Lue keskustelun säännöt.
Erostamme pari kuukautta ja mies ei suostu puhumaan erostamme yhtään mitään?
28.08.2010 |
Olen pyytänyt että kävisimme asiaa läpi, helpottaisi minua pääsemään asian yli, mutta mies ei kertakaikkiaan ala puhumaan yhtään mitään asiasta. Muutti pois kodistamme omasta halustaan ja minä jäin lapsen kanssa. Tapaa poikaansa kyllä säännöllisesti, mutta minulle ei vastaa viesteihin elleivät koske lapsen asioita, on kylmä ja julma minua kohtaan ja olen aivan ymmälläni tästä käytöksestä.
Eikö kuitenkin haluaisi että asiat hoidettaisiin mahdollisimman tuskattomasti ja minä ainakin naisena haluaisin asian käydä läpi hänen kanssaan.
Omat tuntoni olen kirjoittanut hänelle kirjeessä ja toivoisin kuulevani hänenkin näkökantansa asiaan, mutta ei mitään vastausta.
Miksi hän käyttäytyy näin? En ymmärrä.
Tuntee kyllä tulleensa loukatuksi suhteessamme, on tullut sanottua pahoja asioita puolin ja toisin.
Kamalaa tämä kylmyys minua kohtaan, tuntuu ettei kiinnosta yhtään miten minun asiani järjestyvät ja tämä tunteettomuus esim. viestejäni kohtaan joihin ei vastaa ihmetyttää.
Tajuaako joku mitä miehen päässä liikkuu?
Kommentit (43)
mene yksin ap psykoterapiaan- niin pelasta mielenterveytesi
en vain ymmärrä miksi ei voi huomioida toista ja puhua asia selväksi, näin ero sujuisi tuskattomammin kaikille osapuolille.
Erotilanteessa mitään psykoterapioita tarvita, höpö höpö. Kuuntelijaa vain ja ystävät hoitavat kyllä sen osuuden. Varsinkin ne joilla on kokemusta erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman "puhuneeksi" miehelle, ja se on itse asiassa koko eron syy. Ehkä häntä ei enää kiinnosta "käydä asioita lävitse."
koeta tajuta, ja ehkä selviytyä siitä.
Erosta jo 6 vuotta. Eipä oo vieläkään asioita läpi puhuttu. No, enää en sitä ees kaipaa.
Kiireelliselle erolle kyllä löytyi syy, uusi ihastus jo odottamassa. Nykyisin ovat naimisissa.
Syitä eroon löytyi takuulla mustakin, mutta se tapa millä asia hoidettiin oli kyllä niin ala-arvoista.
ja kyllä minäkin suuressa tuskassa sen virheenehkä tein, ehkä ahdistin häntä liikaa. Mutta halusin vastauksia ja selityksiä (ja kyllä niihin on vastapuolella täysi oikeus)Näin jälkeenpäin ajatellen ukko kaivautui niin syvälle puolustuspoteroihin, että jälki oli tosi rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset sinä tajua sitä, että tässä erotilanteessa teillä on erilaiset tarpeet. Yhtä hyvin sinä voisit huomioida miehesi tarpeet ja antaa hänen olla rauhassa. Lähettelet hänelle viestejä ja kirjeitä ja vaadit keskustelua ja kontaktia. Jos miestä ei huvita puhua, et sinä sille mitään mahda. Antaisit olla. - Miehesi käsittelee eronne ottamalla etäisyyttä ja aloittamalla uuden vaiheen, nimenomaan ilman sinua.
Eikös muutenkin ole tapana vatvoa asioita ystävien, ei exän, kanssa? Etäisyys välittömästi eron jälkeen on yleensä ihan hyvä idea. Mitä sinä oikeastaan haluaisit käydä läpi? Miksi miehen täytyy lukea sinun tuntojasi jostain kirjeistä? - Olette eronneet, sinun tuntosi eivät oikeastaan ole enää osa miehesi elämää. Voit puhua niistä muille läheisille. Miehelläsi on side lapseen ja sitä kautta pitäisi käytännön asioiden hoitaminen ja kieltämättä jonkinlainen kommunikaatioyhteys olla myös teidän vanhempien välillä, mutta TUNNEsidettä teillä ei enää pitäisikään olla (tai siitä pitäisi nimenomaan nyt pyrkiä eroon). Lapseen liittyvien asioiden hoitaminenkin helpottuu, kun et enää yritä kuormittaa miestä suhteeseenne liittyvillä emotionaalisilla asioilla ja "keskusteluilla".
Lisäksi, jos olet sanonut miehelle pahasti liittonne loppuaikoina, hänellä on täysi oikeus olla puhumatta sinulle. En minäkään puhu ihmisille, jotka minua haukkuvat! (Ja tähän ei nyt liity se, onko myös miehesi haukkunut sinua.)
Erosta jo 6 vuotta. Eipä oo vieläkään asioita läpi puhuttu. No, enää en sitä ees kaipaa.
Kiireelliselle erolle kyllä löytyi syy, uusi ihastus jo odottamassa. Nykyisin ovat naimisissa.
Syitä eroon löytyi takuulla mustakin, mutta se tapa millä asia hoidettiin oli kyllä niin ala-arvoista.
ja kyllä minäkin suuressa tuskassa sen virheenehkä tein, ehkä ahdistin häntä liikaa. Mutta halusin vastauksia ja selityksiä (ja kyllä niihin on vastapuolella täysi oikeus)Näin jälkeenpäin ajatellen ukko kaivautui niin syvälle puolustuspoteroihin, että jälki oli tosi rumaa.
ja jos itse olisin se lähtijä suhteesta ja jättäisin toisen niin taloudellisesti kuin muutenkin hankalaan asemaan pienen vauvan kanssa, niin varmasti empaattisena ihmisenä yrittäisin tukea toista osapuolta ja hoitaa asiat niin, että toinen pääsisi mahdollisimman helpolla erosta. Ihan jo yhteisen menneisyyden takia ja senkin takia, että joskus on rakastettu toisiamme ja on yhteinen lapsi, jonka takia on hyvä jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja kaikilla mahdollisimman hyvä olla hankalassa tilanteessa.
Mutta niinkuin jo näistä kommenteista huomaa, nykyään ihmiset ovat julmia toisilleen ja tuntuu että se on ihan oikeutettuakin yleisen käsityksen mukaan... No, itse ajattelen asiasta erilailla, itse en tekisi ihmiselle jota joskus olen rakastanut noin.
Kiitos viestistäsi :-)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetken ajan myönnät itsekin että eihän tuossa enää ole mitään selvitettävää. Mies on päätöksensä tehnyt. Hän on mietteensä tutkaillut, on sinut asian kanssa. Ei rakasta sinua enää, joten selviö on että halusi erota.
Sinä sen sijaan et ole vielä hyväksynyt eroanne, elättelet toivoa. Asioiden läpikäyminen tarkoittaisi sinulle mahdollisuutta pyytää mieheltä että yrittäisitte vielä. Eikö niin? Jos sinun tunteesi olisivat kokonaan nollassa, et kokisi tarvetta selvitellä mitään koska sinun puoleltasi olisi selvää pässinlihaa.
Mielenkiinnolla kysyn mistä asioista haluaisit vielä keskustella? Viestistäsi käsitän että lapsen liittyvät asiat mies hoitaa tunnollisesti.
Erosta jo 6 vuotta. Eipä oo vieläkään asioita läpi puhuttu. No, enää en sitä ees kaipaa. Kiireelliselle erolle kyllä löytyi syy, uusi ihastus jo odottamassa. Nykyisin ovat naimisissa. Syitä eroon löytyi takuulla mustakin, mutta se tapa millä asia hoidettiin oli kyllä niin ala-arvoista. ja kyllä minäkin suuressa tuskassa sen virheenehkä tein, ehkä ahdistin häntä liikaa. Mutta halusin vastauksia ja selityksiä (ja kyllä niihin on vastapuolella täysi oikeus)Näin jälkeenpäin ajatellen ukko kaivautui niin syvälle puolustuspoteroihin, että jälki oli tosi rumaa.
ja jos itse olisin se lähtijä suhteesta ja jättäisin toisen niin taloudellisesti kuin muutenkin hankalaan asemaan pienen vauvan kanssa, niin varmasti empaattisena ihmisenä yrittäisin tukea toista osapuolta ja hoitaa asiat niin, että toinen pääsisi mahdollisimman helpolla erosta. Ihan jo yhteisen menneisyyden takia ja senkin takia, että joskus on rakastettu toisiamme ja on yhteinen lapsi, jonka takia on hyvä jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja kaikilla mahdollisimman hyvä olla hankalassa tilanteessa. Mutta niinkuin jo näistä kommenteista huomaa, nykyään ihmiset ovat julmia toisilleen ja tuntuu että se on ihan oikeutettuakin yleisen käsityksen mukaan... No, itse ajattelen asiasta erilailla, itse en tekisi ihmiselle jota joskus olen rakastanut noin. Kiitos viestistäsi :-) Ap
Se ehkä kannattaa hyväksyä, sillä tuskin mitään ns selityksiä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies lähti omasta halustaan. Mitään ei ollut aiemmin puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mitään ei halunnut yrittää. Kun lähti, mitään ei halunnut enää puhua.
Minusta on erittäin julmaa vain lähteä ja olla antamatta mitään järkevää syytä lähtöön. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että exälläni ei vain ole työkaluja käsitellä asioita. Helpompi hänen on työntää asiat maton alle ja paeta pahaa oloa muihin asioihin.
Jotakin selityksiä mä aikanani sain, kun useasti jaksoin pyytää, mutta edelleenkään exäni ei puhu mitään Asioista. Edes eron astuttua voimaan hänellä ei ollut mulle, 10 v yhdessäolon jälkeen mitään sanottavaa.
Sun pitää vaan jotenkin päästä asiassa eteenpäin. Ehkä miehesi ei koskaan tule antamaan mitään vastauksia tai selityksiä. Asioita kannattaa purkaa jonkun muun kanssa.
Ja kun mies on noin kyvytön käsittelemään mitään vaikeita asioita, niin minusta on hyvä, että se ero kuitenkin tuli.
mies lähti omasta halustaan. Mitään ei ollut aiemmin puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mitään ei halunnut yrittää. Kun lähti, mitään ei halunnut enää puhua.
Minusta on erittäin julmaa vain lähteä ja olla antamatta mitään järkevää syytä lähtöön. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että exälläni ei vain ole työkaluja käsitellä asioita. Helpompi hänen on työntää asiat maton alle ja paeta pahaa oloa muihin asioihin.
Jotakin selityksiä mä aikanani sain, kun useasti jaksoin pyytää, mutta edelleenkään exäni ei puhu mitään Asioista. Edes eron astuttua voimaan hänellä ei ollut mulle, 10 v yhdessäolon jälkeen mitään sanottavaa.
Sun pitää vaan jotenkin päästä asiassa eteenpäin. Ehkä miehesi ei koskaan tule antamaan mitään vastauksia tai selityksiä. Asioita kannattaa purkaa jonkun muun kanssa.
Ja kun mies on noin kyvytön käsittelemään mitään vaikeita asioita, niin minusta on hyvä, että se ero kuitenkin tuli.
Niin ikävää kuin onkin, että sinullekin on käynyt näin, niin kuitenkin kiva saada vastauksia kohtalontovereilta.
Itsekin olen ajatellut tuota, että toisella ei yksinkertaisesti ole niitä työkaluja käsitellä asiaa eikä kykyä kohdata asioita jotka eroon ovat johtaneet. Ennekaikkea peiliin katsominen taitaisi olla se hankalin juttu. Omien virheiden kohtaaminen.
Itse olen monenmoisessa liemessä keitetty ja paljon joutunut myös itseäni analysoimaan siksikin toisen täysen erilainen käytös ihmetyttää. Minulle se on osa surutyötä.
Eteenpäin mennään :-)
Hyvää syksyä sinulle! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole eronneet, mutta eroa on kyllä pohdittu vakavastikin. Yksi suurimmista syistä, miksi en häntä jaksaisi on hänen jatkuva halunsa "keskustella" ja "puhua" kaikista asiosita. Keskustelut menevät aina samaa rataa: Miehen mielestä voimme "keskustella mistä tahansa", mutta jos minä sitten puhun siitä mitä itse haluan ja mikä minun mielestäni on ongelma, niin miehen mielestä eksyn aina varsinaisesta aiheesta. Se, mistä minä haluan puhua on aina väärä asia ja aiheen vierestä, hänen pitäisi saada päättää mistä puhutaan, miten ja mikä liittyy asiaan ja mikä ei.
Lisäksi hän jaksaisi puhua loputtomiin. Keskustelu loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun minä en jaksa enää jauhaa samaa asiaa ja miehen mielestä se tarkoittaa sitä, että minulta loppuvat argumentit, mikä taas tarkoittaa sitä, että hän on oikeassa. Hänen mielessään ei ole sellaista mahdollisuutta, että olisimme vain eri mieltä eikä varsinkaan että erilaiset mielipiteet olisivat samanarvoisia. Hänen mielestään keskustelua pitää jatkaa niin kauan, että löydetään yhteinen ratkaisu, mutta koska hän ei koskaan luovu mielipiteestään on lopputulos aina sama: minä lähden pois ja hän päätyy siihen lopputulokseen, että minulta loppuivat argumentit, hän oli oikeassa ja minä vain en voi myöntää olevani väärässä.
Sen, että minä en halua enää keskustella miehen kanssa käytännössä mistään mies tulkitsee niin, että minä en kykene keskustelemaan enkä käymään asioita läpi. Minä kiellän vaikeat asiat, enkä suostu selvittämään niitä,... Minä olen siis pahis, hän on se hyvä ihminen, jonka mielestä keskustelu on tärkeää ja ainoa mahdollisuus.
Väittäisin ettämiehesi on kyllästynyt sinun tapaasi "keskustella", tapaan jossa hänellä ei ole mahdollisuutta esittää mielipidettään tai ainakaan tulla ymmärretyksi tai hyväksytyksi. Sinä päätät mistä keskustellaan, miten, mikä on oleellista ja mikä epäoleellista. Hänelle ainut mahdollisuus selvitä tilanteesta on kieltäytyä keskustelusta.
Näkisin että ainut edes teoreettinen mahdollisuutesi saada mies keskustelemaan kanssasi on saada tilaisuuteen kolmas, puolueeton henkilö, joka voi esittää kysymyksiä ja näyttää teille keskustelunne ongelmakohtia. Esim. perheasiain neuvottelukeskus tai sosiaalitoimi voisi tarjota tällaista. Varmista kuitenkin, että henkilö sopii myös miehelle. Miespuolinen ihminen voisi olla parempi kuin herkemmin sinun puolellesi asettuva sosiaalitäti.
Kyllä sun pitää siihen löytää joku toinen, ystävä tai ammattiauttaja.
Mä ymmärrän hyvin miestäsi. En mäkään exän kanssa välittänyt eroa puida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei roikkua menneissä, tee säkin niin
mies lähti omasta halustaan. Mitään ei ollut aiemmin puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mitään ei halunnut yrittää. Kun lähti, mitään ei halunnut enää puhua.
Minusta on erittäin julmaa vain lähteä ja olla antamatta mitään järkevää syytä lähtöön. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että exälläni ei vain ole työkaluja käsitellä asioita. Helpompi hänen on työntää asiat maton alle ja paeta pahaa oloa muihin asioihin.
Jotakin selityksiä mä aikanani sain, kun useasti jaksoin pyytää, mutta edelleenkään exäni ei puhu mitään Asioista. Edes eron astuttua voimaan hänellä ei ollut mulle, 10 v yhdessäolon jälkeen mitään sanottavaa.
Sun pitää vaan jotenkin päästä asiassa eteenpäin. Ehkä miehesi ei koskaan tule antamaan mitään vastauksia tai selityksiä. Asioita kannattaa purkaa jonkun muun kanssa.
Ja kun mies on noin kyvytön käsittelemään mitään vaikeita asioita, niin minusta on hyvä, että se ero kuitenkin tuli.
mitenhän tämän sinullekin rautalangasta vääntäisin... Ensin sanot ettei mies antanut mitään selityksiä, sitten sanot että mies antoi jotakin selityksiä.
Mies ON SANONUT sinulle miksi halusi erota, sinä vain et pystynyt yhtäkään syytä hyväksymään (= pitänyt järkevänä). Jälkeenjäänyt ei kykene ymmärtämään yhtäkään syytä, koska se sattuu niin perkeleesti kun toinen haluaa erota ja itse vielä rakastaa satasella.
Hyvä ystäväni erosi aikanaan avomiehestään, mies jätti. Ystävä oli vuosia sitä mieltä että mies vain yht'äkkiä lähti, ei suostunut sanomaan mitään järkevää, eikä selvittelemään asioita. Todellisuudessa mies sanoi suoraan ettei enää rakasta ja rakkaus on loppunut koska yhteinen elämä oli ollut jo pitkään pelkkää riitaa riidan perään. Mies myös selvitteli asioita, olihan heillä omistusasunto jonka myynti yms piti selvitellä yhdessä.. Yritin myös ystävälleni sanoa sen.
Uskon että teilläkin on kyse tästä. Mies on kertonut syyn, mutta ette hyväksy sitä. Olette sitä mieltä että mies on julma. Eikö niin että pidätte miestä julmana kun tämä ei ole kiinnostunut enää yrittämään? Soittelette useasti viikossa tai laitatte viestiä ja pyydätte juttelemaan. Mies hermostuu kun ei jaksa jatkuvaa yhteydenottoa ja sanoo jotain ilkeää.
Emme ole eronneet, mutta eroa on kyllä pohdittu vakavastikin. Yksi suurimmista syistä, miksi en häntä jaksaisi on hänen jatkuva halunsa "keskustella" ja "puhua" kaikista asiosita. Keskustelut menevät aina samaa rataa: Miehen mielestä voimme "keskustella mistä tahansa", mutta jos minä sitten puhun siitä mitä itse haluan ja mikä minun mielestäni on ongelma, niin miehen mielestä eksyn aina varsinaisesta aiheesta. Se, mistä minä haluan puhua on aina väärä asia ja aiheen vierestä, hänen pitäisi saada päättää mistä puhutaan, miten ja mikä liittyy asiaan ja mikä ei.
Lisäksi hän jaksaisi puhua loputtomiin. Keskustelu loppuu yleensä siinä vaiheessa, kun minä en jaksa enää jauhaa samaa asiaa ja miehen mielestä se tarkoittaa sitä, että minulta loppuvat argumentit, mikä taas tarkoittaa sitä, että hän on oikeassa. Hänen mielessään ei ole sellaista mahdollisuutta, että olisimme vain eri mieltä eikä varsinkaan että erilaiset mielipiteet olisivat samanarvoisia. Hänen mielestään keskustelua pitää jatkaa niin kauan, että löydetään yhteinen ratkaisu, mutta koska hän ei koskaan luovu mielipiteestään on lopputulos aina sama: minä lähden pois ja hän päätyy siihen lopputulokseen, että minulta loppuivat argumentit, hän oli oikeassa ja minä vain en voi myöntää olevani väärässä.
Sen, että minä en halua enää keskustella miehen kanssa käytännössä mistään mies tulkitsee niin, että minä en kykene keskustelemaan enkä käymään asioita läpi. Minä kiellän vaikeat asiat, enkä suostu selvittämään niitä,... Minä olen siis pahis, hän on se hyvä ihminen, jonka mielestä keskustelu on tärkeää ja ainoa mahdollisuus.
Väittäisin ettämiehesi on kyllästynyt sinun tapaasi "keskustella", tapaan jossa hänellä ei ole mahdollisuutta esittää mielipidettään tai ainakaan tulla ymmärretyksi tai hyväksytyksi. Sinä päätät mistä keskustellaan, miten, mikä on oleellista ja mikä epäoleellista. Hänelle ainut mahdollisuus selvitä tilanteesta on kieltäytyä keskustelusta.
Näkisin että ainut edes teoreettinen mahdollisuutesi saada mies keskustelemaan kanssasi on saada tilaisuuteen kolmas, puolueeton henkilö, joka voi esittää kysymyksiä ja näyttää teille keskustelunne ongelmakohtia. Esim. perheasiain neuvottelukeskus tai sosiaalitoimi voisi tarjota tällaista. Varmista kuitenkin, että henkilö sopii myös miehelle. Miespuolinen ihminen voisi olla parempi kuin herkemmin sinun puolellesi asettuva sosiaalitäti.
Tätä yritin sanoa omissa viesteissäni.
tv. 11 ja 18
mies lähti omasta halustaan. Mitään ei ollut aiemmin puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mitään ei halunnut yrittää. Kun lähti, mitään ei halunnut enää puhua.
Minusta on erittäin julmaa vain lähteä ja olla antamatta mitään järkevää syytä lähtöön. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että exälläni ei vain ole työkaluja käsitellä asioita. Helpompi hänen on työntää asiat maton alle ja paeta pahaa oloa muihin asioihin.
Jotakin selityksiä mä aikanani sain, kun useasti jaksoin pyytää, mutta edelleenkään exäni ei puhu mitään Asioista. Edes eron astuttua voimaan hänellä ei ollut mulle, 10 v yhdessäolon jälkeen mitään sanottavaa.
Sun pitää vaan jotenkin päästä asiassa eteenpäin. Ehkä miehesi ei koskaan tule antamaan mitään vastauksia tai selityksiä. Asioita kannattaa purkaa jonkun muun kanssa.
Ja kun mies on noin kyvytön käsittelemään mitään vaikeita asioita, niin minusta on hyvä, että se ero kuitenkin tuli.
mitenhän tämän sinullekin rautalangasta vääntäisin... Ensin sanot ettei mies antanut mitään selityksiä, sitten sanot että mies antoi jotakin selityksiä.
Mies ON SANONUT sinulle miksi halusi erota, sinä vain et pystynyt yhtäkään syytä hyväksymään (= pitänyt järkevänä). Jälkeenjäänyt ei kykene ymmärtämään yhtäkään syytä, koska se sattuu niin perkeleesti kun toinen haluaa erota ja itse vielä rakastaa satasella.
Hyvä ystäväni erosi aikanaan avomiehestään, mies jätti. Ystävä oli vuosia sitä mieltä että mies vain yht'äkkiä lähti, ei suostunut sanomaan mitään järkevää, eikä selvittelemään asioita. Todellisuudessa mies sanoi suoraan ettei enää rakasta ja rakkaus on loppunut koska yhteinen elämä oli ollut jo pitkään pelkkää riitaa riidan perään. Mies myös selvitteli asioita, olihan heillä omistusasunto jonka myynti yms piti selvitellä yhdessä.. Yritin myös ystävälleni sanoa sen.
Uskon että teilläkin on kyse tästä. Mies on kertonut syyn, mutta ette hyväksy sitä. Olette sitä mieltä että mies on julma. Eikö niin että pidätte miestä julmana kun tämä ei ole kiinnostunut enää yrittämään? Soittelette useasti viikossa tai laitatte viestiä ja pyydätte juttelemaan. Mies hermostuu kun ei jaksa jatkuvaa yhteydenottoa ja sanoo jotain ilkeää.
Katkeruutesi paistaa tekstin läpi täysin selvästi.
Voi, soitteleeko miehesi entinen nainen ja vaatii selityksiä? Ja sekös sinua ottaa pannuun! :-)
Joskus se jättää sutkin sanaa sanomatta seuraavan naisen vuoksi, ehkä sitten ymmärrät "vähän" paremmin.
Elämä opettaa.
Tuollaiset miehet käsittelevät eronsa siten että haukkuvat nyxän kanssa exänsä, mutta exän kanssa ei selvitä kasvotusten mitään ja omasta mielestään käsittelee eron kypsästi ja exä on hänen mielestä äärimmäisen vaikea ihminen.
nehän tehdään jo ennen eroa tai viimeistään erotessa, siiten sen jälkeen... unohda, ei auta ketään, meni jo, jos on päästänyt asiat teinitasolle.
mene yksin ap psykoterapiaan- niin pelasta mielenterveytesi