Hyvä koira lapsiperheeseen

Meillä sellainen on,ja on kyllä maailman ihanin lapsiperheessä.Ei mikään lössykkä kuitenkaan,vaatii kunnollisen "kotikasvatuksen" ja koulutuksen,niinkuin tietysti kaikki koirat.Mutta lempeämpää ja hyvähermoisempaa koiraa saa hakea!

ihan kerrostalossa,kunnon lenkit 3xpäivässä ja hyvin ollaan pärjätty.

mutta kyselen silti....



onko chihuahua totaalisen huono vaihtoehto lapsiperheeseen? Jos, niin miksi/miksi ei?



Olen haaveillut pienestä chihuahuasta jo vuosia, mutta ilmeisesti joudun odottamaan vielä pitkään, että lapset kasvaa...vai?



kokemuksia?

kiitti!!

Tämä on yleistys, mutta melko pitkälle totta; terrierit ovat usein kyllä kilttejä energiapakkauksia, mutta terrierillä on usein myös lyhyt pinna. Ja lapset kun voivat olla arvaamattomiakin koirien kanssa, sillä pieni lapsi ei ymmärrä automaattisesti kaikkea mitä voi tehdä ja mitä ei, ja muuten kiltti koira voi hermostua kun lapsi vetelee hännästä tai työntelee leegoja korviin. Terrieri on usein sähäkkä koira joka ei yleensä ole se kaikken pitkäpinnaisin "lapsenvahti".



Itse ehdottaisin myös ranskanbullaa, ovat todella kilttejä ja suloisia perhekoiria, todella harvoin vihaisia kenellekään (ihmisille kuin koirillekaan). Ranskanbulla jaksaa ulkoilla pitkiäkin lenkkejä (ei nyt tietenkään mitään 20km juoksulenkkejä jonka esim whippetti taittaa vaivatta) joten siitä saa kyllä ihan hyvän lenkkikaverin perus iltalenkeille. Ranskanbulla on sellainen "haluan olla kaikessa mukana" perhekoira, pienikokoinen joten lastenkin helppo käsitellä. Haukkuherkkä se ei ole, ja sekin vähäinen haukku mitä sieltä tulee niin on matala ja melko hiljainen "röhkinä", eli ei kilju samalla tavalla kun joku chihu tai villis.

Hengitysvaikeuksia ei terveellä (ylipainoiseksi ei saa syöttää!) ranskiksella pitäisi juurikaan olla, toki rasituksessa hengitys voi muuttua röhkiväksi mutta oikeista hengitysVAIKEUKSISTA en puhuisi.

Ainoa asia minkä ranskiksella sanon huonoksi puoleksi on silmät. Ranskiksilla on jonkin verran silmävaivoja, sekä rotuominaisia että ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamia. Ranskiksen kuono on lyhyt joten se ei ole suojaamassa silmiä samalla tavalla kuin pitkäkuonoisen koiran kuono joten silmäosumat ovat mahdollisia. Silmät EIVÄT kuitenkaan pullahtele kuopistaan kuten joku viisas varmasti tulee tännekin väittämään (toki pahan silmätapaturman sattuessa tämäkin voi olla kai mahdollista, mutta silloin tapaturma todennäköisesti on sellainen että minkä tahansa rodun edustajan silmille kävisi siinä huonosti).

Turkki on äärettömän helppohoitoinen, harjaus kerran viikossa riittää.



Lappalaisrodut ovat usein myös kilttejä ja "pitkäpinnaisia" rotuja, leikkisiä ja iloisia perhekoiria. Lappalaisrodut ovat hieman haastavampia kouluttaa kuin esim. ranskanbullat, ja haukkumisen suhteen voi tulla ongelmia ilman kunnon koulutusta. Asianmukaisella koulutuksella pärjäävät kuitenkin kerrostalossakin mainiosti.



Sitten vielä tuossa joku kyseli miten chihu sopii lapsiperheeseen, niin ei juuri mitenkään.



Ensinnäkin, chihulla on pienenpienestä koostaan huolimatta bernhardilaisen ego, joten se tarvitsee sen mukaisen koulutuksen. Osaa olla todella vaikea koira aikuisena jos ei ole koulutettu auktoriteetillä. Vaativa koira siis.

Toiseksi, chihun käsittelyyn tulee kiinnittää huomiota sen pienen koon takia. Pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä että chihua täytyy käsitellä todella varovasti, ohuet jalat menevät kovassa käsittelyssä tai vaikkapa koiran pudotessa lattialle poikki herkästi, ja kallomurtumaankaan ei vaadita kovin kummoista tälliä. Eli käsiteltävä lähes samoin kuin posliinikoiraa.

En siis suosittele chihua ensimmäisenä lapsiperheeseen, on kaikinpuolin aikuisten koira pienestä lelukoiramaisesta ulkonäöstään huolimatta.

Piti vähän fundeerata ja ketju ehti kadota melkoisen hakemisen taakse :)



Meillä koira ei olisi ensimmäinen, vaan aikaisemmin, toisissa olosuhteissa on ollut sekä chihu, että tanskandoggi, molemmat mukavia koiria, mutta uskoisin että pikkuisen chihun kanssa saisi olla ihan paniikissa kun perheen nuorin vasta opettelee kävelemään. Ja tanskandoggin koko hirvittää...



Edelleen mulle mieluisimmilta vaikuttavat nuo corgi, ranskis ja sitten tää staffordshirenbullterrieri, joka on kyllä ihan uusi tuttavuus. Rotukuvauksen perusteella viimeksi mainittu olisi kyllä aivan ihanteellinen meille :)



Olisiko kenelläkään lisää ehdotuksia/ mielipiteitä jo harkinnassa olevista?



ap

Älkää ainakaan ottako lyttynaamaista (ranskan- tai englanninbulldoggia tai mopsia), näiden rotujen kohtalosta keskustellaan monessa maassa. Jalostus on aiheuttanut vakavaia ongelmia silmien ja hengitysteiden osalta. Molemmilla bulldogeilla on myös paljon allergioita ja selkävaivoja. Omituista että joku pitää normaalina koiran röhinää rasituksessa, hengitys kulkee hyvin vaan kun ei tee mitään raskasta, tosi koiranelämää. Luonteeltaan ovat kyllä kivoja.

Oman kokemuksen mukaan ovat melko vekkuleita otuksia, ainuttakaan vihaista yksilöä en ole vielä tavannut. Taatusti on energinen ja leikkisä. Käppänät on myös suuria koiria pienessä koossa, ainut vaan että ainakin mustat ovat herkempiä haukkumaan kuin muut värit.

kahden jo olemassa olevan ja yhden tulossa olevan lapsen, voin suositella.

Sairas koira ei sonellu lapsiperheeseen. Koira saattaa käyttäytyä arvaamattomasti jos sillä on kipuja. Ok, yksilöllistähän se sairastaminen on mutta hankkimalla koiran vastuuntuntoiselta kasvattajalta jolla on terve rakenne ja vähän perinnöllisiä sairauksia minimoit riskit.



Meillä on vehnäterrieri ja se on ollut loistava perhekoira.



Onnea valintaan.



PS. En usko että ranskanpulla jaksaa edes muutaman kilometrin pituista juoksulenkkiä.

Jos koira ei ole teille ensimmäinen, staffi voisi hyvinkin sopia teille. Staffikin on omalla tavallaan voimakas koira, niin fyysisesti kuin luonteeltaankin, mutta nuorena aloitettu tapakasvatus takaa varman, viisaan ja kiltin aikuisen koiran. Eniten vaatii tuon staffin voima; se on opetettava kulkemaan hihnassa kiltisti ja ohittamaan toiset koirat ongelmitta jo pentuna, sillä vaikka koira ei kovin suuri olekaan, sillä on voimaa samanverran kuin kolmessa nöffissä! :D



Serkullani on staffi, perheessä n. 8 ja 4v lapset (en nyt ihan tarkkaan ikää muista). Koiralla ikää lähemmäs 10v, joten ollut perheessä siis kummankin lapsen vauva-ajatkin. Koskaan en muista heillä olleen koiran takia ongelmia. Serkku aloitti koiran kouluttamisen todella pienenä, koira oppi kaikki "sirkustemput" alta aikayksikön ja oli kyllä mainio riiviö pienenä. Tuhosi kyllä tavaraa jonkin verran mutta aina on ollut kiltti kaikille.



Vauvoja kohtaan koira käyttäytyi aina tosi varovaisesti, ja isompien lasten kanssa koira jaksaa peuhata kyllästymättä. Kun köllötellään maassa niin silloin ollaan nätisti ja rauhassa, samoin vauvaa nuuskitaan rauhallisesti. Kun painitaan niin silloin painitaan, ei kuitenkaan vahingossakaan kosketa hampailla.

Pommi (serkkuni koira siis) ei välittänyt kun 2v työnsi legon korvaan (ja kun äiti sitten tuli pinsettien kanssa sitä onkimaan sieltä pois..) tai pikkutyttö laittoin hiuspompulan hännän ympärille. Se ei osannut suuttua mistään! Hirvittävän hellyydenkipeä koira se on, tunkee kyllä varamsti syliin kun sohvalle erehtyy istumaan.



Lukaisin tuossa nopsaan staffiyhdityksen sivuilta luonnekuvauksen ja se pitää kyllä epäilemättä paikkansa, joka ikinen lause!



Jos itse olisin tällä hetkellä hankkimassa toista koiraa, ottaisin ehdottomasti staffin. Koira näyttää kyllä pelottavalta (itsekin luulin sitä taistelukoiraksi pitbullin tapaan silloin kun serkkuni sen hankki) mutta on oikeasti todella ihana perhekoira.

Tai sitten käppänä tai se corgi. Itse liputan corgin puolesta! Ei staffeissakaan ole mitään vikaa, mutta itse en henk.koht. tykkää lyttykuonoisista koirista ja koirassa pitää olla myös kokoa.

Olen tehnyt aikoinani pienimuotoista kasvatustoimintaa rodun parissa. Sain ensimmäisen staffini 16-vuotiaana ja se oli ensimmäinen koira, jonka kanssa olin enemmän tekemisissä. Ja hyvin sujui.

Jos perheessä on kokemusta lapsenkasvatuksesta, pärjää staffinkin kanssa. Sen näkee lapsesta ja koirasta äkkiä, jos ei ole toiminnassaan johdonmukainen.

miksi jotkut täällä suosittelevat esim. tappaja/taistelukoiria lapsiperheen lemmikeiksi. Todella edesvastuutonta!

monta perhettä, missä on corgi/corgeja.

Yleensä noutajat ja muut ns. pehmeät koirat sopivat loistavasti lapsiperheeseen.

Buldogit sopivat myös lapsiperheeseen. Eivät turhia hötkyile.

Ja jos joku tulee ehdottamaan belgiä, niin sen saatte unohtaa kokonaan! Se EI ole lapsiperheen koira, vaikka vastaaja kuinka väittäisi!

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lasten koira belgi ei ole, mutta toisaalta, mikä koira sitten on? Aina tarvitaan se aikuinen, joka vastaa koiran hyvinvoinnsita. Meillä lapset ovat 9v alkaen saaneet ulkoiluttaa koiraa, eikä siinäkaan ole mitään ongelmaa ollut.

Ennemminkin sanoisin, että belgi ei ole kaikille sopiva koira, ei niinkään, ettei belgi sovi muka lasten kanssa samaan perheeseen.

Omassa lapsuuden kodissa oli kaksi pitkäkarvaista collieta ja ei ongelmia. Tai sitten kumpikin sattuivat olemaan erittäin rauhallisia.

Olisin ehdottanut pyreneittenkoiraa, rakastaa näitä lapsia suunnattomasti =) Vartioi laumaansa, muttei räksytä.



Collieta tai kultaistanoutajaa ehdotan, lenkkikaveriksi ehkä kultsi, colliet osaa olla nirppanokkiakin...

perheessä lapset 7 ja 10v, asutaan kerrostalossa 80m2. Päädyttiin tähän rotuun, kun selailin rotukuvauksia. Aivan ihana pentu, tosi kiintynyt lapsiin jo nyt. Meillä kävi hyvä tuuri, pentu on ollut alusta asti melkein täydellisen sisäsiisti, tosi reipas ja selvästi tykkää lapsista. Tykkää peuhata ja mutta on kuitenkin rauhallinen.

Loistava perhekoira, keskikokoinen ja vähemmän allergisoiva. Turkin voi pitää lyhyenäkin jos ei jaksa hoitaa. Iloinen ja ystävällinen, ei kuitenkaan kuolaa, hössötä liikaa eikä haise koiralle. Tulee toimeen kaikkien kanssa ja voi pitää irtikin. Terve rotu, ei liikaa jalostettu.

Staffit joutuu nujertaa ja kouluttaa. Noutajilla paljon sairauksia ja haisee voimakkaasti + karvaa lähtee hirveesti!

aivan ykkönen!

Jos ei ota ihan sellaista pienen pientä, 2 kiloista, niin pysyy terveenäkin eli toisin sanoen, ei katko jalkojaan.

Niiden paino vaihtelee 2-6 kilon välillä.

Meillä on kaksi ja en enää mitään muuta ottaisi. lapsiperhe ollaan.