Riitaa miehen harrastamisesta, itse viimeisilläni raskaana

en ole ap, mut mistä sais niin paljon rautalankaa että täällä tajuttais ettei se ole omaa aikaa kun on uupunut ja sairas? Eiköhän se ole silloin lepoa ja toipumista? Musta omaa aikaa on esim. jumppaan, kirjastoon, kaupoille tai leffaan meno ilman lapsia. Näitä tuskin viimeisillään raskaana oleva kivuista ja unettomuudesta kärsivä hihkuu tekemään. Eiköhän hän halua ihan levätä vaikka sohvalla kun isä paineelee vuorostaa vilkkaan 3-vuotiaan kanssa vaikka puistossa tai pyörälenkillä? En tajuu mikä tässä nii ylivoimasen vaikeeta käsittää,, huoh...

ja naisen erolla uhatessa, niin mies lihoo.



Sitten alkaa nalkutus miehen lihavuudesta ja siitä ettei mies näytä niin kuumalta kuin ennen. Seksiäkään ei tee mieli lihavan miehen kanssa.



Mikään ei ole hyvä naisille. Jos itse on laiskamato eikä ymmärrä harrastusten päälle niin miksi pitää toiselta viedä liikunnan ilo?

Eihän tuossa ole kyse siitä, etteikö hän ehtisi ulkoiluttaa harrastuksensa lisäksi, vaan siitä että sinä ET PYSTY ulkoiluttamaan sitä toista kertaa iltapäivällä, jonka lapsi selvästi vaatii. Kuntoilkoon sitten vaikka kotona kun lapsi on mennyt nukkumaan, ja kun on ensin hieronut sun jalat ja selkää :-)

Raskaana olevalla naisella on myös hormonit vahvasti mukana kuvioissa ja on siksi herkempi kuin normaalisti. Siihen päälle vielä väsymys ja kivut. Jo on kumma kaveri, jos ei kuukautta jaksa ilman urheilua, eihän tuollainen ole täysin työkykyinenkään! Jos haluaa olla illalla itsekseen, niin laittaa tenavan rattaisiin ja lähtee rivakalle kävelylenkille tms. Ja jos lapsi jo muutenkin on villi, niin miksi muuttaa lapsen päiväjärjestystä juuri pikkusisaruksen syntymän kynnyksellä, jos tuttu rutiini tuo päiviin ryhdin?

täällä vallalla oleva ajatus että miehellä on oikeus harrastuksiinsa kaikissa tilanteissa ja että ap:n jaksaminen nyt ei vain voi olla siitä kiinni että mies tulee pari tuntia aikaisemmin kotiin. Tottakai miehellä saa olla omia harrastuksia ja pitääkin olla. En kuitenkaan ymmärrä miksi niiden pitäisi mennä OMAN PERHEEN HYVINVOINNIN EDELLE! Miksi mies on jotenkin erilaisessa asemassa tässä harrastus asiassa??

se aidosti on niin, että pari tuntia pidempään kestävä poissaolo rampauttaa vaimon.

Mutta kun - anteeksi vaan - en ihan tosta vaan usko, että kaikki muut vaihtoehdot on jo käyty läpi. Jos on, niin pyydän epäilyäni anteeksi.

Ihan vastaavasti voisi siis kysyä, miksi miehen jaksaminen ei voi olla perheen hyvinvoinnille ratkaisevaa? Hän ei ap:n kertomuksen perusteella humpustele jatkuvasti, vaan ainoastaan kahdesti viikossa urheilee työn päälle. Kenties se on raskaan työn ja lastenhoidon lomassa se juttu, joka pitää hänet kunnossa ja hyvällä mielellä.

Eli voin kuvitella miehen version asiasta: "Olen töissä ja teen kaikkeni, että ehdin sieltä joka päivä kotiin hoitamaan lasta ja tekemään kotihommia. Ainut henkireikäni on se, että kahdesti viikossa pääsen salille 1,5 tunniksi. Nyt vaimo väittää, että sen takia hän on rampa loppupäivän, eikä saa nukuttua. Kaikki raskausajan krempat hän sysää minun syykseni! Yritin ehdottaa, että hän hiukan muuttaisi omaa päiväjärjestystään, vaikka luopuisi ruuanlaitosta ja pyykinpesusta. Ja jättäisi vanhemman lapsen ulkoilun iltaan. Mutta ei, hänen mukaansa se on PAKKO tehdä niin kuin on AINA TEHTY. Minua sapettaa se, enkä jo periaatteessa tahtoisi antaa periksi: onko se oltava aina hän, joka sanelee, mitä meillä tehdään ja millä kellonlyömällä. Lapsen kanssa ulkoiltava kello 10.05-11.45, koska niin on AINA TEHTY. Ja iltapäivällä taas syödään välipala prikulleen kello 14.15, jonka jälkeen on mentävä ulkoilemaan, koska niin on aina tehty. Eikö noista nyt edes raskauden viime viikoilla voisi joustaa?"

Jotain tällaista.

Muistakaa, rakkaat siskot, kolikolla on aina kaksi puolta. Eikä tällaisia asioita kannattaisi vetää siihen pisteeseen, jossa toisen on joko pakko antaa periksi tai tunnustautua itsekkääksi paskiaiseksi.

-47-

Miksi ap:n pitäisi olla kuoleman kielissä, ennen kuin miehen pitäisi jäädä kotiin sinunkin mielestäsi? Miksi ei riitä se, että ap ei saa nukuttua öisin, väsyy entisestään ja jo ennen vauvan syntymää on hirmuinen univelka, joka olisi vältettävissä/pienennettävissä jos mies olisi _kaikki_ illat lapsen kanssa YHDEN kuukauden ajan?

kahtena iltana olemaan kaksin lapsen kanssa? Siis voi hyvää päivää näitä juttuja...Mä ymmärtäisin jos mies olisi vaikka 5 iltaa viikossa poissa ja vain kaksi paikalla, mutta että ihan 2 iltaa viikossa saa ap:n aivan kuoleman kieliin..

Ap voisi pikkuisen ryhdistäytyä, nyt kuulostaa siltä kuin joku teiniprinsessa on ensimmäistä kertaa maailmassa tulossa kahden lapsen äidiksi.

Minne se ap menisi, kun on meneillään VAIKEA LOPPURASKAUS! Todennäköisesti ap:n on pakko viettää illat potslojossa sohvalla tai sängyssä leväten. Missä hyvänen aika on sinun sisälukutaitosi? Ap ei halua aikaa harrastuksilleen, hän tarvitsee aikaa LEVOLLE, mitä ilman ei onnistu nukkuminenkaan öisin.

Oma aika ei ole sitä, että ollaan kotia hoitamassa. Oma aika tarkoittaa sitä aikaa, joka vietetään kodin ulkopuolella, ystävien tai harrastuksien parissa.

Kotona oleminen on naiselle työtä vastaava tilanne, siinä missä mies käy hoitamassa työnsä kodin ulkopuolella.

Molemmilla on oikeus ja tarve omaan aikaansa. Tässä ap:n tilanteessa kirjoittajalla ei itsellään ole omaa aikaa kuin silloin, kun lapsi on laitettu nukkumaan. Tällöin mies voi kyllä joustaa omasta ajastaan vaikean loppuraskauden ajan, jonka jälkeen molemmat voivat taas ottaa itselleen tasapuolisesti sitä omaa aikaa.

Ja jos ei halua mennä, niin tarkoittaako ettei mieskään saa haluta mennä?

hommatkaa iso hakki vaikka olkkariin sille teidan villielaimelta kuulostavalle esikoisellenne.

3-vuotiaassa kun riehuu koko päivän ja kiikkuu pöydille yms.

Olisko kannattanut kasvattaa sitä esikoista vähän, ettei se ole kuin villipeto.

Minusta ongelma on kyllä jossain muualla kuin miehen parista harrastustunnista.

hommatkaa iso hakki vaikka olkkariin sille teidan villielaimelta kuulostavalle esikoisellenne.

3-vuotiaassa kun riehuu koko päivän ja kiikkuu pöydille yms.

Olisko kannattanut kasvattaa sitä esikoista vähän, ettei se ole kuin villipeto.

Minusta ongelma on kyllä jossain muualla kuin miehen parista harrastustunnista.

hommatkaa iso hakki vaikka olkkariin sille teidan villielaimelta kuulostavalle esikoisellenne.

3-vuotiaassa kun riehuu koko päivän ja kiikkuu pöydille yms.

Olisko kannattanut kasvattaa sitä esikoista vähän, ettei se ole kuin villipeto.

Minusta ongelma on kyllä jossain muualla kuin miehen parista harrastustunnista.

Pykätään muksua muksun perään ja sitten kitistään kun ei jaksa ja kun on vaikeaa ja lapsikin vain riehuu

Tai korjaan, keskenkasvuinen räkänokka, joka ei näe muualle kuin omaan napaansa. Olisiko peräti ap:n mies?

Ap voisi pikkuisen ryhdistäytyä, nyt kuulostaa siltä kuin joku teiniprinsessa on ensimmäistä kertaa maailmassa tulossa kahden lapsen äidiksi.

ja on kokemusta 3-vuotiaista. Ei ole koskaan kiikuttu pöydille ja riehuttu ja sotkettu.

Mun mielestä ongelma siis on nyt jossain muussa. Miksi lapsi riehuu ja miksi sitä ei ole kasvatettu tavoille. Ei hiukan rajoja ja rakkautta saanut 3-vuotias sotke ja riehu koko aikaa. Jotain se lapsi oireilee tai sitten sille ei ole koskaan opetettu EI-sanaa.

hommatkaa iso hakki vaikka olkkariin sille teidan villielaimelta kuulostavalle esikoisellenne.

3-vuotiaassa kun riehuu koko päivän ja kiikkuu pöydille yms.

Olisko kannattanut kasvattaa sitä esikoista vähän, ettei se ole kuin villipeto.

Minusta ongelma on kyllä jossain muualla kuin miehen parista harrastustunnista.

Pykätään muksua muksun perään ja sitten kitistään kun ei jaksa ja kun on vaikeaa ja lapsikin vain riehuu

Meillä riideltiin myös asiasta. Eli en käytännössä joustanut vaikka joustinkin. Vedin harrastus ajan yöunistani. Tulin juuri ylitöistä. Vaimo ja lapset nukkuvat.

Harjoittelen 22.30- 3:00 ja menen nukkumaan mikäli saan unta kun syke on niin kova.

Sitten herään klo 6:00 töihin. Ja joskus kun on mahdollisuus käyn myös päivisin treeneissä 2h ajan.

On rankkaa käydä töissä pienillä unilla ja sekoilla pitkä päivä töissä. En luovu intohimostani. Ehkä jonain kauniina päivänä siitä tulee työni. Toisinaan, kun olen erittäin väsynyt kuten ehkä tänään. Menen nukkumaan ja herään klo 3:00 treenaamaan ja lähden klo 6:00 töihin.

Minusta vaimo vaatii liikoja ja olen söpö sekä ihanan rakastettava mies, mutta intohimoistani en luovu! Olen balettitanssija forever!

Jos luopuisin harjoittelusta niin kuolisin ja se mies en olisi minä, joka ovesta astuu.

Tilanne tämä: meillä vilkas uhmaikäinen vajaa 3v jota hoidan kotona, ja nyt loppuvaiheessa raskaana. Paljon kolotuksia, selkäsärkyä jne tullut vaikka aiemmin mennyt hyvin. Vauva siis jo painaa varsin paljon, ja tekee herkästi minulle huonon olo. Jos rasitun päivästä liikaa, en nuku yöllä säryn takia juurikaan. Mies tahtoisi jatkaa harrastuksia pari kertaa viikossa kuten ennenkin, siis käydä urheilemassa 1½h töiden päälle jolloinka tulisi kotiin siinä viideltä. Esikoinen nukkuu tunnin päiväunet, sen jälkeen on virtaa täynnä. Pitäisi päästä ulos, sisällä riehuu hirveästi. Minulle on aivan riittävästi ulkoiluttaa aamupäivät, en enää iltapäivästä jaksaisi, tai sitten särkee koko illan. Sisällä olo taas tuskaisaa, lapsi riehuu, kiipeilee pöydille ja sotkee kun olisi niin energiaa. Olen sanonut miehelle, että nyt tämän viimeisen kuukauden jättäisi harrastukset, ainakin kerran viikossa riittäisi, ja pitäisi esikoista ulkona tai tekisivät keskenään mitä vaan. Mies sitä mieltä, että hän tahtoo harrastaa, kyllä hän ehtii ulkoilutella tarpeeksi muutenkin. Mitä olette mieltä? Ne harrastusillat vaan menevät sitten niin, että mies tulee töistä suihkuu, syömään..siinä on mulla pitkä päivä lapsen kanssa.

aikaisin toista, jos siis 1.5 tunnin harrastamisen jalkeen on kotona jo klo viidelta.

ala marmata.

että kaksi harrastusiltaa viikossa on todella VÄHÄN. Ajattele kuinka pitkät illat sulla tulee olemaan kahden lapsen kanssa jos asenteesi on tuo, että mies ei saisi tehdä mitään... Onhan tuossa monta iltaa ja viikonloput kun mies voi esikoista hoitaa.

Koska työt loppuu aina viideltä..

Itsekästä touhua tuollainen. Mulla ollu aina vaikeat raskaudet eikä mies todellakaan mennyt menoihinsa silloin vaan tuli kotiin hoitamaan lapsia että sain levätä...eikä tarvinnut edes käskeä siihen!

Siis normaalisti minusta oli ihan ok että mies käy harrastamassa kolme kertaa viikossa. Mutta nyt, kun miehen harrastusillat tarkoittavat sitä, että minua särkee kovasti koko illan niin onko se ok? Yhteistä lastahan tässä odotetaan ja esikoinen on molempien vastuulla, ei puhettakaan että minä jaksaisin enää harrastaa tai mitään. Mies sentäs voisi ottaa lapsen ja lähteä hänen kanssaan uimahalliin, pyörälenkille - jotain mikä molemmille kivaa.

joko sun lasta olemaan kiltisti tai sun miestä hoitamaan sun lapset?

jos 5 iltaa viikossa on kotona ja 2 iltaakin tulee jo viiden jälkeen ja on sen jälkeen lapsen kanssa, niin hyvinhän teillä on asiat!

Naputtamalla saat vaan pahan mielen teille kaikille.