Perheestämme on tehty ls-ilmoitus. Sosiaalityöntekijät tulevat maanantaina käymään
Ilmoituksen tekijää en tiedä, mutta syynä on se, että jätän lapset lähes joka ilta keskenään kotiin n. 1,5t ajaksi. Sos.työntekijä soitti tänään mulle ja kertoi tilanteesta. Juttelin jo alustavasti hänen kanssaan, mutta maanantaina tosiaan tulevat kotiimme puhumaan lisää ja tekemään ns. tarkastuksen.
Tilanne on siis se, että olen yksinhuoltaja. Mieheni lähti 2v sitten toisen naisen mukaan ja pitää yhteyttä vain sen verran, että jouluna tuo paketit lapsille ja soittaa heille n. kerran viikossa. Lapset eivät ole olleet yhtään isällään tämän 2v aikana, mutta kaksi vanhinta ovat 1 vkonlopun kuukaudessa isän puolen isovanhemmilla.
Minun henkireikä ja jaksamiseni edellytys on koko ajan ollut koirat ja luonto. Joka ilta (paitsi se 1 vkonloppu /kk, kun vanhimmat ei ole kotona), laitan 3 nuorinta nukkumaan klo 20.30. Kun he ovat varmasti unessa, esikoinen jää "vahtimaan heidän untaan" ja otan koirat (2kpl) ja lähden niiden kanssa 1-2t lenkille metsään. Minulla on aina puhelin mukana, samoin esikoisella. Näin on jatkunut jo 2v ajan ja vain kerran on tullut soitto, silloinkin esikoinen oli ihan rauhallinen. Kuopus oli oksentanut ja herännyt. Hölkkäsin takaisin kotiin, mulla meni n. 20min aikaa ja täällä oli kuopus hieman itkuinen, mutta esikoinen rauhallinen ja keskimmäiset nukkuivat.
Myös pienemmät ovat tietoisia, että käyn koirien kans ulkona sitten, kun nukkuvat. Eli oletan, etteivät hätäänny, VAIKKA heräisivät. Mutta siis tasan kerran on tämä herääminen tapahtunut.
Lapseni ovat nyt 12v, 7v, 6v ja 3v.
Voinko ihan oikeasti saada tästä jonkun ls-syytteen? En yhtään tiedä, kuka ilmoituksen on tehnyt.
Muutoin meillä on ihan tavallista arkea lasten kanssa. En käytä fyysistä väkivaltaa, tosi harvoin huudan ja jos siihen syyllistyn, kerron lapsille että tein väärin ja pyydän anteeksi. Lapset viihtyvät hyvin hoidossa / koulussa ja ovat normaalisti kehittyneitä. Ulkoilemme paljon ja joskus teemme pitempiä retkiä. Lapset saavat hyvää ruokaa, unta ja rakkautta.
Kommentit (421)
309 ja tämä tieto perustuu
tutkimukseen, johon varmaankin osaat kertoa linkin?
Väitän myös omien empiiristen tutkimustuloksieni pohjalta, että moni yksinäinen alle 10-vuotias tuntee olonsa turvattomammaksi ollessaan yksin kotona, kuin 3-vuotias, (joka käytännössä nukkuu joka kerta) joka mahdollisesti herätessään on tutun ja turvallisen 12-vuotiaan sisaruksensa hoivissa tovin ennen kuin äiti saapuu kotiin.
Ja niitä vaaratilanteen mahdollisuuksia tosiaan ei voi eritellä näissä kahdessa. Ihan yhtä todennäköisiä kummassakin.
AP:sta oli aikanaa ihan jees, jättää 10-vuotias yksin valvomaan joka ilta melkein yksin joka ilta puoleksitoista tunniksi eli AP:n arvostelukyky petti jo silloin.
Sossut löysivät myös paljon muuta, missä AP:n arvostelukyky on pettänyt ja nyt ne pisti kovan kovaa vasten ja AP ei ole tajunnut toimineensa monessa muussakin asiassa päin prinkkalaa. Nyt AP uhataan huostaanotolla tai/ja koirien menettämisellä ja sen on ihan romuna...
AP:sta oli aikanaa ihan jees, jättää 10-vuotias yksin valvomaan joka ilta melkein yksin joka ilta puoleksitoista tunniksi eli AP:n arvostelukyky petti jo silloin.
Eli 10- vuotias kaitsemassa alle 2-vuotiasta.
Siinä on vissi ero 12-vuotiaaseen ja 3-vuotiaaseen.
Toisaalta myös tunnin lenkissä on eroa 2 tunnin lenkkiin.
t. eräs joka puolusti ap:n nykyistä tilannetta.
Eipä ole kovin hääppöinen järki tuossa "lähteenä".
joka ilta, eikä vain yksin, mutta vastuussa hengistä. Varmasti se kestää sen, mutta missä on tytön lapsuus ja missä on hänen turvallisuuden tunteensa?
"Lapsen kokemus yksinäisistä iltapäivistä jää helposti aikuiselta huomaamatta, koska lapsi oppii tyytymään olosuhteisiin", sanoo Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päällikkö Anne Ryhänen.
Nyt ei ole edes kyse iltapäivistä vaan illoista. Minä olen ihan aikuinen ja minuakin joskus pelottaa jos olen yksin mökillä ja myrskyää. Miksei siis 12-vuotiasta?
Minä olen ihan aikuinen ja minuakin joskus pelottaa jos olen yksin mökillä ja myrskyää. Miksei siis 12-vuotiasta?
Ajattelin pysyä vain seuraajana tässä keskustelussa, mutta nyt ei enää pysty. Miten IHMEESSÄ tämä liittyy asiaan mitenkään? Siis yksin mökillä myrskyn keskellä oleminen.
Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä pointti tahansa, niin sen vesittää täysin tuollainen diibadaabailu.
niin miksi lasta ei pelottaisi joskus olla yksin? Syksyllä varmaan niilläkin nurkilla, missä ap asuu on myrskyjä!
Tajusitsä nyt?
kyllä sen 12-vuotiaan tulee tehdäkkin jotain yösijansa ja ruokansa eteen.
minkälainen mamero muka 12-vuotias on? onko nukkuvissa lapsissa muka paljon työtä?!?
teini varmasti surffailee netissä silläaikaa!!! hirveetä!!!
mitähän teini ajattelee, kun "joutuu" netteilemään
ksikki rivät ole muutes sosiaalisia, eivätkä niinkään välitä lähteä patisteluistakaan huolimatta kavereille!!!
En voinut eilen järkytykseltäni kirjoittaa tänne mitään. kaikki lapseni otettiin huostaan ja minulle tulee vähintään sakkoja lasten heitteille jätöstä. Tai sitten 1-2 vuotta ehdotonta/ siviilipalvelusta.
En voinut eilen järkytykseltäni kirjoittaa tänne mitään. kaikki lapseni otettiin huostaan ja minulle tulee vähintään sakkoja lasten heitteille jätöstä. Tai sitten 1-2 vuotta ehdotonta/ siviilipalvelusta.
Mutta ei kuitenkaan.
Kuritushuonettahan tuollaisesta tulee...minimi 6-12 vuotta kuulemma.
En voinut eilen järkytykseltäni kirjoittaa tänne mitään. kaikki lapseni otettiin huostaan ja minulle tulee vähintään sakkoja lasten heitteille jätöstä. Tai sitten 1-2 vuotta ehdotonta/ siviilipalvelusta.
seurana, joten ei varmasti edes pelota. Uskokaa pois, pienemmistäkin on turvaa siinä suhteessa!
Mä olin ja olen edelleen pelkuri. Lapsena (9-10v.) hain pikkuveljen päiväkodista päästyäni koulusta, kun pelkäsin olla yksin kotona. Vapaaehtoisesti ja omasta halusta siis poimin päiväkodista neljä vuotta nuoremman veljen mukaan, jotta ei pelottaisi olla yksin. Eikä muuten koskaan pelottanutkaan tuosta syystä.:)
kahta serkkuani 3v ja 5v sillon kun olin 13 v.. heidän vanhempansa 0livat töissä korkeintaan 6h.. tämä kaikki tapahtui vuonna 1997 ja eräässä keski-euroopan maassa vilkkaassa lähiössä.. ja joo käytiin ihan puistossa ym.
on mennyt nykyaikana meininki ihan holhoamiseks.. ennen sisarukset vahti koko päivän nuorempia kun vanhemmat peltotöissä ym.. ihme kyyliä ap.n naapurein ??
meillä 3 lasta ja eräs tuttu 13v vahti heitä kun nuorin oli 1v ja hyvin pärjäsi. siis 3-6h kerrallaan. Todellakin, ihme hyysäystä nykyään.
ja sitäpaitsi lenkkeilyä on jatkunut kaksi vuotta, jollloin eskikoinen on ollut 10-v ja kuopus 1-v. Toivottavasti sossu puuttuu ja kieltää moisen torveilun. Lapset eivätole työntekijöitä, sitä varten ap voi saada perhetyöntekijän, tosin hekään eivät iltaisin tule.
Sen sijaan hänelle todennäköisesti tarjottiin tukitoimia, jotta hän selviytyisi vastaisuudessa paremmin vanhemmuudestaan. Ihan hyvä ratkaisu olisi, että sossu järjestäisi ap:n kotiin pari kertaa viikossa jonkun pitämään lapsille seuraa sillä aikaa, kun äiti lenkittäisi koirat. Siis jo alkuillasta. Ei tulisi läheskään niin kalliiksi kuin usean lapsen huostaanotto.
Niin tuskin häntä enää kiinnostaa kirjoitella tänne kun täältä saa vain paheksuvia vastauksia. Ei halua tuottaa sitä vahingoniloa katkerille.
Eipä ole kovin hääppöinen järki tuossa "lähteenä".
Alat olemaan jo pahasti koukussa. Ei netti ole koko maailma. Omaa järkeään on tervettä käyttää. Eikä kaikki tutkimukset ole niiin vedenpitäviä. Mihin tää maailma on mennyt kun netti vie jo noin pahasti mukanaan?
mutta ehkä ap:lle ja perheelleen tämä järjestely sopii.
Mun 12v ei ensinnäkään saa valvoa niin myöhään arkisin ja toisaalta, kun pienet menee unille, haluaa olla mun kanssa, ei yksin.
Asialliset vastauksesimuiden kysymyksiin saivat minutkin haluamaan kantaa kortenikekoon.
Teillä, AP, vaikuttaa olevan oikein toimiva systeemi ja hyvät suhteet perheen sisällä. Luultavasti nykyinen tilanne on esikoisellesi ihan ok, mutta minäkin (myös yh:na eläneenä) kehottaisin miettimään tuon iltalenkityksen päivittäisyyttä ja kestoa. Olisiko mahdollista kuitenkin lyhentää iltalenkkejä niin, että niiden kesto olisi esim. arkisin puolesta tunnista kolmeen varttiin? Sen luulisi riittävän koirille. Sitten vaikka kerran-kaksi viikossa tekisit sen pidemmän lenkin, vaikka niin, että useimmiten sellaisena iltana tytöllä olisi kaveri paikalla. Tai sitten opettelisitte uuden tavan; koiralenkki pienten kanssa aina yhdessä ennen iltapalaa. Kerran-kaksi viikossa tapahtuav "oman ajan pidempi lenkki" voisi varmaan riittää sinullekin!
Tsemppiä, mitä sitten päätätkin!