Auttakaa, miten yli abortista?

ja ajattelin kertoa, että monta päivää myöhässä olleet menkkani alkoivat, joten en ollut raskaana. Täytyy myöntää että olo oli aika helpottunut vaikkakin myös surullinen, sillä toivoisin todella paljon lasta.



ap

Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos sun omatuntosi sen sallii, niin sitten teet.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos sun omatuntosi sen sallii, niin sitten teet.

En voi välttää kiusausta kommentoida, että onko mielestäsi siis parempi tehdä lapsi tilanteeseen, jossa perheen toimeentulo olisi kyseenalainen?

ap

Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos sun omatuntosi sen sallii, niin sitten teet.

En voi välttää kiusausta kommentoida, että onko mielestäsi siis parempi tehdä lapsi tilanteeseen, jossa perheen toimeentulo olisi kyseenalainen?

ap

jos ei missään tapauksessa lasta halua?

Aikuisen ihmisen olettaisi kykenevän priorisoimaan asioitaan.

jos joku tekee lain salliman abortin niin anna tehdä. Keskity itse elämään mallikelpoisesti ja välttämään erehdyksiä ja kaikkea jota voisit toiden tekemänä moralisoida. Siinä on riittämiin tehtävää yhdelle ihmiselle kyllä.

miten dramaattisesta toimeentulon muutoksesta ap:n perheessä olisi kyse, jos lapsi syntyisi? Mainitsit jossain kohtaa, että miehesikin on töissä joten kai sieltä rahaa saa palkaksi joka kuukausi.

Kun minä odotin ekaa lasta olin vakkarityössä. Kun kerroin raskaudesta, minut irtisanottiin raskauden vuoksi ja ei siis ollut työtä mihin palata esikoisen jälkeen. Mies oli töissä 2000 egen bruttopalkalla, ja meillä 100 000 euroa asuntolainaa. Senttiä venytettiin, mutta ei me nälkää nähty, meillä on yhteiset rahat ja yhdessä niitä tarkasti käytettiin . Tehtiin toinen lapsi siihen putkeen ja olin yhteensä 5 vuotta lasten kanssa kotona ja asuntolainaa lyhennettiin koko ajan vaikka miehen palkka ei kummoinen ole.

Tokan lapsen jälkeen sai vakityön ja hetken päästä syntyi kolmas lapsi. Ostettiin uusi talo ja asuntolainaa oli 200 000 euroa.

Olin kolmannesta lapsesta kotona 1,5v ja koko ajan lyhennettiin lainaa.

Ei meillä luksuselämää vietetä, mutta onnellista ja täyspainoista ja kaikki mitä tarvitaan on aina ostettu.

Ja lopuksi täytyy sanoa, että nykyään mies tekee reissutyötä ja on harvoin kotona. Meillä ei ole ketään sukulaisia (ei edes isovanhempia) apuna eli ei mitään tukiverkkoa. Minä olen arjen yksinhuoltaja mutta en ole koskaan kokenut tätä rankaksi ja mun puolesta vois tulla neljäskin lapsi. Eli siksi kysyn että miten yhden lapsen kanssa elämä olisi "mahdotonta" turvaverkon puuttuessa, kun moni pärjää moitteettomasti isommankin lapsikatraan kanssa?

Kyllä minunkin korvaan hiukan särähti - kuten jonkun muunkin aiemman kirjoittajan - että hait vain hyväksyntää tässä ketjussa mahdolliselle abortille.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos sun omatuntosi sen sallii, niin sitten teet.

En voi välttää kiusausta kommentoida, että onko mielestäsi siis parempi tehdä lapsi tilanteeseen, jossa perheen toimeentulo olisi kyseenalainen? ap

.. niin huonosti että abortin (joutui kaavintaan) seurauksena ei voi koskaan saada lasta. Arvatkaa pääseekö siitä helpolla yli...

Kommentoin alkuperäiseen ongelmaan kuitenkin, jos siitä on jollekin samoja pohdiskelevalle apua. Itselleni on tehty abortti nuorena, enkä kadu sitä, koska päätös oli oikea minulle siinä elämäntilanteessa. Mutta silti se on päätös, joka seuraa mukana koko loppuelämän, ja siitä on paras olla varma.



Syntymätöntä lasta kantaa mukanaan. Joskus se tulee mieleen, kun näkee lapsen, joka on saman ikäinen kuin syntymätön lapsi olisi nyt. Mietin joskus, millaista elämä olisi ollut, jos lapsen olisi synnyttänyt. Itse en usko, että elämäni olisi mennyt mitenkään pilalle, vaikka olisin alkanut teiniäidiksi. Se olisi olllut vain erilaista. Olisin ehkä opiskellut eri alalle, en olisi tavannut miestäni, enkä saanut näitä lapsia, jotka minulla on. Olen tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on päätöksen jälkeen.



"Oikeat elämäntilanteet" Hmmm. Ei ole mitään oikeaa elämäntilannetta lapsen saamiseen. Varsinkaan rahallisesti. Ihmiset aina unohtavat, että elämä lasten kanssa jatkuu ihan yhtälailla kuin ilman lapsiakin. Ihmiset opiskelevat, aloittavat uusia uria, rakentavat taloja myös lasten kanssa. Yksi lapsi ei ole mikään huikea taloudellinen rasite. Itse olen opiskellut äitinä itseni maisteriksi ja mieheni on tehnyt isänä uraa. Kun saimme esikoisemme, olimme köyhiä kuin kirkonrotat. Nyt kun esikoisemme on koululainen ja pieniä kotona, elämme mukavaa keskiluokkaista elämää.

kunhan ei kuuntele näitä aborttihörhöjä. Mikään murha se ei ole, sillä sikiö ei ole ajatteleva ihmisyksilö, vaan vasta elämän alku. Valitettavasti näitä aborttikohkaajia on niin kamalan paljon, ja heikolla hetkellä heidän hysterisointinsa saattaa satuttaa.



Toisaalta jos haluat lapsen, niin ehkä voisitkin pitää tämän? Jos aika on huono, niin kannattaa muistaa se, että elämä on aina epävarmaa, hyviä ja huonoja aikoja tulee todennököisesti eteen sinulle ja mahdollisille tuleville lapsillesi joka tapauksessa.

Minä tulin aikoinani raskaaksi kun esikoinen oli vuoden. Opinnot kesken ja taloudellinen tilanne tiukka. Plus vauvavuosi oli ollut tavanomaisen 'rankka' univajeineen. Aika toiselle lapselle oli siis huono ja koska raskaus oli vahinko, päätös ei ollut helppo mutta oikea silti. Minusta on aikuista vastuunkantoa huolehtia myös että olosuhteet vauvalle ovat edes suurimmaksi osaksi hyvät. Ja esikoisesta kannoin myös huolta, halusin hänelle hyvät varhaiset lähtökohdat, mitä rahamurheet, äidin kariutuneet opinnot jne eivät olisi olleet.

Edelleen, viitisen vuotta myöhemmin olen samaa mieltä. Parit itkut itkin, mutta en ole katunut.



Kerro jollekin läheiselle naiselle, jonka kanssa voit asiaa puida ilman tuomitsemista tai kannustusta suuntaan tai toiseen.



Myös mitä pidempään odotat, sitä vaikeampaa se tulee olemaan. Itse tilasin ajan lääkäriin lähes samantien kun plussasin. Keskeytystä eli aikaa sairaalan polille piti odottaa viikko, mutta sitten itse toimenpide tehtiin seuraavana päivänä polikäynnistä kaavinnalla. Viikkoja oli silloin 6 + jotain päiviä. Tiesin, mitä viikolla 12 ultrassa näkyy ja myös että siinä vaiheessa en enää keskeytystä tekisi. Viikolla 6 kyseessä on vielä alkio, ei sikiö eikä vauva. Se teki asiasta helpomman sulattaa.



Nyt minulla on ammatti, taloudellinen tilanteemme on vakaampi ja esikoinen on reipas, iloinen poika. Ja aika on kypsä toiselle lapselle.



Minusta on surullista että abortti aiheuttaa niin valtavaa syyllisyyttä juuri niille, jotka tekevtä sen oikeista syistä. Samaan aikaan toiset tekevät niitä sarjassa kun eivät jaksa/viitsi huolehtia ehkäisystä, ja kolmannet tekevät lapsia, joista eivät sitten edes huolehdi!