Oletko koskaan olllut sellaisessa huvipuistolaitteessa, että on meinannut itku tulla

Yleensä olen se sekopää porukassa joka ei pelkää mitään laitetta, mutta buschgardenissa floridassa n. vuonna 1993 tuli tosiaan äitiä ikävä. Siellä on paikallinen viikinkilaiva jossa istutaan sivuttain, ja joka menee pää alaspäin ja jää siihen asentoon hyväksi toviksi. Menisin kyllä uudelleen, mutta oli aivan kauhea :D

Ei ollut mitenkään pelottava, mutta käsittämättömän pahaa veivausta ympäri maan tasossa. Olin jo reilu parikymppinen ja paikka Jyväskylän tivoli keväällä. Huusin ohjaajalle kauna, että pysäytä. JAtkui ja jatkui vaan. Kai loppujen lopuksi pelkäsin sitä, että laatta lentäisi kaikkien nähden. Laitteesta päästyä piti istua autossa kauan ovi auki ja rauhoittua. Oli kamalaa.

on ainakin taikamaton/aikamatan/lentävänmaton pituusrajat muuttunut valtavasti vuosien saatossa.



Joskus vuosia sitten laitteisiin oli ikärajat. Mielestäni vanhemman kanssa kyseiseen laitteeseen pääs 7 vuotiaana ja yksin 9 vuotiaana.



Sitten tuli pituus rajat ja mielestäni ne olivat aluksi 100cm vanhemman kanssa ja 129 senttiä yksin.



Nykyään rajana on 140 cm.



penskana koluttiin kaikki laitteet hurjapää mummun kanssa. Nykyään tulee lähes jokaisessa laitteessa paniikki. Isännän kanssa vedetään pitkää tikkua kumpi joutuu laitteisiin.



Särkänniemen moto gee oli aika kamala.

sille särkänniemen half pipelle!! se on jotain aivan hirveetä! vaikka mä sellainen hurjapää olenkii että tykkään noista vemputtimista niin sitä en vaan kestä! joskus särkkiksessä oli se frisbee ja se oli aivan huippu! harmi kun lähti niin äkkiä pois... tornado on mun lemppari! ihana laite toivottavasti pysyy siellä. mut joskus kävin tivolissa ja siellä oli sellainen iso juttu joka oli semmonen aaltoileva se alusta siis ja siinä pyöri niitä pyöreitä istuimia ja ne äijät viel seisoi siellä välissä ja antoivat lissä vauhtia niille! se oli niin kamalaa mulle tuli niin huono olo kun ne pyöri niin kovaa että ei kiitos enää ikinä semmoiseen!!

Mä valitettavasti menin siihen krapulassa ja ihan eka laite vielä. Kun pääsin pois olin ihan tärinöissä koko eukko, hyvä kun jalat piti just ja just, sen jälken olen kammonut kaikkia vähänkin mulle tuntemattomia härveleitä, ennen rakastin kaikkia.



Korkeanpaikankammokin on iskenyt näin vanhemmiten. Powerparkin maailmanpyörässä piti todella tsempata että en ruvennut panikoimaan siellä ylhäällä, näköjään sekin on nykyään mulle liikaa.



Toki on vielä sellaisiakin laitteita joista vaan tykkään. Lintsillä suurin osa niistä ja ne kyllä kieputtaa mutta vaan tykkään niistä.



Viiginlaivassa en ole käynyt vuosiin, en pelkää mutta saan siitä vaan pahanolon, alkuun se on kiva mutta kun vaan keinuttaa ja keinuttaa niin se tuo mulle pahanolon.



Mutta joo kauhein, se tornado!!

Kaikkein eniten siinä pelotti se ääni mitä se piti. Oli koko ajan sellainen olo että kohta se hajoaa.

Kakarana menin kaikki mahdolliset kieputtimet uudelleen ja uudelleen. Oli hienoa. Nyt saivat houkuteltua mut lintsillä sinne panoraamaan. Vakuutin koko ajan itkien nauraville miehelle ja lapselle, että kykllä me selvitään kunhan ei katota alas ja pysytellään ihan kiinni tässä seinässä.



Kyseessähän oli siis tämä kamala laite: http://www.linnanmaki.fi/index.php/laitteet/panoraama/

Juurikin Troikka oli aivan ihana! Oli upea tunne kun se pyöri ja laskeutui hidastaen maata kohti ja lähti taas ylös! Sen sijaan vihasin täysillä pyörivää "music bob/boxia, aivan kamalaa. Korkkiruuvi oli ehdoton lemppari, samoin hurrikaani. Lintsin vuoristorata on tosi jees.

7 veenä olin Särkkiksen lentävässä matossa ja hilkulla oli, että siinä edes pysyin. Aivan järkyttävää! Luisuin koko ajan siihen maton "lattialle" ja taas kun matto lähti toiseen suuntaan, niin meinasin lentää laitteesta kokonaan ulos!

Joten turhaan niitä pituus- ym. rajoja niissä ei ole...

paitsi että olin 11 v mutta todella pienikokoinen. Olin vielä yksin penkillä ja liuin edes takaisin ja olin täynnä mustelmia kuin pääsin pois.

Olin ehkä 8-vuotias kun pääsin ensimmäistä kertaa Lintsille ja ensimmäinen laite oli pyörivät teekupit. Sen koommin en ole mennyt mihinkään pyörittävään huvipuistolaitteeseen. Opin kerrasta. En tajunnut miksi aikuiset pitivät Lintsiä paikkana, jonne kaikki lapset haluavat. Minua ei uskottu, kun kieltäydyin menemästä sinne uudelleen, ja minut raahattiin väkisin mukaan, kun lasta ei voitu jättää yksinkään.

Olin ehkä 8-vuotias kun pääsin ensimmäistä kertaa Lintsille ja ensimmäinen laite oli pyörivät teekupit. Sen koommin en ole mennyt mihinkään pyörittävään huvipuistolaitteeseen. Opin kerrasta. En tajunnut miksi aikuiset pitivät Lintsiä paikkana, jonne kaikki lapset haluavat. Minua ei uskottu, kun kieltäydyin menemästä sinne uudelleen, ja minut raahattiin väkisin mukaan, kun lasta ei voitu jättää yksinkään.

Oma tyttöni rakastaa huvipuistoja! Nyt siis eka kesä kun pääse oikein kunnolla laitteisiin (yli 120cm), kinuaa taas uudestaan. Tivoleja ja tykkimäessä käyty aikaisemmin, pettyi aikaisemmin kun ei päässyt kuin pienten laitteisin. Tänä kesänä tehtiin retki Särkänniemeen ja tästä eteenpäin tietää mihin ainakin yksi päivä kesästä vietetään :) Itse haluan myös käydä huvittelemassa ja odotinkin että tyttö kasvaa pituutta. Niin tyttö on siis 5 ja puoli vuotias! Kaikissa käytiin mihin pääsi (tyrsky,hurricane,motogee,viikinkilaiva jne) joissakin 2 kertaan! Kova oli aloitus kun mentiin tyrskyyn, tyttö ei tiennyt että mitä tekisi kun ei saanut henkeä, sanoin että huuda kovaa, se helpottaa :) no tuli sitä huutoa kyllä sen jälkeen!

Jos tyttöni ei sinne haluaisi en tietenkään pakottaisi, pitää mennä lapsen ehdoilla!

enterprisessa kävin lapsen kanssa joskus ja kun lapsi alkoi valumaan turvakaaren alta, pelkäsin tosissani etten saa pidettyä hänestä kiinni ja tippuu...



Tänä kesänä menin teinin kanssa Half Pipeen Särkänniemessä ja koko pyörityksen ajan rukoilin että loppuis jo loppuis jo loppuis jo...

ja maailmanpyörä/ Rinkeli saa mussa aikaisiksi tajuttoman äkkikuoleman pelon

7 veenä olin Särkkiksen lentävässä matossa ja hilkulla oli, että siinä edes pysyin. Aivan järkyttävää! Luisuin koko ajan siihen maton "lattialle" ja taas kun matto lähti toiseen suuntaan, niin meinasin lentää laitteesta kokonaan ulos!



Joten turhaan niitä pituus- ym. rajoja niissä ei ole...

se violetti kieputuslaite yläilmoissa...



en edes ollut mitenkään alamittainen, taisin olla 14-vee ja siis 165 cm jo silloin.



En tiedä lukittautuiko se alaslaskeutuva rauta jotenkin liian kauas sylistäni, puristin ihan hulluna siitä raudasta kiinni rystyset valkoisena, ja tuntui että heiluin ja heittelehdin ihan holtittomasti siinä "vaunussa" puolelta toiselle ja irti ilmaan jne.



Huusin ihan hädissäni koko ajan, muistan kun edessä istuvatkin kääntyivät jossain vaiheessa hämillään katsomaan mua, että mikä mulla oikein on...



pelkäsin ihan tosissani tippuvani siitä laitteesta, tai olenkin varma että olisin pudonnut ellen olisi jaksanut puristaa käsilläni kiinni niin kovaa koko ajan.. ikinä enää en siihen ole sen jälkeen mennyt!

ufo- niminen pyörivä laite. Ihan kauhea.

Siinä painautui seinää vasten niin että posket roikkui korvissa ja henki ei kulkenut. En tiedä onko enää. Kierrän hyvin kaukaa jos on :)

minäkin siskoni kanssa. Oltiin pikkasen toisella kymmenellä. En muista laitteen nimeä. Sisko huusi mulle, että jaksanko pitää kiinni, mä huusin takas, että kaippa (ihan hädissäni), johon sisko huus takas, että "mä en taida jaksaa..." Onneksi selvittiin kuitenkin. Ei enää ikinä sellaisiin vempaimiin:(

1. Särkkiksen Aikamatto..lapsena siinä kävin ja nyt viime kesänä kokeilin uudelleen(ainakin 30kg painavampana ja 15cm pidempänä) vain todetakseni että kyllä, myös aikuinen siitä voi lentää läpi... :(



2. Ei ole kyllä laite, mutta myönnän, että siellä iski paniikki... Kyse siis Lintsin näköalatornista - en muista sen nimeä, mutta siihen yhä "pääsee" ilmaiseksi... Seurattiin paria poikaa siihen ystäväni toiveesta ja kun se lähti nousemaan niin pelkäsin ihan tajuttomasti - hirveessä paniikissa itkinkin varmaan, koska luulin putoavani siitä lasin läpi. En ikinä enää erehdy siihen menemään - sen verran ison trauman se aiheutti!

ufo- niminen pyörivä laite. Ihan kauhea.

Siinä painautui seinää vasten niin että posket roikkui korvissa ja henki ei kulkenut. En tiedä onko enää. Kierrän hyvin kaukaa jos on :)

Joskus vuonna nakki ja pottu, nimeltään joku painekattila? Oli joo, nimensä mukainen...

Viimetteeksi kiljuin paluulippua maankamaralle Tornadossa. Joku mut sinne sai ylipuhuttua ja se eka hidas nousu meinas viedä korkeanpaikankammoiselta tajun... :O Ei ikinä enää!

olin Tykkimäen peilitalossa, joka oli siis peilisokkelo eikä vain hassuja vääristäviä peilejä rivissä.

Puoleenväliin saakka olin tyytyväinen, että kerrankin tarpeeksi haastava sokkelo, mutta sitten alkoi iskeä ahdistus - tuntui etten löydä ikinä ulos.

Paniikkiin en mennyt, mutta muistan, kuinka huojentunut olin, kun viimeinkin löysin sieltä ulos.