Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroko ainoa vaihtoehto?
26.08.2010 |
Kaipaisin neuvoja onko vielä jotain muuta tehtävissä kun ero. Ajatuskin erosta tuntuu pahalta, mutta en jaksa tätä liittoa/elämää, jos se jatkuu tällaisena.
Mieheni ei ole käytännössä juuri koskaan kotona, on joko töissä tai sitten harrastuksissa tai kaverien kanssa. Itse olen viimeisilläni raskaana (neljäs ja viides tulossa) ja vaikka itse raskaus onkin sujunut hyvin, niin nyt on alkanut olla kolotusta, kivuliaita supistuksia enkä ole nyt vähään aikaan saanut enää öisin nukuttua kun tunnin tai kaks pätkissä.
Raskaudesta ja näistä vaivoistani huolimatta mies ei ole juuri enempää kotona. Töissä käynnin ymmärrän, mutta minusta voisi töiden jälkeen tulla kotiin eikä mennä kavereille tai harrastuksiin, jotta minä saisin joskus päivän aikanakin levätä. Päivä sujuu melko hyvin tuonne iltapäivään asti, mutta sitten kun kaksi herää päikkäreiltä ja pitäis toisen kerran lähteä ulos niin alkaa olla voimat pois ja selkää ym. paikkoja särkee ja myös supistuksia alkaa olla enemmän. Välillä on pakko jättää menemättä, mutta sen näkee sitten lasten käytöksessä kun eivät ole päässeet ulos purkamaan energiaansa. Ainoa, mikä on positiivista miehen suhteen on se, että edes viikonlopulla hän hoitaa aamu- ja/tai iltapäivän ulkoilun ja minä saan vaan olla ja samoin tekee vähintään toisen ruoan molempina päivinä viikonlopulla.
Toinen ongelma on se, että vaikka mies itse on paljon poissa kotoa millon mistäkin syystä, niin minä en saisi hänestä mennä mihinkään vaan minun pitäisi olla vain lasten kanssa. No nyt raskaana en kyllä olisi esim. harrastukseeni edes menossa, mutta mies ei ole koskaan tykännyt siitä, että olen palannut harrastukseni pariin vauvan ollessa 2-5kk ja kun olen ollut harrastuksessani joko mies tai esim. jonkun lapsen kummi tai joku myy ystävä on ollut lasten kanssa sen aikaa. Lisäksi samoihin aikoihin kun olen palannut harrastukseni pariin olen myös aloittanut lenkkeilyn. Tosin käyn lenkillä joko aamulla aikaisin tai illalla myöhään eli sillon lapset nukkuvat ja isänsä on kotona tuolloin.
Ollaan siis useasti riidelty siitä, että miehen mielestä minä en saisi mennä minnekään ja jos menen niin hänen pitäisi saada tietää kaikki tarkkaan mitä olen tehnyt ja jos sanon, etten ole hänelle tilivelvollinen niin siitä vasta suuttuu ja sanoo, että minulla taitaa olla toinen mies kiikarissa. Sen sijaan minä en saisi rajottaa hänen menemisiään vaan hänen täytyy saada mennä kuten haluaa, mutta minulle on riitettävä se, että miehen vanhemmat tai muut miehen tutut (jotka ovat kyllä minunkin tuttujani kun ollaan vuosia tunnettu) käyvät meillä kylässä. Se on pahasta, jos joskus haluan tavata myös omia ystäviäni.
Olen henkisesti täysin väsynyt tähän jatkuvaan riitelyyn. En ymmärrä, miten miehestäni on voinut tulla noin lapsellinen ja omistushaluinen, hän ei ollut tällainen suhteemme alussa.
Ulkopuolisten mielestä meillä on täydellinen liitto ja joskus olen tästä yrittänyt puhua esim. vanhemmilleni, mutta vanhempani ovat sitten katsoneet kuin hullua, että oletko ihan varma, että "Aapohan" on niin ihana mies jne. ja on ollut turha edes yrittää jatkaa tätä keskustelua. Samoin olen yhdelle ystävälleni (ainoa johon luotan täysin), mutta hänkin suhtautui aika samoin kun vanhempani.
En enää jaksa tätä, vei kauan ennen kun uskalsin tämän itsellenikään myöntää, aina jossain sisimmässäni toivonut, että mieheni muuttuisi siksi mieheksi takaisin jollaisena häneen rakastuin.
Ero pelottaa monessakin mielessä, miten pärjään kaikkien lasten kanssa, erityisesti kaksosten ja myös rahallisesti tulee olemaan tiukkaa jne. Moni asia puhuisi sen puolesta, että jäisin tähän liittoon (talous olisi turvattu jne.), mutta tämä syö minua niin paljon henkisesti, etten tiedä kauanko jaksan tätä järjissäni. Eri asia, jos mies oikeasti muuttuisi, mutta sen suhteen olen menettänyt jo toivoni, niin monesti on tästä keskusteltu.
Kommentit (32)
minun on hirveän vaikea antaa sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehdota terapiaa. Jos siitä ei apua, niin ota ero.
Kerää vaikka muutaman viikon ajalta ihan todellisia aikoja jolloin on ollut poissa muun kuin töiden takia. Se että mies esim. tekee viikonloppuna ruuan, ei mielestäni ole mikään puolustus jos ma-pe sinä teet niin aina.
Jos on tasapuolinen ja -arvoinen parisuhde, pitäisi lastenhoito(kin) järjestää suurinpiirtein puoliksi. Näin ollen siis sinun "työsi" on hoitaa lapsia täyden työpäivän ajan (eli saman aikaa kuin miehesi on töissä) ja loppuaika jaetaan puoliksi. Sinä et tällä hetkellä halua varmastikaan lenkille lähteä, mutta ehkä rauhallinen lepo olisi tervetullutta - tai ystävien tapaaminen omana vapaa-aikanasi.
Itse ainakin ehdottaisin myös noihin kaveri- yms. tapaamisiin samanlaista käytäntöä, eli x iltaa viikossa harrastuksiin ja x iltaa kavereiden kanssa - ja molemmille sitten saman verran "omaa aikaa". Toki kannattaa pitää myös yhteisiä perheiltoja, tai muuten huomaatte kohta olevanne vielä enemmän erillänne.
Jos asian esittää noin, ihan lukujen valossa, eikä lähde "haluan että olet enemmän kotona" linjalle, voi olla että mies ymmärtää että on epäreilu sinua kohtaan. Kuulostaa kuitenkin että miehesi on edes jossain määrin järkevä (tai tosi hyvä esittämään sellaista lähipiirillesi).
Jos puheyhteys on katki, kokeile kirjettä / sähköpostia. Parempi jos et itse ole paikalla kun mies sitä lukee, vaan joutuu ajattelemaan ennen kuin juttelee asiasta / vastaa sinulle.
Tällä hetkellä minulla ei ole pahemmin menoja, mutta raskauden takia tarvitsisin iltaisin apua lasten hoidossa, jotta saisin levätä eikä olisi kivuliaita supistuksia eikä aina joka yö paikat kolottais niin, etten saa nukuttua.
En ole aiemminkaan mieheltä lupaa kysynyt menoilleni, mutta luonnollisesti ne on hänelle kerrottava, jos olen ajatellut, että hän hoitaa lapsia.
Ehkä sinä pystyt, mutta minä en pysty siihen, että antaisin mennä kuulustelujen toisesta korvasta sissän ja toisesta ulos. Alussa pystyin, mutta mieheni ei suostu ymmärtämään sitä, että minulla on samanlainen oikeus mennä kun hänelläkin vaan minun pitäisi olla kotona neljän seinän sisällä 24/7 ja tyytyä niihin ihmiskontakteihin, jotka meillä käyvät. Lisäksi mieheni on välillä todella uhkaava, jos ja kun kyselee mitä olen tehnyt kun olin poissa ja jos sanon, etten ole tilivelvollinen niin hän suuttuu, sama reaktio jos sanon, että on minullakin oikeus mennä kun hänkin menee ja välillä oikeasti pelkään, että yks kaunis kerta mies vielä lyö.
Henkisesti tämä on todella raskasta, enkä tiedä kauanko jaksan tätä. Tämä vie niin paljon voimia, että jo pelkät normaalit kotiaskareet tuntuvat ylivoimaisilta. Nyt kyllä vaikuttaa raskauskin, mutta siis mikään ei kiinnosta samalla lailla kun ennen ja olen välillä miettinyt voisinko olla masentunut. En tästä ole kuitenkaan puhunut kellekään, koska pelkään, että jos eroamme niin esim. mies käyttää sitä aseena minua vastaan.
ap
Sen kun vaan ilmoitat vaikka su, että mitä menoja sulla on seuraavalle viikolle. Ja että miehesi huolehtikoon silloin lapsista.
Ja minä takuulla menisin. Jos tulee narinaa/kuulustelua antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sanoisin vaan, että tasapuolisuuden nimissä minäkin saan harrastaa.
Jos ei kelpaa, muuttakoon ukko pois omaan kämppäänsä.
Tein myös sen testin ja senkin tulos oli, että miehessäni on paljon narsistisia piirteitä.
ap
Tuolla voit tehdä myös testin joka antaa osviittaa voiko miehesi olla narsisti. Ja siellä on muutenkin tietoa narsismista. Minä olen narsistin uhri ja miehesi kyllä vaikuttaa kertomasi perusteella siltä.
<a href="http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/" alt="http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/">http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/</a>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:han sanoi, että olivat aiemmin käyneet ja se oli auttanut hetken, muttei enää. Ja uudestaan mies ei suostu enää terapiaan lähtemään.
Menkää parisuhdeterapiaan.
Ensimmäinen lapsi oli vahinko, ehkäisy petti. Tuolloin raskausaikana kaikki oli vielä normaalia, mutta kun esikoinen syntyi ja palasin harrastukseni pariin esikoisen ollessa 3kk niin mies ei tuota hyväksynyt ja painosti jäämään kotiin neljän seinän sisälle, kuulusteli jne. Ja itse meni ja tuli miten huvitti.
Olin jo aikeissa jättää mieheni, mutta en tiedä mitä miehen päässä tapahtui, menetti hälle läheisen ihmisen ja tuon jälkeen käytöksensä muuttui sellaiseksi kuin se oli ollut suhteemme alussa. Ajan kuluessa mies alkoi puhua, että hän haluaisi toisen lapsen. Minä suostuin ja tulin melko pian raskaaksi.
Kolmas lapsi oli, sanotaan nyt puolivahinko. Tiesimme raskauden olevan mahdollinen, muttei oltu suunniteltu kolmatta samaan syssyyn. Siitä huolimatta päätimme pitää vauvan, abortti olisi ollut jo myöhäistä siinä vaiheessa kun huomasin raskauden.
Toisen lapsen synnyttyä mies ei silloinkaan hyväksynyt omia menojani ja niistä sain aina kuulla ja miten minun pitäisi olla vaan kotonani. Se miehen käytöksen muutos ei siis kauaa kestänyt ja sitä jatkui aina kolmannen syntymään saakka ja kun kolmas oli 1v annoin miehelleni kaksi vaihtoehtoa, joko ero tai parisuhdeterapia.
Käytiin muutamia kertoja parisuhdeterapiassa ja mies vaikutti todella muuttuneen. Sen myötä suhteemme oli taas paremmalla laidalla ja jaksoin uskoa siihen, että elämme onnellisina elämämme loppuun asti.
Aikaa kului ja mies yhtenä iltana sanoi, että haluaisi vielä yhden lapsen, jotta saisi kokea kaiken alusta asti. Mies kun menetti kolmen ensimmäisen vauva-ajan aika totaalisesti kun oli millon missäkin. Pahaa aavistamatta suostuin miehen ehdotukseen ja tulin raskaaksi ja myöhemmin saimme tietää, että saamme kaksoset.
Kuitenkin nyt taas tämän raskauteni aikana miehen käytös on palannut siihen vanhaan ja tämä on luultavasti pahempaa kun aiemmin. Välillä kun mies kuulustelee missä olen ollut (käynyt esim. kaverilla) ja jos en hänen mielestään puhu totta niin mies on todella uhkaava. Olen tästä keskustellut miehen kanssa, mutta ei hänen kanssaan pysty keskustelemaan asiallisesti kun aina jostain saa päähänsä, että syyllistän vaan häntä ja valitan valittamisen ilosta jne. Tuo nyt ei todellakaan pidä paikkaansa, kaipaisin todellakin päivittäin sitä hetken taukoa, jollon saisi levätä. Nyt niitä ei arkisin ole.
ap
ja tuollaiseen suhteeseen tehdään viisi lasta??? minun on hirveän vaikea antaa sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulin ett meil oli helvettii ns. suhde.mut toi on pahempaa...minä heitin miehen pois elämästäni jo ihan oma mielenterveyden takia.
Minun on paljon helpompi olla yksin lasten kanssa.
En jaksais enää ett joku on siin sössöttämäs.etenkää ku mitää oikeeta apua ei miehestä ollut.
minusta on nyt niin ihanaa kun voi hengittää vapaasti:)
elämä sujuu paljon paremmin näin.
t.onnellinen yh
parisuhdeterapiaa olen miehelle jo ehdottanut, mutta mies on sanonut, ettei lähde sinne uudelleen.
ap
Printtaa tämä tekstisi miehellesi ja ehdota terapiaa. Jos siitä ei apua, niin ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että me emme pysty keskustelemaan näistä asioista ilman, että mies suuttuu.
Muista asioista, esim. lasten hoidosta ym. pystymme keskustelemaan, mutta jos mainitsenkin, että haluaisin hänen olevan enemmän kotona jo ihan lastenkin takia ja nyt siksikin kun en saisi enää rasittaa itseäni älyttömästi, koska se aiheuttaa mm. kivuliaita supistuksia.
Tuo oli myös hyvä vinkki, jonka voisin tehdäkin eli kirjottaa millon mies on ollut poissa kotoa, muualla kun töissä.
ap
Auttaisiko jos kuitenkin keskustelisit vielä? Kerää vaikka muutaman viikon ajalta ihan todellisia aikoja jolloin on ollut poissa muun kuin töiden takia. Se että mies esim. tekee viikonloppuna ruuan, ei mielestäni ole mikään puolustus jos ma-pe sinä teet niin aina.
Jos on tasapuolinen ja -arvoinen parisuhde, pitäisi lastenhoito(kin) järjestää suurinpiirtein puoliksi. Näin ollen siis sinun "työsi" on hoitaa lapsia täyden työpäivän ajan (eli saman aikaa kuin miehesi on töissä) ja loppuaika jaetaan puoliksi. Sinä et tällä hetkellä halua varmastikaan lenkille lähteä, mutta ehkä rauhallinen lepo olisi tervetullutta - tai ystävien tapaaminen omana vapaa-aikanasi.
Itse ainakin ehdottaisin myös noihin kaveri- yms. tapaamisiin samanlaista käytäntöä, eli x iltaa viikossa harrastuksiin ja x iltaa kavereiden kanssa - ja molemmille sitten saman verran "omaa aikaa". Toki kannattaa pitää myös yhteisiä perheiltoja, tai muuten huomaatte kohta olevanne vielä enemmän erillänne.
Jos asian esittää noin, ihan lukujen valossa, eikä lähde "haluan että olet enemmän kotona" linjalle, voi olla että mies ymmärtää että on epäreilu sinua kohtaan. Kuulostaa kuitenkin että miehesi on edes jossain määrin järkevä (tai tosi hyvä esittämään sellaista lähipiirillesi).
Jos puheyhteys on katki, kokeile kirjettä / sähköpostia. Parempi jos et itse ole paikalla kun mies sitä lukee, vaan joutuu ajattelemaan ennen kuin juttelee asiasta / vastaa sinulle.
mutta ihan nyt varmuuden vuoksi korostan vielä, että tuollainen ei ole normaalia tai hyväksyttävää käytöstä mieheltäsi. Sinun toiveesi ovat varsin kohtuullisia ja miehesi tulisi ottaa sinut ja perheenne paremmin huomioon.
Narsisti-korttia vilautellaan minusta nykyään vähän turhankin usein, mutta ehkä se tässä tapauksessa olisi perusteltua?
Tuntuu siltä, että miehesi pyrkii jopa hallitsemaan sinua haluamalla aina uuden lapsen, jolla saa sinut taas sidottua kotiin. Lapsen synnyttyä hän kuitenkin odottaa sinun kantavan kaiken vastuun ja suuttuu heti jos yritätkään sisällyttää elämääsi jotakin muutakin kuin hänet ja perheen. Miehesi vaikuttaa kovin hallitsevalta ja itsekeskeiseltä. Toisaalta, ehkä se kertoo hänen omasta heikosta itsetunnostaan, ettei hän kestä sitä, että sinulla on mitään omia menoja?
Ensimmäisen viestisi perusteella tuli myös mieleeni, olisiko mahdollista, että miehelläsi olisi suhde? Hänellä on paljon omia menoja, lisäksi hän epäilee sinua jatkuvasti ja kyttää tekemisiäsi, ehkä olettaen sinun toimivan niin kuin hänkin... Tai sitten olen täysin hakoteillä.
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa! Jos mahdollista, yritä löytää tilanteeseen jonkinlainen ratkaisu ennen kaksosten syntymää, sillä, usko pois, silloin tulet tarvitsemaan kaikki voimavarasi (myös miehen!) ihan vain selvitäksesi arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulosta täysin normaalilta touhulta. Epäilen että miehesi haluaa omistaa ja hallita sinua. Ja mitä enemmän lapsia on niin sitä todennäköisemmin hän luulee että et jaksa suhteesta lähteä. Toisaalta mikäli arkenne on ns. mukiinmenevää, ei ole väkivallan uhkaa, ettekä tappele jatkuvasti niin ehkäpä yrittäisin vielä korjata tilannetta.. Olisiko sinun mahdollista saada kotiapua jostain kun vauvat syntyvät? Kunnaltakin luulisi saavan apuja kun on monikkoraskaus kysessä. Voisit myös kysyä perhetyöntekijää keskusteluavuksi, sieltä voisit saada parempia ja konkreettisempia vinkkejä kun täältä.
Äijä pitää sinua kotiorjanaan ja teettää aina uusia muksuja hallitakseen sinua. Pahimmassa tapauksessa hänellä on suhde. Ei kuule noin.
Jos sulla on oikein hyvä luotettava ystävä niin keskustele hänen kanssaan. Ulkopuolelta asioita näkee helpommin. Sitten pitää olla kanttia tehdä päätöksia elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tuskin tulee eronkaan jälkeen muuttumaan joten ei varmaankaan ota lapsia kauhean usein.
Sen lisäksi sulla on tosi vähän rahaa, vaikka mies maksaisikin kunnon elarit niin 5 lapsen elätys maksaa.
Jne jne.
Mikään ei tavallaan muuttuisi paitsi se, että sulla olisi rahaa vähemmän. Ja olisit yksin.
kysymys oikeastaan kuuluukin, että kauanko terveyteni kestää tätä elämää. Siis että mies kuulustelee ja haluaa tietää tarkkaan mitä olen millonkin tehnyt ja jos vastaus ei miellytä tulee riitaa ja viime aikoina riidat olleet sellaisia, etten voi sanoa varmaksi, että mies ei olisi lyönyt, jos olisin vielä jotain sanonut väärin. Lisäksi henkisesti tämä on todella rankkaa kun tiedän, että mies kyttää kaikkia tekemisiäni ja tiedän, että hän on tyytyväinen vain, jos olen kotona 24/7.
En voi oikeastaan sanoa tällä hetkellä, että olisin onnellinen tai en ole ollut pitkään aikaan onnellinen. Lasten takia jatkanut tätä liittoa, mutta luulen, että lapsetkin aistii, ettei meidän välit ole kunnossa.
Tuskin erokaan helppo olisi, koska rakastan yhä miestäni tai paremminkin sitä joka mieheni oli. En vaan enää oikeen usko, että mieheni voisi muuttua pysyvästi siksi ihmiseksi, jota rakastin/rakastan.
Tiedän, että olisin yksin ja ettei mies varmasti pahemmin tapaisi lapsiaan, mutta tiedän myös, että ainakin omat vanhempani auttaisivat tarvittaessa. Nyt eivät auta juurikaan, koska olettavat, että mieheni tekee niin. Mieheni kun puhuu aina kun ollaan vanhemmillani kylässä, että hän hoitaa lapsia jne, vaikkei todellisuudessa näin olekaan. Tai siis hoitaa, mutta vain viikonloppuna, ei arkisin kuten antaa muiden ymmärtää.
ap
Miehesi tuskin tulee eronkaan jälkeen muuttumaan joten ei varmaankaan ota lapsia kauhean usein.
Sen lisäksi sulla on tosi vähän rahaa, vaikka mies maksaisikin kunnon elarit niin 5 lapsen elätys maksaa.
Jne jne.
Mikään ei tavallaan muuttuisi paitsi se, että sulla olisi rahaa vähemmän. Ja olisit yksin.
Siitä en tiedä onko mieheni narsisti, löytyykö tästä jostain tietoa?
Tuo toinen nainen on käynyt minullakin mielessä, mutta siihen en oikeen usko. Yhden ystäväni mies on mieheni kaveri ja he ovat usein yhdessä liikkeellä ja lisäksi pari muuta ja jos nyt hänen sanaansa voi luottaa niin on ollut aina siellä missä on sanonutkin. Onhan sekin mahdollisuus olemassa, että tämä mieheni kaveri valehtelisi mieheni puolesta, mutta alkujaan tämä ystäväni mies on minun kaveri ja tunnen hänet hyvin niin tuohon valehteluun en siksi ainakaan täysin usko.
ap
mutta ihan nyt varmuuden vuoksi korostan vielä, että tuollainen ei ole normaalia tai hyväksyttävää käytöstä mieheltäsi. Sinun toiveesi ovat varsin kohtuullisia ja miehesi tulisi ottaa sinut ja perheenne paremmin huomioon.
Narsisti-korttia vilautellaan minusta nykyään vähän turhankin usein, mutta ehkä se tässä tapauksessa olisi perusteltua?
Tuntuu siltä, että miehesi pyrkii jopa hallitsemaan sinua haluamalla aina uuden lapsen, jolla saa sinut taas sidottua kotiin. Lapsen synnyttyä hän kuitenkin odottaa sinun kantavan kaiken vastuun ja suuttuu heti jos yritätkään sisällyttää elämääsi jotakin muutakin kuin hänet ja perheen. Miehesi vaikuttaa kovin hallitsevalta ja itsekeskeiseltä. Toisaalta, ehkä se kertoo hänen omasta heikosta itsetunnostaan, ettei hän kestä sitä, että sinulla on mitään omia menoja?
Ensimmäisen viestisi perusteella tuli myös mieleeni, olisiko mahdollista, että miehelläsi olisi suhde? Hänellä on paljon omia menoja, lisäksi hän epäilee sinua jatkuvasti ja kyttää tekemisiäsi, ehkä olettaen sinun toimivan niin kuin hänkin... Tai sitten olen täysin hakoteillä.
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa! Jos mahdollista, yritä löytää tilanteeseen jonkinlainen ratkaisu ennen kaksosten syntymää, sillä, usko pois, silloin tulet tarvitsemaan kaikki voimavarasi (myös miehen!) ihan vain selvitäksesi arjesta.
Nosta kytkintä!
Jollei miehellä ole toisia naisia niin jotain häikkää kuitenkin.
Vaikka sulla olisi eron jälkeen kuinka vähän rahaa, saisit elämäsi takaisin.
Et kaipaa kaksosten synnyttyä siihen yhtään ihmistä kuulustelemaan tmv. Ja ihan varmasti saat apua kun olet kaksosten yh.
Se on ihan sama miten vähän sinulla on rahaa, se on paljon tärkeämpää, että voit olla onnellinen eikä tarvitse kärsiä henkisestä väkivallasta.
Tällä hetkellä minulla ei ole pahemmin menoja, mutta raskauden takia tarvitsisin iltaisin apua lasten hoidossa, jotta saisin levätä eikä olisi kivuliaita supistuksia eikä aina joka yö paikat kolottais niin, etten saa nukuttua.
En ole aiemminkaan mieheltä lupaa kysynyt menoilleni, mutta luonnollisesti ne on hänelle kerrottava, jos olen ajatellut, että hän hoitaa lapsia.
Ehkä sinä pystyt, mutta minä en pysty siihen, että antaisin mennä kuulustelujen toisesta korvasta sissän ja toisesta ulos. Alussa pystyin, mutta mieheni ei suostu ymmärtämään sitä, että minulla on samanlainen oikeus mennä kun hänelläkin vaan minun pitäisi olla kotona neljän seinän sisällä 24/7 ja tyytyä niihin ihmiskontakteihin, jotka meillä käyvät. Lisäksi mieheni on välillä todella uhkaava, jos ja kun kyselee mitä olen tehnyt kun olin poissa ja jos sanon, etten ole tilivelvollinen niin hän suuttuu, sama reaktio jos sanon, että on minullakin oikeus mennä kun hänkin menee ja välillä oikeasti pelkään, että yks kaunis kerta mies vielä lyö.
Henkisesti tämä on todella raskasta, enkä tiedä kauanko jaksan tätä. Tämä vie niin paljon voimia, että jo pelkät normaalit kotiaskareet tuntuvat ylivoimaisilta. Nyt kyllä vaikuttaa raskauskin, mutta siis mikään ei kiinnosta samalla lailla kun ennen ja olen välillä miettinyt voisinko olla masentunut. En tästä ole kuitenkaan puhunut kellekään, koska pelkään, että jos eroamme niin esim. mies käyttää sitä aseena minua vastaan.
ap
Sen kun vaan ilmoitat vaikka su, että mitä menoja sulla on seuraavalle viikolle. Ja että miehesi huolehtikoon silloin lapsista.
Ja minä takuulla menisin. Jos tulee narinaa/kuulustelua antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sanoisin vaan, että tasapuolisuuden nimissä minäkin saan harrastaa.
Jos ei kelpaa, muuttakoon ukko pois omaan kämppäänsä.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeterapia saattaa auttaa tai sitten ei, jos ei sitä ole jo kokeiltu.
Henk. koht. en kyllä jäisi vaan lähtisin tai laittaisin miehen pihalle.