Lue keskustelun säännöt.
Erostamme pari kuukautta ja mies ei suostu puhumaan erostamme yhtään mitään?
28.08.2010 |
Olen pyytänyt että kävisimme asiaa läpi, helpottaisi minua pääsemään asian yli, mutta mies ei kertakaikkiaan ala puhumaan yhtään mitään asiasta. Muutti pois kodistamme omasta halustaan ja minä jäin lapsen kanssa. Tapaa poikaansa kyllä säännöllisesti, mutta minulle ei vastaa viesteihin elleivät koske lapsen asioita, on kylmä ja julma minua kohtaan ja olen aivan ymmälläni tästä käytöksestä.
Eikö kuitenkin haluaisi että asiat hoidettaisiin mahdollisimman tuskattomasti ja minä ainakin naisena haluaisin asian käydä läpi hänen kanssaan.
Omat tuntoni olen kirjoittanut hänelle kirjeessä ja toivoisin kuulevani hänenkin näkökantansa asiaan, mutta ei mitään vastausta.
Miksi hän käyttäytyy näin? En ymmärrä.
Tuntee kyllä tulleensa loukatuksi suhteessamme, on tullut sanottua pahoja asioita puolin ja toisin.
Kamalaa tämä kylmyys minua kohtaan, tuntuu ettei kiinnosta yhtään miten minun asiani järjestyvät ja tämä tunteettomuus esim. viestejäni kohtaan joihin ei vastaa ihmetyttää.
Tajuaako joku mitä miehen päässä liikkuu?
Kommentit (43)
Mielestäni on kohdallasi kyse tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies lähti omasta halustaan. Mitään ei ollut aiemmin puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mitään ei halunnut yrittää. Kun lähti, mitään ei halunnut enää puhua.
Minusta on erittäin julmaa vain lähteä ja olla antamatta mitään järkevää syytä lähtöön. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että exälläni ei vain ole työkaluja käsitellä asioita. Helpompi hänen on työntää asiat maton alle ja paeta pahaa oloa muihin asioihin.
Jotakin selityksiä mä aikanani sain, kun useasti jaksoin pyytää, mutta edelleenkään exäni ei puhu mitään Asioista. Edes eron astuttua voimaan hänellä ei ollut mulle, 10 v yhdessäolon jälkeen mitään sanottavaa.
Sun pitää vaan jotenkin päästä asiassa eteenpäin. Ehkä miehesi ei koskaan tule antamaan mitään vastauksia tai selityksiä. Asioita kannattaa purkaa jonkun muun kanssa.
Ja kun mies on noin kyvytön käsittelemään mitään vaikeita asioita, niin minusta on hyvä, että se ero kuitenkin tuli.
mitenhän tämän sinullekin rautalangasta vääntäisin... Ensin sanot ettei mies antanut mitään selityksiä, sitten sanot että mies antoi jotakin selityksiä.
Mies ON SANONUT sinulle miksi halusi erota, sinä vain et pystynyt yhtäkään syytä hyväksymään (= pitänyt järkevänä). Jälkeenjäänyt ei kykene ymmärtämään yhtäkään syytä, koska se sattuu niin perkeleesti kun toinen haluaa erota ja itse vielä rakastaa satasella.
Hyvä ystäväni erosi aikanaan avomiehestään, mies jätti. Ystävä oli vuosia sitä mieltä että mies vain yht'äkkiä lähti, ei suostunut sanomaan mitään järkevää, eikä selvittelemään asioita. Todellisuudessa mies sanoi suoraan ettei enää rakasta ja rakkaus on loppunut koska yhteinen elämä oli ollut jo pitkään pelkkää riitaa riidan perään. Mies myös selvitteli asioita, olihan heillä omistusasunto jonka myynti yms piti selvitellä yhdessä.. Yritin myös ystävälleni sanoa sen.
Uskon että teilläkin on kyse tästä. Mies on kertonut syyn, mutta ette hyväksy sitä. Olette sitä mieltä että mies on julma. Eikö niin että pidätte miestä julmana kun tämä ei ole kiinnostunut enää yrittämään? Soittelette useasti viikossa tai laitatte viestiä ja pyydätte juttelemaan. Mies hermostuu kun ei jaksa jatkuvaa yhteydenottoa ja sanoo jotain ilkeää.
Sinä olet niin selvästi nainen jonka takia mies on jättänyt edellisen perheensä :)
Katkeruutesi paistaa tekstin läpi täysin selvästi.
Voi, soitteleeko miehesi entinen nainen ja vaatii selityksiä? Ja sekös sinua ottaa pannuun! :-)
Joskus se jättää sutkin sanaa sanomatta seuraavan naisen vuoksi, ehkä sitten ymmärrät "vähän" paremmin.
Elämä opettaa.
Minä mieheni alettiin seurustelemaan kun minä olin 23v ja mies 20v, yhteinen perheemme on ainoa perhe meitä meillä on ikinä ollut, paitsi tietysti lapsuudenperheemme.
Ystäväni erossa vain näin mitä se oli kun toisen mielestä asioita ei selvitetty. Tosiasiassa selvitettiin, niitä jankkasivat loputtomiin. Käytännössä jokainen kerta kun tapasivat eron jälkeen (asunnonmyynti asioissa) meni siihen että nainen itki kuinka mies on julma ja paska, eikä hän ymmärrä miksi mies halusi erota. Joka kerta mies sanoi ettei jaksanut enää jatkuvia riitoja, eikä rakasta enää. Mutta eihän se ollut "järkevä" selitys ystäväni mielestä. Saman olen myös huomannut muissakin eroissa. Kun toinen itkee ettei asioita ole läpikäyty, on se joka kerta tarkoittanut sitä että vielä pyydetään yrittämään.
En vielä ole saanut vastauksta kysymykseeni että mitä enää pitäisi selvitellä? Mikä on epäselvää? Jotakin mies on molemmissa tapauksissa sanonut, mutta sitä ei ilmiselvästi haluta hyväksyä eron syyksi.
11/18
Mielestäni on kohdallasi kyse tästä.
Niin että läheisriippuvuus kun ap haluaa läpikäydä eronsa miehensä kanssa joka jätti hänet (ja vauvan) eikä suostu asiasta puhumaan?
Hmm... tässä taas kotisohvapsykologiaa parhaimmillaan :-D
exän ja lasten tulisi pysyä mahdollisimman kaukana uudesta elämästä.... näin koin myös itse eli silloin joskus oisin halunnut et exän ois pitänyt sopeutua eroon samalla viikolla kun mies siitä ilmoitti kun itse olin odottanut jo vuosia et saatais olla rauhassa....sit alkoikin kauhea puhelinterrori...
Mielestäni on kohdallasi kyse tästä.
Niin että läheisriippuvuus kun ap haluaa läpikäydä eronsa miehensä kanssa joka jätti hänet (ja vauvan) eikä suostu asiasta puhumaan?
Hmm... tässä taas kotisohvapsykologiaa parhaimmillaan :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisen kannattaa katsoa peiliin ja myöntää itselleen että haluaisi vain pyydellä miestä takaisin. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, siinä vain satuttaa itseään, kun yrittää keskustella (johon toinen ei ole millään tasolla halukas). Jos yhdessäollessa ei asioista ole puhuttu vaan ne on ohitettu olankohautuksella (molemmin puolin) mitä niitä enää kannattaa vatvoa? Mitä se enää muuttaa?
11/18
ja onko mielestäsi kypsän aikuisen käytöstä että parisuhde päätetään jättämällä kaikki (pahimmassa tapauksessa koko perhe) taakseen, selittämättä mitään?? kysymys 24:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisen kannattaa katsoa peiliin ja myöntää itselleen että haluaisi vain pyydellä miestä takaisin. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, siinä vain satuttaa itseään, kun yrittää keskustella (johon toinen ei ole millään tasolla halukas). Jos yhdessäollessa ei asioista ole puhuttu vaan ne on ohitettu olankohautuksella (molemmin puolin) mitä niitä enää kannattaa vatvoa? Mitä se enää muuttaa?
11/18
Paljon riitoja takana ja mies muuttanut pois. Eikä ilmeisesti lasta ole jättämässä, vaan vaimon.
t.24
ja onko mielestäsi kypsän aikuisen käytöstä että parisuhde päätetään jättämällä kaikki (pahimmassa tapauksessa koko perhe) taakseen, selittämättä mitään?? kysymys 24:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kuin vuosien yhteiselon lopettaminen pitäisi vain ymmärtää ja hyväksyä ilman selityksiä. Kuulostaa siltä kuin parisuhde olisi teille vain peliä.
ettei enää rakasta, niin sitä ei voi sen paremmin sanoa. Muistan joistain aiemmista suhteista, että olisin kaivannut selityksiä. Mutta kun selityksiä ei ole, ei mitään sellaisia ainakaan, jotka se edelleen rakastava osapuoli voisi ymmärtää.
Se, ettei toinen halua olla kanssasi, on pätevä syy. Ei kai kenenkään kuulu olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla.
Sun selviytymiselle tällaiset järkiperäiset syyt olisivat varmasti tärkeitä, että voisit ymmärtää lopputuloksen. Mutta sellaista ei ole. Ole onnellinen, että mies haluaa olla lapsen elämässä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
salamaeroja tapahtuu, yleensä erotaan kun huonosti on mennyt jo pitkään, mutta parisuhteen parantamiseksi ei ole tehty mitään.
Ei ole kypsän ihmisen merkki että parisuhde ja perhe jätetään taakse ja häivytään sanaakaan sanomatta, mutta monessakaan erossa ei oikeasti niin tapahdu. Ei sekään ole kypsyyttä että itketään selityksiä ja vaaditaan asioiden läpikäymistä jne.
Lisäksi pieni huomatutus. Ero voi olla vaikea paikka vaikka ei tivaisikaan loputtomiin exältä syytä. Eroa voi läpikäydä yksinäänkin, ystävien tai ammatti-ihmisten kanssa.
ettei enää rakasta, niin sitä ei voi sen paremmin sanoa. Muistan joistain aiemmista suhteista, että olisin kaivannut selityksiä. Mutta kun selityksiä ei ole, ei mitään sellaisia ainakaan, jotka se edelleen rakastava osapuoli voisi ymmärtää.
Se, ettei toinen halua olla kanssasi, on pätevä syy. Ei kai kenenkään kuulu olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla.
Sun selviytymiselle tällaiset järkiperäiset syyt olisivat varmasti tärkeitä, että voisit ymmärtää lopputuloksen. Mutta sellaista ei ole. Ole onnellinen, että mies haluaa olla lapsen elämässä kuitenkin.
ja silti naisesta tulee se jota yhteiskunta halveksii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisen kannattaa katsoa peiliin ja myöntää itselleen että haluaisi vain pyydellä miestä takaisin. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, siinä vain satuttaa itseään, kun yrittää keskustella (johon toinen ei ole millään tasolla halukas). Jos yhdessäollessa ei asioista ole puhuttu vaan ne on ohitettu olankohautuksella (molemmin puolin) mitä niitä enää kannattaa vatvoa? Mitä se enää muuttaa?
11/18
Tulihan se sieltä taas :). eli AV-diagnoosi: Kaikki vika aina naisen.
Mikä vika on naisen? Puhun naisesta koska käsittääkseni tässä ketjussa jätetyt henkilöt ovat naisia.
ettei enää rakasta, niin sitä ei voi sen paremmin sanoa. Muistan joistain aiemmista suhteista, että olisin kaivannut selityksiä. Mutta kun selityksiä ei ole, ei mitään sellaisia ainakaan, jotka se edelleen rakastava osapuoli voisi ymmärtää.
Se, ettei toinen halua olla kanssasi, on pätevä syy. Ei kai kenenkään kuulu olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla.
Sun selviytymiselle tällaiset järkiperäiset syyt olisivat varmasti tärkeitä, että voisit ymmärtää lopputuloksen. Mutta sellaista ei ole. Ole onnellinen, että mies haluaa olla lapsen elämässä kuitenkin.
Tää on tosi. Mies saa lähteä näin heppoisin perustein
ja silti naisesta tulee se jota yhteiskunta halveksii.
Mitä heppoista perusteessa silloin on jos puoliso sanoo ettei rakasta enää? Varsinkaan jos elämä on pitkään ollut pelkkää riitelyä.
Mikä se sitten olisi parempi syy? Haluttaa erota ku sulla oli eilen vihreäpilkkuiset sukat jalassa, tai että huomiseksi on luvattu sadetta?
Suosittelisin varaamaan ajan joltain ammattiauttajalta. Jos selitys on vain, ettei mies enää rakasta (?), niin hän on sitten sitä mieltä eikä sitä mihinkään voi muuttaa. Ei ehkä sitten ole oikea osoite yrittää keskustella asiasta enää hänen kanssaan, hän on päätöksensä tehnyt. Kuten joku sanoi, keskustelun odottaminen ehkä tarkoittaa sitä, että haluaisit jatkaa miehen kanssa vielä. Ja hän ei sitä halua, joten hänen mielestään ei ole enää keskusteltavaa.
Apua varmasti saat, jos käyt asiaa jonkun kanssa läpi. Ammattiauttajalla ainakin voisi olla selkeä näkemys tilanteeseen, ja hän voisi selkeyttää sinunkin ajatuksiasi.
mitään tekemistä. Yksi oman eroni keskeisistä syistä oli se, että keskinäinen komunnikaatiomme ei toiminut lainkaan. Se koostui pääasiassa siitä, että ex-puolisoni eritteli jatkuvasti mitä kaikkea minussa oli vialla.
Lopulta jätin hänet, sillä kenenkään ihmisen ei pidä alistua moiseen.
Hän halusi myös "käydä asiaa lävitse". Minä en tule koskaan "käymään hänen kanssaan lävitse" yhtikäs mitään, sitä lajia olen nähnyt jo riittämiin. Minulle parasta eron jälkeistä terapiaa oli se, että sain tavata ihmisiä, joiden kanssa puhua normaalisti, ilman riitaa, ja iloita, nauraakin.
Olen pahoillani jos se kuulostaa tunteettomalta, mutta jos on juuri pelastunut henkensä kaupalla myrskystä, miksi sinne haluaisi litimärkänä vielä päiväksi ekskursiolle?
Jokaisen on selviydyttävä erostaan itse, omien tukiverkkojensa varassa, joihin exä EI enää kuulu. Tämä, että halutaan exän selittävän eron syyt, paljastaa uskomuksen, että ero johtui exästä sekä lisäksi että oma toipuminen on jotenkin exän taskussa. Ei se kuulkaa ole niin.
Olen itsekin tullut vastaavalla tavalla jätetyksi ilman selityksiä ja vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, ettei selitys koskaan ollut exällä. Siksi en olsi sitä ikinä häneltä voinut saada. Sain sen katsomalla peiliin. Näin vasta pitkän ajan kuluttua oman osuuten siihen, miksi ja miten liittomme ajoi karille. Me molemmat sen sinne ajoimme, ei exä yksin. Exällä oli vain enemmän rohkeutta lopettaa se ja näin ollen hänellä oli kanttia ottaa myös pahiksen viitta harteilleen.
Eromme todellinen syy oli, että emme olleet toisillemme oikeat - menimme yhteen vääristä syistä. Molemmat löysimme myöhemmin paremmin sopivat kumppanit. Sillä ei rakkaus riitä parisuhteen perustaksi, pitää olla myös paljon muuta. Sitten kun tiedätte mitä, olette valmiita uuteen suhteeseen.
Jokaisen on selviydyttävä erostaan itse, omien tukiverkkojensa varassa, joihin exä EI enää kuulu. Tämä, että halutaan exän selittävän eron syyt, paljastaa uskomuksen, että ero johtui exästä sekä lisäksi että oma toipuminen on jotenkin exän taskussa. Ei se kuulkaa ole niin.
Olen itsekin tullut vastaavalla tavalla jätetyksi ilman selityksiä ja vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, ettei selitys koskaan ollut exällä. Siksi en olsi sitä ikinä häneltä voinut saada. Sain sen katsomalla peiliin. Näin vasta pitkän ajan kuluttua oman osuuten siihen, miksi ja miten liittomme ajoi karille. Me molemmat sen sinne ajoimme, ei exä yksin. Exällä oli vain enemmän rohkeutta lopettaa se ja näin ollen hänellä oli kanttia ottaa myös pahiksen viitta harteilleen.
Eromme todellinen syy oli, että emme olleet toisillemme oikeat - menimme yhteen vääristä syistä. Molemmat löysimme myöhemmin paremmin sopivat kumppanit. Sillä ei rakkaus riitä parisuhteen perustaksi, pitää olla myös paljon muuta. Sitten kun tiedätte mitä, olette valmiita uuteen suhteeseen.
niin on mieheltä todella epäkypsää paeta uuteen suhteeseen ja jättää ero käsittelemättä.