Riitaa miehen harrastamisesta, itse viimeisilläni raskaana

tulla töiden jälkeen kotiin auttamaan raskaana olevaa vaimoaan. Ei se lopullista ole...munaton mies jos ei sen vertaa voi joustaa. Munattomia miehiä maailma kyllä pullolaan.

mutta meneekö mies pilalle jos joutuu muutaman viikon tulemaan suoraan kotiin töistä? Voi kamalaa....

harvinaisen jarkeva kirjoitus av:lla !!

luopumaan harrastuksistaan ovat just niitä jotka sitten itkevät ja poraavat kun vaimokin haluaa joskus mennä ja mies joutuukin hoitamaan lapset sen kerran pari viikossa...niin tuttua!

hommatkaa iso hakki vaikka olkkariin sille teidan villielaimelta kuulostavalle esikoisellenne.

Munattoma miehiä maailma kyllä pullolaan.

Kyllä sitä kotiäiditkin saa liikuntaa vaikka eivät pääsekään just siihen harrastaukseen mikä kiinnostais :) mun mies osaa liikkua lastenkin kanssa ei ole siitä pulaa ollut koskaan. Mä tajuan oikein hyvin apta kun olen itse kokenut 3 vaikeaa raskautta...monetkaan eivät tiedä miltä tuntuu kuin on niin kovia kipuja ettei saa yöllä nukutuksi kuin pikku pätkiä ja päivällä pitäis jaksaa villin taaperon kanssa. Siinä pitäis miehenkin pystyä luopumaan väliaikaisesti harrastuksistaan mutta niinhän se on että tasa-arvo kaukana edelleen...miehen elämä ei saa muuttua missään tilanteessa!

Harrastukset ovat tärkeitä.

mutta mieshan tulee sitten totta kai suoraan toista kotiin joka ilta niin mamma saa rauhassa hoitaa vauvaa ja imettaa..

Ja mitä vikaa tässä on?! Kyllä meillä esikoisen synnyttyä hyvinkin mies vähensi harrastuksia ensimmäisinä kuukausina. OMASTA tahdostaa, siitä että tiesi minun tarvitsevan apua ja halusi itsekin olla enemmän kotona.

Kakkonen syntyy talvella ja sama homma jatkuu. Nimenomaan miehen OMASTA aloituksesta puhuttiin siitä kuinka hän ottaa sitten enemmän vastuuta meidän esikoisesta vauvan synnyttyä. Että hän OMASTA halustaa vähentää taas harrastuksiaan alkuun vauvan synnyttyä. Tässä ei ole mitään outoa. Siinä pikemminkin on, että ukko jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja nainen raataa kotona hikihatussa hoitaen muksut. Oudot ja ei todellakaan kadehdittavat perhekuviot teillä.

soikoon saakin valittaa mutta ukolla ei pitäis mitään syytä olla siihen. Sen verran helpommalla pääsee kuin vaimonsa...munattomia miehiä tosiaan.

raskaana oleva äiti uupuu...niin se on!

Raskaus kun ei ole sairaus.

Itse olen molempia lapsiani odottaessa ollut useamman kerran sairaalassa. Ensimmäistä lasta odottaessani olin tiputuksessa kaksi kertaa pahoinvoinnin takia. Mikään ei pysynyt sisällä ja olin todella heikossa kunnossa.

Toista lasta odottaessani sain aikaisen raskausmyrkytyksen jonka takia olin kaksi sairaala jaksoa. Ensin neuvottiin lepäämään kotona, mutta esikoisen kanssakin oli oltava joten kotona en saanut tarpeeksi lepoa. Olin sitten jonkin aikaa sairaalassa josta pääsin vielä kotiin. Kun oireet pahenivat loppu raskaudesta jouduin taas sairaalaan, missä mahdollisimman pitkään seurattiin tilannetta ennen kuin oli pakko tehdä keisarinleikkaus.

Eli raskaus itsessään ei ole sairasu, mutta voi kyllä aiheuttaa kaikenlaista vaivaa ja sairautta. Jokainen raskaus on erilainen.

Ymmärrän ap:ta oikein hyvin ja olen samaa miletä siinä että yksinkin harrastuskerta viikossa on liikaa jos raskaana oleva vaimo kotona venyttää itseään äärirajoille jaksamisen kanssa!! Kyllä on tympeä mies ap:lla jossei sitä ymmärrä.

Siis jaksat hyvin sinne iltapäivään - mitä? monelta mies on kotona, jos ei mene liikuntaharrastukseensa - kolmeen, neljään, mutta sitten se on naks koko jaksaminen 1,5-2 tunnista kiinni. Miksi niin on? Voisiko sitä omaa jaksamista edesauttaa muulla tavoin kuin kieltämällä mieheltä liikunta? Otatko esimerkiksi päiväunet silloin, kun esikoinenkin nukkuu? Vai pusaatko turhaan jotain kotihommia? Entä se aamupäivä, voisitko ulkoilun sijasta olla silloin kotosalla - ja ulkoilla mieluummin iltapäivällä? Jos lapsi ei aamulla olisi niin "seinille hyppivässä" olotilassa? Yksi mahdollisuus tuli myös mieleen - eikö mies voi siirtää ainakin toista liikuntakertaa viikonloppuun, silloinhan hän voi olla urheilemassa vaikka esikoisen päiväunien aikaan. Tottahan miehen on syytä joustaa myös ja varsinkin, jos todella ON niin, että se on 1,5 tunnista kiinni sun jaksamisesi. Tuli vaan tunne sun kommenteistasi, että olet vetänyt ton jo arvovaltataisteluksi "joko rakastat mua ja joustat tai..."

mies vaihtamaan toinen urheilukerta vkl ja vaimo päikyille uhmiksen kanssa. Kyllä sen päälle sitte vielä pari tuntia jaksaa. Paa videot pyöriin vaan, hyvällä omallatunnolla.

Kauheen usein noi avioriidat kärjistyy tosiaan arvovaltakiistoiksi.

mun miehestäni jolle oli selvää että kun mä olin väsynyt loppuraskaudesta niin vastuu lapsista tuli hänelle heti kun töistään tuli. Kummasti mies vaan pääsi iltaisin lenkille eikät ehnyt tiukkaakaan luopua kendostaan muutamaksi viikoksi. Vauvan synnyttyä meni vielä monta viikkoa että edes halusi taas lähteä harrastamaan...eikä mies kuollut ei!

Käsitin, että mies on päivät töissä! Kai sitä voi aikuinen ihminen töissäkin väsyä ja rasittua! Mies varmaan kaipaisi duunin päälle hetken rauhaa kotona, lehden lukua tms. Mutta fiksuna tietää, että nyt sitä rauhaa ei ole, kun esikoinen on villi ja vaimo viimeisillään.

Ja ehkä juuri siksi pitää kiinni kahdesta harrastushetkestä, jotta jaksaa muina päivinä olla niin töissä kuin kotonaankin hyväntuulinen, kun saa edes joskus hetken omaa aikaa ja kerätä niitä voimiaan.

Kun ne miehetkään ei ole tunteettomia robotteja, rahanansaitsemiskoneita tms. Tunteet on niilläkin ja hermot palaa miehiltäkin, mutta moni mies ei vain suin surminkaan halua menettää hermojaan kotonaan lapsen nähden, etenkin kun toinen on just tuloillaan.

Anna miehesi nyt harrastaa, se palkitaan just sillä, ettei miehesi puolen vuoden päästä ala harrastaa 7 x viikossa, kun ei kestä enää hetkeäkään.

monikin nainen todella äärirajoilla jaksamisen kanssa ja silloin vaimon asiat tärkeemmät kuin miehen harrastaminen. Liikkumaan pääsee muutenkin jos vaan haluaa mutta helppohan sitä on käyttää tekosyynä. Kaikkien raskaudet todella erilaisia ja huvittaa kun joku puhuu että "kyllä mä vaan jaksoin"...olis hienoa kun osaisitte ajatella asiaa joskus muidenkin kannalta ettekä vaan yrittäis nostaa sitä omaa häntäänne koko ajan. Ap olet oikeassa jos olet väsynyt niin ukkos tulis ottaa se huomioon. Sen elämä tuskin menee pilalle jos jättää harrastamiset hetkeksi!

Nimittäin sä ne ansaitset nyt enemmän kuin hän!

sä ap kai sitten voit vaatia että säkin saat myös! Tosin jos ap olet uupunut niin sä ansaitset ne paljon enemmän....joskus on tilanteita jolloin vaimon tarpeet menevät edelle vbaikka miten joku av-ämmä muuta inttäiskin. Nainen on naiselle susi ja miehne tulis edelleen saada olla etuoikeutettu!

Naisethan tekevät sitä jatkuvasti raskaana ollessaan ja pienten vauvojensa kanssa :D

ilman omaa rakasta liikuntaharrastustani ja hetken vielä synnytysten jälkeenkin...ovatko miehet sitten niin heikkoja?

Esikoinen on nyt 11kk ja odotan toista viikolla 27. Vielä jaksan tosi hyvin ja mies saa kyllä harrastaa ja mennä, mitä tekeekin (joskus se kyllä harmittaa, mutta asioista sovitaan). Ollaan silti jo kauan sitten sovittu, että harrastuksia vähennellään ja menoja muutenkin karsitaan lähempänä vauvan syntymää. Olin esikoista odottaessani ihan tajuttoman väsynyt vikat 4-6viikkoa, käveleminen oli tuskaa kun vatsanahka repeili ja selkä poksui ja vauvan pää porautui alas ja supisteli. Tiedän siis mitä on ehkä tulossa, ja nyt on vielä tuo esikoinen hoidettavana.



Kyllä minun mielestä viimeisen kuukauden tai kahden aikana sekä myös vauvan ensimmäisten parin kuukauden aikana on MYÖS miehen velvollisuus huolehtia perheen hyvinvoinnista. Nainen kantaa sitä vauvaa sen koko ajan ja hoitaa sitten syntymän jälkeen, kyllä se mies voi jättää ne liikunnat vähemmälle muutamaksi kuukaudeksi.



Olen itse sopinut miehen kanssa juuri siten, että jos olo on ok, saa hän toki mennä. Esimerkiksi eräs rakastamansa artisti esiintyy marraskuussa kun minulla on laskettu aika jo tosi lähellä, kyllä mies sinne osti lipun ja menee jos se suinkin onnistuu. Kaikesta ei tarvitse luopua, mutta vastuu pitää kantaa.