Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroko ainoa vaihtoehto?
26.08.2010 |
Kaipaisin neuvoja onko vielä jotain muuta tehtävissä kun ero. Ajatuskin erosta tuntuu pahalta, mutta en jaksa tätä liittoa/elämää, jos se jatkuu tällaisena.
Mieheni ei ole käytännössä juuri koskaan kotona, on joko töissä tai sitten harrastuksissa tai kaverien kanssa. Itse olen viimeisilläni raskaana (neljäs ja viides tulossa) ja vaikka itse raskaus onkin sujunut hyvin, niin nyt on alkanut olla kolotusta, kivuliaita supistuksia enkä ole nyt vähään aikaan saanut enää öisin nukuttua kun tunnin tai kaks pätkissä.
Raskaudesta ja näistä vaivoistani huolimatta mies ei ole juuri enempää kotona. Töissä käynnin ymmärrän, mutta minusta voisi töiden jälkeen tulla kotiin eikä mennä kavereille tai harrastuksiin, jotta minä saisin joskus päivän aikanakin levätä. Päivä sujuu melko hyvin tuonne iltapäivään asti, mutta sitten kun kaksi herää päikkäreiltä ja pitäis toisen kerran lähteä ulos niin alkaa olla voimat pois ja selkää ym. paikkoja särkee ja myös supistuksia alkaa olla enemmän. Välillä on pakko jättää menemättä, mutta sen näkee sitten lasten käytöksessä kun eivät ole päässeet ulos purkamaan energiaansa. Ainoa, mikä on positiivista miehen suhteen on se, että edes viikonlopulla hän hoitaa aamu- ja/tai iltapäivän ulkoilun ja minä saan vaan olla ja samoin tekee vähintään toisen ruoan molempina päivinä viikonlopulla.
Toinen ongelma on se, että vaikka mies itse on paljon poissa kotoa millon mistäkin syystä, niin minä en saisi hänestä mennä mihinkään vaan minun pitäisi olla vain lasten kanssa. No nyt raskaana en kyllä olisi esim. harrastukseeni edes menossa, mutta mies ei ole koskaan tykännyt siitä, että olen palannut harrastukseni pariin vauvan ollessa 2-5kk ja kun olen ollut harrastuksessani joko mies tai esim. jonkun lapsen kummi tai joku myy ystävä on ollut lasten kanssa sen aikaa. Lisäksi samoihin aikoihin kun olen palannut harrastukseni pariin olen myös aloittanut lenkkeilyn. Tosin käyn lenkillä joko aamulla aikaisin tai illalla myöhään eli sillon lapset nukkuvat ja isänsä on kotona tuolloin.
Ollaan siis useasti riidelty siitä, että miehen mielestä minä en saisi mennä minnekään ja jos menen niin hänen pitäisi saada tietää kaikki tarkkaan mitä olen tehnyt ja jos sanon, etten ole hänelle tilivelvollinen niin siitä vasta suuttuu ja sanoo, että minulla taitaa olla toinen mies kiikarissa. Sen sijaan minä en saisi rajottaa hänen menemisiään vaan hänen täytyy saada mennä kuten haluaa, mutta minulle on riitettävä se, että miehen vanhemmat tai muut miehen tutut (jotka ovat kyllä minunkin tuttujani kun ollaan vuosia tunnettu) käyvät meillä kylässä. Se on pahasta, jos joskus haluan tavata myös omia ystäviäni.
Olen henkisesti täysin väsynyt tähän jatkuvaan riitelyyn. En ymmärrä, miten miehestäni on voinut tulla noin lapsellinen ja omistushaluinen, hän ei ollut tällainen suhteemme alussa.
Ulkopuolisten mielestä meillä on täydellinen liitto ja joskus olen tästä yrittänyt puhua esim. vanhemmilleni, mutta vanhempani ovat sitten katsoneet kuin hullua, että oletko ihan varma, että "Aapohan" on niin ihana mies jne. ja on ollut turha edes yrittää jatkaa tätä keskustelua. Samoin olen yhdelle ystävälleni (ainoa johon luotan täysin), mutta hänkin suhtautui aika samoin kun vanhempani.
En enää jaksa tätä, vei kauan ennen kun uskalsin tämän itsellenikään myöntää, aina jossain sisimmässäni toivonut, että mieheni muuttuisi siksi mieheksi takaisin jollaisena häneen rakastuin.
Ero pelottaa monessakin mielessä, miten pärjään kaikkien lasten kanssa, erityisesti kaksosten ja myös rahallisesti tulee olemaan tiukkaa jne. Moni asia puhuisi sen puolesta, että jäisin tähän liittoon (talous olisi turvattu jne.), mutta tämä syö minua niin paljon henkisesti, etten tiedä kauanko jaksan tätä järjissäni. Eri asia, jos mies oikeasti muuttuisi, mutta sen suhteen olen menettänyt jo toivoni, niin monesti on tästä keskusteltu.
Kommentit (32)
ps riittääkö rahasi eroon====?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua ahdistaa se, että mieheni yrittää kahlita minut neljän seinän sisälle ja jos en tee niin on tiedossa kuulustelu ja siltikään välttämättä usko mitä sanon. Ja toinen asia, joka nyt on alkanut pelottaa, että jos mies yks kerta kuulustelun/riidan yhteydessä lyö.
En enää tiedä mitä muuta tässä voisi tehdä kun erota. Ennen kun joku tulee sanomaan, että tiedätkö miten rankkaa on yh:na jne. niin voin kyllä kuvitella, käytännössä olen nytkin yh.
Eron suhteen raha ei ole ongelma, mutta sen sijaan täältä on vaikea saada asuntoa. En jää tähän nykyiseen asuntoomme, koska tiedän, ettei mies suostu muuttamaan pois.
ap
oletka ap vaatinut mieheltäsi arjen jakamista? uuvut pahasti ennen pitkää, jos et saa apua arkeen
mutta oletko ajatellut parisuhdeterapiaa, tai vastaavaa? Voit mennä sinne ainakin aluksi myös yksin. Parempi tietysti olisi mennä miehen kanssa. Mutta jos miehesi heräisi ymmärtämään, että tuolla tavalla hän ei saa pidettyä sitä perhettä, mistä niin kovasti nyt koittaa kiinni pitää.
Voimia sinulle!
Tuolla voit tehdä myös testin joka antaa osviittaa voiko miehesi olla narsisti. Ja siellä on muutenkin tietoa narsismista. Minä olen narsistin uhri ja miehesi kyllä vaikuttaa kertomasi perusteella siltä.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/
Sen kun vaan ilmoitat vaikka su, että mitä menoja sulla on seuraavalle viikolle. Ja että miehesi huolehtikoon silloin lapsista.
Ja minä takuulla menisin. Jos tulee narinaa/kuulustelua antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sanoisin vaan, että tasapuolisuuden nimissä minäkin saan harrastaa.
Jos ei kelpaa, muuttakoon ukko pois omaan kämppäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiemmin parisuhdeterapiassa ja se auttoi vähän aikaa, mutta toista kertaa mies ei sinne suostu lähtemään.
ap
mutta oletko ajatellut parisuhdeterapiaa, tai vastaavaa? Voit mennä sinne ainakin aluksi myös yksin. Parempi tietysti olisi mennä miehen kanssa. Mutta jos miehesi heräisi ymmärtämään, että tuolla tavalla hän ei saa pidettyä sitä perhettä, mistä niin kovasti nyt koittaa kiinni pitää.
Voimia sinulle!
eli se että teet jonkin aikaa niin kuin miehes haluaa, siis pysyt kotona. tilanne paranee siten että riidat ja kyttääminen loppuu. todennäköisesti et kauheasti mihinkään pääse kuitenkaan kun kaksoset syntyy.
teet niin tai näin, tärkeintä olis että lakkaat pelkäämästä miestäsi. muista että vaikka hän löisi sinua, et kuole siihen. siitä saisit vihdoin syyn erota. itse oon joskus toivonut että ukko löis, et saisin syyn lähteä. henkinen väkivalta on paljon pahempaa kuin fyysinen. minä vaan päätin että lakkaan pelkäämästä, se helpotti jo vähäsen. nyt miehesi näkee että pelkäät ja nauttii siitä ja saa siten sinut tekemään niin kuin itse haluaa.
oletko muistuttanut miestäsi siitä aiemmasta tilanteesta jossa sanoit että eroat jos ei suostu terapiaan?
älä luota siihen että vanhempasi auttavat sinua 5 lapsen kanssa aina kun tarvitset. vaikka halua riittäisi, et tiedä kuinka kauan he oikeasti jaksavat, voi tulla sairauksia yms. ala pyytää heitä apuun nyt heti, niin näkevät totuuden, ja miehesi kulissit romahtavat.
tiedän kyllä miltä susta tuntuu. itsekin hullun narsistin kanssa vielä osan viikkoa asun saman katon alla. en ole eronnut koska jäisin silloin yksin lasten kanssa. jaksan joten kuten kun mies on pääasiassa viikot poissa. viikonloppuisinkaan ei tee mitään mutta lapsille on tosi tärkeä ja rakas. kyllä mun mielestä sullakin on vähän velvollisuus sun lapsia kohtaan koittaa sietää sun miestä kun kerran olet ne lapset tehnyt vaikka oot tiennyt millainen se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen eronnut sellaisesta. Aina oli jossain menossa ja kyllä osasi perustella menonsa mutta jos minä halusin mennä niin alkoi syyttely, epäily tms. Lopulta päätin että koska en halua elää näin niin otin eron. Mies haikailee perääni kun ei ole ketään enää laittamassa kotia ja ruokaa valmiiksi ja joutuu nyt oikeasti lapsiakin hoitamaan kun heitä tapaa.
Lapsia teillä on kyllä paljon mutta lapset kasvaa niin helpottaa kyllä. Pahoin pelkään että katkeroidut tuollaisessa liitossa. Lapset saavat ikävän perheen mallin jossa mies huitelee ja vaimo on kotiorja.
Itse olen enemmän kuin tyytyväinen eropäätökseeni. Elämä hymyilee taas, kun olen oman elämäni rouva :)
Minä en oman kokemukseni pohjalta jäisi muutenkaan, aiemmin olin typerämpi.
Minun nykyinen ex oli aika samanlainen kun ap:n mies. En halunnut lähteä, juurikin lasten takia. Pelkäsin silti toisaalta, että jossain vaiheessa henkisen väkivallan lisäksi kuvioihin tulee myös fyysinen väkivalta. Niin kävikin ja se tapahtui erään riidan yhteydessä. Mies suuttui silmittömästi ja "sekosi". Hakkasi minut sairaalakuntoon ja myös kahta vanhinta lasta pahoinpiteli. Tulen varmasti aina katumaan, etten lähtenyt kun väkivalta oli vain henkistä.
eli se että teet jonkin aikaa niin kuin miehes haluaa, siis pysyt kotona. tilanne paranee siten että riidat ja kyttääminen loppuu. todennäköisesti et kauheasti mihinkään pääse kuitenkaan kun kaksoset syntyy.
teet niin tai näin, tärkeintä olis että lakkaat pelkäämästä miestäsi. muista että vaikka hän löisi sinua, et kuole siihen. siitä saisit vihdoin syyn erota. itse oon joskus toivonut että ukko löis, et saisin syyn lähteä. henkinen väkivalta on paljon pahempaa kuin fyysinen. minä vaan päätin että lakkaan pelkäämästä, se helpotti jo vähäsen. nyt miehesi näkee että pelkäät ja nauttii siitä ja saa siten sinut tekemään niin kuin itse haluaa.
oletko muistuttanut miestäsi siitä aiemmasta tilanteesta jossa sanoit että eroat jos ei suostu terapiaan?
älä luota siihen että vanhempasi auttavat sinua 5 lapsen kanssa aina kun tarvitset. vaikka halua riittäisi, et tiedä kuinka kauan he oikeasti jaksavat, voi tulla sairauksia yms. ala pyytää heitä apuun nyt heti, niin näkevät totuuden, ja miehesi kulissit romahtavat.
tiedän kyllä miltä susta tuntuu. itsekin hullun narsistin kanssa vielä osan viikkoa asun saman katon alla. en ole eronnut koska jäisin silloin yksin lasten kanssa. jaksan joten kuten kun mies on pääasiassa viikot poissa. viikonloppuisinkaan ei tee mitään mutta lapsille on tosi tärkeä ja rakas. kyllä mun mielestä sullakin on vähän velvollisuus sun lapsia kohtaan koittaa sietää sun miestä kun kerran olet ne lapset tehnyt vaikka oot tiennyt millainen se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mennyt nyt vielä pahemmaksi, mitä mies oli viimeksi ennen ns. hyvää kauttaan, jonka kuvittelin kestävän lopullisesti. Sanomista/kuulustelu tulee jo kaupassa käynnistä. Nyt en tämän raskauden takia edes voi liikkua kun ihan pakolliset.
Ja vaikka jäisin niin henkinen vointini vain huononisi ja mies tuskin auttaisi tämän enempää lasten hoidossa, joten se olisi todella raskasta. Enkä väitä, että yh:na sen helpompaa olisi, mutta ei tarvitsisi pelätä koko ajan.
Omat vanhempani ovat melko nuoria siis isovanhemmiksi ja tiedän, että he kyllä jaksavat auttaa.
Tuota en ymmärrä miksi minulla olisi velvollisuus sietää miestä, joka ei pitänyt lupaustaan, että muuttuisi lopullisesti? Ei minusta minun tarvitse sietää tällaista lasten takia, jotenkin ainakin minusta tuntuu, että lapset saattavat jopa kärsiä, jos jään tähän liittoon vain heidän takiaan. Osittain olen ehkä jo katkeroitunut, mutten usko, että tämä vielä näkyy ulospäin tai että lapset sitä aistisivat, varmaksi en kyllä voi tietää.
Niin ja minulla on siis säästöjä, joiden turvin pärjään ainakin muutaman kuukauden, melko varmasti puolisen vuotta. Lisäksi tiedän, että voin halutessani olla joskus illan tai yön töissä ja saada siitä lisärahaa.
Olen myös ehdottanut miehelle parisuhdeterapiaa, mutta kuten jo kirjoitin niin hän ei suostu siihen toistamiseen.
ap
eli se että teet jonkin aikaa niin kuin miehes haluaa, siis pysyt kotona. tilanne paranee siten että riidat ja kyttääminen loppuu. todennäköisesti et kauheasti mihinkään pääse kuitenkaan kun kaksoset syntyy.
teet niin tai näin, tärkeintä olis että lakkaat pelkäämästä miestäsi. muista että vaikka hän löisi sinua, et kuole siihen. siitä saisit vihdoin syyn erota. itse oon joskus toivonut että ukko löis, et saisin syyn lähteä. henkinen väkivalta on paljon pahempaa kuin fyysinen. minä vaan päätin että lakkaan pelkäämästä, se helpotti jo vähäsen. nyt miehesi näkee että pelkäät ja nauttii siitä ja saa siten sinut tekemään niin kuin itse haluaa.
oletko muistuttanut miestäsi siitä aiemmasta tilanteesta jossa sanoit että eroat jos ei suostu terapiaan?
älä luota siihen että vanhempasi auttavat sinua 5 lapsen kanssa aina kun tarvitset. vaikka halua riittäisi, et tiedä kuinka kauan he oikeasti jaksavat, voi tulla sairauksia yms. ala pyytää heitä apuun nyt heti, niin näkevät totuuden, ja miehesi kulissit romahtavat.
tiedän kyllä miltä susta tuntuu. itsekin hullun narsistin kanssa vielä osan viikkoa asun saman katon alla. en ole eronnut koska jäisin silloin yksin lasten kanssa. jaksan joten kuten kun mies on pääasiassa viikot poissa. viikonloppuisinkaan ei tee mitään mutta lapsille on tosi tärkeä ja rakas. kyllä mun mielestä sullakin on vähän velvollisuus sun lapsia kohtaan koittaa sietää sun miestä kun kerran olet ne lapset tehnyt vaikka oot tiennyt millainen se on.
et äijähän on ihan out of order... ei siitä ole mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
uuvut pahasti ennen pitkää, jos et saa apua arkeen