. : * : . KISSAKULMAN NAISTEN SYYSKUU . : * : .

kaimaani: jos teillä on tarkotus että lasten koulu vaihtuu lopullisesti jossain vaiheessa, niin minä tekisin sen heti! Vai miten teillä siis nuo koulukuviot on ajateltu? ja juurikin tuokin että vauva tulossa niin miten sitten käytännössä asia hoituisi...? Meillä isot tytöt on kerran vaihtaneet koulua muuton takia, ja mua jännitti ja suretti niiden puolesta, mutta kaikki meni tosi hyvin:) ei se niin kamala paikka ole. Siinä on se etu, että lähellä asuviin kavereihinkin tutustuu "luonnostaan" kun käydään samaa kouluakin:) mutta niin tai näin, kyllä te pärjäätte:) Jopas olet isoja lapsia tehny!!!! uskon kyllä että oli työn ja tuskan tuntua... älä turhaan sitä h-käätä jännitä, muuten hyvä paikka mutta paska safka:D! Tilataan sinne sitten pitsat yhdessä? Ei mutta oikeesti, en kiistä etteikö naikkari olisi ehkä jopa paras, se on loistava paikka synnyttää, mutta hyvin siellä h-käälläkin synnäripuoli toimi:) Tosi hyvät kätilöt, ja minäkin synnytin joulupyhien aikaan niin silti oli lääkärit heti paikalla ja saatavissa, kaikki toimi synnäri puolella oikein upeasti... siitä osastolla olosta jäi paska maku suuhun, mutta nythän voi olla asia toisin... silloin oli sitä remonttiaikaa, nythän osasto on TODELLA upea rempan jäljiltä:) Ja tietysti fiilikset varmasti riippuu ihmisestä että miten kokee, minä olen supersosiaalinen ja koin olevani tosi yksin:(



Eemelin mami

Mamiof mä asuin Kyrölässä Puistotiellä ja keskustassa Mannilantien varressa olevalla Nuottikujalla ja vuodet oli öööh olin siis 15v ku muutin ja 17v ku muutin pois ja nyt oon 29v, laske sä :D Olin sit ton jälkeen vielä ihan muutaman kuukauden sielä mut ei ollu mun paikkakuntani halusin takas tännepäin, mut mun isä perheineen asuu viel sielä, samoin mun veli avovaimonsa kanssa.

Jotenki muistan et sä oot mua 5v? vanhempi et ei kai tiedetä toisiamme silti :)

Kiitos muuten kaikille taas myötäelämisestä! Josko tässä nyt sit vaan ihan rauhassa odotellaan, en ainakaa kaipaa mitää jännityksiä enää :D



Vitsi mikä mörköpäivä mulla on, kävin ärrällä ja siel oli yks lapsuuden ajoilta oleva tuttu kiskan täti en saanu sille juurikaan puheltua, ruokakaupassa joku ystävällinen nainen koitti jutella mun kans mut ehei en saanu mitää järkevää aikaseks ku pohdin kuumeisesti ruokia, mieski sano et kattoki ku toinen koittaa jutella ja mä vaan oon, voi mikä ääliö oonkaan!

Sit ku kävin läpi tilaamiani vaatteita niin tytölle oli tullu tilattua kokoa liian pienet housut, missälie aivot taas ollu, voi huokaus..

Täs yks ilta ajatuksissani kotiin tulossa ja olinki naapurin ovella ja renkutin ripaa...mitähän vielä! Tässäki vaan muutama tapaus, kyllä noita riittää, pehmeneekö raskaanaolevien aivot jotenki vai?



Tänään tuli raksalle seinien pohjatyövärkit, sais alkaa seinien tasotuspuuhiin, taitaaki olla just sopivaa hommaa tälläselle tyhjäpäälle ;)



wattu

Kyllähän ne aivot jotenkin pehmnenee raskauden aikana;) Iteki unohdellu ties ja mitä ja eilen löi ihan tyhjää tuttujen kavereiden nimien kanssa ym;)



Siinähän tää pulma meillä koulujen kans just onkin,kun nykyinen koulu jossa ovat sijaitsee n. 3,5km päässä sieltä mihin talo rakennetaan. Eli tod. näk. nyt 3lk tyttö jatkaa siellä sitten kun talo valmis. Tontin lähellä on kyllä myös koulu n. 400m päässä ja ainakin pienemmät lapset siirtyvät sitten aikanaan sinne. Eli nyt jos menevät Järvenpäähän kouluun,niin taas uusi koulu ens syksynä. Mietin, et onko liian rankkaa 2 uutta koulua peräjälkeen:/ Vuoden about ehtisivät jpäässä koulua käydä ja sit se lopullinen pysyvä koulu sen jälkeen vasta. Tutustuisivat niin tietty lähialueen lapsiin ja olisi sinänsä heille mukavampi. Vaikeeta! Lapset ite ois intona menossa uuteen kouluun;) Ovat sosiaalisia tapauksia.



Enköhän mä sapuskoista huolimatta hyvinkäälle mene, pizzaa sitte vaan tilailemaan;)



Jospa saunaan sitte:)



mami@6

höh! piti isojen tyttöjen kanssa viettää leffailtaa, mokomat nukahti sitte:) no, kyllähän se väsyttää tuo koulunkäynti, yläasteella on jo tosi pitkiä päiviä ja paljon työtä... siihen harrastukset ja kavereitten kanssa notkuminen, niin ymmärtäähän tuon... pitää nukkua kun nukuttaa:) Ihanan näköstä... 3 syötävän sulosta suklaasilmää, ihanat kiharapehkot pitkin tyynyä ja pitkät ripset lepää poskea vasten:) voih, mun prinsessat, ne on niiiin ihania, isoja ihania:) mä aina sanonkin niille kun meillä on tuo "iltatähti" että miten paljon mä rakastan mun isoja kimuleita, niitten kanssa on jo niin helppoa! Ja varsinkaan kun eivät ole aiheuttaneet ylimääräsiä sydämen tykytyksiä tempuillaan. Kertakaikkiaan täydellisiä!! meni kehumiseksi, mutta saahan sitä vähän omiaan kehasta, itte tehty kuitenkin:)



wattu, juu mä olen asunu ihan aikuisena siellä kyrölässä, ja olen sua 4 vuotta vanhempi! kyllä mullakin on välillä "aivot" aika narikassa:)



mami: Aika kinkkinen tilanne... mutta paljon varmaan riippuu lapsista:) Jos lapset ite on tota mieltä ja eivät ole ujoja ja arkoja, niin ei se varmaan maailmaa kaada, vaikka vaihtasivatkin sen 2 kertaa koulua? vaikka tietysti "rankalta" kuulostaakin! mä ehkä tekisin niin, että tosiaan kun talo valmistuu niin, kaikki koulua käyvät siirtysivät sinne lähimpään kouluun, mihin junnutkin myöhemmin menevät, ja nyt kävisivät siellä jpäässä sen vuoden, vuosi on kuitenkin lapsen kannalta pitkä aika, saattasivat saada jpäästä ihan uusia kamuja ja ottaa hienona kokemuksena:) se arki on kuitenkin 5 päivää viikossa, ja vuosi... jaksaako sitä kulkea niin pitkää matkaa joka päivä kaksi kertaa ja miten sen järjestää...? vaikeeta on:/ mutta kyllä ne asiat järjestyy aina:)



natti natti rakkaat:)



ps: mä alan lukemaan härkösen Ei kiitos:) ihana kirja, saa nauraa!

Pääsinpäs vähän koneelle naama punasena ulkoilmamyrkytyksen jälkeen. Taasen yksi päivä jalkapalloturnauksessa, ja huomenna, ah, eka kerta kuukauteen kellään lapsista ei ole turnausta.. Vain yhdet harkat.

Mamiof@4 kirjuutit niin kauniisti sun tyttäristäs,että mulla tuli tippa linssiin. Minkäs ikäsiä teidän daamit olivatkaan? Mustakin on ihana seurata meidän isompien tyttöjen kasvamista, etenkin tuo esikoinen, joka on 13 ja jotenkin niin iso.. Hän on vielä aina ollut niin kiltti ja isosydämminen, aina ajattelee muita ennen itseään. Tosi herkkä ja ujo.. Jotenkin se lasten kasvaminen on välillä niin haikeeta, vaikkakin hienoa! Kakkonen on taas sellanen rento tapaus, ei stressaa mistään ja ottaa lunkisti. Sellainen joka vaan porskuttaa hymy huulilla..

Isossa perheessä se kaikkien lasten erilaisuus onkin ihana rikkaus..

Onnea Watulle että vaavi voi hyvin!

Mama@6,älä sinä turhia stressaile Hyvinkäästä, mulla on eka syntynyt naikkarilla ja kolme Hyvinkäälläja ehkä mä Hyvinkään valitsisin! Ei mitään ongelmia ole ollut ja kyllä niitä ruokiakin pari päivää puputtaa..

Tuosta kouluasiasta vielä, että jos teidän lapset sellasia reippaita ja svoimia, niin ei parit koulunvaihdot niitä varmaan hetkauta.. pikemminkin seikkailu! Meidän lapsia ei olisi voinut aikoinaan siirtää,ovat sen verran ujoja. Eivät oikeastaan puhu vieraille aikuisille jne.

Meillä kaikki lapset on olleet aika samankokoisia t.3530,t.4166,p.3630 ja p.3720. Eli kakkostyttö isoin ja jäikin silloin jumiin..

Andrea, hienoa että sait saikkua, kyllähän sitä on saatava jos vointi niin sanoo..

Nyt syömään pizzaa ja suklaata ja namia ja jätskiä.



Voidaan paksusti

DolceVita ja mammanpoika rv 24+1

Miekkonen osti mulle apple mac bookin, miniläppärin, tän kanssa on niin mukava olla sängyssä ja lueskella viestejä:) tulee itekki kirjoteltua useammin!



Dolcevita, kiitos... mä vaan aina sulan hiukkasiksi ja hajoan atomeiksi noitten mun lasten edessä:) eikä sää nyt luulla että meillä ei olisi ongelmia (ainahan lasten kanssa jotain on) mutta mä oon tällänen tunteellinen äiti:) kerron ihan oikeesti JOKA päivä miten tärkeitä ne mulle on, ja miten paljon rakastan niitä... ja ojennan kun tarve vaatii, isolla äänellä:D Mä uskon siihen että hyvän ja terveen itsetunnon rakentaminen lähtee ihan pienistä asioista. Että kertoo lapsillensa että ne ON juuri täydellisiä sellasena kun on! Mä itse olen kasvanut hyvin kylmän ja jopa ilkeän äidin kanssa, ja päätin jo pienenä tyttönä että jos mä itse joskus saan lapsia, en ikinä ole sellanen kun mun äiti oli ja on edelleen... aina kauhean negatiivinen, lynttäsi kaikki haaveet ja oli tosi vaativa. Koskaan ei kehunu tai pitänyt sylissä... ja mä kärsin siitä vielä nyt aikuisenakin... Ja se mikä on ihanaa, dolcevita, noitten isojen lasten kanssa, kun alkaa saamaan takasin sitä hyvää jota olet istuttanut. Eikö? Musta on ihanaa kun esim. illalla 9 aikaan kun tytöt ovat isällään, piippaa mun kännykkä ja sieltä joku tytöistä laittaa viestiä "kauniita unia ihanalle äitylille, sua rakastan koko maailman ympäri ja takasin"... totta on se, että se kasvaminen on haikeeta, oikein sattuu välillä kun huomaa että juuri esikoinen varsinkin (syntynyt -95) on jo TOSI iso tyttö:) nuori neiti:) ottaa vastuuta paljon, ja tekee selkeetä henkistä "pesäeroa" meihin. Ja sitten kuitenkin on vielä tosi lapsikin kun sille päälle sattuu... tulee kainaloon ja haluaa halimista. Äsken tytöt meni saunaan, niin mä kysyin ihan juuri niinkun PIENILTÄ lapsilta kysytään että osaatko Emmi (esikoinen) laittaa veden saunakiuluun:DD tytöt repes nauruun!! Sitä ei meinaa ymmärtää että ne todellakin kasvaa... meillä tuo toiseksi vanhin (-97) on kanssa sellanen "luonnonlapsi" hymyillen kulkee läpi elämän, ei huolta huomisesta, eikä stressaa mistään. Hän on se "kympin" tyttö, eli koulussa aivan priimus, tekemättä sen eteen juurikaan:o! kehenhän on tullu...? kolmannella teki mm. matikassa 5. tehtäviä kun kävi tylsäksi. Hän on sellanen "anja eerikäinen" oikea eläinten ja avuttomien puolesta puhuja! Mä näenkin välillä sieluni silmin tytön nousevan joku päivä barrikadeille julistamaan heikkojen puolesta... sitten tuo kolmanneksi vanhin (-00) on sellanen "harmajan tuuraaja" ääntä ja liikettä riittää:D ilopilleri, humoristi, valoisa ja äärettömän sopeutuvainen lapsi. Exän kanssa asuttiin pari vuotta thaimaassa, kävin synnyttämässä suomessa, ja siellä kasvoin pari vuotiaaksi, oli ihmeissään kun ei voinut vaipoissa vaan juosta ja oli lunta... mutta siis sellanen "perus" mukava tyyppi! Ja just se, että kun on paljon lapsia, on ihan mielettömän mielenkiintosta, että kaikki on tosiaan omia persooniaan, vaikka samoista vanhemmista, samanlailla kasvatettu, niin jokainen on yksilö, ja hyvä niin:)



Tulipahan romaania kerrakseen!



ps: kyllä niitä h-kään ruokia tosiaan sen muutaman päivän syö, mutta ei ne hyviä ole:) mutta kaikista tärkeintä on tietysti se hoito jota siellä saa.



nyt menen jatkamaan kirjaa!



mami ja charlien enkelit plus munamikko:)

pitiköhän minun kommentoida jotain?? Omanapaisesti sanoisin että muisti ja aivotoiminta käy heikommaksi jokaikisen raskauden myötä! Ei yhtään lohduta, että on tutkittu naisen aivojen kapasiteetin pienevän n. 5% raskauden ja imetyksen aikana. Ja (kuulemma) palautuvan sitten imetyksen jälkeen. Minulla ei aivotoimintaa selvästikään enää ole!

Muistin sentään tänään käydä töissä viemässä sairasloma- ja äitiyslomalaput. Samalla siirsin jäljelle jääneet vuosilomat johonkin ajankohtaan x, kai se vaan on niin nähtävä että ei ainakaan täysipainoisesti töissä tässä välissä enää tule olemaan. Vielä kun muistaisi soittaa työterveyslääkäriltä ajan ensiviikon maanantaille tai tiistaille.. Yksi tupperikippa minun piti viedä töihin, mutta sen unohdin.

Ja omanapaisesti viemä kerron, että tasan 17 vuotta sitten klo 15.56 minusta tuli ensimmäisen kerran Äiti. Eipä tuo poika ollut pieni silloinkaan ,eikä ole nytkään; n. 185 sentillään ja n. 100 kilollaan. Kengän kokokin on venynyt kunnioitettavaan 47:aan. Ihan fiksu kaveri hänestä on kehkeytynyt, vaikka aika paljon kaikkea näihin vuosiin on mahtunutkin. Paljon sellaista mitä en voinut kuvitella olevankaaan.



Andrea 23+4

Melkoisen ajan puutteen vuoksi kopsailen taas tuolta Neliapiloiden pinosta noita omanapajuttuja...mutta yritän vähän kommentoida myös teidän juttujanne jos tuo kuopus antaa myöten, sen verran menoa ja meininkiä tuntuu nyt olevan...



Meillä pidettiin vihdoin ja viimein esikon rippikahvitus naapureille ku ite juhlat pidettiin pohjanmaalla sukulaisten kanssa ku kaikki siellä asuvat niin oli helpompi niin päin ne pitää, mutta sitte joutu kahvittaa nuo naaurit ja ystävät sitte täällä erikseen. Niihin sitte meni koko viime viikko...mutta nyt ne on onneksi ohi ja pidetty, HUOH!

Niin nuo juhlat otti kyllä niin voimille etten kyllä ois ees arvannu! Kaikki se siivoaminen, leipominen ja värkkääminen oli ihan liikaa ja tässä nyt ollaan kärsitty pari päivää sen saldosta..ja mies otti ja loukkas jalkansa vielä su-iltana sulkkispelissä joten ei oo sitte ite päässy oikein lepäilemään...jospa nyt sitte ku lähti klinkkaseen reissun päälle (eihän sitä sairaslomaa TUON takia voi ottaa!)



Andrea: vainko 5%?!? Kyllä itestä ainaki tuntuu että enempi vai oisko niin että joka raskaudessa se 5% joten tässähän puhutaan jo 20%:sta vaikka kerroit että imetyksen jälkeen sen pitäisi normalisoitua...Ja onnea äitillekin 17v takaisesta elämänmuutoksesta! Meillä tulee seuraavaksi se 16v...



Mami0f4 ja DolceVita: kyllä ihania tyttöjä teillä on! ja nyt ku vertaa meidän poikiin jotka tietty on kans ihania mutta ei niiltä löydy tuollaisia tunteenpurkauksia taikka hellyyttelyjä...ovat sellaisia noh..poikia..samaan tyyliin huomaan että heitä yritetään kasvattaa ku teilläki, tukea ja kannustaa omia vahvuuksiaan mutta ei se kyllä aina helppoa ole..ku ei heitä välttämättä ite se aina kiinnosta..

Meillä on kans vaihdettu koulua kesken ala-asteen mutta lähinnä poikien omasta toiveestaan. Esikko tahtoi tuonne keskustaan matikkapainotteiselle luokalle ja keskimmäinen halus aloittaa A-kielenään ruotsin ja sitte on sellanen musiikkivirtuoosi että sai näin sitte kaks kärpästä yhellä iskulla ku musiikkiluokalla oli A-kielenä ruotsi, tämäkin koulu on keskustassa. Me siis asutaan taajamassa ja täältä on keskustaan sellaset 7km joten koulumatka venähti sitten kerralla molemmilla..mutta bussilla ovat kulkenee ja esikko nyttemmin mopolla..



Meidän lapset on olleet 4000g, 1785g ja 3560g ja tästä toivon että jäis ainaki alle tuon esikon painon..



Wattuwarvas (onnittelut ultrauutisista!) ja Mamiof6: Me sitte tehtiin kans extemporeet ja varattiin kaupungilta uus tontti...siis ku justiin saatiin edellinen rakennusprojekti valmiiksi (3v työ siinäki meni) ja josta nyt väännetään kauppaa venäläisen ostajan kans..kyse on siis sellasesta vapaa-ajan asunnosta josta tuli sitte aika lailla omakotitalon kokonen ja olonen...Eli siis meilläki taitaa talonrakennus olla eessä ens kesänä (pikkasen pojat meillä hurras! :/ juu eipä tosiaan..) mutta tää kämppä jää meille vaan liian pieneksi ku vauva tulee...

Niin siis jaksuja piti laittelemani tuohon projektiin ja onneksi mamiof6 huomasitte urakoitsijan huonouden hyvissä ajoin vaikkain se maksaa enempi! Rakentamisen laadusta ku ei oikeesti kannata tinkiä se maksaa ittensä äkkiä takaisin! Mutta siis jaksuja ja naattikaa, ite kyllä tykkään siitä jos ei tartte kauheessa stressissä pakertaa...



Omppu: toivottavasti se tukkosuus on jo hellittäny! Kyllä itekki oon huomannu että tästä tytöstä on ihan hirveät makeanhimot joita olen yrittänyt epätoivoisesti hallita, toistaiseksi olen pysynyt karkittomana ja suklaattomana ja jädeäkään en oo viikkoon syöny (varmaan mun om henk.koht ennätys) mutta kakkua oon syöny jo pelkästään noitten juhlien "takia" =D Mutta sänkyaktiivisuudesta voi tuo mun rakas ukkokultani olla erimieltä :/ parhaani kyllä koitan mutta väsymys on hirveää...



Ananasmehu: ootko koittanu magnesiumia tuohon suonenvetoon/kramppeihin? Mää ekaa kertaa elämässäni sen purkin ostin ja täytyy sanoa että se auttaa heti! Mutta se pitää kyllä joka ilta ottaa tai se hirvitys iskee uudelleen :(



Mikähän ääni tuolta keittiöstä oikein kuulu...täytyy lähteä tarkistamaan...

Voih ja eih...kuopus oli löytäny sen "vanhat" pilttipurkit (jotka ovat siis vielä aukasemattomia ruokaa täynnä olevia..sellasia 1v eli isoja)ja se "ääni" oli yks niistä purkeista joka räsähti laattalattialle tuusan nuuskaksi...kiva siivo oli ku sitä mössöä ja lasinsirpaleita oli pitkin keittiön lattiaa..huoh..



( . ) Nyt meillä ukkokultaki peru puheensa siitä että tää syntyy joulukuun puolella. (mikä on mun kauhuskenaario edelleen) On sen verran vaivanen rouva täällä että huhhuh! Supistelee paljon ja ne ei ole mitään mahan kovettumisia vaan välillä puhallellaan ja ihan kunnolla (onneksi eivät kestä kovin kauaa kerrallaan, parikymmentä sekkaa), eilen illalla ne alkoivat jo tuntumaan tuolla alakerrassa niin että paineentunne oli persreikää kohden, viimes tältä tuntui ku kuopusta oltiin menossa punnertaan..vauva on myös nyt parin päivän sisällä tippunut asemiinsa sillä tuossa rintojen alla on nyt ihan tyhjää ja masu on alhaalla. Eli päätään pukertaa siis tuota alakertaa kohti ku tuo paine on on ihan järkkyä. Istuminen on aivan hirveää, en kyllä muista että tällaista ois ollu noilla edellisillä kerroilla!

Muutenkin vauvan liikkuminen on vähentyny ihan huimasti! Eilen en ollu tuntenu liikkeitä pitkään aikaan ja sitte oli pakko ottaa pala sitä rippikakkua ja oottaa jos se vaikka sais vauvan liikkeille...aika kauan siinä lopulta meni ku vähän alkoi liikkeitä tuntumaan, mutta kyllä selkeästi liikkeet on vaimeampia ja niitä ei tuu enää koko aikaa ku ennen tai oikeastaan aika harvoin...

Toisekseen mun lantion seudun liitokset on varmaan irti! Käveleminen ei onnistu kunnolla ja varsinki yöllä ku yrität nousta sängystä vessaan niin se ei olekaan mikään helppo juttu, jos ja kun pääset sieltä sängystä vyörytystekniikalla pois niin jalat pettääki alta ku yrität nousta seisomaan.

Ja tää väsymys on ihan hirveää, voisin vaan nukkua ja nukkua..

Yritän olla valittamatta (VALIVALI) mutta vaikeaa se on.. eli nyt riittää ja tää saa olla viimenen! Ei taida mun kroppa vaan enempää kestää saa jäädä se viides vaan haaveeksi tai jos lasketaan siihen se meidän ens kesänen hauvavauva!



Niin ja jee meillä poksui eilen se kauan odotettu ja kaivattu 30!! Mun ja mun lekurin rajapaalu näitten kaikkien hematoomaongelmien yms. kans! Nyt ei enää niin tartte pelätä!



nani ja Junnu 30+1!!

Ensiksi onnea andrealle äitiyden vuosipäivästä:)! Aika se rientää, mulla tulee helmikk vasta se 14v. täyteen, äkkiä mennyt, justiinsa sitä vaunuissa esikkoakin pukkasin!



Tästä pääsenkin hyvin päivän kohokohtaan: Kävin hakemassa upouudet vaunut tulokkaalle:) Iihanat emmaljungan edget pro coffee värillä:) Mukaan otin vielä ihkun pinkin lodger bunker lämpöpussin pinkillä värillä, on sitten vähän tyttömäistäkin mukana:) Nyt onki vaaville kaikki hankittu, pikku tavarat ja vaipat sitten lähempänä vielä. Pääsis nyt muutto puuhiin ni sais kaikki laitettua paikoilleenki:)



Nanilla viikot poksuu ja paukkuu, hyvä juttu:)! Ihanaa kun menny hujahten itelläki nyt aika ja viikot, kuhan pääsee tonne lokakk puolelle, ni alkaa oikeesti jo tuntumaan, ettei enää paljon ooteltavaa:) Siinä kun menee marraskk joutusasti joulua ootellen ja joulukk hujahtaa itestään nopeesti:) Kurja ne liitoskivut ja se alakertaan poraaminen. Esikoisesta liitoskivut oli just tollasta kamalaa ja nyt viimisestä taas se päällä alas porailu jostain 33 viikosta lähtien oli inhottavaa ja kipeetä:/ Olin varma, että syntyy etuajassa just sen paineen tunteen ja kipujen takia. Olis varmasti samoihin aikoihin lähteny tulemaan, mitä käynnistys oli. Käynnistettiin 38+4 ja oli jo 4018g. Saapi nähä, selvittäiskö nyt alle ton 4kg, 3 ollu alle sen ja huomattavasti helpommat synnytykset niistä ollu.



Nyt ei taas muista mitä muuta piti kommentoida..





Mukavaa alkanutta viikoa sateista huolimatta:)



mami@ 23+1

Täytyy pian lähtee hakeen kerholaiset kerhosta.

Pakko oli tulla kehumaan mami@n vaunuja!! Tooosi hienot jotain tollasta oon itekin aatellu, merkki ja malli toi väriä vielä mietin kun aikaakin on, ne ku voi ostaa vasta muuton jälkeen.



Sit mamiofilta piti kysellä et näkyyks siin miniläppärissä hyvin ja selkeesti kaikki kun on niin pieni? Esikoiselle lupailtu kannettavaa joululahjaksi et pääsee tosta pölynkerääjä pöytäkoneesta vihdoinki eroon.



Mun tän päivän hönöilyt, mehut pitkin pöytää ja tartuinpa sit uunivuokaan paljain käsin, onneks oli miedolla lämmöllä ollu uunissa niin ei tullu palovammoja!



Yöllisiin suonenvetoihin auttaa tosiaan magnesium+villasäärystimet ja ite pidin vielä villasukkiakin, siltikin niitä toisinaan tuli mut vähempi ku mitä tuli ku ei ollu varusteita ja tabletteja. Sellaset 10 viik vielä niin alkaa toi riemu mulla, ollut joka raskaudessa ja inhottavin vaiva ikinä!



Nyt hakeen lapset kerhosta, toivotaan etten eksy matkalla...



wattu

Huomenna se sokerihomma... ei muuten harmita, mutta kun ei saa 20 jälkeen syödä:(( höh! Musta mikään ei ole ihanampaa kun syöpötellä iltasin jotain ja tuijottaa töllöä tai lukea... voihan sitä tehdä noita asioita ilman syömistäkin mutta ei ole ollenkaan niin kivaa:D Täytyy nyt vetää napa täyteen kaikkea että jaksas...



Andrean pojalle onnea:) Itsekkin haikeana muistelen esikoisen synttäripäivänä aina sitä kun ekaa kertaa tuli äidiksi:) Eikös olekkin vaan asiat synnärillä ja vauvan hoidossa Andrea muuttunut näinä vuosina...?!



mamikaima: Ihanat vaunut:)) väri juuri mun makuun:)



wattu: googlaa apple macbook white 13. Meillä on siis se. Eli ei ihan mini, mutta siis Applen mallissa "mini". Eka meinasi mies ostaa mulle sellasen suht edullisen miniläppärin, mutta päätyi sitten tähän susikalliiseen appleen koska tässä tosi kirkas ja hyvä näyttö, prosessori pöytäkoneen luokkaa, eli voi katsoa dvd:tä ja netti tv:tä eikä pätki, ja koska appleen ei tule viruksia... Eka oli hankala appleen tottua, mutta nyt ihan pro:) tää on ihana!! Mulla kanssa vetää suonta pohkeista ihan tajuttomasti, varsinki aina viime metreillä...INHOTTAVAA!!! kuuluu samaan kastiin närästyksen kanssa...



Nani: Kauheesti sulla jo viikkoja:))) aika menee niin äkkiä!!!! toivotaan että se pikkunen nyt viihtyisi vielä muutaman viikon kasvattelemassa itseään... oli kiva kuulla susta:)



Ainiin, kauheesti mä näen painajaisia:( tosi outoja ja inhottavia unia, sellasia ihan päättömiä ufopainajaisia joissa ei ole päätä eikä häntää! ja ihan hirveen pelottava ja paha olla kun niistä herää... ilkeetä.



Nyt menen tekee mansikkasmoothieta:)) tulen huomenna kertomaan millanen kokemus sokerirasitus oli!



mami ja munis 25+4

Ja mä en tod sais nyt olla täällä päinkään, vaan pitäis olla turpa tiukasti tyynyssä jo, mut pakko oli tulla, kun niin paljon on taas juttuja tullu! Äijä luikki sit tänään työkeikalle pitkästä aikaa ja mun vastuulla on aamulla laittaa noi apinaiset koulutielle ja toi herätys puol seittemältä ei ole oikein mun heiniä... Plussana se, että koiruli lähti veikkansa luokse yökylään, ettei tarvi ainakaan sen takia kaiken yötä valvoa.



mami@6 siis todella onni, että huomasitte mokoman huijarin ajoissa! Nyt vaan myötätuulta purjeisiin ja uutta kotia pystyyn, varmasti se ekstrakulu kannattaa maksaa, että saa sitten takuulla kunnollista.



Watulle iso rutistus mahtavista ultrakuulumisista! Ihanaa, että kaikki hyvin, ja kerkiihän sitä jalkoväliä ihmettelemään sitten r-ultrassa, pääasia, että nyt siellä kaveri porskuttaa niin kuin pitääkin. Upeeta!



Aikamoisia "järkäleitä" olleet Andrealla (ja mami@6:llakin), huh! Ei sen puoleen, on mullakin pari kaveria, joiden lapset on järjestään olleet sen 4,5-5 kg ja ihan normaalisti alateitse ovat tulleet, ilman kummempia "vaurioita". Jotenkin vaan tuntuu, että vaikka itsellä tuossa lantiossa varsinkin leveyttä piisaa, hirvittää jo tuon neljän kilon läheneminenkin aika tavalla.



Hieman täällä repeilly noille pään pehmenemisille, varsinkin toi watun naapurin ovella heiluminen sai hieman hekottamaan :) Kyllä mäkin epäilen, että on nuo tutkimuksen prosentit jotenkin nurin perin, että jos se onkin se 5 prossaa, joka jää niinku toimintaan. Täsmäis paremmin. Mulla on tuon masennuksen jälkimainingeista tosi heikolla nuo muistamiset ja kaikki on tosiaan pakko laittaa aina heti puhelimen kalenteriin ylös, muuten ei ole toivoakaan! Ja tosiaan ihmisten kanssa oleminen ei ole mulla nyt ihan vahvimmasta päästä, tuntuu ettei jaksa nähdä ketään, eikä mennä mihinkään. Ja sit kuitenkin on yksinäinen olo, että yritä tässä nyt sitten!



mamiof4 tosi kauniisti kyllä kirjoitit lapsistasi, niisk. Itse tosin tunnen pientä pistoa sydämessäni, koska minulla on myös melko "kylmä" äiti, sellainen naiivi marttyyri, joka kaatoi niskaani kaikki omat moskansa jo hyvin varhain, ja niitä jälkiä todellakin saa työstää edelleen. Itse koen, että en ole oikein osannut kääntää vahvuudekseni kokemaani kuraa, vaan minulla on selkeästi tosi vaikeaa mm. näyttää tunteita ylipäänsä kenellekään. Lapsiani puolustan aina hurjapäisen tiikerin lailla ja valmis olisin vaikka mihin heidän puolestaan, mutta tosi kipeää tekee, varsinkin tuon vanhimman tytön (kohta6) kanssa ja meidän suhdetta koitetaankin kehittää ihan asiantuntija-avulla. Niin paljon näen itseäni tuossa sirkuttajassa, että ei vaan osaa olla. Vaikea selittää, mutta ehkä joku tajuaa :/



Miun vanhimmainen on nyt 11 ja ison pojan elkeitä on jo näkyvissä. Eilen sai sen metsästäjätutkinnonkin suoritettua ja nyt saa sitten äiti sydän väärällään ruveta pelkäämään, kun isänsä kanssa heiluvat tuolla metsissä pyssyjen ja karhujen kanssa, hui olkoon! Kauhean haikealta tuntuu kyllä tuo kasvaminen ja toisaalta kakkosen "viivästyminen" surettaa, kun selvästi näkee, että on toisissa asioissa niin paljon pienempi kuin 8-vuotias yleensä :(



Ihana nani kuulla sinustakin :) Kauhean mukavilta kuullostaa nuo sinun "naksumiset ja lonksumiset" :( Koitahan nyt kasvatella sitä marrasneitiä vielä, että saadaan ketjuun ainakin yksi tulinen skorpparityttö lisää :) Kyllä on niin tutun oloinen isäntä sielläkin, että melkein naurattaa. Eihän nyt hyvänen aika sairaslomalla ole kun akat ja vanhukset vaimitensenytoli :) Jos omin jaloin, vaikka vähän kepeillä autettuna pääsee kävelemään, niin voi toki, pääsee mainiosti työmaallekin ja piste. Ihan piruuttani ajattelin tuolle meidän tapaukselle joku ilta heittää juttua siitä isyys"lomasta". Yksi tyttö kyseli nimittäin tänään minulta osa-aikatyötä, vaikka sesonkeina ja hetihän alkoi raksuttamaan, että jospa ehdottaisin äijälle, että ottais reippaan tytön töihin vaikka viikoksi ja olis ite tässä raitilla ;) Katotaan mitä tuo tuumaa.



Voi mahoton miten koreet on kärryt teilläkin mami@6! Itse vaan pyörittelen noita vaihtoehtoja ja pähkäilen, kun ei todellakaan ole tarkoitus uusia ostaa (ei löydy mallia tai väriä tällä hetkellä). On niin vaikea arvioida kuinka kovassa käytössä sitten lopulta ovat, tuleeko kuinka paljon liikuttua kahden pienen kanssa, koska nuo nykyiset vaunut ajavat enemmän kuin hyvin asiansa, jos pieni tuossa kotipihassa nukkuu enimmäkseen. Toisaalta ei kyllä huvita mihinkään rimpuloihinkaan rahojaan hassata, ja tottahan sekin, että mitä paremmat ottaisi nyt, niin olisi sitten mahikset päästä niistä vielä eroonkin sitten. Jotenkin tuota Emmaljungaa pitää vähän sellaisena vaunumaailman "mersuna", että niissä se jälleenmyyntiarvo parhaiten säilyy. Huutonetti edelleen kovassa syynissä... Kiirehän tässä ei ole, en taikauskoisena muutenkaan halua niitä tänne kovin aikaisin pyörimään!



mamiof4:lle kauheesti tsempityksiä sokruiluun, se on niiiiin inhottavaa! Mulla edessä sit perjantaina ja tosi mielenkiinnolla odotan, miten saan kunnialla vedettyä läpi... Niin tämä "flunssa" kun edelleen jatkuu! Huomenna pitäis soitella koetuloksia lisää ja tuota antibioottikuuria nyt neljä päivää syöneenä totean, että on kyllä hieman parempi olla, mutta kylkiäisenä tullut hiivatulehdus olis kyllä saanu jäädä väliin!



Innolla odotan maanantain KYS:n keikkaa, jopa ukkeli on lupaillut järjestellä mukaan lähtöä. Jää nähtäväksi, olenhan tuolla yksinkin osannut tähän asti käydä :) En kyllä usko, että mitään ihmeitä ainakaan sen kohdunsuun osalta löytyy. Yksi ilta teki kyllä tosi inhaa, kun typy "kaiveli" jotain ihan vimmatusti, sattu oikein kun "tökki" tonne ihan alas ja virtsarakossa tuntu selvästi sellasta ihme "muljaamista". Mitä lie puuhannu. Supistuksia on alkanu tulla tiheempään, ei kipeitä, mutta mulle ihan tyypillisiä kunnon "puristuksia". Kaikista veemäisimmältä tuntuu, jos kumartuu ottamaan jotain lattialta kyykistymättä...AUTS! Sattuu ihan sikana tohon alamahaan, menee vissiin mukelo jotenkin kaksinkerroin tai jotain, mutta äkkiä on rempastava ittesä suoraks.



No mut eiköhän tässä taas tarpeeks jaaritusta meikäläisen (pyöreästä) navasta :) Pakko koittaa taintua tai huominen(kin) päivä menee pelastusarmeijalle! Palaillaan taas!



-omppu ja Yllis 27+3, oliskohan?-

ekaksi kiittelen onnittelijoita oman ja pojan puolesta. Aika paljon on tosiaan muuttunut näinä vuosina. Ja lisäksi kun meillä nykyinen kuopus on syntynyt Ruotsissa, niin varsin erilaisia kokemuksia kyllä minulta löytyy :) Viimeksi olen synnyttänyt Suomessa siis 12 vuotta sitten. Hui, kun tuntuu pitkältä ajalta ajatella sitä noin!



Nanille voimia viimeisiin viikkoihin! Todella ikäviltä kuullostaa vaivat kaikineen! Toivottavasti pieni nyt jokusen viikon vielä yksiössään pysyisi, olisi sitten valmiimpi syntymään.



Minulla oli tänäaamuna ekan kerran pitkään aikaa todella hyvä olo, ei särkenyt selkää, ei lonkkaa ei jalkaa, ei liitoksia eikä supistellutkaan ole sitten hetkeen. Tarkoittaako tämä sitä, että minun pitäisi kuitenkin mennä koittamaan töihin paluuta ensiviikolla?? Nyt kyllä tuntuu siltä ettei ihan kauheasti kiinnostaisi, vointi on kuitenkin kohtalainen, ja jos tämä kroppa sitten ärtyy taas rasituksesta niin, etten saa mitään tehtyä tai liikuttua?? Särkylääkkeitä olen kyllä eilenkin hyvällä omalla tunnolla napsinut, ehkä siitä tämä kivuton olo?



Ihan "kiva" (tai miten sen nyt sanoisi) että muillakin on alamahakipuilua ollut. Minulla on tuo alamaha ollut pitkän jo kosketusarka. Hiukan olen miettinyt mistä johtuisi. Mutta lienee asiaan kuuluvaa, kun sitä muillakin on :) Todella alas tuo kaveri tuolla kyllä möyrii. Liikkeet tuntuu lähinnä ihan syvällä lantiossa, ihan jotain tuntuu joskus navan vasemmalla puolella. Miten lie poikittain tuolla hilluu? Tilaa ilmeisesti ainakin on :D Minulla ilmeisesti tuo kohtu on jotenkin taaksepäin kallistunut, ja lantion malli sellainen että se jemmaa nuo sikiöt, jokainen vauva on nimittäin kokonsa puolesta ollut yllätys.



Äh, olikhan tässä mitään järkevää ajatuksenvirtaa tänäänkään? Esikoista lähden pian kuskaamaan autokouluun (ajaa kevarikorttia) ja kuopuksella olisi ohjelmassa hammaslääkäri koulun jälkeen.



Andrea 23+5

nonni, nyt on sekin keikka tehty! Paastoarvo oli 4,7, joka on mulle korkeampi kuin koskaan... opiskeluaikana ja joskus töissä huvikseen tsekannu. Saas kattoo mitä ne 1h ja 2h arvot sitten on. terkkari soittaa huomenna! Eihän se nyt missään nimessä hyvää ole se litku, mutta ei mun mielestä NIIN horroria kun luulin sen olevan! Kyllä sen kestää... psyykkaa vaan itsensä siihen, että tämä on nyt tätä ja piste. Pahinta oli mun mielestä se olo, joka tuli noin puoli tuntia sen jälkeen kun oli litkun juonu... todella voimaton ja uupunu ja sellanen hermostunu fiilis!



omenaiseni: Mä ainakin ymmärrän mitä sä tarkoitat... ei se ole helppoa ollu täälläkään päästä irti ja olla itse erilainen kuin oma tunneköyhä ja ilkeä äiti. Se on ollu luja päätös ja ihan kovalla työllä saatu tulos, etten jatka sitä linjaa... Mulle on noussu vähän sellanen "vastarinta" mutsia kohtaan, että varsinkin (silloin harvoin) kun lastenlapsiaan haluaa nähdä niin mä oikein kahta kauheammin kehun ja halin lapsiani;) ja näpäytän jotenkin... huomaan että musta tulee hirveen vihanen ja katkera oman äitini läsnäollessa. Mun sisko on kanssa vähän samalla tavalla "vaurioitunu" kun sinä. Sen on hankala näyttää tunteita ja on selkeästi paaljon loukkaantuneempi kuin minä äidille. Tosi paljon siskon kanssa tulee muisteltua lapsuutta ja parannellaan toinen toisemme haavoja edelleen:( välillä tulee itku kun muistellaan sitä kuinka toisiimme tukeuduttiin jo pieneinä tyttöinä kun äiti oli "sillä tuulella" että sai pelätä sitä.... mutta mä ainakin olen ylpeä susta että puhut avoimesti ja rehellisesti asiat, ja saat apua ja hoitoa:) hyvä tyttö!



Nyt menen pötköttää!



mami ja munis 25+5

täytyy sitten itsensä kanssa kirjotella:)



Eilen oli kyllä koko päivän tooosi vetämätön olo, johtui(ko?) tosta rasituksesta... ja se mikä oli kanssa aika hauskaa, että ei tehny koko päivänä mieli mitään makeeta:o! sai vissiin aamulla tarpeeksensa:D



Tänään on ihana päivä! Mulla on kampaaja ja kauneushoito, illalla treffit ihanan ja komean miehen kanssa;) Tapaan sen meidän sohvalla about 20.30, kynttilöitä ja vuokrataan leffa. Itse tehtyä pitsaa, nam:)) Oispa jo ilta...



Tulkaahan muutkin linjoille!



mami

Todellakin ihana päivä sulla tänään mamiof!!!

Täytyis kans muistaa ostaa tuikkuja ja kynttilöitä lyhtyihin. Jotenki vaan niin pännii tää masentava kämppä et hyvä ku siivota viittii, no on kyllä ihan pakko siivota usein.

Mulla olis toi sokerirasitus vielä toistamiseen jossain vaiheessa, täälä oli joku vadelma? litku ja se oli kyl kauheeta, mun oli pakko makoilla välillä ku oksetti niin, viimenen puoltuntia oli jo helpompi. Ja väsy oli loppupäivän. Mut eiköhän se seuraava kerta ole helpompi ku ei niin kovaa pahoinvointia oo enää, oksentaa ei oo tarvinnu kertaakaan mut sitäki kauheempia olotiloja on ollu.

En nyt enempää höpöttele ku ei oo mitään asiaakaan :)



wattu

täällä ihan sama vadelmalitku:)



Tulokset tuli ja oli kuulemma ihan priimaa:))) IHANAA!!!!!



Maanantaina mulla eka kokoarvio ultra jo! sekin on kivaa, pääsee kattomaan Veikkoa:)



mami ja se veikko 25+6

Mennyt päivät tavaroita lajitellessa. Mikä atotalliin, mikä sisälle kämpille ja mikä roskiin.. Pikkuhiljaa pitäs pakkailla, mutta oon sellanen muutto maanikko, että kaikki pitäs äkkiä saada ksaan ja vielä nopeempaa paikoilleen seuraavan kotiin;) Eilen jynssäsin tulevan kämpsän keittiön kaappeja ja mies pesi kylppärin ja saunan. Oliki homma, poikamies asunu siinä yksin viimiset 10v. ni arvata saattaa, että ei oo ikinä mitään isommin siivonnu! Pakko ite sit tehä kauhee työ, vaikka ei huvittais ku tietää asuvansa siinä vaan kesään asti.

Ihan innolla nyt kuitenkin oon muuttamassa, hyvä siitä tulee kun saa omat kamppeet paikoilleen:)

Siellä ihana tunnelmallinen leivnuuni ja puuhella (sähköisen lisäksi). Kiva siinä joulupöperöitä ym. tehä sitten:)



Hyvä mami, että sokrut ok!:) Mulla ma neuvola ja laittavat sit lähetteen 26-28 viikolle rasitukseen kans. Aina on muissa raskauksissa normaalit ollu, pitää vaan käydä sen takia kun ne 2 ekaa vauvaa oli isoja.

Tähän asti ollu kokiksen makunen litku, nyt sit varmaan vattua täälläkin? Inha on kyllä ja aina s väsy siitä seuraa koko päivän. Yritin jo, et tartteisko nyt välttis mennä, kun joka kerta tulokset normaalit, mutta täyty kuulemma raahautua.



Kiva, et mami pääseet taas ultraan:) Mulla se kokoarvio vasta joskus 37 paikkeilla, eikä ne oo ikinä vauvaa ruudusta näyttäny, kait niin iso jo sillon, et ei paljon katottavaa;)

Ihanaa romanttista iltaa teille=) Pitäis itelläki varata kampaaja. Mun ukko vaan sitä mieltä, että mitä sitä raskaana kampaajalla juosta, kun ulkonäkö kaikkea muuta kun hyvä noin muuten.. ihana joo on, vaikka vitsillä on sen sanonutkin, murrr!

(sinänsä ymmärrettävää, kun on kohta yht. 5,25 vuotta katellu mua raskaana meiän 14v. yhteiselon aikana;) Laskimpa huvikseni;) )



Olikohan mulla vielä jotain..

Ai niin, suonenvetoja tälläkin alkanu olla. Sama oli viimeks esikoisesta, eli eka ja vika rask. menee vähän samalla kaavalla, painoa tulee ja suonta vetää ja tyttö tulossa;) Kuhan ei alkas niitä kamalia yöllisiä kramppeja iskemään koipeen, se on hirveetä herätä niihin, pitää sit magnesiumia alkaa popsimaan jos kovin usein ja pahoja vetoja alkaa tulla.



Nyt hetkeks makoilua ja sit jatkuu taas pakkailut..



Ihanata loppuviikkoa kaikille:)



mami@6 kera massun 23+3

kyllä se on sitä vadelmalitkua siellä teilläkin... kuulemma parempaa kun se kokis:) Mulla kanssa käsky kävi sokreihin lasten kokojen takia. Ja mulla kanssa se synnytystapa ultra sillon vkolla 37, mutta haluavat tsekata jo nyt, kun vaikuttaa käsiin aika suurelta viikkoihin nähden.... oma olo tukee sitä täysin!!



Kiitos, on kyllä ihana ilta tulossa:)

Onnea Mamiof4 hyvistä sokrutestin tuloksista. Itekki tuli siellä käytyä erinomaisin tuloksin jo viikolla ööö oisko ollu 12, litkun makua en kyllä muista, mutta ei se kyllä ollu colaa muttei kyllä tainnu olla vattuakaan...mitähän sitte lie..

Ja aaaah, mikä ilta luvassa! Niin kade niin kade! Meillä ois huomenna 16v hääpäivä tiedossa mutta kaksin keskistä aikaa tasan 2h aamupäivällä joka kyllä luulen menee töitä tehdessä :(( Päivällä tuo esikko lähtee junalla jatkisriparille (joka äitiä tietty pelottaa ihan sairaasti ku ei tuo montaa kertaa oo junalla menny saati sitte niin että junaa joutuu vaihtamaan) mutta mihin nuo kaks nuorempaa tumppais?? Kahden kesken ollaan viimeksi yötä/iltaa vietetty ku oli 10v hääpäivä :/ ärr..

Ja onnea tulevaan ultraan...voi ku itekki pääsis taas...mua ne ei huoli ees kokoultraan...viimes tuumas vaan ettei tartte enää tulla tän takia :/



Jaksuja mamiof6 muuttopuuhiin! Kyllä sitä tulis itelläki jynssättyä joka nurkka (ja luultavasti desinfiointiaineella) vaikkei siellä kauaa punkkaiskaan. Jotenki mua ällöttää muitten asumisjäljet...(miten niin herkkä?)

Mulla tosiaan loppu nuo krampit ja suonenvedot ku aloin iltasin napsimaan magnesiumia. Yhen kerran unohin ja sen kyllä sai yöllä tuntea...



Omppu...niin joo isyysloma?! Mitähän se lie...voiskohan sitä Kelalta anoa silleen että pitäis kerralla sen noista kaikista neljästä? Meillä ku tosiaan sitä ei oo kauheesti isyyslomailtu ja kauheen skeptinen olen kyllä tämänki kerran suhteen..

Ihanaa jos oot löytäny jonku luotettavan ja hyvän apulaisen sinne, pidä siitä kiinni kovasti vaan!

Ei oo muuten mulla kokemusta skorppareista muutaku veljen verran ja se on kyllä sellanen jurrikko että oksat pois..siinä tosin on kyllä jonki verran sukutaustaista vikaaki..ai niin onhan tuo ukkokullan pikkusisko skorppari mutta niin vähän sen kans ollaan oltu lopulta tekemisissä etten hänen luonteeseen ole kauheesti saanu tutustua :/

Mukavaa KYS:n reissua! Ja onhan se mukavaa jos mieheski pääsee/tulee mukaan vaikka ihan mukavaahan se on joskus yksinki liikkua =D



Andrea: Kyllä se töihin lähtö ens viikolta kannattaa unohtaa! Kyllä tää raskaana oleva kroppa ei kestä enää tuollaisia töitä ku sullaki on, tietty nyt tuntuu hyvältä ku oot saanu hetken kotona levähdellä. Ihan vaan hyvällä omalla tunnolla hoidat itseäsi, kotona! :)

Meilläki on ollu puhetta tuosta kevarikortista, ens keväänä se ois tuolla esikolla eessä. Ite en niin kauhean innostunu asiasta ole mutta luulen että mun mielipiteellä ei (tässäkään) asiassa ole mitään merkitystä. Miehet ku yhessä päättää niin siinä ei ole äitillä nokan koputtamista...



Tänään tuli neuvolassa käytyä. Ihan ok reissu, ei onneksi proteiineja plussalla nyt eikä RR nousua. Painoa sitä vasten taas tulee niin ku muissaki raskauksissa, nyt onneksi ei valittanu mitään..turvotus on varmaan miljooonalla plussalla. Sf-mitta on yläkäyrällä eli 30cm kuulemma masu on iso mutta vauva ei niinkään, kuulemma mahtuu vielä heiluttelemaan peppuaan siellä puolelta toiselle niinku teki kesken sydänäänien oton. Tarjonta on rt, liikkeet ++ ja sydämen syke + ja se tais olla sellaset 135 luokkaa. Hb oli taas laskenu, nyt se oli 111 ja tarttee ruveta tosissaan miettimään millon sen obsidanin ottaa tailla sitte vaihtaa merkkiä.

Liimas tuohon korttiin äippäpolin tarran numeroineen jonne käski ottaa heti yhteyttä ku siltä tuntuu, tuumas ilmeisesti että on sen verran vaivanen rouva että tuolle ois tarvetta.



Supparit onneksi ovat vähän rauhoittuneet tuosta maanantaista, liikkeetki ovat taas tuntuneet enempi, neiti tais jyrätä tuon päänsä alakertaan kiinni niin saa taas tilaa noille koiville heilutella. Sen sijaan nuo muut kivut ovat entisellään...sf-mitan otto (siis siinä ku häpyluun päältä se toinen pää otetaan) niin kävi kipeää...sen verran arka tuo häpyluu on..kauheesti ei kyllä kans kyykistellä ku alkaa tähtiä näkymään..saati haaristella...

Huomenna ois toinen kerta mammajoogassa, mää oonki siellä ISOIN, taitaa ohjaaja luulla että tää rouva jakaantuu piakkoin =DD ei nimittäin oikein suositellu viimes noita kyykky juttuja mulle ihan samalla lailla ku muille =D



nani ja junnu rv30+3