mä vihaan elämääni ja lapsiani. tekis mieli tappaa itseni,

Nyt HETI huomenna työterveyteen puhumaan asiasta! Saat apua.

Onko sinulla miestä tai ketään joka voisi auttaa?

mutta ei ymmärrä lastenhoidosta mitään, vanhapiika joka ei osaa laittaa lapsille rajoja.

tää on niin paskaa, lapset tappelee koko ajan, mä olen koko ajan töissä, etten niitä koskaan nää, ja eivät usko eivätkä tottele yhtään, no ei kai, kun en koskaan vietä aikaa niiden kanssa.

ja päivätöihin en voi mennä, ei riitä rahat. vihaan niin tätä ja lapsiani...

Päivätyöhön tai 2-vuoroon?

Tämä työkaveri kertoi, ettei mikään ole niin hirveää.

Kärsii vieläkin traumoja, vaikka on 60 v.

ja kerrot että tarvitsen apua NYT.



Saat sairaslomaa masennukseen ja pikkuhiljaa alat järjestää asioita parempaan päin. Tarvitset apua, ja lapsesi ansaitsevat onnellisen ja hyvinvoivan äidin - sinä annat heille mallia ihmisyyteen ja olet lastesi suurin tuki ja turva.



Jos et hae apua itsesi vuoksi, tee se edes lastesi takia!

www.tukinet.net



myös kriisikeskukset auttavat.

Minä olen lasten kanssa kotona ja on mula mieskin, mutta noi tunteet on niin samat.



Lisäksi musta tuntuu, että lapsillani olis parempi ilman mua, niin huono äiti minä olen.

Huudan ja kiljun koko ajan. Itken toisinaan, puhun rumasti. Eikä noi silti tajua mitään. Tappelevat vaan ja varsinkin vanhempi tekee koko ajan kaikkea idioottia.



EIkä mua kyllä jäis kukaan muukaan kaipaamaan, ei ainakaan toi ukko.

VAnhemmat mulla asuu suht lähellä, mutta isä on vielä työelämässä ja äiti taas ryyppää koko ajan. Koskaan en pääse mihinkään kaskuun tätä perhehelvettiä.



Mut hei, minähän elän elämän onnellisinta aikaa, kun lapset on pieniä ja elämä niin ihanaa.



Sitten tähän varmasti joku vastaa, että "Itsehän olet lapsesi halunnut". Juu, kiitos, niin olen...

Tuo on kyllä hankala tapaus... Kunpa voisin auttaa. t. nro 2

Minä olen lasten kanssa kotona ja on mula mieskin, mutta noi tunteet on niin samat.

Lisäksi musta tuntuu, että lapsillani olis parempi ilman mua, niin huono äiti minä olen.

Huudan ja kiljun koko ajan. Itken toisinaan, puhun rumasti. Eikä noi silti tajua mitään. Tappelevat vaan ja varsinkin vanhempi tekee koko ajan kaikkea idioottia.

EIkä mua kyllä jäis kukaan muukaan kaipaamaan, ei ainakaan toi ukko.

VAnhemmat mulla asuu suht lähellä, mutta isä on vielä työelämässä ja äiti taas ryyppää koko ajan. Koskaan en pääse mihinkään kaskuun tätä perhehelvettiä.

Mut hei, minähän elän elämän onnellisinta aikaa, kun lapset on pieniä ja elämä niin ihanaa.

Sitten tähän varmasti joku vastaa, että "Itsehän olet lapsesi halunnut". Juu, kiitos, niin olen...

Älä huuda. Ota toinen asenne, lapset oppivat tuon rähimisen sun kauttasi.

lapsiani en voi tappaa. inhoan ja vihaan elämääni, mulla ei ole mitään omaa elämää, aina töitä, kolmivuorotyö ja sitten noi AINA tappelevat pennut tossa pyörii jaloissa.

ja tietenkään itseänikään en voi tappaa, suunnittelen kyllä joka pvä kuinka sen teen, mutta olen liian luuseri sen toteuttaakseni.

Sä raadat liikaa, vaihda työtä/vuoroa!

Lapset pitäs huomioida nyt.

Tekisi aika usein mieli tappaa itseni, mutta en tapa kun en halua sitä syyllisyyden ja trauman taakkaa lapsilleni antaa.



En itsekään ole mikään pullantuoksuinen kotimamma, ruoat annan ja yritän halata ja tykätä ja kehua, mutta voimat on lopussa, joten en jaksa mitään puuhata lasten kanssa. Sitten riitelevät, varsinkin hellekesänä oli kamalaa kerrostalossa. Sitten huusin minäkin heille, sanoin pahasti.



Minä kyllä kärsin ihan reilusti masennuksesta, jo vuosia. Eri lääkkeitä kokeillut, eivät ole auttaneet. sivuvaikutuksia kyllä tulee, ikäviäkin, mutta itse masennus ei ole parantunut.



Päivä kerrallaan sinnittelen. Joku päivä on niin hirveä etten jaksa nousta vuoteesta, kuin laittamaan lapset kouluun ja antamaan ruokaa ja halaamaan yöksi hyvää yötä. Sitten toisina päivinä jaksan käydä vaikkapa kaupassa tai laittaa tiskit koneeseen.



Päivä kerrallaan. Tänään oli parempi päivä ja parempi viikonloppu. Olo ei ole niin suisidaalinen sen takia.