Aloitin työt päiväkodissa.järkyttyin miten ihan pienet
ovat surkeana,jatkuvaa itkua!! siis yksi poikakin 9kk ja 2 tyttöä 10kk itkevät jatkuvasti,sylissä pitokaan ei auta! Mikä pahinta vanhimmat hoitajat eivät edes aina nosta syliin kun lapsi itkee vaikka olisi vapaat kädet,jatkavat vain juttujaan..onneks oma lapsi vielä kotona tuossa iässä.
Kommentit (165)
Vai tajuatko kansantaloudesta ja kuntien rahoituksesta ylipäätään mitään? Onko tullut kouluja käytyä peruskoulun jälkeen?
i]Minä olen ollut kotiäitinä ilman tukia. Sinä kuitenkin tuhlaat meidän rahoja lapsesi päivähoidossa.
Et maksa todellisia kuluja.
[/quote]
Kolmas asia eli oma tietämättömyys asioista. Oma nuoruus oli mennyt yliiopistossa. en tiennyt lapsista ennen omaani, enkä ollut lukenut lapsikirjoja.
Appivanhempien asenne on se, että töitä on tehtävät ja vain palkkatyö tekee ihmisarvon.
Paljon puhutaan, että enenn äitiysloma oli 2-3 kk ja silti normaaleja lapsia. jne.
Eli miten siinä tilanteessa kaiken puristuksessa, oman toimeentulon, lapsenhoidon, kaikki päätettävä, olisin osannut asettaa lapseni etusijalle?
Ehkä tein virheen, mutta parhaani olen yrittänyt. Nyt jos saisin uudestaan päättää, alkaisin ylipuhua miestä hoitovapaalle, jo äitiyslomalla.
On väärin syyllistää pelkästään äitejä. Kyllä isät ovat yhtä lailla vastuussa lapsistaan ja näiden hyvinvoinnista.
mutta eiköhän päivähoitopaikka maksa ainakin 10 000e vuodessa... Sinä maksat siitä murto-osan.
todellinen kustannus/ lapsi on n. 840 euroa kuussa. Siitä jää esikoisen kohdalla päivähoitomaksun jälkeen n. 600 euroa kuussa. Veroja maksan pelkästään minä kuukaudessa jo 1200 euroa kunnalle ja valtiolle. Valtiolle menevät verotulot ovat ihan yhtä lailla yhteiseen hyvään, joten kyllä todellakin tässä maksupuolella ollaan. Jos sinulla taas ei ole tuloja ollenkaan, et maksa yhtään mitään mistään julkisista menoista.
Sinä maksat enemmän veroja kuin minä mutta eiköhän päivähoitopaikka maksa ainakin 10 000e vuodessa... Sinä maksat siitä murto-osan.
Meidän 3 v. tähän asti kotihoidettu aloitti nyt pk:ssa, ja olimme siellä muutaman päivän harjoittelemassa ensin. Minä järkytyin myös näkemästäni, kun siellä pienten ryhmässä on niitä itkeviä lapsia. Nyt kun on itse nähnyt lapsemme kehityksen tähän ikään, on kyllä aika varmaksi muodostunut mielipide siitä, että alle 3 v. lapsen paras hoitopaikka on todellakin koti. Siis kaikkihan eivät itke, mutta jotkut kyllä, eli joillekin 1-2 v. pk on OK paikka viettää päivää, mutta KENELLEKÄÄN EI SIITÄ OLE MITÄÄN HYÖTYÄ JA TARVETTA. Nyt on huomannut sen, että lapsen kehityksessä ihan selkeästi 3 v. kohdalla on jonkinlainen rajapyykki, että siitä eteenpäin lapsi on itsenäisempi, alkaa haluta toisten lasten seuraa, osaa elämän tärkeät asit (syöminen, vessa). Enkä nyt siis puutu siihen äiti-lapsi suhteeseen. Sen kehittyminen on sellainen mysteeri ja monen asian summa. Mutta tietysti myös äidille on suuri ilo viettää se 3 vuotta lapsensa kanssa rauhassa kotona. Eli jos vain taloudellisesti on mahdollista, olkaa lastenne kanssa kotona 3 v. asti, se on oikeasti lapselle paras
Olen muuten samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa, mutta oman esikoisen kohdalla voisin sanoa tuon 'rajapyykin' olleen siinä kahden vuoden korvilla. Söi ja riisui itse, puhui, yhdet päiväunet riittivät hyvin, nautti seurasta ja uusista leluista, tykkäsi katsoa isompien leikeistä mallia jne. Potalla oppi käymään 2,5-vuoden iässä. Luonteeltaan oli toisaalta itsenäinen/itsepäinen, vauhdikas ja sosiaalinen mutta toisaalta myös herkkä ja sen takia hän olikin hyvin vähän muiden hoidossa alle 2-v. Tuolloin 2-v. korvilla, ihan joitakin kuukausia ennen hoidon aloitusta lapsi 'isostui' monella tapaa ja hoidon aloitus 2-vuotiaana sujui hyvin. Kannustaisin ainakin kaikkia alle 1,5-vuotiaana hoitoa suunnittelevien vanhempia miettimään, minkälainen lapsen päivästä tulee. Lapsi voi joutua esimerkiksi ulkona istumaan 2 tuntia paikallaan olevissa rattaissa kun muut leikkivät (jos ei osaa kävellä), kaksia päiväunia ei yleensä voi nukkua jne.
Asiat tärkeys järjestykseen! ei kannata tehdä lapsia jos pitää viedä tarhaan liian nuorena.
josta irtisanouduin jotta voin jäädä kotiäidiksi vuosiksi. Muutettiin kesksutasta 6km kauemmaksi, saatiin kiva vuokra-asunto hyvältä paikalta. Miehen palkalla eletään, ei hyvin mutta riittävästi. Elämä ennen lasta oli matkustelua ja ravintoloita, nykyään se on kauppalistojen suunnittelua ja kirpputoreja.
Silti elämämme on PALJON rikkaampaa kuin ennen. On ihanaa olla kotona nämä vuodet, nautin niistä suunnattomasti. Pääsin hetkeksi pois oravanpyörästä, saan tosiaan lapsen kanssa köllötellä aamulla pitkään ja häpeilemättä nautin siitä.
Lapsen kanssa on ihanaa touhuta, teemme retkiä, askartelemme, käymme kerhoissa, harrastamme liikuntaa, meillä käy kavereita joka päivä kylässä tai sitten olemme itse kylässä.
On mahtavaa kun saan suunnitella lapsen kanssa yhdessä mitä tänään tehtäisiin. Nyt poika tyhjentää autolaatikkoaan ja tutkimme yhdessä montako erilaista hienoa autoa hänellä on :)
Kun lapsi menee kouluun,olen vielä ensimmäisen luokan kotona jonka jälkeen menen takaisin työelämään. Eli elämästäni olen kotiäitinä 8 vuotta. Sitä ennen olen ollut työelämässä 14 vuotta ja sen jälkeen minulla on vielä ainakin 25 vuotta tehokasta työaikaa olla yhteiskunnalle muillakin tavoin hyödyllinen.
Lapsi saa varmasti työssäkäyvän aikuisen mallin silloin, saahan hän sen nyt jo miehestäkin. Elämä on oikeasti valintoja. Jokainen tekee omansa ja tämä on minun. Olemme koko perhe onnellisia vaikka rahallisesti emme olekkaan rikkaita, emme edes hyvin toimeentulevia. Kun palaan takaisin töihin, lapsella on mahdollisuus saada merkkivaatteet ja kalliit harrastukset, lomamatkat yms. Mistään ei varmasti jää paitsi vaikka olenkin ensimmäiset 8v kotona.
todellinen kustannus/ lapsi on n. 840 euroa kuussa. Siitä jää esikoisen kohdalla päivähoitomaksun jälkeen n. 600 euroa kuussa. Veroja maksan pelkästään minä kuukaudessa jo 1200 euroa kunnalle ja valtiolle. Valtiolle menevät verotulot ovat ihan yhtä lailla yhteiseen hyvään, joten kyllä todellakin tässä maksupuolella ollaan. Jos sinulla taas ei ole tuloja ollenkaan, et maksa yhtään mitään mistään julkisista menoista.
Sinä maksat enemmän veroja kuin minä mutta eiköhän päivähoitopaikka maksa ainakin 10 000e vuodessa... Sinä maksat siitä murto-osan.
aloitti hoidon elokuun alussa ja alku oli just sellasta, että hoitoon jätettäessä itki. Nyt jo tottunut ja menee itse leikkeihin ja tulee vilkuttamaan ikkunaan. Ei eipäilystäkään, ettei siellä viihtyisi ja kaikki menisi hyvin. Toki kauhistuttaa, kun niin pientä pitää viedä hoitoon, mutta meillä ei ole mahdollisuutta olla pidempään kotona.
Meidän talo päiväkodin vieressä Joka päivä lasten ulkoilun ajan kuuluu pienten itkua. Olen ihmetellyt onko tuossa päiväkodissa tädit empatiakyvyttömiä kun pieniä huudattavat. Keskenään juttelevat ja pienet huutavat jaloissa. Samaa ilmeisesti sitten muuallakin :( Meillä kuopus meni 3-vuotiaana päiväkotiin (ei onneksi tähän lähitarhaan) Pieni oli vielä sillonkin mutta osasi kertoa päivän tapahtumista ja osasi pitää puoliaan.
Meidän naapurissa on myös päiväkoti, jossa (ainakaan ulkoilujen aikana) ei itkeviä lapsia lohduteta millään tavalla, ei vaikka olisivat selvästi loukanneet itsensä :(
Lapset saattavat sentään toisinaan lohduttaa itkevää kaveria :/
Ei mennyt omat lapset ko. tarhaan, ei ollut edes vaihtoehto. Kolme vuotta jonotettiin paikkoja läheisestä hyvästä pk:sta. Ennen kuin saatiin paikat jouduttiin kuljettamaan lapsia vuoden ajan toiselle puolelle kaupunkia päiväkotiin, jonka tiesin hyväksi.
Katsokaa hyvät ihmiset välillä sitä omaa elämäänne, mitä olette lapsillenne tarjoamassa. Oletteko tosiaan sitä mieltä, että pelkkä oma läsnäolonne tarjoaa lapselle (tietenkin tarjoatte myös varhaiskasvatuksellisia virikkeitä sopivaan tahtiin kotona) se kaiken mitä hän tulee elämässään tarvitsemaan, ja kukaan muu ei siihen pysty?!?
Tämä ote siis nro 76 tekstistä.
Kyllä me todellakin olemme sitä mieltä, että pienen lapsen paras paikka on oma koti ja paras hoito tulee omalta vanhemmalta; jos todella olet niin pitkälle lukenut ihminen, kun väität olevasi, ymmärtäisit tämän itsekin katsomalla ihan tutkimustuloksia ja kuuntelemalla asiantuntijoiden mielipiteitä. Pienen lapsen (alle 3 v.) paikka ei ole päiväkodissa! Hyvän ja turvallisen perhepäivähoitajan luona, joo - mutta hänkään ei koskaan EI KOSKAAN voi korvata oman vanhemman hoitoa.
Mitkä varhaiskasvatukselliset virikkeet?!
Tämäkin on ihan todettua faktaa, ettei pieni lapsi tarvitse mitään sellaista 'virikettä', mitä kodin ulkopuolisella hoitopaikalla olisi tarjottavanaan - päinvastoin; se virike- ja informaatiotulva voi olla haitallista pienen kehitykselle.
Tästä (nro 76) kirjoituksesta huomaa hyvin sen, miten jokainen tarkastelee näitä asioita niin siitä omasta näkövinkkelistä käsin, ettei edes huomaa muunlaista todellisuutta. Sinä todennäköisesti muistelet leikki-ikävuosiasi siellä betonilähiöissä; turvattomuutta yksin ulkoillessa yms. Tässä oli nyt kyse ihan pikkulapsiajasta; ikävuosista 0-3 v. Sen jälkeen ehtii vielä hyvin työelämään ja tienaamaan itsensä pois niistä lähiöistä, mutta alle 3-vuotiaalle lapselle todellakin se oma, turvallinen koti oman äidin / isän kanssa on se paras mahdollinen paikka olla ja kasvaa. Ei lapsi vielä tuossa vaiheessa ajattele, että "onpa kamalaa asua näissä betonilähiöissä" - mutta hän osaa jo kaivata omaa hoitavaa vanhempaa tämän poissaollessa ja kärsiä turvattomuudesta.
ainakin/vähintään 3v, niin paljonko teillä jää rahaa kk? Ihan rehellisesti!
Mä vaihdoin omasta tahdosta täyteen työviikkoon, kun meidän pienin oli 1v9kk. Siihen asti olin vuosikausia tehnyt töitä 3pv/vko siten, että kaksi päivistä oli viikonloppuisin.
Tietenkään jokaisella ei ole työtä, joka joustaisi, mutta kyllä mä tiedän todella paljon mammoja, jotka hoitaa lapset kotona miehen kanssa, ja tekee jonkin verran 1-2pv/vko töitä, ja se työhän ei välttämättä ole omaa alaa, vaan jotain, millä tienaa muutaman satasen kuussa lisää.
Omat tienestini olivat n. 2000e+ kht ( jossa sisaruskorotukset+ kuntalisä,) eli jotain reilut 600e, käteen tuli n. 1900ekk. Olen toimittaja.
Tällä hetkellä ei kyllä käteen jää yhtään enempää, mutta toisaalta kohta se kotihoidontuki olisi loppunut kuitenkin, kun pienin 3-v eikä silloin välttämättä olisi tullut tällaista työtilaisuutta.
Miettikää nyt, jos kotona itkettäisit lastasi lähes koko päivän, etkä antaisi hänelle sitä mitä hän tarvitsee (lohtua, syliä), olisi sossut aika äkkiä ovella ja puhuttaisiin, että lapsen psyykkinen kehitys vaarantuu. Päiväkodissa "itkut ei sitten haittakkaan" joidenkin mukaan... miettikää nyt, kyllä pienellä lapsella menee ihan yli ymmärryksen, kun on paha olo eikä kukaan auta
Tämä MTV3:n sivuilta:
Tutkimus: Varhainen päivähoito hyväksi lapsille
08.04.2005 13:15
Uuden ruotsalaistutkimuksen mukaan lasten mahdollisimman varhainen laittaminen päiväkotiin vaikuttaa positiivisesti heidän kehitykseensä. Asiasta kirjoitti ruotsalainen päivälehti Dagens Nyheter tänään.
Opettajakoulutuslaitoksen emeritusprofessori Bengt-Erik Andersson on seurannut neljää eri lapsiryhmää 25 vuoden ajan. Lasten tilannetta tarkasteltiin 8-, 13- ja 16-vuoden iässä sekä vielä kerran seurantakirjeellä 25-vuotiaina. Tutkimuksen mukaan parhaiten olivat elämässään selvinneet ne, jotka olivat aloittaneet päiväkodissa alle yksivuotiaina. Heikoiten oli puolestaan mennyt niillä, jotka eivät koskaan olleet päiväkodissa.
Tutkimuksesta selviää, että 70 prosenttia niistä, jotka ovat aloittaneet päiväkodissa alle yksivuotiaina on menestynyt hyvin, jos menestystä mitataan koulutodistuksella, sopeutumiskyvyllä ja sosiaalisilla taidoilla. Kotona olleista vain 38 prosenttia sai saman tuloksen.
Aikaisin päiväkodin aloittaneista lapsista vain 15 prosenttia menestyi huonosti, kun taas vastaava luku kotihoidossa olleiden keskuudessa oli 52 prosenttia.
-Useimmille lapsille on hyväksi aloittaa päivähoito varhain. Päivähoitoon satsaamien on tärkein asia jonka kunnat voivat tehdä, Andersson sanoi uutistoimisto TT:n mukaan.
(MTV3-STT)
------------------------------------------------
http://olotila.yle.fi/sisallot/blogit/perhepaletti/lapsi-paiva-vai-koti…
Lapsi päivä- vai kotihoitoon?
Pe, 2009-01-16 08:00
Alle kouluikäisen lapsen hoitomuodon valinta päivähoidon ja kotihoidon välillä on asia, joka aiheuttaa jatkuvaa vääntämistä perhe- ja kasvatusasioista keskusteltaessa.
Hoitomuodon valinnan täydellinen optimointi lienee mahdottomuus, mutta eri koulukunnilla on näkemyksilleen vahvoja perusteita ja asiasta tuntuu olevan vaikea keskustella ilman tunteiden pintaan nousemista.
Periaatteellisten kysymysten lisäksi hoitomuodon valintaan vaikuttavat ainakin vanhempien työ- ja uratilanne, perheen taloudellinen tilanne, lapsen ominaispiirteet ja mahdolliset sisarukset.
Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kehitetty nykyisen laajuiseksi ennen kaikkea siitä lähtökohdasta käsin, että maailman emansipoitunein naisväki pääsisi mahdollisimman nopeasti töihin tienaamaan tasaväkisenä miehen kanssa. Kuvaavaa on, että yksi Suomen ensimmäisistä päiväkodeista perustettiin Forssaan Finlaysonin kutomon yhteyteen työntekijöiden lapsia varten.
Nykyinen kunnallinen päivähoitojärjestelmä sekä asiaan liittyvä lainsäädäntö takaavat jonkinlaisen tasapuolisuuden hoidon laadun ja saatavuuden suhteen, joskin pätevän henkilöstön puute ja kohtuuttomat jonot hoitopaikkoihin hieman häiritsevätkin lain kirjaimen ja hengen toteutumista.
Kotihoidon tuki on paljon uudempi keksintö ja se on myös kansainvälisesti aikamoinen harvinaisuus. Kotihoidontuen pienuutta usein valitellaan, mutta periaatteessa tällainen tukimuoto mahdollistaa useimmissa tapauksissa aidon valintatilanteen päivähoidon ja kotiin jäämisen välille.
Entä kumpi sitten on lapselle parempi? Ruotsissa asiaa tutkittiin seuraamalla yli 20 vuoden ajan sekä päiväkodissa että kotona hoidettuja lapsia. Vuonna 2005 raportoidun tutkimuksen tulokset olivat kiistattomia: 25 vuoden iässä päiväkodin kasvatit olivat selkeästi onnellisempia, sosiaalisempia ja heidän koulumenestyksensä oli ollut parempaa kuin verrokkiryhmän. Saman suuntaisiin johtopäätöksiin päätyi myös Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jossa jopa mitattiin päivähoidon taloudellista kannattavuutta yhteiskunnan kannalta. Johtopäätös oli se, että jokainen päivähoitoon sijoitettu dollari toi yhteiskunnalla takaisin seitsemän taalaa parempien veronmaksajien ja vähemmän syrjäytyvien kansalaisten muodossa.
Kotihoidon eduiksi mainitaan useimmiten stressittömyys sekä lapsen ja vanhemman välisen tunnesiteen vahvistuminen. Lisäksi nykyään nouseva trendi on, että varhain lapsensa päiväkotiin tuovaa ja töihin kiiruusti palaavaa äitiä pidetään jotenkin huonona, kun taas kotiin jääminen on jonkinlainen hyvän ja uhrautuvan vanhemman mitta.
Vanhemmat tietävät, mikä on heidän lapselleen paras hoitomuoto
Lastentarhanopettajana minä liputan periaatteessa laadukkaan päivähoidon puolesta, mutta omien kokemuksieni perusteella olen myös sitä mieltä, että aivan pienet lapset eivät sanottavammin hyödy päivähoidosta, vaikka päiväkodissa yleensä ihan hyvin pärjäävätkin ja jopa nauttivat siellä olostaan. Kuitenkin kouluikää lähestyttäessä varhaiskasvatuksen saloihin vihkiytynyt henkilökunta sekä päiväkodin sosiaalinen ympäristö pystyvät tarjoamaan lapsen kasvulle ja kehitykselle sellaisia virikkeitä, joita pelkästään kotioloissa kasvaneen lapsen ei ole mahdollista saada. Kotona kuviot saattavat käydä auttamatta hieman pieniksi yli 4-vuotiaalle vauhdikkaalle ja ahnaasti uusia asioita oppivalle lapselle. Näin myös silloin, kun toinen vanhemmista on kotona esimerkiksi työttömyyden takia tai nuoremman lapsen kanssa.
Ehkä toisaalta pitäisi luottaa siihen, että vanhemmat tietävät, mikä on heidän lapselleen paras hoitomuoto. Toisaalta maksuton peruskoulu ja oppivelvollisuus tuovat kaikki lapset organisoidun kasvatuksen ja opetuksen piiriin joka tapauksessa 7-vuoden iässä. Entä jos päiväkodin tarjoama varhaiskasvatus kaikille yli 4-vuotiaille olisi samalla tavalla itsestäänselvyys? Vähän samaan tapaan, kuin ilmainen esiopetus 6-vuotiaille alkaa nykyään olla.
Mikko Mäkelä on 34-vuotias lastentarhanopettaja, kasvatustieteen opiskelija ja kaupunginvaltuutettu Vantaalta. Perheeseen kuuluvat perulaissyntyinen vaimo, 5-vuotias tyttö sekä keväällä maailmaan pullahtava maha-asukki.
Lisää aiheesta:
Ruotsalaistutkimus: Andersson, Bengt-Erik & Strander, Kerstin 2002. Framtiden blev vår. 101 sjuttiotalisteer följda under sina 25 första år. Rapport 2 från FABASKO-projektet. Individ, omvärld och lärande/Forskning 11. Stockholm: Lärarhögskolan.
Tutkimuksessa siis seurattiin 25 vuoden ajan päivähoidossa olleiden sekä kotona lapsuutensa aikansa viettäneiden lasten etenemistä ja pärjäämistä elämässä. Tutkittavia asioita oli mm. tyytyväisyys elämään ja työllistyminen. Ero ryhmien välillä oli selvä päivähoitoporukan eduksi.
töihin, koska sai sinne 10kuukauden työsuhteen. Kauhisteli vain sitä, että siellä on kuulemma tosi huono ilmapiiri ja muutama tosi vittumainen hoitaja, joiden päähuvi on syödä ulos uusia työntekijöitä.
Lähti kuitenkin, koska tarvitsi vakituisemman työpaikan kuin tämän keikkapaikan, mitä teki nyt.
Miten siellä lapsia hoidetaan hyvin jos henkilöstön välit on niin kireät, että on kuuluisa siitä, että porukka vaihtuu koko ajan kun henkilökunta syö heitä ulos.
työharjoittelussa päiväkodissa ja kokemus oli sellainen, että päätin hoitaa itse omat lapseni.
Päätös on pitänyt. Tiedän, mitä siellä kulissien takana tapahtuu.Oman työharjoitteluni jälkeen en ikinä halua päiväkotiin töihin, enkä vie omaa lastani liian pienenä sinne.
Muistan kuinka hoidin noin 10 lasta yksin, opiskelijana kun hoitajat kahvittelivat ja kehtasivat vielä tokaista minulle että harjoittelun päätteeksi että olisin voinut olla enemmän lasten kanssa.
Tämä on juuri se painavin asia miksi en voi hakeutua tarhaan töihin. En kestä katsoa kun vauvoja ja liian pieniä tuodaan tarhaan!! Äidinhän pitäisi pientä hoitaa!! Mutta itsekkyys ja rahanhimo voittaa. Ja selittelijät: ei ole pakko kaikista kalleimmilla alueilta asuntoa ostaa ja täten hankkia valtavia asumiskuluja...
Elämäntilanteet muuttuvat ja turha siitä on syyllistää. Meidän perheellä meni erittäin hyvin ja ostimme oman kodin Mäntsälästä. Alue ei ole kallis eikä talokaan ollut kallis. Mies jäi kuitenkin yllättäen työttömäksi, kun vauva oli pari kuukautta. Koska liksa oli jo valmiiksi pieni, ei ansiosidonnainenkaan paljoa ollut. Sen lisäksi tuli yllätyksiä talon rakenteissa. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi arjen pyörittämiseen.
Niinpä jouduin tekemään raskaan päätöksen ja viemään lapseni hoitoon tämän ollessa vain seitsemän kuukautta. Onneksi en kuitenkaan kunnalliselle, vaan eräälle sukulaiselle, joka on kotona hoitamassa omia lapsiaan. Voin sanoa, että tarkoitukseni oli todella pitää lasta kotona, ja väitän että tilanne on huomattavasti vaikeampi minulle, kuin hänelle. Pikku tytöllä nimittäin menee loistavasti. Ja mainitaan vielä, palkkani jää reilusti alle 1500 euron, joten mistään rahanhimosta ei tässä voida puhua. Älä tuomitse ihmisiä, kun et heidän tilannettaan tiedä.
Minä vein lapseni 1,5 vuotiaana perhepäivähoitoon ja hyvin on mennyt mitä nyt joskus lapsi illalla väsynyt ja kiukkuinen.
Itse olin koko lapsuuteni kotihoidossa, äidillä neljä muuta pientä plus minä ja todellakin tuntuu että parempi olisi ollut jossain muualla. Masentuneesta ja väsyneestä äidistä joka ei edes suostunut myöntämään väsymystään ei juuri empatiaa herunut ja näin syntyneitä haavojani nuolen vielä tänäkin päivänä.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Ylisuuret+p%C3%A4iv%C3%A4…
Pointti numero 1:
Ainakin alle 1½-vuotiaalla lapsella tulisi olla sunjektiivinen oikeus kotihoitoon, sillä sitä pienemmälle päiväkoti voi olla jopa vahingollinen paikka. (Informaatio-/viriketulva valtava). Lapset tulisi hoitaa kotona mielellään 3 vuotiaiksi saakka.
Pointti numero 2:
Päivähoito on alun perinkin kehitelty työelämää ajatellen - ei lapsen parasta ajatellen! Kodin ulkopuolista päivähoitoa tarvitaan, jotta vanhemmat saataisiin takaisin tuottamaan työelämään veroeuroja; fiksu ja lastansa ajatteleva vanhempi valitsee työelämän sijasta lapsensa tasapainoisen kehityksen.
Nuo em. ruotsalaistutkimukset saa mun mielestä tunkea jonnekin - tutkimustuloksia katsottaessa tulee aina muistaa se, ketä tulokset hyödyttävät ja mikä on tutkimuksen tekijä instanssi (alulle laittaja) -> mitkä ovat motiivit toteuttaa tutkimusta. Ruotsissa on jo pitkään ollut vallalla demarihallinto, ja sitä kautta päivähoitoon on satsattu paljon; siellä ollaan jo saatu aikaan se, että on ihan yleistä laittaa lapset alle vuoden ikää hoitoon ja palata takaisin työelämään - tuettu kotonaolokin on huonommalla tolalla, kun täällä meillä. Todennäköisesti valtio on vähän teettänyt "tutkimuksia" puoltaakseen kantaansa siitä, ettei tarvitse lapsiperhe-etuisuuksia nostaa.
Olen itse ollut päiväkodissa opintoihini liittyen (en lue lähihoitajaksi tai lastentarhanopettajaksi) työharjoittelussa, ja voin kertoa, että tosiasia on se, etteivät hoitajat ehdi eivätkä he pysty tutustumaan jokaisen lapsen temperamenttiin sillä tavalla, että he oppisivat tulkitsemaan esimerkiksi vauvan / pienen ymmärrettävästi kommunikoimattoman lapsen tarpeita oikein. Pieni lapsi on riippuvainen omasta turvallisesta (yhdestä) hoitajastaan - eli siis vanhemmasta; luottaa ja tukee siihen, että tämän vanhemman (jonka kanssa kiintymyssuhde on muodostettu ja lujitettu) kanssa hän tulee ymmärretyksi.
Ei mikään vauva / lapsi "vain itke" ilman mitään syytä! Itkuun on AINA syy - ja se syy ei aukene, jos ei lapsen tarpeille osaa herkistyä. Päiväkodin tädeille se voi olla liian raskas vaatimus herkistyä n. kahdenkymmenen lapsen erilaiselle temperamentille ja tapaan ilmaista itseään; vanhemmilta tämä tulee luonnostaan.
että alle 2-3-vuotiaalle hyvä kotihoito on parempi vaihtoehto kuin hyvä päiväkoti? Jos päiväkodissa on epäkohtia, on se sitä suurempi stressi lapselle. Vahvat lapset pärjäävät niissäkin.
Aina emme elä ideaalimaailmassa, esim. vanhempien jatkuva stressi raha-asioista ei ole lapselle hyväksi tai se että äiti on jatkuvasti kamalan kiukkuinen ollessaan vasten tahtoaan kotona.
Eli yleisellä tasolla voimme suositella kotihoitoa alle 3-vuotiaille tai ainakin alle 1,5-vuotiaille, mutta tapauskohtaisesti monet asiat vaikuttavat tähän.
ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin (Mahtava mantra!) niin väittäisin, että useimmilla olisi. En tarkoita, että aivan kaikilla, mutta tuota mantraa hoetaan heti kun äitiysloma päättyy.
Ja mitä meillä jää elämiseen? Ei paljon mitään, mutta mitä tarvitsisikaan?! Olen kh tuella, mies työttömänä eikä vajaa-kuntoisena työllistykään, kaksi lasta. Joka päivä syömme normaaalia kotiruokaa ja lapsilla on hyvä vaatteet. Ja huom av-mammat haalarihysterioissanne: EI Reimateccejä!
Asenne ratkaisee, nyt mennään näin, joskus toiste ehkä toisin.