keskenmeno/n/jen jälkeen uudelleen raskautuneet
Eli me jotka olemme uudestaan saaneet plussaa... Onkos kohtalotovereita tälläiselle että nyt kun on plussaa taas niin pelottaa kovasti miten nyt käy?? Itsellä km 2/10 rv 5+ ja km 5/10 rv 11+2 jolloin np ultrassa huomattiin että vauva oli kuollut edellispäivänä. Nyt on menossa kolmas raskaus tälle vuodelle raskausviikolla 5+5 ja pelottaa... vaikka testiin on tullut plussaa niin tiedän ettei meille vielä ole vauvaa syliin asti luvattu. Minä niin haluaisin että aika menisi eteenpäin ja tietäisi jo miten tässä nyt käy. Säikähdän jokaista mahanväännettä ja alaselän kipua ja hysteerisesti teen raskaustestejä suunnilleen päivittäin että tuleehan ne tummat viivat vielä joka kerta uudestaan ja uudestaan.... Tästä raskaudesta ei nyt tiedä mieheni lisäksi kuin yksi lääkäri. Edellisestä ehdittiin niin iloisina kertoa jo joillekin, mm. vanhemmille kun rv8 käytiin yksityisellä ultrassa ja kun siellä pieni sydän siellä vielä sykki niin lääkäri sanoi että enää harvemmin mitään tapahtuu kun vauva on tänne asti päässyt että sydän lyö.. niin olihan se shokki sitten toukokuussa kun kaiken piti olla hyvin ja mitään merkkiä ei ollut etteikö olisi. Se vauva oli niin valmis ettei hänen oisi tarvinnut kuin kasvaa... silmäluomia ja nenänpäätä myöten kaunis ja rakas... Mutta nyt tosiaan niin pelottaa... olisi mukava jakaa pelkoja ja rohkaisuja muiden kanssa.
Haizuli ja pieni toive 5+5
Kommentit (89)
En ehdi kauheesti nyt kirjoitella mutta km oli 06/2010 rv 6 ja nyt raskaana taas. Taitaa viralliset päivät olla tismalleen samat kuin korallilla, eli 12+ 3 tänään. :) Eli ihan mielellään liityn tähän ketjuun myös.
Mä oon nyt ensimmäistä kertaa tän raskauden aikana vähän rennompana, kävin siis yksityisellä puolella varhaisultrassa jo rv 6+5 jossa löydettiin pikkuinen oikeassa paikassa ja sydän sykki, ja viime to oli np-ultra (olin tosi hermona sitä ennen) jossa selvisi että tämä on kasvanut hyvin ja siellä se liikkui ja huitoi. Oli niiiin helpottavaa nähdä se siellä omin silmin ja ilmeisesti kunnossa. Tosin veriseulonta-tulokset ei ole vielä tullut mutta ainakaan niskaturvotusta ei ollut. Ainakin toistaiseksi helpotti: Mutta sitten pelot ehtii varmaan tulla takaisin ennen kuin itse tuntee ne liikkeet, veikkaan että juoksen kerran jos toisenkin neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä...
Tästä raskaudesta tietävät np-ultran jälkeen kaikki lähimmäiset, muutamia kavereita ja jopa pari työkaveria. Kaiken lisäksi tämä masu alkaa olla mahdoton piilottaa enää, vaikka vasta esikoinen tässä tekee tuloaan... Eli todellakin toivon nyt että kaikki menee hyvin... :)
Toivottavasti teillä menee raskaudet niin kuin pitää! :) Hyvää syksynalkua!
- Heath & Hope - (rv 12+3)
... tuli kuin tilauksesta, muihin en ole vielä uskaltautunut listautumaan. Olen aika samoilla viikoilla Haizulin kanssa ja tosi samat fiilikset. Pelottaa, epäuskoista, ei oikein tiedä mitä ajatella, vaikka parasta tietenkin toivon :O.
Km tapahtui kesäkuussa ja alkio oli kuollut rv 6+3:lla, tämä havaittiin ultrassa rv 8+5 ja vuosi ulos ilman lääkkeitä rv9+3. Minusta tuntuu, että pääsin km hyvin yli, mutta nyt vaan pelottaa kovasti. Ensi viikon torstaina on alkuraskauden ultra, siihen asti päivä kerrallaan oireita tarkkaillen. Km raskaudessa oireina oli suurentuneet rinnat ja kohdun kasvutuntemukset. Oireet hävisivät noin rv 8+0 paikkeilla. Nyt on oireina olleet suurentuneet rinnat ja etova olo.
Mutta ei kun paljon tsemppiä meille kaikille ja kirjoittelemisiin!
Kengu75 ja papu rv 6+0
Ja voimia teille kaikille!
Itselläni on takana 3 alkuraskauden keskenmenoa. Ne tapahtuivat jo 3-6vuotta sitten. Esikoinen on nyt reilu 2v, ja toinen tulossa.
Oli kyllä aika epätoivoista vuodesta toiseen yrittää uudelleen ja uudelleen, ja aina uudelleen piti suosta nousta. Piti vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tutkimuksissa käytiin kolmen keskenmenon jälkeen, mutta syytä ei löytynyt.
Eikä sitä oikein osannut esikoisen raskaudestakaan nauttia, kun odotti vain sitä keskenmenoa. Sydänääniä kävin kuuntelemassa neuvolassa usein.
Nyt olen uudelleen esikoisen jälkeen raskaana. Odotin tässäkin keskenmenoa alkuun, mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut.
Raskainta keskenmenoissa on juuri se, että kuitenkin lupaus vauvasta annetaan, ja sitten se otetaan pois. :( En tiedä, olisiko helpompaa olla raskautumatta vallan, ilman lupausta. Toivottavasti teidän koettelemukset ovat takanapäin, ja raskaudet sujuvat normaalisti eteenpäin. Ja vaikka raskausajasta ei pysty keskenmenojen jälkeen normaalisti nauttimaan, niin lopputuloksesta pystyy kyllä! :)
Aurinkoista syksyä!
jonttu rv30
éi ole kiva pelätä, mutta pakko myöntää että mukava tietää ettei ihan ainoa ole!!
Joko olet Koralli käynyt ultrassa??
Heath, mehän ollaankin oltu jossain samassa pinossa aikaisemminkin. Mukava kun ultrassa kaikki mennyt hyvin!!! Sinulla riskiviikot alkaakin olla takanapäin, joten kysynkin onko yhtään helpottanut pelot?? Vähän että millaisia tunteita sitten olisi odotettavissa...
Kengu, mites siellä ultran odottelu?? Itse olen taas ollut niin hysteerinen suunnilleen kun jo neljättä päivää sattuu alas oikealle puolelle... huomenna pitäisikin olla sitten ultra jos neuvola on saanut minut johonkin väliin ujutettua. Saa tietää onko oikeassa paikassa kun tosiaan niin sattuu välillä kovasti oikealle. Tosin minulla on kohtu hieman oikealle kallellaan että voihan olla kasvu kipua kohdussa, mutta jospa pian selviäisi.. Saapa nähdä näkyykö sydämensykettä vielä näillä viikoilla... sais vain varmistuksen että kasvaa oikeassa paikassa..
Jonttu, lopputuloksesta tullaan varmasti nauttimaan, jos/kun sinne asti päästään!! Nyt täytyy jo joutua muualle joten seuraavaan kertaan lisää.
Haizuli 6+0
eli äitipolille käypi tie ja ultrataan :)
Viimeksi siis kaikki ok neuvolatädin tehdessä ultran.
Huomenna varmistuu sitten pikkuisen LA. Nyt en ole kokenut pelkoa, huominen jännittää mutta olen silti niin innoissani pikkuisen näkemisestä. Kuviakin saa mukaansa niin niitä voi sitten ihastella
ja mukavia hetkiä, vaavin viikot vastasivat odotuksia ja kaikki oli kohdillaan. Kovasti liikkui pikkunen. Pääperämitta 75mm, vastas viikkoja 13+1.
Kuvat myös piristävät, jännityksen tunteet toivottavasti pian lopullisesti ohitse.
.... vielä ei oo hirmuisesti jännittänyt, kun on ollut niin paljjon tohinaa kotona ja töissä, etten ole koko juttua hetkeen taas kerinnyt ajattelemaankaan, mutta eiköhän jonkunlainen pikkupaniikki iske sitten viimeistään huomenna.
Viikot tällä hetkellä 7+1 ja aikamoisen kaamea olo jatkuvasti (mutta tämä vaan hyvä, kun km:stä raskaudesta tätä ei ole ollut ja taas normaaleissa raskauksissa on!). Huomenissa sitten lisää!
Kengu75 rv 7+1
Hyvä Haizuli, ja kiitos että aloitit tälläisen ketjun! tätä on kaivattu :)
Eli täällä ikävä kyllä samaa asiaa miettivä. Mulla km 12/2009 vko.lla 13 (tämä tapahtui viikko sikainfluenssa rokotuksen jälkeen..) ja tuulimuna raskaus 02/2010. Nyt plussanneena viikolla noin 5 mennään, ja en todellakaan osaa iloita tapahtuneesta sillä pelko uudelleen menetyksestä on niin kova :( Olemme yrittäneet lasta jo niiiiiin kauan, esikoisen saamiseen meni 4 vuotta ja nyt tämä toinen....
Oletteko millä viikoilla käyneet yksityisellä ultrassa? En millään haluaisi odottaa ns. normaaliultraan asti.
Lycka ja toivottavasti untuva masussa :)
minä kävin tuossa viime raskaudessa varhaisultrassa yksityisellä viikolla 8+0 ja siellä sykki meidän jouluvauvan sydän.. se oli ihana päivä. Ultraaja sanoi että tähän kun päästy niin enää harvoin mitään tapahtuu koska sydän toimii hyvin ja kaikki näytti normaalilta.. ja sitten np-ultrassa se oli niin shokki kun vauva oli kuollut. Oltiin jo tosiaan ehditty kertoa asiasta joillekin. Nyt en ole käynyt ultrassa kun olen hoitoalalla täällä, ja ultraan meno paljastaisi kaikille täällä että odotan ja en halua että kukaan tietää. ja yksityiselle turha mennä kun ajattelen että vaikka vauvalla kaikki olisikin nyt hyvin niin ei se mitään tarkoita jatkosta.. Hcg arvo minulta kuitenkin otettiin viikolla 6+2 ja se oli 35 448 ja se on viikkoja vastaava. Koitan ajatella nyt että kaikki menee hyvin koska enteilevässä km:ssa tuo arvo ei nouse normaalisti. Pelottaa koko ajan hurjasti...voi kun saisi ajatukset edes välillä muualle. Menisi tuo aika ja tietäisi että huhtikuun vauva meille tulee!!!! Mutta jos päätän että nyt iloitsen enkä pelkää niin ei mene minuuttiakan kun jo ajattelen etten kestäisi enää kolmatta kertaa tippua korkealta ja lakkaan iloitsemasta...
Ensimmäinen neuvola olisi tämän kuun lopussa ja netissä tein raskauslaskurilla laskelmia ( osoitteessa vau.fi ) ja siinä oli että km riski pienenee 13.10 kun ensimmäinen kolmannes on ohitettu... sitä odotellessa.
Haizui 7+0
Tervetuloa kaikki uudet! :)
Haizuli: juu, me oltiin molemmat siinä "keskenmenon jälkeen kuumeilevat"-palstassa. Ja edelleenkin seuraan sitä palstaa aika tarkasti, en ehkä ihan vielä uskalla luopua siitä kokonaan. :)
Koralli: Ihanat ultrakuulumiset sulla! Onnea! :)
Lycka: mä kävin varhaisultrassa yksityisellä puolella tän raskauden alussa viikolla 7+2 (vaikka olikin sitten 6+5) ja silloin nähtiin sydämen sykkivän ja kaikki näytti muutenkin olevan kunnossa. Päivät heitti vähäsen koska tulin raskaaksi heti km:n jälkeen. Mä halusin mennä vain varmistaakseni että siellä ylipäätään oli ketään ja että oli oikeassa paikassa (olen itse aikoinaan ollut kohdun ulkopuolella...). Tämä ei tosin poistanut pelkoa siitä etteikö jotain olisi voinut mennä pieleen. Mutta ainakaan ei tarvinnut sen jälkeen hermoilla esim. tuulimunasta tai kohdun ulkopuolisesta raskaudesta.
Mulla oli myös alussa n. viikko 5-11 jokapaiväisiä pahoja alavatsakramppeja (sillä tavalla keskenmenokin alkoi), ja pelkäsin kokoajan vuodon alkavan mutten sitten vuotanutkaan. Ja sitä myötä kun vatsa alkoi näkyä niin krampit myös hävisivät. Onneksi.
Haizuli: Np-ultrassa kävin rv 11+1 (mut osoittautui et olikin jo 11+6) ja siellä se oli ja vilkas olikin! Oli niiiin helpottavaa nähda miten se siellä touhusi koska mä jännitin sitä kovasti. Ja sen jälkeen olikin vähän levollisempi olo.
Mut pahinta tässä vaiheessa (rv 13+5) on että np-ultrasta on jo kaksi viikkoa ja seuraavaan tarkastukseen, joka itse asiassa onkin vasta rakenneultra, on noin kuusi viikkoa. Ei tässä muuten mitään mutta mistä mä tiedän että vatsassa on kaikki hyvin, kun en vielä tunne mitään liikkeitä pitkään aikaan?!? Sanotaan että ensisynnyttäjällä saattaa tuntu avasta viikolla 19... Et kai se pelko jollain lailla seuraa mua ainakin vielä jonkin aikaa.
Hyvä merkki kai kuitenkin on että vatsa on pullahtanut esiin aika kunnolla nyt eikä sitä enää pysty oikein salaamaankaan. Mutta samalla olen muuten tällä hetkellä aika "oireeton", eli kaikki raskausoireet ovat lähes hävinneet. On se ihan mukavaa että voin hyvin taas, mutta samalla oireet ainakin merkitsi että kaikki oli kunnossa... Eli tiedä nyt sitten.
Mut mä yritän nyt päästä neuvolaan ensi viikolla pikavisiitille kuuntelemaan sydänääniä ja mä luulen et sekin helpoittaisi olotilaa tässä vaiheessa aika paljon, kunhan niitä vain sieltä löytyisi. Yritettiin kaverin kotidopplerilla viime viikolla kuulla muttei löydetty/kuultu, eli toivon todella että siellä neuvolassa voisin niitä jo kuulla.
Mutta kaikin puolin olen nyt np-ultran jälkeen levollisempi kuin aikaisemmin.
Ihanaa odotusta kaikille ja mukavaa syksynalkua!
- Heath & Hope - (rv 13+5)
eli eilen kävin yksityisellä alkuraskauden ultrassa. Siellä pieni katkarapu kelluskeli kohdussani. Sydän lyödä sytkytti tasaisesti :) Kyllä siitä tuli tosi onnellinen olo ja muutama kyynelkin taisi tipahtaa. Alkoi oli 14 mm pitkä ja vastasi viikkoja 8+0, mutta gyne sanoi, että voi olla että viikot kuukautisten mukaan oikeammat (7+2) ja että alkio on saanut vaan hyvän alun kasvulleen.
Ainoa mikä jäi arveluttamaan, oli se kun gyne lopussa totesi, että tämän jälkeen raskauden onnistumisprosentti on 90%. Tämänhän minä pienessä mielessäni käänsin heti niin, että 10% todennäköisyys epäonnistua... sehän on tosi paljon... voi kääk!
kengu + papu 7+3
mukava kun sinulla on Kengu tullut hyviä uutisia! ÄLÄ KÄÄNNÄ lukuja 90 on kuitenkin suurempi kuin 10! Meille sanottiin edellisessä raskaudessa ultrassa 8+0 että enää harvoin tapahtuu mitään kun sydän on kehittynyt tänne asti... mutta niimpä vaan oli vauva kuollut pöäivää ennen np-ultraa ja lääkkeelliseen tyhjennykseen ja henkiseen helvettiin ns. jouduttiin. Mutta nyt kuule me kuulutaan siihen suurempaan prosenttiin, molemmat!!! Ja saadaan ensi keväänä terveet vauvat syliimme!!! Meillä huomenna nauvola. Neuvola täti lupasi ottaa meidät vastaan sitten kun tk on kiinni niin kukaan ei tiedä sitten meidän vierailusta siellä... eivät saa työkaverit tietää tästä odotuksesta :) !!!
Moikka ja kiitos tästä pinosta!
Liittyisin mukaan toiveikkaaseen ja pelokkaaseenkin porukkaan!
Tuntuu välillä, että synkistelen liikaa tuolla maaliskuisten pinossa.. Mulla siis takana neljä onnistunutta raskautta ja elävää lasta vuosina 96-06. Viides raskaus menikin sitten pieleen, np-ultrassa kaikki ok ja vielä viikolla 13 kuulu sydänäänet. Sitten seuraavassa neuvolassa rv 17+4 ei ääniä enää kuulunut. Sairaalan ultrassa todettiin menneen kesken jo n. 14 viikolla. Tämä tapahtui viime vuoden huhtikuussa. Välillä käytin pillereitä, mutta lokakuussa tulin raskaaksi. Vuoto alkoi vähäisenä viikolla 5, viikolla 6 tuli enempi ja kävin päivystyksessä, jossa sikiötä ei näkynyt kohdussa, epäiltiin kohdunulkoista joka paljastui verikokeissa joissa hcg ei laskenut tarpeeksi nopeaan. Hoitui onneksi itsestään, ja tulin siitä suoraan raskaaksi. Pääsin neuvolaan ultraan alussa, näkyi että oli kohdussa raskaus. Kaikki meni hyvin np-ultraan saakka, äänetkin oli jo kuuluneet neuvolassa, mutta ultrassa ei näkynyt sykettä. Tämä tapahtui helmikuussa.
Nyt siis taas raskaana ja nyt viikkoja 13+5, np-ultrassa kaikki hyvin ja veriseeruminkin tulos tulivat tänään, joka oli normaali.
Mulla välillä kipuja niin pelkään että kaikki ei ole kunnossa. Soitin tänään neuvolaan kun olin taas varma, että vauva on kuollut ja sain ajan äänien kuunteluun huomisaamuksi.
Kyllä sitä on tullut jotenkin hermoheikoksi, vaikka luulisi että kun viikkoja tulee lisää niin pelot helpottais. Mulla tuntuu vaan ahdistus kasvavan, mutta onneksi se ei ole kokoaikaista.
En vaan osaa kuvitella vauvaa syliin asti varmaan vielä pitkään aikaan.
Mä ajattelin ennen keskenmenon tarkoittavan sitä, että alkaa vuotaa ja vauva tulee ulos. Sitä on saanut huomata, ettei se aina mene niin. Jotenkin sen varmaan ottais paremmin kuin sen, että ultran kuvaruudulla ei elämää näy.
Tämmöisiä aatoksia tällä suunnalla..
Josko seuraavalla kerralla iloisempi viesti!
Sanna ja Lahja 13+5
Onnea Kengulle hyvistä ultrakuulumisista!!!
Voi miten tuntui niin tutuilta nuo Santsun tunnelmat...
Mulla syntyi ekat lapset 03 ja 04. Sit sain kolme perättäistä alkuraskauden keskenmenoa 2006 ja just oltais aloteltu niiden selvittelyt, mut sit raskauduin ja sain vielä lapset 07 ja 09. Meidän nuorimmilla lapsilla on lisäksi sydämen rakennevika, joten tietysti sitä miettii että oliko niissä keskenmenneissä raskauksissa lapsilla joku sydämmessä niin pahasti pielessä...
Kaikissa raskauksissa on jossain vaiheessa ollut verenvuotoa, mutta keskeytyneissä se on runsastunut ja kivut tulleet mukaan. Yks keskenmenoista oli lisäksi aika pelottava kun vuosin kuin "hanasta kääntäen" ja menetin tajuni.
No nyt kuitenkin rv 7+0 ja torstaina yksityisellä alkuraskauden ultra, julkisella ei ole tarjolla.
Toivon paljon pitkäjänteisyyttä kaikille...
Vauvamassu
Ja tervetuloa vauvamassu!!
Minulla oli ultra, jonka iki-ihana neuvolatäti minulle järjesti, tiistaina ja vauva vstasi viikkoja ja sydänsykki. Toivottavasti loppuun asti näin. Ihania kuvia minulla nyt on joita katsella taas. Tuollainen pieni möykky niissä näkyy :) rakas möykky!
Santsu; sama täällä, mitä pidemmälle raskaus menee sitä ahdistavampaa se pelko on.... menetystä ei haluaisi enää kokea.
Minä olen nyt kuitenkin tiistaista asti ollut luottavaisempi ja kun se hcg oli yli 30 000 niin sekin on hyvä juttu, vaikkei sitä olla kontrolloitu enää mutta kun sehän ei normaalisti nousisi jos keskenmenoa enteilisi että luottamusta jatkuvuudesta nämä merkit nyt antaa.
Jospa huhtikuussa olisi ihana nyytti hoidettavana.
Kävin yksityisellä ultrassa, jossa ei vielä näkynyt muuta kuin että pallero on ainakin kohdun sisällä..sydän ei vielä sykkinyt joten odotella pitää. Tästä reilun viikon päästä sain aivan järkyttäviä alavatsakramppeja, ja olin aivan varma että tässä tämäkin nyt taas on. Kiireellä (siis todella lujaa mies ajoikin) :) mentiin sairaalaan ultraan, jossa sitten selvisi että kaikki on hyvin, ja pieni sydän sykkii! Vaikken pessimisti olekkaan, en osannut kuin hymyillä sillä en vieläkään uskalla olla onnellinen- pelko keskeytymisestä on vieläkin. Mutta tuulimuna ei ainakaan ole :) LA 6.5 ja toivotaan että silloin meillä tuoksuu vauvalle.
Ihana oli lukea teidän kaikkien muidenkin kuulumisista, ja on todella helpottavaa tietää ettei tälläisen kanssa ole yksin. Onko teillä muilla muuten jo lapsia, vai odotatteko ensimmäistä? Meillä on ihana v 07 syntynyt poika.
Oletteko kertoneet sukulaisille/ystäville jo raskaudestanne vai odotatteko "pahan" yli?
Isot tsempitykset kaikille!!
Lycka 7+4
Mukavaa lukea että monella ollut hyviä uutisia ultrakäynneillä. Mitenkäs nyt muuten on mennyt raskaus? Onko pahoinvointia ja väsymystä?
Itsellä pahoinvointi alkanut helpottaa tällä viikolla, joskus aina välillä kuvottava olo.
Alkuviikosta kävin neuvolalääkärillä ja kaikki masussa oli hyvin. Hieman ehdin pelästyä kun lääkäriopiskelija ei ensin meinannut saada sydänääni kuulumaan, mutta lopulta löytyi oikea paikka :) Lääkäri sanoi lopuksi ettei kannata säikähtää jos ääniä ei heti kuulu,vatsa kun vielä pieni niin pikkuinen voi olla missä vaan. Silti lääkärin jälkeen olin vähän pelästyksestä kankeana koko loppu päivän :( Ensi neuvola vasta noin kuukauden kuluttua.
Onko teistä kukaan hankkinut tai aikooko hankkia kotiin doppler-laitteen? Itse joskus ajattelin että olis kiva mutta sitte ku ei kuitenkaan ole ammattilainen niin jos ei saakaan ääniä kuulumaan niin alkaa niin murehtia. Jätän siis hankinnan tältä raskaudelta väliin :)
Kaikille kaikkea hyvää ja masuille onnenhiekkaa :)
Koralli+vaavi rv 16+2
Hei! Haizuli.Itsekkin olen kokenut keskenmenon tämän vuoden alussa rv 6. Nyt olen uudelleen raskaana rv 12+3, raskautta sai keskenmenon jälkeen hieman odotella ja raskaustestin tässä raskaudessa teinkin vasta rv 6:lla. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä (rv 9+5) katseltiin pikkuisen sydämen sykkeitä ja liikkumista :)
Tällä viikolla varhaisultra joka jännittää..Minulla oli alkuraskaudessa hieman epämääräistä vuotoa mutta kaikki todettiin olevan hyvin. Silti en vielä pysty täysin nauttimaan raskaudesta sillä pelkään yhä jos jotain tapahtuu.
Toivon että varhaisultran jälkeen pystyisin viimein alkamaan nauttimaan raskaudesta.
Työni myös altistaa osin peloille, työskentelen sairaalassa.
Keskenmenosta meidän lähipiirissä tietävät perheeni ja miehen äiti, sekä yksi ystäväni. Tästä raskaudesta tietävät lähimmät.
Toivottavasti raskautesi päättyy onnellisesti :)