keskenmeno/n/jen jälkeen uudelleen raskautuneet
Eli me jotka olemme uudestaan saaneet plussaa... Onkos kohtalotovereita tälläiselle että nyt kun on plussaa taas niin pelottaa kovasti miten nyt käy?? Itsellä km 2/10 rv 5+ ja km 5/10 rv 11+2 jolloin np ultrassa huomattiin että vauva oli kuollut edellispäivänä. Nyt on menossa kolmas raskaus tälle vuodelle raskausviikolla 5+5 ja pelottaa... vaikka testiin on tullut plussaa niin tiedän ettei meille vielä ole vauvaa syliin asti luvattu. Minä niin haluaisin että aika menisi eteenpäin ja tietäisi jo miten tässä nyt käy. Säikähdän jokaista mahanväännettä ja alaselän kipua ja hysteerisesti teen raskaustestejä suunnilleen päivittäin että tuleehan ne tummat viivat vielä joka kerta uudestaan ja uudestaan.... Tästä raskaudesta ei nyt tiedä mieheni lisäksi kuin yksi lääkäri. Edellisestä ehdittiin niin iloisina kertoa jo joillekin, mm. vanhemmille kun rv8 käytiin yksityisellä ultrassa ja kun siellä pieni sydän siellä vielä sykki niin lääkäri sanoi että enää harvemmin mitään tapahtuu kun vauva on tänne asti päässyt että sydän lyö.. niin olihan se shokki sitten toukokuussa kun kaiken piti olla hyvin ja mitään merkkiä ei ollut etteikö olisi. Se vauva oli niin valmis ettei hänen oisi tarvinnut kuin kasvaa... silmäluomia ja nenänpäätä myöten kaunis ja rakas... Mutta nyt tosiaan niin pelottaa... olisi mukava jakaa pelkoja ja rohkaisuja muiden kanssa.
Haizuli ja pieni toive 5+5
Kommentit (89)
Ihanaa!!!
Ja Nipelle paljon tsemppiä ja voimia!
Oma napa on venynyt hurjasti ja täällä nyt menossa rv 36+6 ja kaikki toistaiseksi sujunut hyvin!
Tiuhtinen
Voimia Nipelle!
Kohta on tiuhtisellakin vauva ulkona :)
Täälläkin menee hyvin ja oireettomasti edelleen, maha on jo pyöristynyt ja tissit senkun kasvaa..
Tänään olisi viimeistään pitänyt tulla soitto, jos sikiöseula olisi hälyyttänyt, mutta mitään ei kuulunut, joten seulan osalta voi ainakin huokaista helpotuksesta. Muutenkin kaikki kamalat pelot ovat aikalailla väistyneet, ja viimein osaan vain olla raskaana :)
-Aveena, rv 14+4
tervehdys.
täällä myös yksi epätoivoinen,joka ei tiedä itkeä vai nauraa.meillä on tyttö 5/09,toista yritettiin elokuusta 2010 asti,raskauduin,kävin neuvolassa viikolla 7 ja sydän sykki mutta raskausviikolla 10+ tuli vuoto ja kerrottiin että sikiö oli kuollut jo 7 viikolla :,( neuvolan täti oli tosi kannustava,kyseli et "-etkö tosiaankaan tajunnu että oireita ei ole?"
nyt laskujeni mukaan viikolla 6+4 mennään,eikä mitään tunnu.itku kurkussa odotan vuotoa,kun ei raskausoireita ole.ei tee mieli soitella neuvolaankaan,kun jotenkin oletan ettei sikiötä olekkaan,että tää on taas karua pilaa :( raskaus oireita ei ensimmäisen lapsen kanssa paljon ollut,toki rintojen kasvua,mutten muista milloin se alkoi..
aika epätoivoinen olen.
Taustalta olen välillä tätä ketjua seuraillut, kun itsellä juurikin sama tilanne. Aiemmin en ole kirjoitellut, mutta nyt nepsusen koskettava viesti pakotti vastaamaan.
Aluksi on pakko sanoa, että jo on ollut dorka neuvolan th! Kaikenlaisia puupäitä sitä hoitoalallekin hakeutuu.
Nyt pitää vaan toivoa sormet ja varpaat ristissä, että kaikki on hyvin! Ootko varhaisultraa ajatellut? Selviäisi ainakin, onko siellä ketään? Oireiden puuttuminenhan voi olla ihan normaalia, kuten sulla ekassa raskaudessakin. Kyllähän sitä kuulee ihmisten kertovan, etteivät olleet ees tajunneet olevansa raskaana, kun ei mitään tuntunut.
Ymmärrän kyllä pelkosi ihan täysin. Itsellä on esikoinen toiveissa ja takana yksi keskenmeno: np-ultrassa rv 12 selvisi, että kyseessä oli tuulimuna. Oireita ei silloin ollut juurikaan (ihan alussa vähän) ja nyt tietysti sitten kauhea pelko samasta. Kyttään ihan hulluna kaikkia mahdollisia oireenpoikasia, joita on valitettavan vähän. Varhaisultra on ylihuomenna (onneksi), mutta eihän sekään vielä mitään takaa... sen jälkeen saa vielä ainakin 6 viikkoa pelätä sydän kurkussa.
En tiedä tuliko tästä nyt yhtään lohduttava viesti, kun aloin omia pelkojani vaan listaamaan!
No, kohtalotovereita sulla ainakin on :)
Neuvolaankaan en oo uskaltanut/viitsinyt soittaa vielä.
Lela, samoin 6+4
- kirjoittelen myös tuolla tammikuun toivotuissa, sen verran oon sentään uskaltanut tähän luottaa.
Onnea plussista, nepsunen ja Lela!
Ompas tökerö th ollut nepsusella :(
Mulla kanssa raskaus on ollut oikeastaan täysin oireeton. Ihan kamala pelko, että taas menee jotain pieleen, kun mistään ei voi päätellä että vauva edes eläisi enää. :'(
Olen tämän raskauden takia käynyt nyt 4 (neljä..) kertaa ultrassa viikoilla 4-5, 6+3, 12+4 ja 13+3, tosin kaikki ihan lääketieteellisestä syystä. Ensimmäinen oli aiemman kohdunulkoisen raskauden takia paikan tarkistus, seuraavassa tarkastettiin syke ja viikot kun sikiötä ei vielä ekassa ultrassa näkynyt ja nt-UÄ jouduttiin tekemään kahdesti kun ei pikkuinen vaan suostunut oikeaan asentoon.
Nyt on maha alkanut pyöristyä, niin täytyy vaan uskoa, että siellä se vauva on. Kotidopplerinkin olen ajatellut hankkia turvaa antamaan, mutta vielä ei ole tullut tilattua.
Kyllä niitten teidänkin pikkuisten nyt tälläkertaa täytyy olla elossa ja hyvinvoivia! Oireettomiakin raskauksia on kuitenkin vaikka kuinka paljon :)
-Aveena, rv 15+1
kiitos molemmille kannustuksesta ja mukana elämisestä.Kävin itsekin lueskelemassa oireettomasta raskaudesta ja onhan se toki mahdollista,mutta itseään on pakko suojella pettymystä vastaa. edellinen keskenmeno ei aluksi tuntunut millekkään,tai no pahalle joo,mutta kun se hetki koitti et lääkäri antoi "viimesen tuomion",romahdin täysin hetkeksi.pelkään samaa,maailma oli hetkellisesti niin musta..
mutta nyt,ajatukset muuhun,ei pahaan.niinhän ne viisaat sanoo että positiiviset ajatukset raskaudessa pitää molemmat terveempänä..
ja kaikille lämmin ymmärtävä halaus,pidetään toisillemme peukut pystyssä =)
Olipa kivasti sanottu, että pidetään toisillemme peukut pystyssä. Näin tehdään! ?
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu - pakkohan sen on :)
Hei,
en tiedä täytänkö kriteerit aivan täysin kun minulla siis on 07 syntynyt poika ja 09 syntyi tyttö kuolleena viikoilla 38+4, mutta täällä ei ole ns. enkelivauva ryhmää.
Elikkäs nyt siis kolmas raskaus ja viikkoja 25. Erikoislääkärille kahden viikon päästä keskustelemaan jos käynnistettäisiin aikaisemmin kun viikolla 38 koska aikamoiset pelkotilat. Tai siis, ensimmäisellä oli alkava verenmyrkytys ja toisella olikin sitten kohtukuolema.
Kiinostaisi vaan että onko teillä loppua kohden outo ahdistus tai sellainen outo olo... Että jaksaako sitä intoilla loppuun asti?
Oikein paljon onnea pienokaisen syntymän johdosta! Kyllähän tähän pisteeseen varmasti yritystä ja kyyneleitä ja pettymyksiä on koettu läpi, mutta nyt varmasti olet maailman onnellisin, että tämä kaikki palkittiin!
Itse käyn aina vilkuilemassa näitä kuulumisia. Ja kiitos teidän viesteistä. En nyt haluais tähän Haizulin onnitteluviestiin omanapaista viestiä lisätä, mutta tässä se tulee kuitenkin. No nyt on tuulimuna kaavittu pois (tosin sairaala oli unohtanut käsitellä sen lähetteen ja varmaan ois vielä juhannuksenakin se tuulimuna masussa, mikäli en itse ois sairaalaan soitellu, että missä kutsu viipyy...) Eli tilanne täällä se, että luvattu lähete lapsettomuustutkimuksiin peruuntui, mutta saan sen ehkä viikon päästä kun pistin neuvolan tädin tinkimään sen mulle. Mutta vaikka lähete tulisi, niin kesänhän lapsettomuuspoli on kiinni, joten... Jos jotain positiivistä, niin lapsettomuuspolin lääkäri näkemättä minua (juttelin vaan hoitajan kans puhelimessa ja oon tosin aiemmin tammikuussa käynyt häneltä clomi reseptin) lähetti postissa uuden reseptin ja käski syödä sitten disperiiniä 100 mg joka päivä. Eli tuli vähä sellainen olo, että sieltä bingo koneesta arvotaan tutkimatta reseptejä ja jospa nää nyt sit auttais tyyliin... Ei siis mitään seurantaa saatikka verikokeita... Että tiedä sitten kannattaako enää yrittää vai mitä tässä nyt sitten tämän kahden km jälkeen tekis. Menisin kyllä yksityiselle hoitoihin, mutta kun lähin yksityinen paikka on n. 250 km päässä, joten hieman haasteellista työssäkäyvinä...
Hyvää odotusta kaikille ja toivotaan samanlaisia onnellisia onnistumisia Haizulin tapaan ;)