Miten paljon hoito- tai muuta apua odottaisit äidiltäsi, kun sinulla on

no tietenkin isovanhempien täytyy tuoda kerran viikossa kaksi ruokakassia lapselleen ja tämän lapsille.



Joka perjantai mummi käy imuroimassa tyttönsä asunnon, tiskaa ja tekee viikoksi ruoat pakastimeen, ukki pesee vessan, vaihtaa petivaatteet, pyyhkii pölyt ja tarvittaessa vie talvivaatteet kellariin ja hakee kesävaatteet sieltä.



Kerran kuukaudessa mummi ja ukki käyvät vielä tyttärensä kaapit läpi, heittävät turhan pois tai myyvät kirppiksellä ja järjestävät sisustusta.



Ja viikonloput tyttären lapset viettävät mummin ja ukin kanssa mökkeillen tai heidän kotonaan yökylässä :)

minulla oli lähtötilanne sama, paitsi äitini oli 10 vuotta nuorempi kuin äitisi nyt ja appivanhempia ei ollut, tilanne ei ole muuttunut mihinkään 18:ssa vuodessa. Näinä vuosina olen saanut apuja n. kerran kolmessa vuodessa, kun olen oikein kauniisti maanitellut ja pyytänyt, esim. kuudennen lapseni ristiäisten alla pyysin, että hän tulisi "seuraneidiksi" lapsilleni, kun teen valmisteluja kuten leivon jne teini-ikäisten kanssa, niin eipä jaksanut, eikä todella olisi tarvinnut tehdä muuta kuin olla ylimääräisinä silminä ja ylipäätään toisena aikuisena paikalla. Eipä silti ei hän ole viitsinyt, kun laiskuttaa kuulema, tulla aina kutsuttuna kaikkien lasteni ristiäisiinkään saatika syntymäpäivillekään. Välimatkaa on hurjat 18km ja auto sekä ajokortti löytyy.

pienehköillä ikäeroilla, olisi varmasti hyvä totuttaa lasta olemaan mummonkin kanssa. Ei olisi vaikeaa laittaa lasta hoitoon esim synnytyksen ajaksi. Meillä mummi hoiti lasta sen verran, että saatiin apua myöps synnytyksen ajaksi. Muuten olemme pärjänneet ilman apuja.

Meillä uusperhe, miehellä 2 lasta (ei asu meillä vakituiseen), minulla 1 iso kehitysvammainen ja vierastava vauva. Miehen lasten kanssa joskus MLL-hoitoa. kehitysvammaisen kanssa eniten, mutta siinä mulla on 2 isovanhempaa. Vauvan kanssa äiti auttaa ehkä kerran kahdessa kuussa pari tuntia. Toinen mummo on sairas.

Kaksi asuu toisella puolella Suomea, yksi samassa kaupungissa ja yksi kuollut. En todellakaan ole odottanut keneltäkään mitään apua. Hoitoavuksiki (lääkäri ym. käyntejä varten) palkaan nuoren opiskelija tytön, jonka vanhemmat ovat puolituttuja. Lapsi on nyt 3 vuotta.

Muistapa se että sinäkään et sitten jaksa kun äitisi vanhenee ja tarvitsee vastavuoroisesti apua.

En minäkään saa isovanhemmilta mitään apuja, koska eivät sairauksien yms vuoksi jaksa, mutta onneksi naapurissa asuu varamummi ja -vaari. Kun he sitten aikanaan vanhenevat ei ole mikään ongelma auttaa heitä, niin pystyvät asumaan omakotitalossaan pidempään. Vanhukset kun ei yleensä jaksa tehdä lumitöitä yms kodin raskaampia askareita.

Jos/kun minulla on joskus lapsenlapsia, mikään ei pidättele minua heidän hoitamisekseen. Haluan luoda hyvät suhteet myös heihin kuten omiin lapsiini olen jo tehnyt. Ja apua voi todellakin aina pyytää myös. On paljon kivempaa kun autetaan toisiamme vastavuoroisesti.

Tosin toivon että kun olen sitten aikanaan vanha ja väsynyt, että ne lapsenlapset tulevat minua sinne vanhainkotiin katsomaan, ettei tarvotse yksin riutua.

minulla oli lähtötilanne sama, paitsi äitini oli 10 vuotta nuorempi kuin äitisi nyt ja appivanhempia ei ollut, tilanne ei ole muuttunut mihinkään 18:ssa vuodessa. Näinä vuosina olen saanut apuja n. kerran kolmessa vuodessa, kun olen oikein kauniisti maanitellut ja pyytänyt, esim. kuudennen lapseni ristiäisten alla pyysin, että hän tulisi "seuraneidiksi" lapsilleni, kun teen valmisteluja kuten leivon jne teini-ikäisten kanssa, niin eipä jaksanut, eikä todella olisi tarvinnut tehdä muuta kuin olla ylimääräisinä silminä ja ylipäätään toisena aikuisena paikalla. Eipä silti ei hän ole viitsinyt, kun laiskuttaa kuulema, tulla aina kutsuttuna kaikkien lasteni ristiäisiinkään saatika syntymäpäivillekään. Välimatkaa on hurjat 18km ja auto sekä ajokortti löytyy.

osa isovanhemmista HALUAA olla kiinteästi länsä lastenlastensa elämässä ja suunnilleen tyrkyttää apujaan, osa taas ei. Ja kumpikin on ihan normaalia. Ei isovanhemmalla ole mitään VELVOLLISUUTTA auttaa lapsiperhettä, ja monille isovanhemmille lasten tapaaminenkin on tapaamista kyläilyiden, ei lasten hoitamisen, merkeissä. Kukaan ei siis voi lähtökohtaisesti OLETTAA isovanhemmilta mitään hoitoon osallistumista: he ovat oman perheensä kasvattaneet ja hoitaneet ja heillä on oikeus elää omaa elämäänsä nyt juuri niin kuin haluavat. Toisten lastentekopäätösten seuraukset eivät ole heidän vastuullaan.



Ja toki on paljon muuttujia, jotka vaikuttavat siihen, voisiko kuvitella läheiseltä jotain apuja: isovanhempien kunto, se ovatko he työelämässä, lapsiperheen arjen raskaus (tarvitaanko todella kipeästi apua) jne...Ap:n tapauksessa ei kuulosta siltä, että tytär on kamalassa hädässä. Ap:llahan on yksi terve lapsi ja mies. Isovanhemmalle ei varmaan tule edes mieleen, ettei siitä selviytyisi ilman apuja. Ja ap myös sanoi, että äitinsä on työelämässä. Miksi isovanhemman pitäisi työpäivän jälkeen/viikonloppuisin vapaa-ajallaan osallistua ap:n lapsen hoitoon? Eikö ap:lla ole mies, jonka velvollisuus tuo on; siis työajan ulkopuolella lapsen hoitoon osallistuminen? Mihin sitä isovanhempaa siinä vielä tarvitaan?

Pyyhkineet peput ja valvoneet yöitkut? Eikö vastavuoroisuuden periaate velvottaisi sen takia huolehtimaan heistä, kun he vanhenevat? En tiennytkään, että ihmisen pitää hoitaa sekä omat lapsensa että lapsenlapsensa saadakseen huolenpitoa ja välitystä vanhempana. Eikö jokainen hoida omat lapsensa parhaansa mukaan, ja silloin voisi sitten toivoa, että nämä omat lapset vähän välittäisivät, kun vanhuus koittaa...

äiti hoitaa lapsiani vaikka miten paljon ja pitääkin hoitaa sillä en minä halunnut tulla raskaaksi vaan kaikki on "vahinkoja" vaikka heitä tietenkin rakastankin. Olen vielä yh joten ei ole miestä auttamassa, ei edes rahallisesti. Joten äiti kyllä ottaa joka viikonloppu lapset hänelle ja siivoaa meillä ja käy kaupassa puolestani.

minun äitini on ainakin aivan hulluna poikaamme ja hoitaa kovalla innolla vaikka joka päivä(en kyllä anna joka päivä:)mutta ollaan oltu aina läheiset äitini kanssa ja luotan lapseni parhaiten(heti lapsen isän jälkeen)hänen hoiviin. Äitini haluaa aina poja yökylään kun on vapailla,ja itse kysyn ihan myös että otatko hoitoon hetkeksi tai päiväksi.Minusta on kummaa että äitisi ei ole itse kysynyt hoitoon lastasi,kaikki et tietty ole sellaisia lapsi-ihmsiä tms.

Uskomatonta, että jollekin omien lähisukulaistensa tapaaminen ja heihin tutustuminen on ylitsepääsemättömän raskasta ja epämiellyttävää hommaa.

itse olin lapsuuteni mummoloissa, äidin äiti oli minulle enemmän äiti kuin oma äitini ja isäni isä, vieläkin elossa 88-v., oli enemmän isä kuin oma isäni. Eli eipä se äiti minuakaan paljoa joutunut hoitamaan. 16 vuotiaasta olen ollut omillani. Samaa en omille lapsilleni halua. Haluan saan olla lasteni kanssa ja toivottavasti aikanaan myös lastenlasteni elämässä mukana.

äiti hoitaa lapsiani vaikka miten paljon ja pitääkin hoitaa sillä en minä halunnut tulla raskaaksi vaan kaikki on "vahinkoja" vaikka heitä tietenkin rakastankin. Olen vielä yh joten ei ole miestä auttamassa, ei edes rahallisesti. Joten äiti kyllä ottaa joka viikonloppu lapset hänelle ja siivoaa meillä ja käy kaupassa puolestani.

Ei jumaliste kukaan - edes yh - voi ajatella näin! Että äitinsä velvollisuus on hoitaa lapsiaan koska ei ole itse halunnutkaan tulla raskaaksi! Voi hyvä elämä sentään!