Lue keskustelun säännöt.
Tutustuin netin kautta 2 äitiin
27.07.2010 |
He ottivat muhun yhteyttä ja halusivat kaverikseni. Olin siis kirjoittanut pienen rehellisen esittelyn itsestäni (kiinnostuksen kohteista ym.). Hain siis ystävää itselleni lähiseudulta, en esim. lapsille ystäviä toisista perheistä. Mun nuorinkin on jo 5, joten en mitään hiekkalaatikkoystäväkään. En ole kotiäiti enää. He itse kirjoittivat että tunsivat että ollaan samoilla aaltopituuksilla eli esim. musa/leffa/teatterimaut oli samat.
Ollaan tavattu kummankin kanssa ja sinänsä livenä menee ok. Mutta nyt kun tunnen heidät (nikit) osaan seurata eri tavalla heitä. Enkä oo enää yhtään varma, ovatko kivoja vai tuhlaanko vaan aikaani.
Toinen on järkyttävän kiinnostunut ihmisten painoista ja kiloista ja ylipainoista jne. Itse aika anorektinen. Ehkä on sellaista taustaa (en oo kysynyt, mutta tunnistan joitakin juttuja mitä yhdellä sukulaisellani oli).
Toinen taas koiraihminen henkeen ja vereen. Heidän isot koirat aina saa olla vapaana, ei laiteta kiinni kenenkään vieraan takia.
Mä en oo hoikka, vaan on ylipainoa ja väkisin tulee epämukava olo, kun toinen on noin innostunut painoasioista. Livenä ei oo ottanut puheeksi.
Oon yös kissaihminen, ja en pidä yhtään koirista. Varsinkaan mistään dobermanneista ja mitä niitä muita tuon tapaisia "verikoiria" on. Eli jos menisin kylään, toivoisin että olisivat muualla kiinni silloin.
Lakkaisitteko tapaamasta, ottaisitteko puheeksi?
Kommentit (30)
ketjuissa kiinnostunut nimenomaan lähinnä muiden painoista. Kaikkien muiden: niiden, jotka pyytää neuvoa, tai joissa ylipäätään paino/ylipainoasiaa käsitellään. Ja itse on alipainon rajalla.
Mutta katselen vielä :).
ap
olen kiinnostunut omasta painostani, toisten painot eivät kiinnosta tippaakaan.
Isoista koirista en pidä, enkä menisi heille kylään. Muualla voitaisiin kyllä nähdä.
Ihan ok olla noiden kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
netistä alkunsa saavia ihmissuhteita. Siis siinä mielessä, että sä nyt päätät haluatko olla kaveri vai etkö, ja että sun pitäis joko sitoutua näihin ihmisiin tai sitten katkaista välit kokonaan. Kaikkea netissä sovittua tapaamista, oli se sitten nettideittailua, ystävien hakemista tai mammapiirin kokoamista, leimaa ensisijaisesti se ettei siinä sitouduta yhtään mihinkään, tavataan ilman liikoja ennakko-odotuksia ja pidetään se uusi kaverisuhde helppona ja kevyenä kunnes aikaa on mennyt riittävästi. Te olette tavanneet vasta muutaman kerran, ja on aika todennäköistä, että pikkuhiljaa yhteydenpito hiipuu, sillä se kuitenkin vaatii sellaista vaivannäköä ettei sitä pitemmän päälle tule tehtyä jollei ihan tosissaan pidä ihmisestä. Voi olla, että sä saat tavat aika lailla ihmisiä ennen kuin löydät sieltä sen sielunystävän.
Joten rentoudu ja unohda noitten ihmisten "huonot" puolet. Toi yksi tyyppi voi olla sairaalloisen kiinnostunut painosta, ja silti tykätä susta. Sun oma huono itsetunto taas on tässä esteenä, jos sä kuvittelet että ulkonäkökeskeiset ihmiset ei ole sun seurasta kiinnostuneita. Minäkin olen ylipainoinen, ja myös minulla on kavereita jotka kyttää omaa (normaalia) painoaan koko ajan. On ihan päivänselvää että he miettivät minunkin painoani, mut mitä sitten? Samalla tavalla kuin mä hyväksyn heissä jonkun asian, joka ärsyttää, he hyväksyvät minussa minun ylipainoni. Ei pointti ole se, mitä miettii toisesta ihmisestä, vaan se miten tätä kohtelee.
Ja taas noista koirista; tehdän ehditte tavat kaikkialla muualla vielä monta kertaa ennen kuin hän kutsuu sinut kotiinsa. Mun oman kokemuksen mukaan tietyn tyyppiset koiraihmiset arvostaa sitä, että heille sanotaan suoraan ja jämptisti jos haluaa että koirat eivät ole irti. Ihmiset menee aina koirien edelle, jopa niiden koirien omassa kodissa. Meillä on koira ja mä sanon kyllä jos haluan et joku kaveri pitää koiransa kiinni. Jokainen on niin tehnyt, ja asiast on käyty keskustelu. Mun lähtökohta on kuitenkin se, että mulla on perusteltu syy pyytää sitä, ja kaverin on kunnioitettava sitä. Koiraihmiset ymmärtää kyllä rautalangasta väännettyä puhetta ihan kiitettävän hyvin, mut joillakin voi olla sit sellainen tietty sensitiivisyys kadoksissa, ettei ymmärretä toisen sanattomia viestejä eikä sievää pyyntöä.
oon putsannut elämästäni energiasyöpöt ja en tykkää mistään "kevytsuhteista" näin kaverinakaan. En jaksa sellaiseen tuhlata vapaa-aikaani.
Oon jo yli 30 kuten nämä ystävätkin, ollaan sen koiraihmisen kanssa jo yli 35.
Nyt on vähän kesälomataukoa, mutta ensi viikolla toinen palaa sorvin ääreen työpaikalle ja on tarkoitus käydä yhdessä näyttelyssä kahdestaan + sen jälkeen syömässä.
ap
Jos ovat muuten mukavia niin anna tollasten asioiden olla
jos noiden syiden takia en enää meilaa... lähinnä ollaan käyty esim. toisen kanssa kerran leffassa, toisen kanssa kesäteatterissa, kummankin kanssa kerran vaan kahvilla. Tämmöistä ystävyyttä hain siis.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovatko nämä "pieniä" asioita, joita voin katsoa sormien läpi, vai tuleeko noista ongelma...
Esim. jos jompikumpi olisi rasisti tai joku "köyhät kyykkyyn"-suunnan edustaja, se olisi mulle sellainen ongelma, että siihen loppuisi.
ap
Jos ovat muuten mukavia niin anna tollasten asioiden olla
Noh, minä olen myös huomannut syyllistyväni ihmisten liika-arvostelemiseen.
Huomasin myös että olin aivan yksin lopulta kun minulle ei kelvannut kukaan kaveriksi. Pienikin asia alkoi ärsyttää ja lopetin yhteydenotot.
Tollasilla ei ole mitään väliä. :) Koirista voi sanoa nätisti että tunnet olosi epämukavaksi. Tod.näk koirat on kuitenkin koulutettu?
Ja tuo paino juttu, tuskin se sinun kilojasi kuitenkaan sillä tavalla katselee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan meistä ei ole täydellinen..
jos noiden syiden takia en enää meilaa... lähinnä ollaan käyty esim. toisen kanssa kerran leffassa, toisen kanssa kesäteatterissa, kummankin kanssa kerran vaan kahvilla. Tämmöistä ystävyyttä hain siis. ap
Jos kaipaat ystävää tuon tyyppisiin tilanteisiin ja ne on sujuneet mukavasti, niin eikös se silloin ole ihan kiva juttu. Kyllä muakin ihmetyttää/ärsyttää joiden lapsuudenystävieni tai opiskeluaikaisten kaverien tietyt kiinnostuksen kohteet tai mielipiteet (itse asiassa just yhdelle lapsuuden ystävälle ulkonäkö tosi tärkeä, toiselle taas just koirat, mulle ei niinkään kumpikaan näistä), mutta enemmän on myös asioita jotka yhdistää! Eihän kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Tietty voit esim. noista koirista ystävällisesti mainita jos oot menossa kylään, että kun vähän pelkäät koiria, niin voisko ne olla kiinni tms.
ja tutustuisin kunnolla. Jos sitten livenäkin tökkii, niin sitten tökkii.