Kerrotko miehellesi jos sinua yritetään iskeä?

en kertoisi mistään iskuyrityksistä. Turhaan herättää mielipahaa ja ehkä mustasukkaisuuttakin miehessä.



Mitäs pahaa siinä on jos joku yrittää iskeä ja torjun sen? Ei se minusta ainakaan lutkaa tee.

Eikä mun mies ole siitä mieltään pahoittanut, tietää että en kumminkaan tee mitään. Ja kun usein ne iskuyritykset on vielä olleet vähän koomisia, niille on sitten yhdessä naurettu :)

Vidaan yhdessä naureskella joskun huvittavalle pokausyritykselle..

Mä kerron muutenkin sille kaikesta mitä mulle tapahtuu. Sehän vaan on huvittavaa kun vanhaa akkaa joku yrittää iskeä. Ei mun mies onneksi ole mustasukkainen, enkä minäkään.

ei suurempaa vaikutusta, virnuilee lähinnä

Jos ja kun kerran torjun yrityksen, miksi hermostuttaisin turhaan miestäni! Eihän se yrittäminen ole muille miehille mikään rikos, jos siis nyt ei ole kyse meidän ystävistä/sukulaisista. Eikä rikos ole sekään, että naista joku yrittää iskeä, jos nainen sen torjuu, eikä lähde flirttiin mukaan.

JOS mies näkee/saa kuulla tilanteesta, niin sitten sen voi selittää, ettei mies luule salailevan.

mutta en erikseen ota sitä itse kertomisen aiheeksi, koska nää jutut nyt ei ole niin erikoisia, että siitä tarvitsisi erikseen asiaa tehdä. Mua siis joku yrittää iskeä vähän väliä.



Mä en sano, että olisi erityisen hyvä tai huono juttu, että (muutkin) miehet on kiinnostuneita, se nyt vaan on arkipäivää. Lutkaa muiden toiminta ei naisesta tee, korkeintaan joskus hänen oma toimintansa voi tehdä (ehkä eräänlainen teennäinen ja halpahintainen huomionhaku voisi tehdä).



Rehellisyydellä ei tämän kanssa ole juuri tekemistä. Asiahan on suhteellisen yhdentekevä. TÄrkeissä asioissa rehellisyys on tärkeää, eikä tahallaan saa koskaan valehdella, mutta enhän mä selosta miehelleni sitäkään, montako kahvikuppia join tänään tai miten kampasin tukkaani tänään tai muita vastaavia tyhjänpäiväisyyksiä, joten miksi tätäkään?

Eivät nuo iskuyritykset muille kuullu kun en niihin mukaan mene. Ei kiinnosta kertoa.

Minusta on hyvä kertoa, koska silloin harvoin se asia siitä etenee. Jos siis oikeast jotain kerrottavaa, ei siis sitä jos joku vähän pidempään hymyilee vastaantullessa tms. - no ymmärrätte varmaan pointtini : )



Oma kokemus lyhyesti - miespuolinen työkaveri kertoi kiinnostuksensa minusta, kysyi olenko naimissa / muuten varattu, olisi halunnut lähteä drinkille kanssani tms. Kerroin olevai varattu, MUTTA jatkoin hänen kanssaan viestittelyä yms. joka ei kuulunut työntekoon, kaikkea pientä flirttiä jne. Se johti sitten siihen, että homma ei enää pysynytkään pelkissä viesteissä, ikävä kyllä.



Nyt mieheni tietää, mitä on tapahtunut, mutta jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja ajatella, että jos olisin aikoinani kertonut tuon työkaverin ensimmäisen lähestymisyrityksen jo miehelleni, niin mitään pahaa ei olisi (ehkä) päässyt tapahtumaan.

en ole kertonut miehelle, ettei turhaan tulisi mustasukkaiseksi kun ei ole syytä. Joskus erehdyn antamaan puhelinnumeron tai ottamaan käyntikortin ja siitä tulee itselle vähän syyllinen olo.

Ei mua myöskään tuijoteta, vaikka olisi miten hemaisevat vaatteet päällä. Tai sitten mä en vain tajua tai huomaa.

Eikä mun mies ole siitä mieltään pahoittanut, tietää että en kumminkaan tee mitään. Ja kun usein ne iskuyritykset on vielä olleet vähän koomisia, niille on sitten yhdessä naurettu :)

Samoin meillä.

Mies on ennemminkin ylpeä kun tällainen kurppa vielä herättää kiinnostusta.

niin ku paljon muitakin merkityksettömiä asioita. Ainoo mies, joka sattuu enemmälti kiinnostamaan on se, jonka kanssa olen naimisssä, jotenka miksi en kertoisi. :) Tosin myös tuota lisäystä.. on ollu tilanne, jossa vieras esitti todella tunkeilevaa kiinnostusta, vaikka olin ihan lopuillaan raskaana ja mieheni kanssa liikenteessä. Se oli kyllä aavistuksen kiusallinen tilanne. Jäi tosi tökerö kuva tästä miehestä.



Ite yleensä kerron heti kaikille, että oon naimissa, kolmen pienen lapsen äiti ja raskaana, ettei kukaan suotta tuhlais energiaansa minuun...

Jos ja kun kerran torjun yrityksen, miksi hermostuttaisin turhaan miestäni! Eihän se yrittäminen ole muille miehille mikään rikos, jos siis nyt ei ole kyse meidän ystävistä/sukulaisista. Eikä rikos ole sekään, että naista joku yrittää iskeä, jos nainen sen torjuu, eikä lähde flirttiin mukaan.

JOS mies näkee/saa kuulla tilanteesta, niin sitten sen voi selittää, ettei mies luule salailevan.

miehelläsi on syytä hermostua tilanteesta? Ite ainakin kerron aina ja kuten moni jo sanoi yhdessä sitten nauramme tilanteelle. Minusta suhteessa on jotain pielessä jos mies hermostuu naiselle siitä että joku tuntematon on yrittänyt naista iskeä ja tämä on antanut pakit.

stoori ja nauraisimme sille yhdessä.

kysymys. Miksi ihmeessä naisesta tekisi lutkan se että vieraat yrittää iskeä? Miehenä olisin ylpeä kun olen saanut niin mukavan ja hyvännäköisen vaimon että muutkin ovat kiinnostuneita, toki edellyttäen että luottamus on suhteessa kunnossa. Ja asia erikseen on ne naiset jotka nimenomaan herättää kiinnostusta esim pukeutumalla huoramaisesti tai muuta...



T. 15

stoori ja nauraisimme sille yhdessä.

Vaikka mies olisi cool ulospäin, uskon että suuri osa kuitenkin vähän vittuuntuu moisesta tai jopa pahoittaa mielensä.

Joten jätän kertomatta, vaikkei mieheni olekaan mustasukkaista sorttia. En haluaisi tietää mieheni iskuyrityksistä.

Minusta se olisi turhaa, en kerro kavereillenikaan. Mitä tuo nyt on, jos joku vähän pokailee. Se ei kerro viehätysvoimastasi kuitenkaan paljon mitään. Jos siitä tekee numeron, niin se vasta on rasittavaa kuunneltavaa ja omakehua. Enkä todellakaan haluaisi kuulla jos joku olisi yrittänyt iskeä kultaani!

Jollekin asia on itsetuntoa kohottava, mies nauttii siitä, että muut urokset ovat kateellisia. Kertoisin, jopa tuttujen yrityksistä..



Toinen ottaa sen uhkana ja alkaa pyöritellä päässään, että ehkä se vaimokin sitten oli kiinnostunut jne. En kertoisi mistään, korkeintaan joista säälittävistä tapauksista baaritiskillä.



Oma mies on välimuoto. En viitsisi kerto, jos joku tuttavapiiriin kuuluva yrittäisi jotain. turhaa skismaa jatkoa ajatellen miesten välille. Vieraiden lähntymisyrityksistä ei hetkahda, mutta ei ne kyllä mitenkään kiinostakaan häntä.

Ainakin jos iskijä on mainitsemisen arvoinen, niin pakkohan siitä on jollekin retostella. Ja mies on paras ystäväni samalla ja eniten näen häntä, niin hän pääsee ne jutut myös kuulemaan. Ei se oikein mitenkään reagoi. Virnuilee ehkä. Kertoo mies mullekin iskuyritykset, joita kohtaa esimerkiksi työssään. En mä koe niistä stressiä. Ne on sellaisia työjuttuja, työpäivien highlighteja, joita mielelläni kuulen itse oltuani kotona koko päivän. Se on kyllä miehen jutuista selvinnyt, että aika rohkeita tätejä tuolla liikenteessä on. Tietenkään ei noita jatkuvasti tapahdu, mutta pari-kolme vuodessa. Esimerkkinä miestä hiukan iäkkäämpi (mies 40, tämä rouva ehkä 50 kuulemma) rouva, joka miehen tehdessä töitä toisessa päässä asuntoa, oli vaihtanut päälle silkkisen aamutakin, kattanut tarjoilut olkkariin kuoharilaseineen, sammuttanut valot, laittanut kynttilät ja klassista musiikkia. Sitten tuli hymyillen ihan viereen istumaan sohvalle. Ehkä kyse oli vaan ystävällisestä eleestä, mutta mies oli kuullemma ollut kauhistunut ja juonut kuoharit pystyyn ja tulikuuman kahvin niin nopeasti, että kieli paloi. Sitten kiittänyt ja vedonnut kiireisiin.