Hyvä koira lapsiperheeseen

olen samaa mieltä, mutta tuosta toisesta maininnasta en voisi olla enemmän eri mieltä. Ison koiran kuten bernhardilaisen tai bernin ego ei pistä sitä haastamaan kaikkea mikä liikkuu tai on paikallaan, vaan antaa niille sietokykyä ignoorata riidanhaastajat. Isot koirat eivät oletusarvoisesti kinaa muiden kanssa. Minun tuntemani chihut ovat omapäisiä ja temperamenttisia otuksia, jotka yleensä on jätetty kasvattamatta, ne haastavat riitaa, haukkuvat ja tempovat taluttimen päässä ja yrittävät jopa hyökätä päälle.

Kaikki koirat tarvitsevat kunnon tapakoulutuksen.

Sitten vielä tuossa joku kyseli miten chihu sopii lapsiperheeseen, niin ei juuri mitenkään.

Ensinnäkin, chihulla on pienenpienestä koostaan huolimatta bernhardilaisen ego, joten se tarvitsee sen mukaisen koulutuksen.

ihmisille jotka ymmärtävät "vertauskuvia". Eli ei nähtävästi sinulle. :) Luulen että kaikki ennen sinua tajusivat tuon lauseen tarkoittavan että vaikka chihu on pieni kooltaan, sillä on iso ego.

miksi jotkut täällä suosittelevat esim. tappaja/taistelukoiria lapsiperheen lemmikeiksi. Todella edesvastuutonta!

Todella edesvastuutonta jos joku niin on tehnyt.

Mutta luulen sinun tarkoittavan täällä moneen kertaan mainittua staffia..? Perehdypä hieman esim staffiyhdistyksen sivuilla olevaan luonnekuvaukseen jos et muuta kautta saa tietoja rodusta, ja tule sen jälkeen kertomaan uudestaan tästä taistelukoirasta. ;)

Tässä sinulle tästä ihanasta rodusta tietämättömälle pieni lainaus kyseisiltä sivuilta;

""Sanotaan, että staffiin jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikku kropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi ei omaa rasistisia piirteitä; se jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti.

Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Lasten kanssa staffi on omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa kulloisenkin leikkijän mukaan, eikä se taatusti väsähdä kesken leikkien. Staffilla on myös korkea kipukynnys, ominaisuus, joka on tärkeä lasten kanssa touhuttaessa. Niinpä staffi ei väistä eikä näykkäise, vaikka perheen juniori tulisi retuuttaneeksi sitä liian kovakouraisesti.""

Ja rodun tunteva voin vannoa että joka ikinen lause tässä pitää paikkansa.

sen verran ainakin, että haluaisin tutustua siihen ja staffiin ihan livenäkin. Ranskiksia "tunnen" muutamia, mutta ehkä olisi järkeä käydä tapaamassa corgeja (joita en "tunne" henkilökohtaisesti). Shibat taitavat vain olla Suomessa aika harvinaisia? Onkohan kellään tietoa näiden em. rotujen hinnoista? Ei sillä, että tekisin päätöksen hinnan perusteella, mutta olisihan sekin kiva tietää...



Tästä ketjusta on ollut mulle paljon apua. Kiitos kaikille! Olisikohan kenelläkään vielä neuvoja/ehdotuksia...???



ap

Olen tässä koko päivän tutkiskellut, ja pakko myöntää, että staffista tulee yllättäen sellainen olo, että tämä on juuri se rotu, mitä me olemme etsineet. En vain ole koskaan livenä tavannut, joten pitää lähteä tutustumaan.



Ps. Minusta kaikki koirat pitä kouluttaa ja näyttää kuka on perheen pomo.

On kyllä niin reipas kiltti ja aurinkoinen koirarotu. Ja perheelle uskollinen, tykkää lisäksi lapsista, on melko pieni ja todella helppo turkki:)

oppii helposti, on reipas ja rohkea, ja rakastaa laumaansa. Lasten kanssa tosi kärsivällinen eikä hermostu ikinä, ja toteuttaa ajatusta viisaampi väistää, eli itse menee muualle pötköttämään jos haluaa rauhaa.



Osaa oikein hyvin olla tarvittaessa kerrostalossakin, kunhan saa päivän liikunta-annoksensa. Vaatii toki kunnon koulutuksen, mutta sitten onkin luotettava kaveri. Kunhan ei ole minkään tehtailijan heikkohermoinen "jalostuksen" tulos... eli katsottu mistä ja keneltä hommataan...



Parempaa kaveria ei lapsille osaisi itse ajatella. Osaa vähän huolehtiakin ja ymmärtää että toiset on pieniä.

Me kerran mietittiin asiaa ja oltaisiin päädytty Glen of Imaalin terrieriin ja soitettiin kasvattajallekin. On kuulemma erittäin lapsirakas, mutta ei välttämättä siedä muita koiria.



Toinen mitä mietittiin oli pyrenneitten koira eli onkohan jollakin siitä kokemuksia?

suosittelisin samojedia, ei niitä voi vastustaa:



http://www.google.fi/images?q=samojedi&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:offi…



Luonnekin on kohdallaan joten kertakaikkiaan loistopakkaus koiraksi

Samojedi on kiva koira, mutta turkki kamala hoitaa kun niin paksu.

Väittää tuo yksi mitä tahansa! Meidän naapurustossa asuu yksi (läski) äijä, jolla on vielä läskimpi tipsu ja voi koira parkaa. Koira rohisee ja läähättä jo korttelin matkasta :(

Myös bokserit alkavat tätä nykyä olla sairaita, allergoita ja muita ongelmia löytyy, vaikka muille jakaa.

Tuosta taistelukoirasta, mistä tuo yksi älähti. Nii-in, staffi voi näyttää taistelijalta ja se VOI (HUOMAA SANA VOI!!) olla agreessivinen, mutta vain, jos sen koulutus jätetään hunningolle! Eli staffi tarvitsee hyvän koulutuksen.

Mutta sitten taas, eiköhän jokaisesta koirarodusta saa tappajan, jos sen koulutus jätetään hunningolle?

tuo nyt kovain paha ole hoitaa. Säännöllisesti kun harjaa niin pysyy hyvänä, eikä tarvitse olla joka päivä harjaamassa. Harjaushetken voi ottaa yhteisenä hellittelyhetkenä koiran kanssa, ja katsella samalla vaikka telkkua. Pestäkään ei tarvitse juuri koskaan, paitsi kuratassuja, sillä harjaamalla lähtee melkein kaikki lika irti.

Samojedi on kiva koira, mutta turkki kamala hoitaa kun niin paksu.

enkä ottaisi lapsiperheeseen. Haluaa omaa tilaa ja ärsyyntyy, jos lapset liikaa pyörivät ympärillä. Saattaa myös "paimentaessaan" näykkiä lasten nilkkoja.

mutta en voi silti olla huomaamatta muhkean upottavaa turkkia. En tiedä olisiko ainakaan minusta sen setvimiseen.

Ottakaa joku pieni seurakoiraryhmän koira. Esim. villakoira (kääpiö tai keskikokoinen), pieni säyseä terrieri (esim. norwich tai norfolk, sellainen siis jota ei enää käytetä rotuna metsästykseen), cavalier terveistä linjoista. Jos lyttynaaman välttämättä haluatte, niin tutustukaa griffoneihin. Niitä löytyy useampaa muunnosta, sekä karkea- että sileäkarvaisia (griffon belge, griffon bruxellois, petit brabancon).



Joku petit basset griffon vendeen voisi myös olla toimiva. Vaikka onkin ajokoira, niin ei niitä kaikkein herkimpiä riistan perään.



Muistakaa myös, että koira kun koira tarvitsee koulutuksen. Vaikka rotu olisi keskimääräisesti helppo luonteeltaan, on jokainen koira yksilö!

Loistava perhekoira, keskikokoinen ja vähemmän allergisoiva. Turkin voi pitää lyhyenäkin jos ei jaksa hoitaa. Iloinen ja ystävällinen, ei kuitenkaan kuolaa, hössötä liikaa eikä haise koiralle. Tulee toimeen kaikkien kanssa ja voi pitää irtikin. Terve rotu, ei liikaa jalostettu.

...ja tyytyväisempiä ei voitaisi olla. Toimeliaita, reippaita, iloisia ja kaikille ystävällisiä koiria meillä ovat olleet kaikki. Varsin fiksuja tapauksia, vaikka toki terrierille ominaista omapäisyyttäkin löytyy tarvittaessa... Omasta mielestä vehnät ovat kuitenkin ehkä hieman 'pehmeämpiä' tai herkempiä kuin muut terrierit. Lapsille ovat meidän koirat olleet kärsivällisiä ja huolehtivia leikkikavereita. Turkki vaatii kyllä hoitamista, mutta innokkaan lenkki- ja harrastuskaverin saa vehnästä varmasti.

Toivottavasti löydätte mukavan ja teille sopivan uuden perheenjäsenen pian. :)

"iso ego" on jotain ihan muuta kuin "ison koiran ego". Isot koirat eivät käyttäydy niin kuin chihuahuat käyttäytyvät.

T. Isojen koirien omistaja

42; viestini chihun egosta olikin tarkoitettu ihmisille jotka ymmärtävät "vertauskuvia". Eli ei nähtävästi sinulle. :) Luulen että kaikki ennen sinua tajusivat tuon lauseen tarkoittavan että vaikka chihu on pieni kooltaan, sillä on iso ego.

ja lapset 2-15v. Aussi on ehkä "pehmeämpi" noista terriereistä, reipas, kivan kokoinen, tykkää lapsista ja ylipäänsä ihmisistä :). Tosin koulutusta sekin vaatii. Meillä kyllä tietää paikkansa laumassa. Jaksaisi luultavasti pidempiä lenkkejä kuin minä. On ollut vaelluksella mukana.

Koiran iso ego muuten näkyy siinä, ettei se välitä pienempien räksytyksestä, eikä pelkää ja sen takia ala rähjätä.

Tiedän muuten yhden vehniksen, ja se on aika rähisijä :/

Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, otan varmaan labbiksen harrastuskoiraksi :)

http://www.suomenshiba.fi/

En ole kuullut shibasta. Tulee kyllä vähän koiratietämätön olo tässä vähitellen.



Ap