Riitaa miehen harrastamisesta, itse viimeisilläni raskaana

täällä vallalla oleva ajatus että miehellä on oikeus harrastuksiinsa kaikissa tilanteissa ja että ap:n jaksaminen nyt ei vain voi olla siitä kiinni että mies tulee pari tuntia aikaisemmin kotiin.



Tottakai miehellä saa olla omia harrastuksia ja pitääkin olla. En kuitenkaan ymmärrä miksi niiden pitäisi mennä OMAN PERHEEN HYVINVOINNIN EDELLE! Miksi mies on jotenkin erilaisessa asemassa tässä harrastus asiassa??



Minä en ainakaan hyväksyisi sitä että en apua tarvitessani saisi sitä meiheltäni jonka kanssa olen lapset yhdessä hankkinut! Kyllä meillä ainakin mies on ollut valmis olemaan enemmän kotoan minun olessa viimeisilläni raskaana ja lasten synnyttyä. Hän myös antaa minulle mahdollisuuden omaan harrastukseeni kerran viikossa ollen illan kotona lasten kanssa. Mielestäni sen kuuluukin olla niin, yhdessä on lapset hankittu ja yhdessä ne hoidetaankin!!

Naisethan loppujen lopuksi yhteiskunnan tukipilareita ovat ja jaksavat vaikka mitä...miehet ne ruikuttavat pienimmästäkin...onneksi on poikkeuksiakin olemassa.

Käsitin, että mies on päivät töissä! Kai sitä voi aikuinen ihminen töissäkin väsyä ja rasittua! Mies varmaan kaipaisi duunin päälle hetken rauhaa kotona, lehden lukua tms. Mutta fiksuna tietää, että nyt sitä rauhaa ei ole, kun esikoinen on villi ja vaimo viimeisillään.

Ja ehkä juuri siksi pitää kiinni kahdesta harrastushetkestä, jotta jaksaa muina päivinä olla niin töissä kuin kotonaankin hyväntuulinen, kun saa edes joskus hetken omaa aikaa ja kerätä niitä voimiaan.

Kun ne miehetkään ei ole tunteettomia robotteja, rahanansaitsemiskoneita tms. Tunteet on niilläkin ja hermot palaa miehiltäkin, mutta moni mies ei vain suin surminkaan halua menettää hermojaan kotonaan lapsen nähden, etenkin kun toinen on just tuloillaan.

Anna miehesi nyt harrastaa, se palkitaan just sillä, ettei miehesi puolen vuoden päästä ala harrastaa 7 x viikossa, kun ei kestä enää hetkeäkään.

Niin, millonhan se äiti sitten saisi sitä rauhaa ja lepoa?

Ei ne äiditkään mitään tunteettomia robotteja ole, kodinhoitokoneita tms. Tunteet ne on niilläkin ja hermot palaa äideiltäkin, mutta monikaan äiti ei halua menettää hermojaan kotonaan lapsen nähden, etenkin kun toinen on just tuloillaan.

Mikä tässä edellä mättää? No se, että mies-sanan tilalle on vaihdettu sana äiti. Ja silloinhan mikään näitä edellä ei päde, sillä äidinhän pitää jaksaa ja jaksaa, joustaa ja ymmärtää. Jopa silloinkin kun viimeisillään odottaa sitä uutta tulokasta.

Jos vaimo on viimeisillään raskaana, kipeä ja väsynyt niin silloin mies tulee aina kotiin töidensä jälkeen kun vaimo apua tarvii. Vaikka sitten joka helkkarin päivä! Näin siis toimii vastuunsa tunteva mies.

hoitaisivat raskaudet ja lapset kotonaan kun vaimo kävis vähän harrastamassa...ai niin mutta sittenhän valitus oliskin sallittua!

Ja lakkaisitte valittamasta!

sillä muuten olis lapset sossun täti vienyt...itse en kyennyt heistä huolehtimaan kun makasin petissä ja oksensin, oksensin ja oksensin lopulta niin että olin osastolla tiputuksessa. Päivät niitä hoiti anoppi ja illat mies eikä kumpikaan ruikuttanut osaansa. Mies ei käynyt missään harrastamassa silloin liikuntaa ja jäi henkiin ihan kuten minäkin.

nyt vaan tulee suoraan töistä kotiin jotta pääset lepäämään! Sulla on siihen nyt oikeus sillä sä olet raskaana ja kyseessä myös syntymättömän lapsen vointi ei vain sun. Miehes on houkka ellei sitä tajua...

helppoa se on tulla tänne jeesustelemaan kun itse ei ole kokenut niitä oikeasti raskaita raskauksia.

täällä vallalla oleva ajatus että miehellä on oikeus harrastuksiinsa kaikissa tilanteissa ja että ap:n jaksaminen nyt ei vain voi olla siitä kiinni että mies tulee pari tuntia aikaisemmin kotiin. Tottakai miehellä saa olla omia harrastuksia ja pitääkin olla. En kuitenkaan ymmärrä miksi niiden pitäisi mennä OMAN PERHEEN HYVINVOINNIN EDELLE! Miksi mies on jotenkin erilaisessa asemassa tässä harrastus asiassa??

se aidosti on niin, että pari tuntia pidempään kestävä poissaolo rampauttaa vaimon.

Mutta kun - anteeksi vaan - en ihan tosta vaan usko, että kaikki muut vaihtoehdot on jo käyty läpi. Jos on, niin pyydän epäilyäni anteeksi.

Ihan vastaavasti voisi siis kysyä, miksi miehen jaksaminen ei voi olla perheen hyvinvoinnille ratkaisevaa? Hän ei ap:n kertomuksen perusteella humpustele jatkuvasti, vaan ainoastaan kahdesti viikossa urheilee työn päälle. Kenties se on raskaan työn ja lastenhoidon lomassa se juttu, joka pitää hänet kunnossa ja hyvällä mielellä.

Eli voin kuvitella miehen version asiasta: "Olen töissä ja teen kaikkeni, että ehdin sieltä joka päivä kotiin hoitamaan lasta ja tekemään kotihommia. Ainut henkireikäni on se, että kahdesti viikossa pääsen salille 1,5 tunniksi. Nyt vaimo väittää, että sen takia hän on rampa loppupäivän, eikä saa nukuttua. Kaikki raskausajan krempat hän sysää minun syykseni! Yritin ehdottaa, että hän hiukan muuttaisi omaa päiväjärjestystään, vaikka luopuisi ruuanlaitosta ja pyykinpesusta. Ja jättäisi vanhemman lapsen ulkoilun iltaan. Mutta ei, hänen mukaansa se on PAKKO tehdä niin kuin on AINA TEHTY. Minua sapettaa se, enkä jo periaatteessa tahtoisi antaa periksi: onko se oltava aina hän, joka sanelee, mitä meillä tehdään ja millä kellonlyömällä. Lapsen kanssa ulkoiltava kello 10.05-11.45, koska niin on AINA TEHTY. Ja iltapäivällä taas syödään välipala prikulleen kello 14.15, jonka jälkeen on mentävä ulkoilemaan, koska niin on aina tehty. Eikö noista nyt edes raskauden viime viikoilla voisi joustaa?"

Jotain tällaista.

Muistakaa, rakkaat siskot, kolikolla on aina kaksi puolta. Eikä tällaisia asioita kannattaisi vetää siihen pisteeseen, jossa toisen on joko pakko antaa periksi tai tunnustautua itsekkääksi paskiaiseksi.

-47-

Silloin ne valittaa sängyn pohjalla kurjaa oloaan, passuuttaa ja ruikuttaa. Ei ole väliä onko vaimo viimeisillään raskaana tai väsynyt raskaan työpäivän jälkeen, MIEHEN TÄYTYY SAADA LEVÄTÄ JA NAISEN HÄNTÄ PALVELLA!