi vauvaikäisenä edes parhaimpaan päiväkotiin. Vauva jonka itkuun ei aina ehditä vastata lakkaa ennen pitkään itkemästä ja sopeutuu pakon edessä. Vanhempien olisi hyvä tiedostaa tämä. Eikä ainakaan ihmetellä myöhemmin kun lapsi alkaa oireilla.



Maailmasta löytyy paljon pahempiakin lapsikohtaloita tietenkin.

Mulla meni 1v 4kk hoitoon esikoiselta tuttuun päiväkotiin. Lapsi oli reipas, tosi innoissaan leikeistä, kiintyi etenkin yhteen hoitajaan, pääsi aina ikävän tai pahan mielen ylättäessä syliin ja on nyt tyytyväinen, seurallinen ja touhukas 4-vuotias. Vaikea uskoa, että hoitopaikoissa olisi eroa noin paljon! Meillä on kokemusta kahdesta hoitopaikasta, jotka molemmat ovat olleet tosi hyviä! Yhden ainoan kerran olen valittanut satunnaisen sijaisen toiminnasta ja silloinkin asia päätyi päiväkidin kokukseen ja johtaja soitti suoraan minulle ja selvitti asian ja pahoitteli. Kuten myös kaikki hoitajat, vaikka kysey ei heistä suoranaisesti ollutkaan. Olen muuten itsekin kasvatuksen ammattilainen, tosin vähän isompien lasten kanssa.

Miehellä pieni palkka, teki myyjän hommia vajaalla viikolla. Miehen palkasta jäi käteen kuussa 700-1400€. Ja minulla siis vain kotihoidontuki tuloina. Rahat oli koko ajan loppu, joka asiassa piti säästää ja raha-asioita stressatessa kinattiin koko ajan miehen kanssa. Ero leijui ilmassa ja puheissa koko ajan ja koko kodin ilmapiiri oli tulehtunut ja räjähdysherkkä. Tiedä sitten onko synnynnäistä vai kasvaessa mukautunut, mutta hän on luonteeltaan hyvin arka ja reagoi voimakkaasti negatiivisiin tunteisiin, kireään ilmapiiriin ja kaikenlaisiin muutoksiin.



Toinen lapsi laitettiin suosiolla päiväkotiin vuoden vanhana. Tietenkin on paha olla päivä erossa vanhemmista, mutta kotona olo aika on nautinnollista. Miehen kanssa välit vähän parantuneet ja molemmat jaksavat lasten kanssa hyvin. Kuopus on luonteeltaan reipas, ei hirveästi hätkähdä muiden (meidän vanhempien) kiistoja. Tietenkin huolestuu ja saattaa itkeäkin, mutta reaktio on ihan eri mittakaavassa kuin esikoisella. Samoin hän saattaa hämmentyä ja huolestua suurista muutoksista, kuten muutoista etc mutta ei saa ihan kohtausta ja esim ota takapakkia kehityksessä kuin "kotihoidettu" esikoinen.



Kuopukselle päivähoidon aloitus tuolloin 1-vuotiaana oli myös huomattavasti helpompi kokemus kuin isoveljelleen 3-vuotiaana. Ja päiväkoti ja hoitajat siis samoja, että ero ei jotunut päiväkodista. Olihan se aluksi kauheaa jättää lapset hoitoon ja yrittää olla näyttämättä lapselle että äiti on itkuun pillahtamisen partaalla, mutta en ole katunut päätöstä laittaa kuopusta hoitoon jo pienenä. Kotiaika on nyt niin paljon laadukkaampaa kuin vanhemman kanssa oli. Väitän vakavissani että esikoinen kärsi noista kahdesta "ylimääräisestä" kotivuodesta, hänelä olisi hkä ollut helpompaa olla osa päivästä päiväkodissa poissa kodin kiistoista. Ja minulle olisi voinut tehdä hyvää olla osa päivä töissä ja unohtaa miehen kanssa olevat ongelmat jolloin olisin jaksanut keskittyä lapseen ja olla hyvän tuulinen ja rento. Miehen mielialassa taas kaikki stressi näkyy välitömäsi, joten ainakin hänen käytöstään lasta kohtaan parempi tulotaso olisi parantanut.



Tietenkin tilanne olisi eri jos kotona ei olisi mitään ongelmia, kuten meillä jatkuvat rahahuolet ja parisuhdeongelmat. Mutta kaikissa perheissä niille lasten pikkulapsivuosille ei satu poutaa ja auringonpaistetta. Jos ei voi saada ihanneratkaisua, pitää pohtia mikä mahdollisista ratkaisuista on vähiten huono. Vanhempien antama treve parisuhdemalli ja turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri kotona ovat myös pienelle lapselle valtavan tärkeitä asioita ja ovat joskus suurienkin uhrausten arvoisia.

mutta lastani (4 v) haen eri aikoihin pitkin iltapäivää ja vien eri aikoihin aamupäivällä, enkä koskaan ole nähnyt mitään laajoja itkemisiä, vaikka monenlaista pientä on tullut todistettuakin.



Poikani kuuluu ryhmään, jossa on viisi muuta 3-vuotiasta, kaksi 4-vuotiasta, kaksi 2-vuotiasta, kaksi 1,5-vuotiasta ja kaksi 1-vuotiasta. Järkyttävän kuuloinen ryhmä tosiaan. Hoitajia tässä ryhmässä on neljä. Olin aika epäileväinen ryhmän toimivuudesta, vaikka se jaettiinkin iän mukaan erilaisiin pienryhmiin. Käytännössä kuutta pientä hoiti kaksi hoitajaa ja kahdeksaa isompaa lasta hoiti kaksi.



Pienimmät lapset olivat tyttöjä ja vaikuttivat melko sopeutuvaisilta. Toinen yritti aina lähteä minun ja varmaan monen muunkin vanhemman matkaan mutta jäi hyväntuulisesti tarhaankin, kun sanoin, että ei saisi lähteä minun mukaani. Yksi 1,5-vuotias poika oli hyvin säälittävä. Hän näytti aina itkuiselta ja seisoi portilla odottamassa, koska äiti/isä tulee. Hän ei mitenkään reagoinut muihin vanhempiin vaan odotti vain jähmettyneenä sitä omaa vanhempaa. :( Aina joku hoitajista haki häntä pois, piti sylissä ja yritti jutella, mutta heti kun pojan päästi alas, kipitti portille. Toinen 1,5-vuotias poika itki äänettömästi kyyneleet valuen, kun omaa vanhempaa ei tullut vaan minä, mutta aina hoitajat huomasivat, ottivat syliin ja kiinnittivät huomion muuhun.



Nyt on tilanne jo parantumassa. Portinvartijapoika tosin on edelleen portilla :( ja täytyy sanoa, että hänen äitinään saattaisin kyllä myydä uuden omakotitalonikin, jotta voisin jäädä hänen kanssaan kotiin. Tosin ei ole enää niin itkuinen, ja hänellä on usein jokin lelu mukana. Melko usein leikkii ja kun huomaa jonkun tulevan, kipittää portille vahtiin.



Itkijäpoika on muuttunut tosi reippaaksi enkä oikein enää tunnista häntä toisten lasten seasta. 2-vuotiaat ovat olleet tosi reippaita, samoin nämä 1-vuotiaat tytöt. Taitaa olla myös luonnekysymys, ketkä viihtyvät ja ketkä eivät. Mutta hoitajista täytyy antaa vain positiivista palautetta. Ottavat syliin ja lohduttavat, antavat välillä hetken palata portille vahtiin ja sitten taas keksivät puuhaa ja tarjoavat syliä.



Niitä pieniä tyttöjä on pidetty aika paljon rattaissa tai keinussa ulkoilutilanteissa, mutta vaikuttavat ihan viihtyvän. Siitäkin plussaa tälle päiväkodille, että myös toisten ryhmien hoitajat auttavat kaatunutta pientä, lohduttavat itkevää ja keksivät puuhaa. Niin kuin pitääkin. En nyt yritä vakuuttaa ketään siitä, että 1-vuotiaan paikka on päiväkodissa, lähinnä yritän kai sanoa, että ei kaikkialla niiden lasten anneta vain itkeä ja ulista. Kyllä sitä syliä löytyy ja monesti ihan ilman itkemistäkin. Välillä hoitajat ihan kilpailevat, kuka saa esim. niitä pieniä keinuttaa ja leikittää.



Ja se portinvartijapoika on ihan toinen sisäleikeissä. Siellä on iloinen ja reipas, kun ne vanhemmat eivät koko ajan kummittele mielessä. Ulkona kai alkaa vaan niin odottaa niitä vanhempien tuloa... :(

Siis kaikki kotiäidithän ovat vaan patalaiskoja.

Niin varmaan. Itsellänikin ovat opinnot hollilla sen aikaa, kun oma tällä hetkellä ½-vuotias tarvitsee minua. Voin täydentää opintojani pojan kanssa kotona ollessanikin.

Toivotaan, että löydätte hyvän päiväkodin ja sympaattiset (ei-niin-leipiintyneet) hoitajat tyttärellenne - onnea jatkossa. Ja kuten tästäkin ketjusta voi päätellä; you'll need it.

Monet "kotona kasvatetut" on ujompia ja arempia kun päiväkodissa olevat. Koulussa on lapsen kuitenkin pärjättävä. Päiväkodissa oppii sosiaalisia taitoja tulevaa varten.

Entä minkä vastarinnan lapsessa saattaa aiheuttaa se että suuri muutos tapahtuu 3v. iässä. Kotihoidosta siirrytään päiväkotiin. Sopeutuminen uuteen muuttuneeseen tilanteeseen voi olla tässä iässä jo vaikeaa.

Kyllä se ottaa päähän että suomessa ei arvosteta kotiäitiyttä.

Sekin on nähty miten alkoholistien ym. ahdistavasta kodista tulevien lasten kohdalla päiväkoti tekee ihmeitä.

ei ole sama kuin epäsosiaalisuus. Pahimmat epäsosiaaliset voi olla joko äärimmäisen syrjään vetäytyviä tai hirveitä häiriköitä. Epäsosiaalisuus on mitä tahansa ei hyvää sosiaalista käytöstä.

Lapsi on ehkä ujompi, kun kasvaa kotona, mutta ei välttämättä. Kotiäitikin voi viedä lapsia aktiivisesti paikkoihin missä on muita lapsia ja monella lapsella on sisaruksia, joiden kanssa lelut ja tila on jaettava. Lapsi voi olla harkitsevampi ja tarkkailevampi, mutta sekin voi olla vain ominaista lapselle, eikä suoraan seurausta kotihoidosta.

Päiväkodissa on hyviä puolia, mutta nämä hyvät puolet nousevat esille vasta vanhemmilla lapsilla. Pienimmät tarvitsevat paljon enemmän syliä ja turvallisuustankkausta. Isot ryhmät lisäävät levottomuutta ja nimen omaan sitä epäsosiaalista käytöstä. Pahimmillaan lapset kasvavat keskenään ja ovat kuin kanalauma, jossa vahvat nokkivat heikot. Jo tarhassa lapset oppivat kannattaako millekin lapselle sanoa vastaan, vai antaako kaverin vaan tunkea tikkua korvaan, koska muuten saa turpaan.

Ja sinulle, joka sanot kotihoidon olevan halvempaa, niin alas nyt oikeasti laskea. Tunnetko mitenkään talousasioita? Se väite, että kotihoito on halvempaa, on kotiäitien yksinkertaistettu kuva asiasta. Minä en pysty ainakaan laskemaan, mikä on halvempaa ja mikä ei. Väitän, että taloudellisesti edullisemmaksi tulee hoitaa lapset päivähoitajilla tai päiväkodeissa ja äitien tehdä töitä. Näin ihan TERVEELLÄ JÄRJELLÄ ajateltuna on kansantaloudellisesti parempi, että yksi nainen hoitaa 4-6 lasta kuin yksi hoitaa yhtä.

Juu, ei tarvi kertoa, kuinka paljon hoitolapsi maksaa kunnalle... Ensinnäkin, kotihoidontuki on vaikka 314 Euroa ja päälle hoitomaksu, niin vasta 568 Euron päälle menevät kulut ovat "miinusta". Mutta kääntöpuolena: äidit tuottavat ollessaan töissä, maksavat veroja ja kuluttavat, mikä taas lisää työllisyyttä jne. Talous pyörii. Ei minun taloustaitoni riitä laskemaan tuota kokonaisvaikutusta! Riittääkö sinun? Eipä taida riittää...

Yleensä en lähde näihin mukaan, mutta nyt kiehahti totaalisesti yli tämä kaikki idiotismi mitä tässä ketjussa silmiin sattuu. Eikö ihmisillä ole muuta tekemistä kuin syyllistää toisiaan? Ei näemmä, niin jatkanpa samalla linjalla.

Täällä tuntuvat länkättävän kaikkein eniten ne, jotka elävät valtion tuilla muutenkin, ainakin suurimmassa osin.

Oletteko tosiaan sitä mieltä, että kovalla työllä hankittu omakotitalo ja autot joita perheessä tarvitaan, myydään parin kolmen vuoden vuoksi, kun asiat voidaan järjestää muutenkin? Se on helvetin helppo sanoa, kun itse elelee jossain betonilähiössä vuokrakämpässä valtion kustantamana, ja kaikki raha tulee tuista ylipäätään. Itse olen juuri tällaisesta betonilähiöstä kotoisin, ja itseni sitkeästi kouluttamalla päässyt siihen tilaneeseen, että minulla on jumalan kiitos mahdollisuus tarjota lapsilleni muutakin kuin ne nurkissa pyörivät narkkarit ja juopot, ja pihan hiekkalaatikoilta löytyvät piikit.

On totta, että osittaisella hoitovapaalla ym. voi tehdä paljon pakkotilanteessa, ja se on meillä ratkaisuna kun esikoinen kohta aloittaa päivähoidon, alle vuoden ikäisenä. Ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Kun sitä rakkautta antaa kaiken sen mitä annettavana on, kaiken sen ajan kun lapsen kanssa kotona pystyy olemaan, niin ei se lapsi siitä hoitoon laitosta kieroon kasva. Valtion holhokki lapsesta tulee todennäköisesti kun kotona opetetaan jo pienestä pitäen, että "kato mennään tonne sossuun niin sieltä saadaan rahaa".

Kateellista sakkia täällä. Katsokaa hyvät ihmiset välillä sitä omaa elämäänne, mitä olette lapsillenne tarjoamassa. Oletteko tosiaan sitä mieltä, että pelkkä oma läsnäolonne tarjoaa lapselle (tietenkin tarjoatte myös varhaiskasvatuksellisia virikkeitä sopivaan tahtiin kotona) se kaiken mitä hän tulee elämässään tarvitsemaan, ja kukaan muu ei siihen pysty?!?

Olen ketjun aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että on todella surkeaa jos lapsia huudatetaan päiväkodissa. Silloin ovat hoitajat väärällä alalla. Toivon että omani kohdalla näin ei käy, tosin en ole meidän päiväkodista kuullut muuta kuin positiivista palautetta.

Tsemppiä kaikille niille, jotka joudutte/haluatte lapsenne laittaa jo pienenä ulkopuolisen hoitoon. Kyllä me, ja lapset, tästä selvitään!

Nimim. talo ja autot ja turvallisempi asuinympäristö

Komppaan tätä täysin! Lopettakaa se jeesustelu ja menkää töihin ansaitsemaan leipänne. Mehän teidän kotonalusmuilu maksetaan. Että jos ruvetaan räknäämään kumpi maksaa enemmän: laiskoille kotiäideille kaiken maailman tukien maksaminen vai päivähoito. Te olette just niitä, jotka joka käänteessä kyllä jaksaa muistutella päivähoidon kalleudesta ja siitä kuinka TE maksatte naapurin maijan virikehoidon. Laskekaapa kuinka paljon te itse saatte vuodessa valtiolta kun kaivelette kotonanne vain nenää.

Se että kotihoito maksaa HUOMATTAVASTI vähemmän kuin päivähoito EI OLE kotiäitien keksimää vaan ihan tutkittu juttu! Ottaako koville kun sitääkin pitää alkaa vääntämään vai mikä on? Faktakaan ei uppoa kun on tarpeeksi paksu kallo, niinkö?:D

Voit ynnätä lasten tarhasta tuomat taudit, jotka siirtyvät työväestöön ja sitä kautta aiheuttavat turhia poissaoloja ja rahallisia menetyksiä yrityksille.

olette nuo "kiinteät kustannukset" hankkineet???

Jos elintaso on teille kallis asunto niin turhaa ruikutat täällä kiinteistä kustannuksista.

Vaihtakaa halvempaan!!!

Joopajoo... melko pienillä kuluilla elätte. Meillä pelkästään asuntolainan lyhennys 1300e/kk ja siihen päälle autolainaa 500e/kk ja kahden auton vakuutukset ja bensat, jotka tekevät kuussa hiukan vajaa tonnin. Ja tuohon päälle sitten ruuat, vakuuutukset (ok-talo, lapset jne), sähkö, vesi... juoksevat kulut... että ei tässä taloudessa ainakaan elettäisi yhden ihmisen tuloilla. Lopettakaa se jeesustelu siitä, että "aina voi säästää" ...joillan ne kiinteät kulut on isompia!!

MEILLÄ tulot yhteensä n. 10000€/kk, josta verojen jälkeen jää näppiin n. 6300€ - joista maksamme kiinteitä - aivan, KIINTEITÄ - kuluja n. 3000€

( asuntolaina,autolaina, pk-maksut ) + muut laskut = n. 1200€ ( sähkö, vesi, vakuutukset, harrastukset ).

Ruokaa ja muuhun jää meille keskimäärin kuukaudessa n. 1800€, molempien tileille puoliksi jaettuna - eli 900€ molemmille.

Ja suokaa anteeksi, mutta minusta se on ihan helvetin vähän.

En oikein ymmärtänyt, että miksi täällä joku vaahtosi, että "myykää autonne ja talonne" jne? Miksi? Me ei ainakaan myydä.

Suomen verotus on järkyttävä: maksamme miehini kanssa molemmat 5000€ kk-tuloista 40% veroa - ja minusta se on todella törkeän väärin, aivan liikaa.

Suomessa kun varastetaan hyvinansaitsevilta ja osa niistä annetaan ne rahat luusereille. Vanhuksille, lapsille ja lapsiperheille annan rahani mielelläni, mutta fattan tiskillä notkuville sekakäyttäjille en haluaisi antaa latiakaan.

ehtiikö yli 1 lapsen äiti vastata aina vauvan itkuun heti? kotona lisäksi ne kotityöt toisin kuin päiväkodissa, jossa on kuitenkin keittäjää ym.

ketjussa on kaukana helvetin esikartanosta. Hyvä päiväkoti jossa ovat lämpimät, viisaat ja hyvät hoitajat. Jotka eivät kuitenkaan kykene kloonautumaan moneksi. Seurasin päiväkodin arkea työharjoittelussa. Omaa lastani en laittaisi vauvaikäisenä edes parhaimpaan päiväkotiin. Vauva jonka itkuun ei aina ehditä vastata lakkaa ennen pitkään itkemästä ja sopeutuu pakon edessä. Vanhempien olisi hyvä tiedostaa tämä. Eikä ainakaan ihmetellä myöhemmin kun lapsi alkaa oireilla. Maailmasta löytyy paljon pahempiakin lapsikohtaloita tietenkin.

tosi outoa, että isot lapset tarvitsevat 2 hoitajaa/8 lasta. Muualla 3-4-vuotiaita saattaa olla 20 ja yksi hoitaja.

minusta siis tuo jako pitäisi olla eri tavalla. pienille enemmän hoitajia. ja isoille 1, tai sitten ne isojen 2 hoitajaa hoitavat myös pieniä.

mutta lastani (4 v) haen eri aikoihin pitkin iltapäivää ja vien eri aikoihin aamupäivällä, enkä koskaan ole nähnyt mitään laajoja itkemisiä, vaikka monenlaista pientä on tullut todistettuakin. Poikani kuuluu ryhmään, jossa on viisi muuta 3-vuotiasta, kaksi 4-vuotiasta, kaksi 2-vuotiasta, kaksi 1,5-vuotiasta ja kaksi 1-vuotiasta. Järkyttävän kuuloinen ryhmä tosiaan. Hoitajia tässä ryhmässä on neljä. Olin aika epäileväinen ryhmän toimivuudesta, vaikka se jaettiinkin iän mukaan erilaisiin pienryhmiin. Käytännössä kuutta pientä hoiti kaksi hoitajaa ja kahdeksaa isompaa lasta hoiti kaksi. Pienimmät lapset olivat tyttöjä ja vaikuttivat melko sopeutuvaisilta. Toinen yritti aina lähteä minun ja varmaan monen muunkin vanhemman matkaan mutta jäi hyväntuulisesti tarhaankin, kun sanoin, että ei saisi lähteä minun mukaani. Yksi 1,5-vuotias poika oli hyvin säälittävä. Hän näytti aina itkuiselta ja seisoi portilla odottamassa, koska äiti/isä tulee. Hän ei mitenkään reagoinut muihin vanhempiin vaan odotti vain jähmettyneenä sitä omaa vanhempaa. :( Aina joku hoitajista haki häntä pois, piti sylissä ja yritti jutella, mutta heti kun pojan päästi alas, kipitti portille. Toinen 1,5-vuotias poika itki äänettömästi kyyneleet valuen, kun omaa vanhempaa ei tullut vaan minä, mutta aina hoitajat huomasivat, ottivat syliin ja kiinnittivät huomion muuhun. Nyt on tilanne jo parantumassa. Portinvartijapoika tosin on edelleen portilla :( ja täytyy sanoa, että hänen äitinään saattaisin kyllä myydä uuden omakotitalonikin, jotta voisin jäädä hänen kanssaan kotiin. Tosin ei ole enää niin itkuinen, ja hänellä on usein jokin lelu mukana. Melko usein leikkii ja kun huomaa jonkun tulevan, kipittää portille vahtiin. Itkijäpoika on muuttunut tosi reippaaksi enkä oikein enää tunnista häntä toisten lasten seasta. 2-vuotiaat ovat olleet tosi reippaita, samoin nämä 1-vuotiaat tytöt. Taitaa olla myös luonnekysymys, ketkä viihtyvät ja ketkä eivät. Mutta hoitajista täytyy antaa vain positiivista palautetta. Ottavat syliin ja lohduttavat, antavat välillä hetken palata portille vahtiin ja sitten taas keksivät puuhaa ja tarjoavat syliä. Niitä pieniä tyttöjä on pidetty aika paljon rattaissa tai keinussa ulkoilutilanteissa, mutta vaikuttavat ihan viihtyvän. Siitäkin plussaa tälle päiväkodille, että myös toisten ryhmien hoitajat auttavat kaatunutta pientä, lohduttavat itkevää ja keksivät puuhaa. Niin kuin pitääkin. En nyt yritä vakuuttaa ketään siitä, että 1-vuotiaan paikka on päiväkodissa, lähinnä yritän kai sanoa, että ei kaikkialla niiden lasten anneta vain itkeä ja ulista. Kyllä sitä syliä löytyy ja monesti ihan ilman itkemistäkin. Välillä hoitajat ihan kilpailevat, kuka saa esim. niitä pieniä keinuttaa ja leikittää. Ja se portinvartijapoika on ihan toinen sisäleikeissä. Siellä on iloinen ja reipas, kun ne vanhemmat eivät koko ajan kummittele mielessä. Ulkona kai alkaa vaan niin odottaa niitä vanhempien tuloa... :(

Mä olen itse töissä päiväkodissa (en kuitenkaan lastenhoitajana vaan teen muita töitä siellä) ja laitoin 3-v lapseni päiväkotiin. Nyt kun olen seurannut toimintaa tutustuessani lapseni päiväkotiin ja vertaan sitä toiseen päiväkotiin missä itse olen töissä, huomaan, että pienetkin erot hoitajien toimintatavoissa voivat olla suuria pienen lapsen elämässä. Valitettavasti juuri siinä päiväkodissa missä lapseni on, on vähemmän resursseja ja se näkyy lapsen arjessa. Myös päiväkodin henkilökunnan (siis lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien) leipiintyminen työhönsä valitettavasti näkyy siinä, ettei vaan jaksa välittää lapsista ja kohtelee heitä konemaisesti. Työ on kuitenkin vaativaa ja raskasta. Mielestäni päiväkotien tulisi pitää huoli hoitajien työhyvinvoinnista, hyvin voiva hoitaja jaksaa paremmin ottaa jokaisen lapsen yksilönä huomioon.



Kommentoin vielä tuota taloudellista puolta keskustelusta. Itse olen pienituloinen yksinhuoltaja, mutta sinnittelin hyvin hyvin pienillä tuloilla kotona siihen saakka, kun lapsi täytti 3 vuotta. Mun tuloni olivat kotihoidontuki ilman kuntalisää, asumistuki, kelan maksama minimi elatustuki ja lapsilisä. Vuokran jälkeen rahaa jäi vajaa 400 euroa kaikkiin kuluihin, siis laskuihin ja ruokaan. Lapselle sain vaatteita isovanhempien kustantamana, mutta kaikki muu pakollinen oli hankittava luotolla. Nyt kun minulla on pienipalkkainen työ, mutta tuloja sen verran, että en saa asumistukea, niin vuokranmaksun ja lapsen päiväkotimaksun jälkeen minulle ei jää käteen juurikaan enempää rahaa kuin hoitovapaalla ollessani. Suomessa vuokralla asuminen on hirveän kallista, mutta pienituloisena ja määräaikaisessa työsuhteessa olevana en saisi asuntolainaa, vaikka asuminen ei tulisi yhtään kalliimmaksi lainaa lyhentäen ja korkoja maksaen kuin nytkään. Tuntui hurjalta lukea, että joku lyhentää lainaa yli tonnin kuussa ja käteen jää vielä saman verran käyttörahaa. Minulle se olisi todella luksusta. Mutta tuloerot ovat suuret. Minulla on maisterin tutkinto, joten ei ole koulutuksen tasostakaan kiinni, en vaan ole saanut parempaa työpaikkaa.