Hyvä koira lapsiperheeseen

mutta kyllä jokaisesta rodusta voi löytyä hyviä yksilöitä. Esim. tuttavalla on äärimmäisen ihmisrakas ja rauhallinen mäyräkoira.



Mitään ihan kääpiökoiraa en suosittele, jos perheessä on pieniä lapsia. Jäävät vielä jalkoihin.

ranskanbuldoggi. Käyppäs lukasemas rotuesittely :)



kaikkii ei tietty ulkonäkö välttämättä miellytä. Mut on erittäin lapsirakas touhuaja. "pieni" koira on. Niin lutunen meil et lapset saa nunnuttaa ihan miten vaa, ni ei kyllä korvaasakkaa lotkauta.

koiraa.

Vastaan:

Bassetti

Beagle (joo-o, joku tietty tulee sanomaan, että tämä on metsästyskoira. Mutta nykyisin löytyy myös ns. näyttelylinjoja, joilla ei ole mitään tekemistä metsästyksen kanssa)

CORGI!!

Springerspanieli (myös näistä löytyy puhtaasti näyttelylinjoja)

Joku muu pienempi noutaja



Collieta en suosittele, varsinkin lyhytkarvaiset voivat olla heikkohermoisia, pitkäkarvaiset ovat melko ok.

Tuosta kingistä taas taitaa olla jo liikaa sairauksia ym. jalostuksen takia.



Meillä on berni, nöffi, suomenajokoira (käytetään metsästykseen), husky sekä bordercollie.

Eniten noista kiinnostaisi tuo ranskanpulla, mutta mietin miten jaksaa lenkkikaverina? Ulkonäkö ei tosiaan ole meille kynnyskysymys, vaan tarkoituksena on saada mukava perheenjäsen.



Sitä paitsi ranskanpullathan ovat suloisia!

en kyllä suosittele mitään kääpiökoiria tai ranskanbuldoggia tms. Miten olisi portugalin vesikoira, joka on reipas, ystävällinen ja helppoturkkinenkin.

monta perhettä, missä on corgi/corgeja.

Yleensä noutajat ja muut ns. pehmeät koirat sopivat loistavasti lapsiperheeseen.



Buldogit sopivat myös lapsiperheeseen. Eivät turhia hötkyile.



Ja jos joku tulee ehdottamaan belgiä, niin sen saatte unohtaa kokonaan! Se EI ole lapsiperheen koira, vaikka vastaaja kuinka väittäisi!

onko millainen kouluttaa? Entä se haukkumispuoli? Kun on nämä kerrostaloympyrät...

lenkkejä heittelette ja kuin vauhikkaita, kyllä meitin pulla kävelee himpun pitempiäkin matkoja.



Juu mä tykkään kanssa ranskiksista toosi paljo? Mut usein kuullu nauravia lauseita et on kauhean ruma.. porsaan näkönen ym ym..

Mites olis villis? Joko kääpiö tai keskikoinen? Turkki on helppo pitää kunnossa eikä ne tarvi mitään krumeluuri leikkauksia.

... mutta se on vähän iso (kerrostalotila ei riitä?) ja aikuisena ainakin ne kultsut joita tunnen ovat tupanneet mennä vähän liian lössyköiksi minun makuuni.



Espanjan vesikoira on ihan uusi tuttavuus. Pitääpä etsiä rotukuvauksia.



ap

Kyseinen rotu sopii kuvaukseen täydellisesti. Maailman ihmisrakkain energiapakkaus.



Kaikki eivät toki pidä ulkonäöstä, mutta jos ranskanbulldogin ulkonäkö miellyttää niin voi olla että tämänkin. Lisäksi tämän kanssa voi joutua kohtaamaan ihmisten ennakkoluuloja, jotka ovat tämän rodun suhteen niin kaukana totuudesta kuin vain mahdollista.



Sopii hyvin kerrostaloon mun kokemuksen mukaan, ei ole räksyttäjä.



Monet staffit eivät erityisesti perusta muista saman sukupuolen koirista ja on sellaisiakin yksilöitä (etenkin urospuolisia) jotka eivät tykkää muista koirista ollenkaan

Esim. meillä oli 60,5 neliön kaksiossa yksi täysikasvuinen uros nöffi ja n. vuoden ikäinen uros nöffi (+ kaksi kissaa ja kaksi kania + 1 taapero) ja hyvin mahduttiin. Tilaa oli ruhtinaallisesti. Nyt asutaan omakotitalossa ja tilaa on triplasti enempi ja nöffit ovat nyt lisääntyneet vielä yhdellä.

Ei tuossa kerrostalo asumisessa ollut mitään ongelmaa. Koirat pääsivät yhdelle pitkälle lenkille + kerran päivässä koirapuistoon, joka oli melkein naapurissa, meuhkaamaan ja reuhkamaan + tietty sitten iltapisu. Mutta jos oltaisiin asuttu esim. 50 neliön kämpässä, niin ei oltaisi hankkittu nöffiä, saatikka mihinkään yksiöön. Meillä oli todella tilava asunto ja isot huoneet ja iso parveke. Ja meillä ei ollut (eikä ole vieläkään) turhia mööpeleitä olkkarissa, esim. sohvapöytää emme ole ikinä omistaneet. Eli olkkarissa mahtui hyvin olemaan eikä tarvinnut hyppiä koiran yli vaan sen voi kiertääkin.

määrätietoisen ja kunnon koulutuksen jo pennusta asti, muuten ollaan kusessa! Ja harva ensimmäisen koiran omistaja osaa olla jämpti ja tehdä oikein. Eli EI missään nimessä staffia ensimmäiseksi koiraksi!

Narttu on vielä yleensä sellainen kompaktin kokoinen. Me olemme opettaneet labbiksemme (kolme kappaletta ollut) hiljaisiksi niin, että jo pennusta olemme kommentaneet olemaan hiljaa kun jotain haukkumisen tapaista on ilmennyt. Olemme hyvin sopeutuneet kerrostaloon, kukaan ei ole koskaan valittanut. Turkki on tosi helppo, tietty karvanlähtöaikaan lähtee karvaa. Turkki on yksi syy miksi emme ottaneet kultaista noutajaa. Turkissa on metsälenkin jäljiltä kaikke kävyistä alkaen (serkulla on kultsi).. JA pitkäkarvainen kultainennoutaja esim. kastuessaan ja noin yleensä ottaenkin haisee vahvemmin. Labradori on helppo koulutettava, ja oppii todella nopeasti. Lenkkikaverin saa takuuvarmasti!



Ensimmäinen labbiksemme oli jo 8-v kun esikoisemme syntyi, ja kaikki pelottelivat että se ei totu lapseen. Pyh, se rakastui vauvaan ja tykkäsi lapsista koko lopun ikäänsä ja eli peräti 15-v vuotiaaksi. Seuraavat labradorit ollaan otettu kun meillä on jo ollut lapsia, ja tuntuu että koira ei pysty elämään ilman lapsienergiaa (meillä kun olleet lapset yökylässä mummolassa tai leireillä niin koira on kuin olis orpo!)



Eli ehdottomasti labradori! Ne ovat rotukoiriksi "halpoja" ;) 700-900€ yleensä. Ei kannata kerrostaloon ottaa metsästyslinjaista labradoria, koska ovat todella energisiä työkoiria! Näyttelylinjaisen koiran voi viedä kyllä metsälle jos haluaa, mutta metsästyslinjaisen kanssa näyttelyharrastus ei ole kovin mieltä ylentävää...



Labradori.fi -sivuilla on pentuvälitys, ja siellä onneks on myynnisä metsästyslinjaiset erikseen.



T:labradorien ystävä =)

olisi haukkuherkkä rotu. Aikaahan se vie eikä kaikki opi olemaan hiljaa, mutta..

eli vaikkei olisikaan näyttelytrimmissä niin vaatiin pesua ja säännöllistä kampaamista selväksi juurta myöten.

Villikset kyllä muuten todella ihania, kunhan ottaa hyväpäisistä linjoista.

Mutta siis ennenkuin edes harkitsee, kannattaa tutustua yhdistyksen sivuihin ja sieltä varsinkin siihen turkin hoito osioon. Jos sen jälkeen vielä kiinnostaa ja on valmis sitoutumaan hoitotoimiin, niin sitten villis on oikea rotu.

mutta ehdottomasti sitten näyttelylinjainen.



Metsästyslinjaiset vaativat oikeasti tekemistä ja harrastamista, muuten pimahtaa koko perhe. Koira tylsyyteen ja omistajat loputtomaan energiaan ja sen vääränlaiseen purkamiseen.



Mutta yleensäkin palveluskoiran, joihin noutajatkin siis kuuluvat, ottaessa pitää muistaa että koiran kanssa pitää sitten oikeasti tehdä ja touhuta.

Pelkkä lenkitys ei välttämättä riitä vaan koira tarvitsee "aivojumppaa" että saa energian purettua.

Harmittaa kun kultsuja usein pidetään sellaisina "sohvaperunoina" kuvitellaan että sen voi ottaa sinne omakotitaloon oleskelemaan ilman, että on aikaa harrastaa mitään.

Jotkut kultsut sopeutuvat siihen, mutta olen myös nähnyt niitä jotka sitten lähtevät kiertoon, kun ovat niin vaikeita "tuhoojia".

rotujen parissa toiminut reilut 20-vuotta ja sanoisin oman kokemuksen perusteella,että erinomaisen hyviä perhekoiria ovat ranskanbulldoggi ja staffordshirenbullterrieri.



En edes lapukkaa tai kultsua ehdottaisi perheelle ihan ensimmäiseksi koiraksi.

Ystävällinen, seurallinen, energinen, lapsi- ja ihmisrakas, ei ärhentele muille koirille, ei juurikaan riistaviettiä tsm. vaan sopii ihan seurakoiraksi. Ei hauku turhia, ei ole koskaan arka tai agressiivinen



Tarvitsee paljon liikuntaa tosin joten ei sovi laiskalle.

hengitysvaikeuksista ja -sairauksista lättänän kuononsa takia.