Lue keskustelun säännöt.
Tutustuin netin kautta 2 äitiin
27.07.2010 |
He ottivat muhun yhteyttä ja halusivat kaverikseni. Olin siis kirjoittanut pienen rehellisen esittelyn itsestäni (kiinnostuksen kohteista ym.). Hain siis ystävää itselleni lähiseudulta, en esim. lapsille ystäviä toisista perheistä. Mun nuorinkin on jo 5, joten en mitään hiekkalaatikkoystäväkään. En ole kotiäiti enää. He itse kirjoittivat että tunsivat että ollaan samoilla aaltopituuksilla eli esim. musa/leffa/teatterimaut oli samat.
Ollaan tavattu kummankin kanssa ja sinänsä livenä menee ok. Mutta nyt kun tunnen heidät (nikit) osaan seurata eri tavalla heitä. Enkä oo enää yhtään varma, ovatko kivoja vai tuhlaanko vaan aikaani.
Toinen on järkyttävän kiinnostunut ihmisten painoista ja kiloista ja ylipainoista jne. Itse aika anorektinen. Ehkä on sellaista taustaa (en oo kysynyt, mutta tunnistan joitakin juttuja mitä yhdellä sukulaisellani oli).
Toinen taas koiraihminen henkeen ja vereen. Heidän isot koirat aina saa olla vapaana, ei laiteta kiinni kenenkään vieraan takia.
Mä en oo hoikka, vaan on ylipainoa ja väkisin tulee epämukava olo, kun toinen on noin innostunut painoasioista. Livenä ei oo ottanut puheeksi.
Oon yös kissaihminen, ja en pidä yhtään koirista. Varsinkaan mistään dobermanneista ja mitä niitä muita tuon tapaisia "verikoiria" on. Eli jos menisin kylään, toivoisin että olisivat muualla kiinni silloin.
Lakkaisitteko tapaamasta, ottaisitteko puheeksi?
Kommentit (30)
että arvostan enemmän ihmisiä, jotka eivät arvostele muita ulkoisten asioiden takia.
Koira-asiassa taas kun oikein uhoilee, ettei laita koiria toiseen huoneeseen/liekaan ym. _kenenkään_ vieraan takia, ei lapsensaq 4-5-v kaverin, ei yhden miehensä siskon, joka pelkää noita, niin se kertoo joustamattomuudesta...
En ole itsekään täydellinen, en sitä väitä...
ap
Kukaan meistä ei ole täydellinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnistaa itsensä täältä ja siihen se kaveruus loppuu. Etkö sitä ajatellut?
Siinä tapauksessa että ovat täällä niin olet varmaan totuuksia hieman muunnellut, mutta en kyllä hoksaa tältä palstalta ketään kuvauksiisi sopivaa? Eihän täällä paljon nimimerkkejä ole edes.
kun lapsen kaveri oli tullut kylään ja kaverin äiti oli pyytänyt laittamaan koirat kiinni aidatulla pihalla.
Kieltämättä kirjoitus vaikutti aika itsekeskeiseltä. Tyyliin "meidän koiramme ovat niin hyvin koulutettuja että jokaisen pitäisi ymmärtää että niitä ei tarvitse pitää kiinni". Ja ikävää oli mielestäni etenkin se, että tuli palstalle arvostelemaan kaverin äidin pyyntöä, äiti kun ilmeisesti halusi varmistaa ettei hänen lapsensa tarvitse pelätä koiria.
jos noiden syiden takia en enää meilaa... lähinnä ollaan käyty esim. toisen kanssa kerran leffassa, toisen kanssa kesäteatterissa, kummankin kanssa kerran vaan kahvilla. Tämmöistä ystävyyttä hain siis. ap
Jos kaipaat ystävää tuon tyyppisiin tilanteisiin ja ne on sujuneet mukavasti, niin eikös se silloin ole ihan kiva juttu. Kyllä muakin ihmetyttää/ärsyttää joiden lapsuudenystävieni tai opiskeluaikaisten kaverien tietyt kiinnostuksen kohteet tai mielipiteet (itse asiassa just yhdelle lapsuuden ystävälle ulkonäkö tosi tärkeä, toiselle taas just koirat, mulle ei niinkään kumpikaan näistä), mutta enemmän on myös asioita jotka yhdistää! Eihän kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Tietty voit esim. noista koirista ystävällisesti mainita jos oot menossa kylään, että kun vähän pelkäät koiria, niin voisko ne olla kiinni tms.
olin ehkä sitten toivonut että vuosien varrella voisi joskus kyläilläkin, mutta en kyläile jos koirat on siellä. Teatteriin tai leffaan voin toki mennä. Mutta ystävyys ei sitten koskaan syvene tätä astetta syvemmälle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että harvalle koiraihmiselle koirat on mikään pikkujuttu. Esim itse olen sillä kannalla, että meille ei tarvitse tulla jos ei mun koiria siedä. Tää on kuitenkin noiden koirienkin koti. Eli en eristä koiria mihinkään eri huoneeseen/rivarin takapihalle vieraiden takia, eipä ole kyllä ikinä kukaan moista pyytänytkään.
On mulla muutama kissaihminen kaverina, lapsuuden kavereita. Ei niitä tunnu mun koirat häiritsevän, mutta ei ne niiden kanssa nyt leikkimäänkään ala kun kylään tulevat.. mulla kaksi sakemanniseropia.
Eivät käy täällä. Olen kysynyt (heh), ja siksi täällä voin jutella tästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy meillä silti.
Minä en pidä ystävän tavasta polttaa tupakkaa, ei vaikuta minuun millään tavalla silti sekään.
Ollaan erilaisia.
Eivät käy täällä. Olen kysynyt (heh), ja siksi täällä voin jutella tästä. ap
mutta kuka nyt myöntäisi täällä käyvänsäkään... Hih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että harvalle koiraihmiselle koirat on mikään pikkujuttu. Esim itse olen sillä kannalla, että meille ei tarvitse tulla jos ei mun koiria siedä. Tää on kuitenkin noiden koirienkin koti. Eli en eristä koiria mihinkään eri huoneeseen/rivarin takapihalle vieraiden takia, eipä ole kyllä ikinä kukaan moista pyytänytkään. On mulla muutama kissaihminen kaverina, lapsuuden kavereita. Ei niitä tunnu mun koirat häiritsevän, mutta ei ne niiden kanssa nyt leikkimäänkään ala kun kylään tulevat.. mulla kaksi sakemanniseropia.
Juu, mutta vieras lapsi + koira voi olla arvaamaton yhdistelmä. Mistä tuokin kylään tulleen lapsen äiti voi tietää kuinka hyvin ko. perheen koirat oli koulutettu / totutettu lapsiin. Jos tarkoitus oli, että lapsi jää kylään ilman äitiään, niin ymmärrän kyllä äitin huolen. Ja yksi koirista oli dobermannipentu (siis jo täysikokoinen), joka voi säikyttää pienen lapsen pahastikin innostuessaan.
Vaikka itsekin olen koiraihminen, niin pitäisi olla suvaitsevaisuutta myös koirattomia kohtaan, jotka eivät osaa tulkita koirien elekieltä ja näin voivat pelätä isoja koiria.
Mutta täysin tuollaista tekstiä olen lukenut monta kertaa... voisi olla hänen kirjoittamansa. Tai mistä tiedän, vaikka oliskin, tosin on väärät koirat tuossa. Tuohan ei ollut nikillinen.
Ei siis käy että muakaan varten koirat olivat kiinni.
Olen siis tutustunut nyt joskus toukokuussa.
ap
kun lapsen kaveri oli tullut kylään ja kaverin äiti oli pyytänyt laittamaan koirat kiinni aidatulla pihalla.
Kieltämättä kirjoitus vaikutti aika itsekeskeiseltä. Tyyliin "meidän koiramme ovat niin hyvin koulutettuja että jokaisen pitäisi ymmärtää että niitä ei tarvitse pitää kiinni". Ja ikävää oli mielestäni etenkin se, että tuli palstalle arvostelemaan kaverin äidin pyyntöä, äiti kun ilmeisesti halusi varmistaa ettei hänen lapsensa tarvitse pelätä koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en oikeasti tykkää mistään koirista. En pienistä enkä isoista. Isoja, väkivaltaisen maineen omaavia pelkään vähän. Varsinkin vieraita.
Joten en tosiaan tuu sitten tuolle uudelle ystävälle ikinä kylään.
ap
..että harvalle koiraihmiselle koirat on mikään pikkujuttu. Esim itse olen sillä kannalla, että meille ei tarvitse tulla jos ei mun koiria siedä. Tää on kuitenkin noiden koirienkin koti. Eli en eristä koiria mihinkään eri huoneeseen/rivarin takapihalle vieraiden takia, eipä ole kyllä ikinä kukaan moista pyytänytkään.
On mulla muutama kissaihminen kaverina, lapsuuden kavereita. Ei niitä tunnu mun koirat häiritsevän, mutta ei ne niiden kanssa nyt leikkimäänkään ala kun kylään tulevat.. mulla kaksi sakemanniseropia.
että kannattaako yrittää ystävystyä, jos kerran ei kemiat täysin kohtaa. Ainakin itselläni on vain sellaisia ystäviä, joissa ei ärsytä mikään piirre, enkä voisi edes kuvitella ystävilleni ärsyttäviä piirteitä. Silloin mieli lepää ja on kiva tavata, vaikka ei niitä tosiystäviä joka sormelle riitäkään ja välillä menee viikkojakin, ettemme ehdi tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummallekkin, että muinoin olen täällä palstallut paljonkin, nikillä, kuumeilijoissa ja odottajissa ja vauvoissa ja taaperoissa jne. ennen uudistusta.
ap
Eivät käy täällä. Olen kysynyt (heh), ja siksi täällä voin jutella tästä. ap
mutta kuka nyt myöntäisi täällä käyvänsäkään... Hih.
että kannattaako yrittää ystävystyä, jos kerran ei kemiat täysin kohtaa. Ainakin itselläni on vain sellaisia ystäviä, joissa ei ärsytä mikään piirre, enkä voisi edes kuvitella ystävilleni ärsyttäviä piirteitä. Silloin mieli lepää ja on kiva tavata, vaikka ei niitä tosiystäviä joka sormelle riitäkään ja välillä menee viikkojakin, ettemme ehdi tavata.
mämä nyt niin isoja asioita, että katkaisen yhteydenpidon... livenä sujuu kumminkin ok. En oo hänen koiristaan jutellut (kun aihe ei kiinnosta), mutta tiesin että on noi koirat + luin sitten tuota "ehdottomuutta". Painoasiat ei oo lainkaan tulleet livenä esiin.
"Vanhoissakin" ystävissäni on omia höpsöyksiänsä, mutta suvaitsen kyllä niitäkin. Ja mussa omani...
Ja minkä sanon syyksi: kemiat ei vaan kohtaa... vai todelliset syyt...
ap
että kannattaako yrittää ystävystyä, jos kerran ei kemiat täysin kohtaa. Ainakin itselläni on vain sellaisia ystäviä, joissa ei ärsytä mikään piirre, enkä voisi edes kuvitella ystävilleni ärsyttäviä piirteitä. Silloin mieli lepää ja on kiva tavata, vaikka ei niitä tosiystäviä joka sormelle riitäkään ja välillä menee viikkojakin, ettemme ehdi tavata.
meillä asusteleekin kaksi ihanaa karvaturria, mutta useasti laitamme ne toiseen huoneeseen vierailujen ajaksi. Minusta on tosi kiusallista katsella, kun joku koirista pitämätön yrittää hienovaraisesti työntää syliin tuppaavaa koiraa pois. Enkä myöskään jaksa kuunnella koiria pelkäävien muksujen kiljumista, kun koira tulee metriä lähemmäksi. Koirat eivät kärsi, jos ovat tunnin pari toisessa huoneessa tai ulkona.
tällaista koiraihmistä en karsastaisi yhtään... Varsinkin kun asutaan samalla paikkakunnalla, niin en mä sinne pitkäksi aikaa tulisikaan.
Mutta on tosi monesti painottanut, ettei kenenkään takia laita koiriaan toiseen huoneeseen tms.
ap
meillä asusteleekin kaksi ihanaa karvaturria, mutta useasti laitamme ne toiseen huoneeseen vierailujen ajaksi. Minusta on tosi kiusallista katsella, kun joku koirista pitämätön yrittää hienovaraisesti työntää syliin tuppaavaa koiraa pois. Enkä myöskään jaksa kuunnella koiria pelkäävien muksujen kiljumista, kun koira tulee metriä lähemmäksi. Koirat eivät kärsi, jos ovat tunnin pari toisessa huoneessa tai ulkona.
olen kiinnostunut omasta painostani, toisten painot eivät kiinnosta tippaakaan.
Isoista koirista en pidä, enkä menisi heille kylään. Muualla voitaisiin kyllä nähdä.
Ihan ok olla noiden kaveri.
että löysin seuraa. Omia "vanhoja" kavereita on, mutta useilla on vielä pienemmät lapset kuin meillä (oltiin kaveripiirin ekat vanhemmat) ja niin kiinni kotona vielä.
Mutta kun sitten näin muutaman viestin ja rupesin seuraamaan, niin sain selville enemmän kuin halusin :(. Ilman noita 2 "tietoa" olisin iloisempi uusi ystävä.
Koirat on varmaan koulutettu, mutta on useassa viestissä kirjoittanut, ettei laita niitä kenenkään takia kiinni, ei esim. lapsensa kaverin jos lapsi pelkää... Joten tuskin munkaan takia.
Painosta en tiedä kyylääkö mun painoa, mutta siitä ylttömästä kiinnostuksesta aiheeseen tulee hieman epämukava olo. Ei oo livenä ottanut puheeksi, mutta hän on hyvin kiinnostunut netissä näistä asioista. Jos käy kyttäämään mua tai huomauttelemaan, niin siihen kyllä loppuu. Syy miksi tätä edes mietin, on se että aloitin just elämäntapamuutosta, eli meinaan laihduttaa noin 25 kg. Olen jo laihtunutkin 3,5 kg. En halua että mainitsee asiasta mitenkään kun taas nähdään parin viikon päästä. En tiedä ymmärtääkö tuota nyt kukaan muu...
ap