Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan terve mutta tykkään tehdä viiltoja, muita samanlaisia?
16.08.2010 |
Olen jo lähempänä 30 kuin 20, enkä teininä edes tiennyt mistään viiltelystä. Kokeilin sitä kerran kun tuntui että ahdistaa, ihan vaan uteliaisuudesta. Seuraavana päivänä kokeilin uudestaan, ja uudestaan... mikä siinä voikaan olla niin koukuttavaa? En ole viillellyt vuoteen, kunnes eilen keksin sen uudelleen. Olen tupakkalakossa, ja tämä helpottaa. En ole kertonut kenellekään "harrastuksestani". Onko muita samanlaisia?
Kommentit (25)
Olen jo lähempänä 30 kuin 20, enkä teininä edes tiennyt mistään viiltelystä. Kokeilin sitä kerran kun tuntui että ahdistaa, ihan vaan uteliaisuudesta. Seuraavana päivänä kokeilin uudestaan, ja uudestaan... mikä siinä voikaan olla niin koukuttavaa? En ole viillellyt vuoteen, kunnes eilen keksin sen uudelleen. Olen tupakkalakossa, ja tämä helpottaa. En ole kertonut kenellekään "harrastuksestani". Onko muita samanlaisia?
ole terve -kaikkea muuta.
Hankkiudu hullu hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta viiltely on omalla kohdallani ihan tervettä, se auttaa tilanteen yli silloin jos on asioita jotka ahdistaa. Minulla ei ole henkisiä ongelmia (toisin kuin joillain sukuni muilla jäsenillä) enkä osaa jäädä miettimään ahdistusta.
On ihan mahdollista opetella muita tapoja käsitellä ahdistusta kuin viiltely.
ja voin kertoa, että jos henkilöllä työhaastattelun aikana näkyy arpia tai hän jää kiinni niistä koeajalla - heippa!
Kukaan joka satuttaa itseään, ei ole ihan terve.
Et miten viiltelystä johtuvat arvet voi vaikuttaa työnsaantiin? Mietin vaan, että tyttäreni ystävättärellä on pahoja viiltelyarpia käsissään jaloissaan jne. ( on hoidossa tällähetkellä) Ja osa niistä on niin syviä ettei taatusti koskaan häviä. Ihminenhän voi hyvän terapian avulla parantua mutta arvet ei häviä koskaan.
Eli miten voit sanoa noin " jos näkyy arpia tai jää kiinni koeajalla se on heippa" aika epäreilua minusta. Tuolla konstilla saattaa moni pätevä ja tunnollinen työntekijä jäädä saamatta.
Minusta viiltely on omalla kohdallani ihan tervettä, se auttaa tilanteen yli silloin jos on asioita jotka ahdistaa. Minulla ei ole henkisiä ongelmia (toisin kuin joillain sukuni muilla jäsenillä) enkä osaa jäädä miettimään ahdistusta.
On ihan mahdollista opetella muita tapoja käsitellä ahdistusta kuin viiltely.
Mitä muita tapoja on kuin asioiden vatvominen? Mitä hyötyä psykologille puhumisesta on? Silloinhan asioita oikein tarkoituksella kaivetaan esille, "mistä se johtuu, että sinua ahdistaa?" Mitä hyötyä siitä on. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne arvet käydä hiotuttamassa pois. Itselläni on käsivarressa pari.
ne arvet käydä hiotuttamassa pois. Itselläni on käsivarressa pari.
mutta kenellä on varaa? Ei minulla ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen töissä pankkiiriliikkeessä... en palkkaa ihmisiä, joilla on arpia, tatuointeja, lävistyksiä tai muita ääri-ilmiöitä. Sellaiset ihmiset ei yleensä sovellu tälle alalle ja ovat silminnähden kunnianhimottomia ja tasapainottomia.
Tämä on hyvin porvarillinen ja perinteinen ala. Suorastaan jäykkä ja homeinen monella tapaa, mutta en minäkään antaisi rahojani jollekin epämääräisen oloiselle tyypille.
Edellisissä duuneissa vakuutus- ja vuokratyöfirmoissa minulla oli kyllä jo ihan samat periaatteet ja poliikkani on ollut hyvin menestyksekästä.
siellä pankkiiriliikkeissä nähdään esim. pitkähihaisten paitojen alle? Siellä ei varmaan usein liikuskella lyhythihaisissa. Sitäpaitsi minäkin viilsin aina vain reisien sisäpuolelle, jotta ei näy ulospäin, ja sinne tuskin rekrytoijat kurkkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voin kertoa, että jos henkilöllä työhaastattelun aikana näkyy arpia tai hän jää kiinni niistä koeajalla - heippa!
Kukaan joka satuttaa itseään, ei ole ihan terve.
Miten sitten jos jäljet ovat selvästi jo vanhoja?? Eihän se mitä on joskus teini-iän kuohuissa tehnyt voi vaikutta työn saantiin aikuisena.
Tuoreet arvet ymmrrän kyllä, jos selvästi näkee että ne on ihan vasta tehty. Kyllä on jotain vikaa ihmisellä henkisellä puolella jos pitää viillellä.
Törmäsin tässä eräällä henkilöllä käsivarressa oleviin arpiin. oli rykelmä suoria n 10 cm arpia vaakatasossa ristiin rastiin vasemmassa käsivarressa. Voin muuten sanoa että oli aika tyrmistyttävä näky. Älkää viillelkö, please
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viillelkö, please
hieman käytännön neuvoja siihen, mitä tehdä kun ahdistus käy ylitsepääsemättömäksi, ja on vain pakko viiltää.
kieltä. Ihminenen on tasapainoton tunnemaailmansa kanssa. Arvet kertovat ahdistuneisuudesta ja kivusta "sielussa". Arpia omistava ei koskaan sitä edes kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muita tapoja on kuin asioiden vatvominen? Mitä hyötyä psykologille puhumisesta on? Silloinhan asioita oikein tarkoituksella kaivetaan esille, "mistä se johtuu, että sinua ahdistaa?" Mitä hyötyä siitä on. Oikeasti.
Terapia ei tarkoita välttämättä loputonta menneiden vatvomista!
Ajattelet nyt varmaan sellaista perinteistä terapiadynamiikkaa, jossa potilas itkeskelee viikosta toiseen jotain lapsuuden traumoja. Ja se VOI olla monelle hirveän hyödyllinen, rakentava tai vapauttava kokemus, mutta ei tosiaankaan ainoa mahdollinen - eikä aina edes paras - tapa käsitellä vaikeita tunteita tai hankalia elämäntilanteita.
Esim. ratkaisukeskeisessä kognitiivisessa lyhytterapiassa keskitytään usein nimenomaan löytämään keinoja voida paremmin juuri tässä hetkessä.
kipua se sekin tuottaa elimistössä. Elimistö vapautta hyvää oloa tuottavia hormoneja ja tuska helpottaa.
Sama kuin sanoisi, että en ole alkoholisti tai alkoholin suurkuluttaja mutta tykkään juoda kossupullon illassa. Tai "en ole syömishäiriöinen mutta tykkään syödä ja oksentaa" ja "ei meidän pentti mitenkään väkivaltainen ole, hän vain tykkää hakata mummoja".
Totta kai sinä olet jollain tapaa sairas/oireinen, koska viiltelet iseäsi. Se on psyykkinen oire siinä, missä nenän valuminen on fyysinen oire.
kieltä. Ihminenen on tasapainoton tunnemaailmansa kanssa. Arvet kertovat ahdistuneisuudesta ja kivusta "sielussa". Arpia omistava ei koskaan sitä edes kiellä.
Minulla on arpia käsissä, vanhoja arpia. Ne ovat siinä aina ja näyttävät tosi pahalta, tiedän. Myönnän että elämäni ei aina ole ollut tasapainoista, olen ollut ahdistunut ja epätasapainoinen. Se oli teini-iässä vaikeiden perheolojen takia.
Nyt vuosien jälkeen tunnen kuitenkin olevani tasapainoinen. Minulla on hyvä palkkainen työ, kolme ihanaa lasta ja aviomies. Meneisyydestä muistuttavat vain ne arvet.
minusta se on sama kuin "en ole alkoholisti, mutta juon silloin tällöin lasillisen viiniä" tai "minulla ei ole syömishäiriötä, mutta syön joskus suklaata" Nuorilla, joilla viiltely menee ihan kohtuuttomaksi se voi varmasti olla vakava ongelma.
ap
Sama kuin sanoisi, että en ole alkoholisti tai alkoholin suurkuluttaja mutta tykkään juoda kossupullon illassa. Tai "en ole syömishäiriöinen mutta tykkään syödä ja oksentaa" ja "ei meidän pentti mitenkään väkivaltainen ole, hän vain tykkää hakata mummoja".
Totta kai sinä olet jollain tapaa sairas/oireinen, koska viiltelet iseäsi. Se on psyykkinen oire siinä, missä nenän valuminen on fyysinen oire.
Ehkä tähän ketjuun ei sitten ole mitään lisättävää.
Olen sen jo sanonut, että ahdistuksen tunteiden hallintaan, käsittelyyn ja työstämiseen on muitakin keinoja, ja luulen että sulla on välillä todella voimakas paha olo. Olisi hyvä jos hakisit apua, opettelisit uusia ajatustapoja ja tunteidenhallinnan keinoja. Tulisi hyvä olo helpommalla. :)
Ketjussa on jo tullut esille, että viiltely on ainakin stigmatisoivaa - niitä arpia saattaa sitten myöhemmin joutua häpeilemään tai peittelemään, ja tottua oudoksuviin atseisiin saunoissa tai uimarannoilla.
Mutta niin kauan kun koet tämän viiltelyn ongelmattomaksi ratkaisuksi, ei sua varmaan kukaan voi ympäri siitä puhua.
Valoisampaa jatkoa toivotellen.
Tunnistan itsestäni tuon että henkisen ahdistuksen voi suunnata fyysiseksi kivuksi. Minulla ei ole mitään seksuaalista hyväksikäyttöä tms taustalla. Minusta viiltely on omalla kohdallani ihan tervettä, se auttaa tilanteen yli silloin jos on asioita jotka ahdistaa. Minulla ei ole henkisiä ongelmia (toisin kuin joillain sukuni muilla jäsenillä) enkä osaa jäädä miettimään ahdistusta.