Missä asiassa olet erilainen kuin muut?

Sitten koukku eteen ja hengari vyötärölle, koukku taake ja takapuoli läpi. Ja minäkään en pääse niiden kaikkein pienimpien hengareiden läpi :) Elämääni ohjaa omatuntoni, tiivistäen pyrin tuottamaan mahdollisimman vähän vahinkoa.

Miten mahdut hengarin läpi? Kuka elämääsi ohjaa?

Täällä erotun täysin joukosta pituuteni ja vaaleuteni takia. Olen aina se "erilainen" tyyppi, onneksi pikkukaupungissa jo ihan tuttu näky kaikille.



Suomessa käydessäni tunnen itseni myös joskus jotenkin irralliseksi ja kummalliseksi. Puhetyyliini on tullut outoja vivahteita ja joskus saatan puhua jopa huonoa suomea ihan vahingossa (esim. kielioppivirheitä, ym), Lapsilla myös hassu aksentti, kun puhuvat suomea. Onneksi kuitenkin puhuvat, vaikkakin aika huonosti välillä. Tämä jatkuvasta ja ihan päivittäisestä tsemppaamisesta huolimatta.



En enää varsinaisesti kuulu minnekään, vaikka juureni tunnenkin. Olen outo täällä ja outo Suomessa. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois.



Onneksi teidän muiden kirjoitukset saavat minut tuntemaan itseni normaalimmaksi, koska ymmärrän, että kaikilla meillä on todella kummallisia piirteitä. Kukaan ei oikeastaan varsinaisesti sulaudu massaan, vaan meillä on kaikilla, lähemmin tarkastellessa, vaikka mitä outouksia. :D

Ja se on hanurista, koska ainakin kerran viikossa sarveiskalvo on kuivunut yön aikana niin pahasti, että herään aamuyöstä infernaaliseen viiltävään kipuun (kuin puukkoa väännettäis silmässä). Kipu kestää joskus koko päivänkin ja silmät on valonarat/vuotaa vettä.



Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.



Leikkaan ja värjään + raidoitan hiukseni itse.



Nuorin lapseni syntyi hätäsektiolla ja vammautui vakavasti synnytyskomplikaation seurauksena. :(

toisessa ketjussa. Se on henkari!

etten osaa tehdä kuperkeikkaa.



T. Nim. Ei pallo eikä sykkyrä

meidän perheessä on aina puhuttu hengareista, samoin miehen :)

toisessa ketjussa. Se on henkari!

sitähän en tiedä olenko tässä asiassa erilainen kuin muut koska en ole siitä milloinkaan kenenkään kanssa jutellut. kertokaa tekeekö muutkin tätä?

Olen miettinyt, onko elämäni jotenkin erityisen tylsää, kun pitää tällaista tehdä? Mitä muut tekee unta odotellessaan?

Mä teen noin myös!

ennekuin nukahdan minun on pääsätävä omaan mielikuvitusmaailmaan. menen siis sänkyyn ja keksin mieleeni jonku asian mitä unelmoin ja alan kehittää siitä tarinaa päässäni, sitten jossain vaiheessa nukahdan ja seuraavana iltana jatkan mihin jäin tai kehitän uuden tarinan. sitähän en tiedä olenko tässä asiassa erilainen kuin muut koska en ole siitä milloinkaan kenenkään kanssa jutellut. kertokaa tekeekö muutkin tätä?

En aina, mutta usein ja etenkin jos en meinaa saada unenpäästä kiinni.

miten olisin erilainen kuin muut - jo nyt samat jutut toistuvat koko ajan, vaikkei viestejä edes ole vielä kovin paljon.



Tämä ei ole mikään kovin merkittävä, mutta mulla ei ole mitään käsitystä miten vihelletään. En saa aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin epämääräistä suhinaa, jonka sävelkorkeuteen mulla ei ole mitään kykyä vaikuttaa.

Osaan kyllä viheltää, mutta... =))

t. Hän, joka ei osaa sitä kuperkeikkajuttua...

miten olisin erilainen kuin muut - jo nyt samat jutut toistuvat koko ajan, vaikkei viestejä edes ole vielä kovin paljon.

Tämä ei ole mikään kovin merkittävä, mutta mulla ei ole mitään käsitystä miten vihelletään. En saa aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin epämääräistä suhinaa, jonka sävelkorkeuteen mulla ei ole mitään kykyä vaikuttaa.

Onko sulle löytynyt hyvää lääkitystä?



Missä olisin erilainen, en oikein tiedä, koko ketjua en lukenut läpi.

Olen ollut kotiäiti lähes koko aikuiselämäni. Kai vielä ehtisin työelämäänkin osallistua mutta oikeasti ajoittain pelkään, etten kelpaa enää mihinkään.

, ei ruotsinlaivat, ei kapakat, terassit yms "juhliminen". En ole absolutisti, mutta sellainen juhlimisjuominen tuntuu vastenmieliseltä, en halua olla humalaisessa porukassa. (itse juon vain lasin pari viiniä ruuan kanssa tai joskus harvoin jonkun saunaoluen)

Olen kuitenkin tosi seurallinen ja sosiaalinen, mutta minun käsitys kivoista juhlista on ihan eri, haluan jutella ja nauraa selvinpäin ja joko omassa kodissa tai kylässä toisilla.



En myöskään pidä auringonotosta enkä esim rantalomista. Viihdyn kesäkuumalla sisätiloissa.



En pidä tavallisista koruista joita myydään kultasepänliikkeiissä. En tosiaan näe kalliissa timanteissa kauneutta, tykkään käsintehdyistä koruista. Vaikka olisin miten rikas, en ostaisi jotain timanttikorvanappeja, eivät sovi tyyliini eikä innosta.

, ei ruotsinlaivat, ei kapakat, terassit yms "juhliminen". En ole absolutisti, mutta sellainen juhlimisjuominen tuntuu vastenmieliseltä, en halua olla humalaisessa porukassa. (itse juon vain lasin pari viiniä ruuan kanssa tai joskus harvoin jonkun saunaoluen)

Olen kuitenkin tosi seurallinen ja sosiaalinen, mutta minun käsitys kivoista juhlista on ihan eri, haluan jutella ja nauraa selvinpäin ja joko omassa kodissa tai kylässä toisilla.

En myöskään pidä auringonotosta enkä esim rantalomista. Viihdyn kesäkuumalla sisätiloissa.

En pidä tavallisista koruista joita myydään kultasepänliikkeiissä. En tosiaan näe kalliissa timanteissa kauneutta, tykkään käsintehdyistä koruista. Vaikka olisin miten rikas, en ostaisi jotain timanttikorvanappeja, eivät sovi tyyliini eikä innosta.

Se ääniherkkä, joka ei kuuntele musiikkia.

mutta en tunne muita samanlaisia. Edellä mainituista poimintoja



- minullakin dermogrfismus, ajoittain paineurtikaria

- olen kasvissyöjä, mutta laitan perheelle mielelläni lihaa. Teen usein aterialle 3 erilasta ruokaa.

- en käy koskaan kirpputoreilla enkä myy tavaraa, annan pois





Luotan äitiyteeni, olen mielestäni onnistunut monessa asiassa.



En riitele teinieni kanssa. En huuda koskaan.



Olen kärsivällinen ja rauhallinen, se piirre on kehittynyt iän myötä tietoisesti opettelemalla. Ennen olin kipinäherkkä tuulispää.



Minulla on iso perhe, rakkaus lapsiin on rajatonta. Leikin mielummin jonkun kanssa kuin luutuan lattian, ja se näkyy.



Perheessä on useampi kehitysvammainen/ monivammainen jäsen, olen jättänyt työelämän heidän vuokseen.



Olen elämänasenteeltani optimistinen, tämänkin opin päättämällä.



Opin ajamaan auto vasta vuosi sitten

on nuorempi ja lyhyt mies:D Näitä kai ei av:llä ollut kellään=D

Numeroiden ja kirjaimien laskeminen, parillisten esineiden pakko, symmetrian tarve, kokojärjestyksen tarve (vaikka laatikot ja pussit jauhokaapissa) ovat tuttuja. Se on lievää pakko-oireilua ja pahenee väsyneenä.

olen uskossa Jeesukseen,

en juo lainkaan alkoholia, en tupakoi, en käy baareissa, en tanssi maallisia tansseja, en meikkaa, en värjää tukkaa, en käytä minihameita enkä narutoppeja, en syö verilettuja, en tykkää joulupukista ja tontuista enkä pääsiäisnoidista.., eikä tuollaiset asiat ekaa (uskoa) lukuunottamatta edes kiinnosta minua muutenkaan.

Voin melkeinpä sanoa inhoavani Suomen luontoa. Metsät on ihan syvältä ja poikittain muutamia lehtoja lukuunottamatta. En tykkää vuodenajoista, en kestä yhtään kylmyyttä ( = alle 20 astetta) tai valottomia päiviä. Kesä olisi muuten ok, mutta sitten tuppaa joka paikka täyteen kaiken maailman ötökkää. Ja valoisat yöt on ihan luonnottomia. En koe tätä maata ollenkaan kodikseni, vaikka olen täällä syntynyt ja elämäni asunut. Tunnen kuolevani jokaisen syksyn myötä, vaikka ei se kesäkään mikään superihana ole täällä.

Riittää kerran kuussa tai harvemmin. En jaksa lukea seksivertailuja, palstoja tai muutakaan. Enkä koe tarpeekseni "parantaa" asiaa.

Mitä muut tekee unta odotellessaan?

Hyvin usein nukahdan lukiessani ja valot jää päälle.

itsellä jää kirjojen maailmasta niin voimakas "olo" päälle että siksi en ole lukenut lapsillekaan iltasatuja. Sillä välillä uneni on todella levotonta kun luettu siirtyy suoraan uniin.