Kuka muu ei pidä siitä, että joku tulee kylään?
Siis ihan sovitusti.
Minua stressaa ja lasken minuutteja, että milloin lähtevät.
Kommentit (18)
En pidä. Olen ekstrovertti ja periaatteessa haluaisin aina nähdä ihmisiä, mutta olen kova jännittäjä, ehkä jopa estynyt persoonallisuus. Sosiaaliset tilanteet ovat vain kokovartalojännitystä alusta loppuun. Roikun vuodesta toiseen netin palstoilla, kun tässä on edes jotain kontaktia, vaikka ohueksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset tilanteet kuormittaa ja väsyttää, yksinolo lataa, ja viihdyn yksin, enkä koskaan tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka olisin viikon mökillä täysin ilman ihmiskontakteja. En edes muista miltä yksinäisyys tunteena tuntuu? Siis että kaipaisi ihmisiä?
Ilman nettiäkin? Jos on netissä, ei lasketa täydeksi yksinäisyydeksi.
Minä. En ylipäätänsä halua että kukaan tulee kotiini koska koti on niin henkilökohtainen paikka. Mieluummin tapaan muita, silloin harvoin kun tapaan, vaikka puistossa tai kahvilassa.
Pitääkö joku ylipäätään vieraista? Minäkään en. Stressaan etukäteen ja olen väsynyt ja vihainen jälkeenpäin.
Älä ota vieraita jos et pidä siitä ja et halua. Pidä vain sellaiset tutut joita jaksat muutenkin tai kiinnostaa, on samat tavoitteet. Sano tekosyitä ja ei ole pakko ottaa kotiisi tunkevia. Mene toiselle jos jaksat tms. Keksi jotain ideoita miten saat asian toimimaan eri tavalla tai saat olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö joku ylipäätään vieraista? Minäkään en. Stressaan etukäteen ja olen väsynyt ja vihainen jälkeenpäin.
Hmm. Miksi otat vieraita jos olet vihainen ja et pidä vieraista? Tekee huonoa vieraillekin jos joku vihaa ja ahdistuu. Muuta jotain sellaiseksi että olet tyytyväinen ja ne muut muualla.
Mä en tiedä tykkäänkö vaiko en, koska mun luona ei ole käynyt koskaan kukaan kylässä.
Ainakin ajatuksena se olisi tosi mukavaa, mutta en tiedä onko se sitä oikeasti.
En tiedä, koska en koskaan sovi kenenkään kanssa mitään. Sosiaalinen olen, mutta kylään en kutsu.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä tykkäänkö vaiko en, koska mun luona ei ole käynyt koskaan kukaan kylässä.
Ainakin ajatuksena se olisi tosi mukavaa, mutta en tiedä onko se sitä oikeasti.
Kutsu ystäväsi kylään luoksesi, saatat hyvinkin pitää tilanteesta.
Joskus ei jaksaisi, mutta aina kuitenkin lopulta mukavaa. Tulee myös siivottua.
En tykkää. Ahdistaa kun joku näkee kotini. Ei siinä mitään kummallista ole, mutta en vain jostain syystä tykkää että joku katsoo tavaroitani, sisustusta jne. Tapaan ihmisiä mielelläni julkisilla paikoilla, esim kavereiden kanssa on tosi kiva lähteä vaikka syömään.
Minä en tykkää yhtään, että kotiini tullaan. Haluan olla rauhassa.
Yleensä on jotain salattavaa jos ei halua kotiinsa muita.
Perverssi tms.
Huumeiden käyttöä tai jotain marginaalia toimintaa.
t. theyare theyare HEovat
Mä luulen että "hostaamiseen" tottuu mitä enemmän sitä tekee. Mullakin parannettavaa :)
Vain parhaat ystävät voi tulla kotiin. Muita voi tavata muualla, kaupungilla, ulkona, tapahtumissa, ravintolassa.
Minulla on pieni yksiö. Makuuhuone, keittiö, olohuone kaikki ahtaasti samassa tilassa. Tuntuu jotenkin liian intiimiltä päästää joku sellaiseen kotiin. Jos olisi isompi koti, olisi mukavaa kun vieraille olisi esim. olohuone tai keittiö käytössä, missä olla vierailun ajan ja samalla henkilökohtaisimmat tilat voisi sulkea ovella.
Muutenkin olen tarkka hygieniasta. Pesen kädet heti sisälle tullessa, mutta vieraat hyvin harvoin. Lisäksi vaihdan heti kotivaatteet päälle, joissa voi löhöillä mukavasti missä vain. Vieraat tulevat arkivaatteissa, jotka päällä ovat kulkeneet ties missä ja sitten istuvat sängynpeitteen päälle.
Minä.
Ajatuksen tasolla tykkään, ja siivoilen kotia esim. ajatuksella "kuinka kiva on sitten istua iltaa kun joku tulee käymään" (toki siivoan itseäni ja perhettä varten, nautin siististä kodista) ja saatan etukäteen ajatella kuinka on mukavaa kestitä ystäviä, ylipäätään lähteä jonkun kanssa johonkin, tai jollekin kylään.
Mutta sitten kun se hetki oikeasti tulee, että joku on kylässä tai olen jonkun kaverin kanssa, odotan vain koko ajan että tapaaminen loppuisi.
Jotenkin se aktiivinen keskittyminen toiseen, kuulolla oleminen, eläytyminen, kiinnostuneena kuunteleminen, toisen tahtiin sopeutuminen, juttelun keksiminen jne on kuluttavaa enkä osaa olla yhtään rento.
Kykenen hyvin small talkiin, olen pidetty ihminen joka hymyilee aina ja tervehtii iloisesti kaikkia ja vaihtaa muutaman sanan, mutta olen hyvin, hyvin vahvasti introvertti.
Sosiaaliset tilanteet kuormittaa ja väsyttää, yksinolo lataa, ja viihdyn yksin, enkä koskaan tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka olisin viikon mökillä täysin ilman ihmiskontakteja. En edes muista miltä yksinäisyys tunteena tuntuu? Siis että kaipaisi ihmisiä?