keskenmeno/n/jen jälkeen uudelleen raskautuneet

On jäänyt täällä käyminen unohduksiin..raskaus etenee loppuaan ja kolmen päivän kuluttua vaavi valmiina syntymään (4vk:n heitto) tajusin tänään kun terkka siitä mainitsi. La:hin vielä aikaa mutta kun voi syntyä 2 viikkoa ennen tai n.2viikkoa jälkeenkin :)

Onneksi pääsi äitiyslomalle, työssäni kun joudun tekemisiin ikävien asioiden kanssa niin henkisesti alkoi olla aika raskasta.

Oletteko seuranneet yleltä Sydänääniä sarjaa?? Alkaako synnytys jo olla mielessä, pelottaa tai jännittää? Itse en osaa jännittää kun uusi kokemus ei yhtään tiiä mitä tulossa..



Onnenhelmi älä menetä vielä toivoasi, riskiraskausseula verestä ei ole niin tarkka kun luullaa. Toivottavasti pelkosi on turha.



Onko muilla vielä ollut pelkoa vauvan menetyksestä? Itse olen päässyt pelosta ja vauvan liikkeet piristävät aina :)



Kaikille hyvää jatkoa ja onnenhippuja matkalle mukaan!



Koralli ja vaavi rv 36+5

meil ei koko veriseulaa edes otettu, kun se olisi ollut turha suurten turvotusten takia. Eli olisi hälyttänyt joka tapauksessa. Riski on annettu kahden ultran perusteella perinnöllisyyslääkärin ja erikoislääkärin toimesta. Vaan mistäpä nekään muuta tietävät kuin tilastolliset faktat. Niiden mukaan heidän lienee pakko elää, kun nämä sikiöiden elämät ovat vielä niin arvoituksellisia täältä ulkomaailmasta käsin. :)



Onnenhelmi

Hei,



Siirryn tänne tuolta keskenmenon jälkeen kuumeilevista, ja monia tuttuja ketjussa näkyykin :) Tervehdys myös ennestään tuntemattomille.



Onnenhelmi: Miten tutkimuksissa kävi? Vai onko asia vielä kesken?



Mitä teille kaikille kuuluu?



Heinäkuussa meillä oli vielä esikoinen tulossa, mutta heinä-elokuussa tuli ensin km-epäily viikolla 6+, joka myöhemmin tarkentui kohdun ulkoiseksi raskaudeksi. Keskeytys tehtiin viikolla 8+. Tuon jälkeen rajujen keskeytyslääkeiden takia oli 12 vko:n raskautusmiskielto, jonka jälkeen kuumeilu on ollut taas kovaa.



Viime perjantaina plussasin, ja nyt on menossa rv 5+3 menkoista laskien, luultavasti oikeasti jotain paljon vähemmän, sillä kiertoni on epäsäännöllinen ja venymiseen taipuvainen.



Mulla on jo tän viikon perjantaina (rv 5+6) ensimmäinen ultra tuon ku:n takia (ne kun tuppaavat uusiutumaan). Sykettähän tuolla ei vielä näy luultavimminkaan, mutta paikan pitäisi.



Oireitakin on nyt enemmän, kun ku:ssa. Nännit on kokoajan todella herkät, oikeastaan kipeät. Kuvotuksen tunnetta on myös lähes kokoajan. Kesälläkin ehti kyllä parin pv:n ajan olla oireita, mutta silloin oli hajuherkkyyttä ja jatkuvaa pissihätää. Hassua, miten nuo vaihtelevat.



Jännittää ja pelottaa kamalasti, mutta toisaalta, jos joku on taas menossa pieleen, niin sitten menee. Minä en siihen voi mitenkään vaikuttaa.



Kolme yötä ultraan, iih!



-Aveena, rv 5+3?

Kotiuduin juuri ultrasta, ja kohdun sisäinen raskaus on kyseessä tälläkertaa. Voi tätä onnea!



Kohdussa näkyi 5,2mm amnionontelo minipienellä sikiökaiulla sekä 4,4mm epämääräisemmän muotoinen ontelo, joka luultavimmin on verta, mutta saattaa olla myös kaksonen!



Viikkoja tuosta ei pystynyt sen tarkemmin sanomaan, kuin 5+vähän.



Tänään otettiin myös hCG-määritys käynnin jälkeen. Jos se on huimasti koholla, niin viittaa kaksoseen, mutta muuten se ei juuri mitään kerro, kun vaihtelee niin paljon. Maanantaina saa arvosta soitella hoitajalle.



Vajaan 2 vko päästä on sitten kontrolliaika, jolloin pitäisi sykkeen näkyä ja pienemmän ontelon syy paljastua.



Vielä en osaa kamalasti pelätä, mutta kyllä senkin aika vielä tulee



-Aveena, rv 5+vähän

Nyt tsemppiä odotukseen ja pikkuiselle/sille :) paljon tarrasukkia!!

Kiitos tsempeistä, tiuhtinen! :)



Tänään oli siis kontrolliultra.



Ruudulla köllötteli yksi sikiö, vastaten viikkoja 6+3 (eli laskettu aika myöhentyi (hassu sana..) viikolla ollen nyt 5.11. Syke näkyi hienosti ja kehitys (myös hCG:n, joka oli nyt päälle 23 000) oli edennyt loogisesti.



Tuosta toisesta ontelosta ei ollut enää mitään jälkeä, itsestään oli jonnekin haihtunut.



Tästä eteenpäin kyseessä on siis ihan normaali yksöisraskaus ilman sen kummempia erikoissaíraanhoidon kontrolleja.



Vielä, kun osais nauttia tästä, eikä vaan kokoajan pelätä että jokin menee taas pieleen... :/



-Aveena, rv 6+3

Hei kaikille :)



Ja Onnea Aveena!!! Ihanaa!! Toivotaan että kaikki menee nyt hyvin ja pelotkin ajan kanssa hälvenevät! Tarrasukkia mukaan!!! Toisaalta mukava kun yksöisraskaus?? Kesk.menojen jälkeen mukavampi ottaa ns. tavallinen raskaus kun kaksosraskaus on aina riskiraskaus ja kaikki on epävarmempaa... Vai? Ainakin itseä voisi huolettaa tuplasti enemmän tuplat. Tai voinhan olla väärässäkin. Pääasia lienee kuitenkin olla raskaana !! :)



Onnenhelmi; turvotusta oli sillä edellisellä vauvalla, joka olikin kuollut silloin np-ultraan mentäessä. Mikäs siellä on tilanne?



Täällä on pelottanut välillä, nyt erisyistä kuin alussa. Pelottaa että vauva kuolee tuonne kohtuun ennen kuin ehtii syntyä. Pöljää... tiedetään, mutta tätä vauvaa niin odottaa ja toivoo että tuntuu että voiko niin suuri onni olla mukana että saan tämän vauvan syliin elävänä?! Täyttäisi toiveet ja unelmat todeksi... Toivotaan. Eihän tässä enää kauaa ole kun vauvan pitäisi maailmaan tulla tuolta massun uumenista. Äitiysloma alkoi jokin päivä sitten, ihanaa.



Ihanaa raskausaikaa meille kaikille *sydän*

Haizuli rv 35+0

haizuli: Kiiton tarrasukista! :) Ihan samaa mieltä olen tuosta yksöisraskaudesta. Tai siis, kaksoisraskaushan on kuitenkin riskiraskaus ja paljon suurempi todennäköisyys, että joku asia menee pieleen. Hyvä vaan, että on yksi, jos pysyisi sitten mukana marraskuuhun asti :)



Toivottavasti pelkosi hälvenevät mahdollisimman pian! Kohtahan se vauva on teillä maailmassa :)





Eilisen neuvolan jälkeen tämä raskaus alkanut tuntumaan jotenkin paljon todellisemmalta, uskallan alkaa luottamaan, että meille ihan oikeasti tulee vauva. Uskomatonta :)



-Aveena, rv 7+3

Hei,

Aveenalle tsemppiä ja onnellisia odotuksen päiviä. Toivottavasti ei väsy tai paha olo liikaa vie voimia.

Mulla kävi siis vuoden alussa siten, että vain päiviä ennen lapsettomuuteen liittyvää leikkausta sain kontrolliverikokeesta plussan. Kohdunulkoisesta kaikkine murheineen ja jälkipyykkeineen ehti kulua miltei kaksi vuotta.

Nyt jo jossakin 15 raskausviikon paikkeilla huitelen. Muutama kontrolliultra (paikka, syke jne) tuli alkuraskaudessa käytyä ja mielestäni ne olivat vaivan arvoiset.

Nyt kun napaa ei enää saa selkärangan tuntumaankaan ja odottelen koska puolitutut kehtaavat alkaa kysellä, olen jo turvallisemmalla mielellä kuin alkuraskaudesta mikä oli minulle(kin) henkisesti raskasta ja piinaavaa aikaa. Yhä edelleen suhtaudun jokseenkin maltillisesti, nyt juuri ajattelen että katsotaan nyt jos ne liikkeet alkavat tuntua varmasti, ehkä sitten vauvalla onkin kaikki hyvin. Työtoverini on sattumalta myös menettänyt lapsen ku-raskauden kautta. On jotenkin minullekin helpottavaa, että hän kesäisine laskettuineaikoineen on jo turvallisesti pyöreä ja hyvinvoiva. Eli siis elävä todiste, että myös meillä voi kaikki mennä hyvin :)

Oon tuolla marraskuisissa vähäsen jutustellut, mutta käynyt myös täällä kurkkimassa. Taustalla kaksi onnistunutta raskautta ja ihanat tenavat niistä, mutta sitten kaksi keskenmenoa peräkkäin ja tuntuu että tarvisin ehkä vähän vertaistukea just nyt. Eilen oli alkuraskauden ultra ja rv olis 7, mutta sikiö ei vastannut viikkoja. Taaskaan. Ekassa km:ssa alkuraskaudessa vielä kaikki oli ok, sykkeet näky ym, mut kehitys oli loppunut/sikiö kuollut viikolla 8 ja nt-ultrassa huomattiin siis se. Sitten toisessa syke kyllä näkyi alkuraskaudessa, mut viikot laahas jäljessä ja ehdittin ultrata pariinkin kertaan, kunnes oireet loppui ja tuhruvuoto alkoi ja keskenmeno tuli. Ja nyt siis taas tää sama: syke kyllä näkyy, mutta viikot ei täsmää ja nyt oon asennoitunut niin, että tämäkin raskaus on menetetty. :(



No, kiitos ja anteeksi avautumisesta, mä en vaan jaksa tonne marraskuisiin kirjottaa just nyt. Tää vaan tuntuu niin epätodelliselta, että taas on käymässä näin. Vajaa kaks viikkoa pitäis jaksaa odottaa seuraavaan ultraan, toki jos oireet loppuu, niin meen sit jo aiemmin. Ja sitähän tässä nyt odotellaan, että ne loppuu ja vuoto alkaa. Masentaa.



t.VM rv 7?????

Eli suurinosa teistä onkin tuttuja tuolta vauvakuumeilijoiden keskenmenon kokeneista (liityin sinne itse 08/10 koettuani rv 13 keskeytyneen keskenmenon)! Ihanaa, että näin moni on onnellisesti raskautunut ja viikkoja on toisilla jo huimasti kasassa ja toiset tulevat pikkuhiljaa perässä. Suru on vaihtunut onnen kyyneliin ;)



Täällä hyvin varovaisesti välillä ilosta hykerrellen ja välillä pelosta sekaisin uskaltauduin kirjoittelemaan tänne (vaikka tämä ei taida kovin aktiivisessa keskustelussa olla, mutta kiva käydä päivittämässä aina välillä kuulumisia kanssa sisarien kanssa). Eli plussahan se tuli minunkin testiin, vaikka kyllä se usko meinasi jo siihen asiaan loppua. Oli pitkä aika odottaa odotuksen alkua ja nyt pitkä aika odottaa odotuksen turvallisille viikoille selviämistä. Huomenna rv 7+0 ja ensimmäinen kunnallisella puolella järjestettävä ultra. Muutoin en varmaan tuota ultraa olisi saanut, mutta olin jo tälle lääkärille varannut ajan lapsettomuustutkimuksiin lähetettä varten. Sitten tulikin toisesta clomikierrosta ylläri plussa ja onneksi aikaa ei sen takia tarvinnut perua.



Eli täällä jännäillään kovasti, onko masussa elämää ja onko oikeassa paikassa ja miten paljon ;) Varasin jo yksityiselle ultran rv 9+3, jotta ei ole niin pitkä aika olla epätietoisuudessa rv 12 olevaan ultraan. Tiedän, että olen vainoharhainen ja pelokas, mutta viimeksi vauva kerkesi olemaan 6 viikkoa masussa kuolleena, ennen kuin ultrassa asia selvisi.



Oireita ei juurikaan ole ja sekös vasta pelottaa. Huomenna ultra on vasta illalla, joten pitkä päivä on tulossa. La ois n. 6.12.2011, eli joulutonttu meille olisi ehkä luvassa ;)

Nippe: Miten ultra meni?



-oireeton Aveena, rv 11+3

Eli ultrassa näkyi vaan tuulimuna. Että tämmöstä tällä kertaa. Nyt tää viikko normaalisti töissä (kuinkahan onnistuu silmät punaisena ja turvonneena asiakaspalvelu) ja sitten odotellaan lähetettä ensi viikon jollekin päivälle tyhjennykseen. Eli taas sama 1,5 tunnin bussimatka kaupunkiin sairaalaan kokemaan jotain mitä ei ikinä haluaisi kokea. Kaavintaan ei lääkäri suostunut vaikka yritin tinkiä... Eli tämä ilo oli varsin lyhyt.

Voi ei :'( Olen todella pahoillani teidän puolesta. Hiljaiseksi kyllä vetää.



Voimia työviikkoon ja muutenkin! Ja ei töissä ole pakko olla, jos ei millään pysty. Varmasti esim. työterveydessä ymmärretään.



:(



-Aveena

Ihan väärin tuollainen! Voimia kovasti ja jos tuntuu, että töissä et jaksa (mitä en yhtään ihmettele) niin hae sairaslomaa.



Itse en ole tullut kertaakaan kirjoittaneeksi tähän pinoon. Plussan testasin maaliskuun puolivälin jälkeen ja sen jälkeen olen yrittänyt asennoitua niin, että YRITÄN olla miettimättä ja pelkäämättä. Nautin tästä raskaudesta, mutta peruspessimistinä tekee mieli listätä tuohon loppuun, että niin kauan kuin sitä kestää. Alkuraskauden ultrassa kävin viikolla 8 ja siinä kohtaa ainakin kaikki oli hyvin; syke löytyi ja pieni ihmisalku vastasi viikkoja. Np-ultra on ensi viikon perjantaina ja se kieltämättä edellisen kokemuksen valossa jännittää (ja pelottaakin) kovasti.



adalat 10+4

Minulla 2 lasta. 2002 ja 2004 syntyneet.

2 v sitten sain keskenmenon. Raskausoireet loppuivat viikolla 10 ja viikolla 12 ultrassa todettiin, että raskaus on keskeytynyt juuri tuolloin;(

Nyt 2 v myöhemmin olen raskaana:) Tosin olo on niin kauhea, ettei tässä paljoa naurata, mutta silti pelkään että oireet loppuu liian aikaisin ja on taas käynyt niin kuin 2 v sitten.

Mutta siis melkein 2 v meni, että uusi raskaus sai alkunsa. N. puolivuotta km:n jälkeen en edes halunnut. Pelotti, että joudun kokemaan sen uudelleen. Sitten vähitellen aloimme yrittämään ja nyt vasta tärppäsi. Ei olla yrittämällä yritetty, mutta yllättävän kauan meni ja ajattelinkin jo että niinköhän meidän perhe jää kaksi lapsiseksi. Ja jo tavallaan hyväksyin sen.

Mutta nyt odotellaan jouluvauvaa ja pidetään varpaat ja peukut pystyssä että vauva pysyy kyydissä. Tsemppiä kaikille!!!!

Halaus sinulle Nippe *sydän* , toivon sinulle voimia, tiedän ettei mikään muiden sanominen nyt taida auttaa kun mikään ei muuta asiaa... mutta olet ajatuksissa täällä!



Mites Vadelmamama??



Hulda, täälläkin on sinulle varpaat ja peukut pystyssä!



Itsellä la- tuli ja meni ja vauva on ja pysyy mahassa... tukala on olla, varsinkin yöt. On epätodillinen olo, jotenkin tuntuu ettei sitä vauvaa syliin asti saa... pelottaa siis että vielä tapahtuu jotakin, olen koittanut asennoitua siihenkin vaihtoehtoon. On nämä pelot kyllä **** kun niistä ei pääse yli... taas tulleet niin voimakkaina. Toivottavasti kuitenkin saan elävän vauvan syliini pian....

siis ja rv 40+4 on menossa nyt.

Ihan kohta on haizulilla vauva, jee! :)



Täällä mennään edelleen täysin oireettomasti. Viikolla oli nt-UÄ, ja pikkuinen oli kaikinpuolin ehjä ja elossa ja vastasi viikkoja. Niskaturvotusta ei tosin saatu mitattua kovasta yrityksestä huolimatta, kun vauva oli kokoajan sitkeästi väärässä asennossa. Silmämäääräisesti ei mitään ylimäräistä turvotusta kuitenkaan ollut.



Tiistaina on sitten lääkärineuvola (jossa piti kuulla seulan tulokset, jotka nyt sitten jäävät kuulematta), ja sen jälkeen uusi ultrayritys. Vähän jännittää, saadaanko nyt mitattua, kun silloin on jo 13+3, ja 13+6 on viimeinen mahdollinen mittauspäivä ja vein jo nyt viimeisen vapaan UÄ-ajan...



-Aveena, rv 13+1

"Oman lapsen,

pienen linnun,

kannoin alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,

syliini saan ottaa sen.

Tunnen käden, pienen, hennon,

tunnen posken pehmeän.

Voiko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän."







Olen saanut syliini suloisen pienen tytön. *sydän* Kiitos kaikille teille joiden kanssa olen saanut jakaa täällä pelkoja ja ajatuksia odotuksen aikana! Olette olleet minulle korvaamattomia "kuuntelijoita"! Jäisin mielelläni vielä taustalle odottamaan kanssanne teidän nyyttejä syliinne, lukemaan kuulumisianne. Tarrasukkia kaikille mukaan odotukseen!!!



Love Haizuli