Kerrotko miehellesi jos sinua yritetään iskeä?

No aika paksua!



Kyllähän ihminen saa mukavan ihmisen kanssa flirtata: ihan vaan että tiedät, flirtata voi vaikka saman sukupuolta edustavan työkaverin kanssa.



En todellakaan ajattele mitä mieheni ajattelee jos juttelen Martin tai Maijan kanssa. Se on minun aikaa, eikä liity mieheeni mitenkään.

Se liittyy jos teen treffit jonkun kanssa ja olen hänestä kiinnostunut.

Homma kääntyy iskuun ja nimenomaan niin että itse tekee jotain.



Voihan sitä tässä koneellakin istua ja ajatella miten olis kiva panna jotain 70- vuotiasta käppyrää ukkoa.

Onko se pettämistä?

Miksi tavallinen juttelu on pettämistä? Tai jos joku yrittää sinua iskeä?



Jos sut joku raiskaa niin oletko syyllinen?



37

Totta kai saat flirtata, mutta siitähän tässä ei ollut edes puhe.



Vaan siitä, onko siitä pakko kertoa miehelle. Sinähän et voi varmuudella tietää tai sanella, millaisia tuntemuksia miehellesi siitä tulee. Ja se - anteeksi nyt vaan- ihan oikeasti LIITTYY mieheesi, jos sinä kerran sen hänelle menet leuhkimismielessä kertomaan.



Eli ei, ei flirtti tai fantasiat ole pettämistä tai pahasta. Mutta niistä KERTOMINEN voi toista silti loukata.



Menikö nyt jakeluun vai haenko lisää rautalankaa??

Ja hymyilen erityisen herttaisesti jutellen vanhemmille miehille vaikka kaupassa, koska ne saa heti reagoimaan. Se on sellaista hetken hyvää mieltä toisista ihmisistä ja kaupasta uloskävellessä en enää osaisi kuvata ko. henkilön ulkonäköä. Ylipäätään olen huomannut, että Suomessa koetaan avoin jutustelu ohimennen jotenkin merkitsevänä.



Eilen esimerkiksi pyöräilimme ohi tyttären luokkakaverin kodin edestä. Tuo luokkakaveri huusi katsomaan koiranpentuaan. Pysättiin sen verran ja tytön isä oli siinä. Juttelin isän kanssa samalla ehkä 2 minuuttia, kun tytöt rapsutteli koiraa. Ihan autoista puhuttiin, kun on samanlaiset autot. Kaipa sekin oli liikaa, kun perheen äiti huuteli vihaisena ikkunasta sisälle. Yritin huikata hänelle samalla heit tuuletusikkunan läpi, mutta eipä vastannut. Tänään sama rouva käveli kaupassa vastaan todella töykeänä, eikä meinannut edes ensin tervehtiä. Tervehdin ystävällisesti ja pysähdyin torjuvasta asenteesta huolimatta sanomaan jotain. Tämä selvästi liennytti rouvaa ja hymyili taas ystävällisenä kuten aikaisemminkin. Ollaan siis hyvänpäiväntuttuja ennestään. Ehken olekaan iskemässä hänen mahakasta viiksivallumiestään keskellä heidän etupihaa rouvan silmien alla vaan olen vain sellainen seurallinen... Niin ja oma mieskin on ja 3kk:n ikäinen kuopus, joten hirveästi tässä ei miehiin olla menossa.

varsinkin kun on joku hauska juttu tai sitten joku varsin imarteleva (esim. joku julkisuudenhenkilö, tms.)



Taitaa riippua ihan kumppanista kannattaako kertoa, ihmisiä kun on monenlaisia, mustasukkaisia ja sitten paremman itsetunnon omaavia.



Iskuyrityksethän on ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä, miten sitä muka muuten kukaan ikinä pariutuisi. Ja eipä sitä aina päällepäin näy onko ihminen vapaa vai varattu.