Lapseni ei ole kahteen vuoteen syönyt mitään vihannesta,

No minä syön mielelläni ihan kaikkea paitsi kesäkeittoa. Ja mieheni ihan kaikkea paitsi kaalia. Näitäkin syödään, jos on jossain tarjolla. (ja kaalia on kotonakin, kun minä ja lapsi siitä tykätään... heh)

Meillä syödään monipuolisesti ja sitä mitä pöydässä on, mutta myönnän että olen mennyt lapsen mukaan tässä "kaikki ruuat erikseen - pelleilyssä". Nyt lapsi kuitenkin syö enemmän ja monipuolisemmin kuin ennen, eli onko huono juttu sittenkään?

nro 41 taisin olla

Joten en ymmärrä, miten perheissä yleisesti ottaen joudutaan ap:n kuvaileman kaltaiseen tilanteeseen. Meillä syödään sitä mitä on, ja jos ei kelpaa, niin sitten ei tarvitse syödä. Jääkaapistamme ei löydy "herkkuja", joita voisi syödä ruoan sijasta.

Ruokaremontin paikka koko perheelle?

sitä olen yrittänty aina silloin tällöin mutta lopputulos on kauheaa riitaa perheessä. Aina. Haukutaan mun vaivalla tekemät ruoat, mieskin nyrpistelee ja maistelee pitkin hampain. Isot lapset valittaa ja haukkuu avoimesti. Nälkä ja huono olo purkautuu sitten aika pian muuna riehumisena (suututaan jostain ja hajotetaan paikkoja tms.) Teinipoikia ei todella kannata pitää nälkäisenä. Jos ei ole isoille lapsille kelpaavaa ruokaa, eivät syö, vaan menevät omaan huoneeseen tai vaikka nukkumaan ja nukkuvat vaikka koko iltaan asti. Jos kaapeissa on jotain heille kelpaavaa, ottavat illalla salaa. (Jos ei ole muuta, niin teini paistaa välillä vaikka kananmunia itselleen iltapalaksi.) Mutta jos ei ole / anneta ottaa mitään mikä kelpaa niin tosiaan ovat vain sitten kiukkuisia, haukkuvat ja valittavat kun ei ole "mitään" syötävää ja makaavat vaan sängyissään. Isot lapset siis kyllä syövät myös jotain kasviksia ja hedelmiä ja marjoja, mutta eivät kauhean paljoa eli niillä heidän syömisillään ei kuitenkaan hirveän monipuolista kasvisruokavaliota vielä saa. Eikä ne kelpaa heille aina, usein jää hedelmät mätänemään (ja ne on aika kalliitakin). ap

Miksi teillä on noin kauheaa? Tuntuu hirveältä.

No minä syön mielelläni ihan kaikkea paitsi kesäkeittoa. Ja mieheni ihan kaikkea paitsi kaalia. Näitäkin syödään, jos on jossain tarjolla. (ja kaalia on kotonakin, kun minä ja lapsi siitä tykätään... heh) Meillä syödään monipuolisesti ja sitä mitä pöydässä on, mutta myönnän että olen mennyt lapsen mukaan tässä "kaikki ruuat erikseen - pelleilyssä". Nyt lapsi kuitenkin syö enemmän ja monipuolisemmin kuin ennen, eli onko huono juttu sittenkään? nro 41 taisin olla

Joten en ymmärrä, miten perheissä yleisesti ottaen joudutaan ap:n kuvaileman kaltaiseen tilanteeseen. Meillä syödään sitä mitä on, ja jos ei kelpaa, niin sitten ei tarvitse syödä. Jääkaapistamme ei löydy "herkkuja", joita voisi syödä ruoan sijasta.

Kirjoittelin jollain 56 numerolla ruokaremontista.

En minä näe 'erittelyä' kovin pahana, jos lapsi syö monipuolisesti ja ruuat on melko vähällä vaivalla laitettavissa erikseen. Ei meilläkään väkisin laiteta esim. homejuustoa koko pellille pitsaan tai oliiveja salaattiin, kun lapset ei niistä tykkää (no nuo nyt ei oo kovin terveellisiäkään). Eri asia jos joka päivä tehdään jotain nakkia kun lapset ei muuta syö.

Jos miehesi ja vanhemmat lapset ovat yhtenä rintamana, rupea justiinaksi. Äidin kaapeille ei mennä, sitä ruokaa syödään, mitä on tai muuta ei tipu. Jos ei kelpaa, lopetat muutkin työt, kannat vaikka likapyykit vaatekaappeihin. Annat valitusten mennä kuin vesi hanhen selästä ja sanot vain, että täällä määrään MINÄ.

Jossain noista nanny-ohjelmista oli kerran nirso lapsi, sille tehtiin iso taulukko keittiöön jossa oli lista ruoka-aineista kuvineen. Oli omat sarakkeet haistamiselle, maistamiselle ja syömiselle. Aina kun teki jonkun noista asioista, sai tarran ko. ruoka-aineen kohdalle. Sitten kun on taulu täynnä, voisi saada jonkun pienen palkinnon?

Meillä ei 3-vuotias mene itse jääkaapille mutta monella menee. Kun luen ap:n kirjoituksia, alan tajuamaan miten "ihanan normaali" perhe meillä onkaan..!

jolloin ei ole syönyt mitään muita vihanneksia kuin kurkkua. Silti olen sinnikkäästi tarjonnut ja välillä myös kiristänyt esim. keittojen suhteen, että pitää syödä muutakin kuin pelkät perunat. Kiristin jälkiruoalla tai tulevan päivän herkuilla (esim. on sovittu jätskireissusta).



Nyt poika on 4-vuotias ja on juuri oppinu taas syömään kukkakaalia! Nyt siis syö keitoista ja wokeista kaikki vihannekset, kurkkua, hiukan salaattia ja tomaattia, joka on itsekasvatettua. Marjoista ei ole pitänyt esim. rahkassa tai kiisselissä eikä esim. mansikoista hillossa, mutta pelkät tuoreet mansikat uppoavat, samoin omasta pensaasta syödyt punaviinimarjat. Lisäksi syö vesimelonia vaikka kuinka paljon ja vauvan hedelmäsoseita erikoisena herkkuna (pikkuveli alkoi juuri syödä soseita, ja esikoinenkin innostui). Tällä hetkellä on lopettanut omenan ja päärynän syömisen raakana mutta maistaa kyllä aina.



Olen nykyään puhunut hänelle tervellisyydestä, hampaiden, ihon ja luuston hyvinvoinnista jne. ja se on auttanut. Kysyy esim. usein, että onko omenat terveellisiä ja sitten maistaa, kun tietää, että on terveellistä. :) Kannattaa puhua ihan avoimesti siitä, mitkä ovat turhia herkkuja ja mitä elimistö todella tarvitsee. Sitten kun vielä omalla esimerkillä näyttää (mies ja minä olemme koko kesän syöneet salaatteja ja keittoja), niin kyllä opit vähitellen menee perille.

En tietoisesti valmista esim. allergiaa aiheuttavista aineista ruokaa ja jokaisella saa olla yksi "yök en syö"-raaka-aine. Silti ei-niin-mieluisiakin ruokia on edes maistettava; ei joka päivä voi olla lempiruokaa! Esim. tänään 2-vuotias söi pari lusikallista vispipuuroa, koska ei tykkää puolukoista. Lounaaksi oli lihakeittoa, joka ei kuumalla maistunut. Se on voivoi; seuraava ruoka on välipala reilun tunnin päästä ja silloin on omenaa.

Olen sitä mieltä, että lasten ruokavalio alkaa muodostua jo kohdussa. Se, mitä äiti syö raskaus- ja imetysaikana vaikuttaa lapsen makutottumuksiin.

Äitini on kala-allergikko. ;)

Olen kyllä samaa mieltä. Jos ei ihan kohdusta asti, niin pienestä pitäen kuitenkin. Vanhempien ja sisarusten esimerkki on se tärkein. Ei voi oppia, jos kukaan ei opeta.

Olin nirso lapsi, mutta tahtoani en saanut läpi. Vanhemmat päätti mitä syödään ja piste. Maistaa piti. Ei kokonaista lautasellista, mutta ainakin palanen. Varsinainen ruoka oli sellaista, jota kaikki söi. Lisukkeena oli sellaiset, jotka ei kaikille uponneet, ne oli niitä maistettavia. Pikku hiljaa sekaan ujutettiin uusia aineita ja niin niihin tottui. Oli ruokia, joita en yksinkertaisesti saanut nieltyä, mutta sen verran joustettiin, ettei tarvinnut sentään yökkäillä ja oksentaa. Ruoka-ajat oli ruoka-ajat, jos ruoka ei kelvannut, niin sitten oli odotettava seuraavaan ruokaan. Mitään välipaloja ja korvikkeita ei tarjottu. Herkuilla ei korvattu mitään, karkkipäivä oli kerran viikossa ja saunan jälkeen saatiin limpparit.

Vasta teininä ja aikuisena opin syömään monipuolisesti, mutta ruoka-aineet oli tuttuja. Tiesin, miltä homejuusto maistui (tai haisi), vaikkei sitä pakotettu syömään. Nyt syön sitäkin. :)

enkä ole huolissani

niin oletko kokeillut smoothieta tai pirtelöä, jonka seassa on marjoja tai hedelmiä? Entä rahka?



Ja mä en lähtisi salaa piilottamaan 4-vuotiaalla ruuan sekaan mitään, vaan mieluummin ottaisin lapsen mukaan ruuanlaittoon. Lapset usein innostuvat ainakin maistamaan ruokaa, jota ovat itse laittaneet.



Googleta Sapere. Se on ainakin jossain päiväkodeissa käytetty "makukoulu", jossa maistellaan kaikenlaista. Mistään ruuasta ei todeta vaan, että pidän tai en pidä, vaan porkkana voi maistua multaiselta, sitruuna kirpeältä jne.

Onko siis joskus kuitenkin syönyt vihannes-, marja- ja hedelmäruokia, siis vaikka pilttiä?



Vanhempien esimerkki tekee myös paljon. Jos teillä isä ja teinit nyrpistelee kasviksille, niin kyllä se 4-vuotias sen sieltä äkkiä oppii.

Onko siis joskus kuitenkin syönyt vihannes-, marja- ja hedelmäruokia, siis vaikka pilttiä? Vanhempien esimerkki tekee myös paljon. Jos teillä isä ja teinit nyrpistelee kasviksille, niin kyllä se 4-vuotias sen sieltä äkkiä oppii.

sitten vaan jotenkin alkoi jättää ruokia pois vähitellen, päiväkodistakin kyselin syökö se siellä, siellä ne kai eka ei seuraneet mitä se syö, mutta sitten huomasivat myös että esim. viili ei kelvannutkaan ym.

Nyt huomaan just reilu 1,5 v nuorimmassa pahasti samoja tulevia piirteitä :(. On siis tähän asti syönyt ja maistellut kaikkea hyvällä halulla, nyt yhtäkkiä yksi päivä ei nektariinit ja persikkapalat kelvanneetkaan vaan heitteli niitä lattialle vain, ja samoin kävin eilen yhtäkkiä PORKKANApaloille, jotka kyllä ennen kelvanneet.

Hänkin on selvästi alkanut valikoimaan lautaselta ensin lihapalat, vaikka hänen lautasella aina on kaikkea (lihaa tms. vähiten), ja saattaa sitten töniä lautasta ja näyttää "lisää", vaikka siinä vielä olisi esim. perunaa.

Ja en usko että se nyt on mitään matkimista, koska kyllä meillä muiden lautasilla (paitsi sen yhden lapsen) on oikeastaan kaikkea.... ja teinit välillä hotkaiseekin keskenään, eli kyllä äidin ja isän lautasista saa mallin että kaikkea on...

ap

päästä esim just se c-vitamiini eli on sitten aikuisiässä todella huonohampainen!!! ei kiva..



onko lapsesi aina ollut syömättä kasviksia? vai onko vain jokin "vaihe"?? onko allergiat testattu? jos ei ole mikään vahe vaan, voi olla myös allerginen vaikkei muuten reagoi, vatsaa voi vääntää ja "suolisto-oireilla".

että nirsoilijalapsilla on nirsoilevat vanhemmat..! menkää itseenne!

Siis anna kun arvaan, teidän perheen ruokavalio koostuu kananugeteista, kalapuikoista, lauantaimakkarasta, atrian nakeista, camping-makkarasta, lihapullista, forssan punajuurisalaatista, jacky jugurteista, makaroonista, keitetystä perunasta, jauheesta tehdystä perunamuusista, saarioisen lihapiirakoista, rasvatttomasta maidosta, ranskanleivästä ja keiju-margariinista?

Lapsille mehukattia ja ekströms-light- mehua, ja vanhemmille pari kaljaa ja kopparbergsin öklysiideriä viikonloppuna.



Joku ihme jos on lapsella vinoutunut käsitys ruuasta?



Vaihtakaa perheen sisäinen ruokakulttuuri edes hieman lähemmäksi sellaista kuin pitäisi.

Ei kunnon raaka-aineista kokkaaminen tarkoita lihasta luopumista.



Lapset kyllä oppivat.



Ja jos pizza ja hampurilaiset ovat lapselle liian eksoottisia, niin huh huh.



t. äippy jonka lasten herkkuruokaa on sushi, feta-salaatti, kasvispasta, thaikkuruoka, kiinalainen, meksikolainen ja cajun. Nakkien ja lihapullien lisäksi...

Siis anna kun arvaan, teidän perheen ruokavalio koostuu kananugeteista, kalapuikoista, lauantaimakkarasta, atrian nakeista, camping-makkarasta, lihapullista, forssan punajuurisalaatista, jacky jugurteista, makaroonista, keitetystä perunasta, jauheesta tehdystä perunamuusista, saarioisen lihapiirakoista, rasvatttomasta maidosta, ranskanleivästä ja keiju-margariinista? Lapsille mehukattia ja ekströms-light- mehua, ja vanhemmille pari kaljaa ja kopparbergsin öklysiideriä viikonloppuna. ...

Nugetteja siis syödään jos mennään joskus Mc Donalds'iin, eli sielläkään ei kelpaa hampurilainen.

Kalapuikkoja on viime aikoina ostettu joo, kun löysin siis edesn jonkin ruoan mitä lapsi suostuu syömään. (päivälliseksi niitä ei ole melkein koskaan, ne on "nopea" lounasruoka päivällä lapsille toisinaan esim. perunan kanssa...)

Noita punajuuri- tms. salaatteja ei osteta ikinä, ehkä uutena vuotena ja vappuna.

Jacky-jogurtteja joskus.

Perunoita joskus - liian harvoin.

Muusijauhetta joskus (alle kerran kuussa).

Lihapiirakoita isojen välipalaksi melko usein joo.

Maitoa totta kai!

ranskanleipää ei ikinä!

Mehuja ei juoda (niitäkään tää lapsi ei siis juo).

No olutta kyllä juomme välillä, ölkysiideriä ei tod.

Meillä on ruoaksi esim. usein joku hyvä fetasalaatti tms., kesällä grillattu kyllä aika paljon ja siksi ollut paljon pihvejä / makkaraa, mutta myös grillattu aina kasviksia samalla.

Pastaruokia meillä on suht paljon kyllä, samoin jauheliharuokia.

Kanaa myös melko paljon.

Salaateissa suosin erikoissalaatteja ja niistä saa ihania sekotuksia. mitään perusmättöamerikansalaattia en juuri ostele, valikoin myös aina kasvikset huolella että on varmasti hyviä.

Tosin täytyy myöntää että en erityisesti pidä ruoanlaitosta, joten on vähän kausittaista miten paljon jaksan siihen panostaa, etenkin näin kesällä olen antanut miehen ottaa vähän vastuuta siinä enemmän ja grilliruokaahan se on sitten ollut (pihvejä, makkaraa, grillikasviksia esim. maissi, ananas, bataatti, paprika)...

ap

Minä olisin todella varovainen kaikenlaisen pakottamisen kanssa. Etenkin jos on kyse tyttölapsista. Syömishäiriöt ovat niin yleisiä nykyään.



Ruoka tarjolle, ja jos se ei kelpaa niin sitten se ei kelpaa. Mutta ei mitään herkkujen närppimistä kaapista ruuan jälkeenkään.



Jos kasvikset ja hedelmät ovat alusta alkaen luonnollinen osa ateriaa, niistä ei tule ongelmaa. Aina ei tarvitse syödä, mutta usein kuitenkin. Hiljaa ja huomaamatta, omaa esimerkkiä näyttäen. Älä pakota, älä uhkaa. Jos ei maistu, niin sitten voi odottaa seuraavaa ateriaa.



Terveellinen ruokavalio syntyy vähitellen, nätisti ja luonnostaan, ei tappelemalla.



Ap, teillä näyttää olevan hieman oppimista. Tsemppiä.

lukea koko ketjua, mut oma lapseni on nirso myös, enkä ole häntä pakottanut maistamaan ruokia jos ei halua niitä maistella. Mä olen nirso myös, ja kuten kaikki tietää, tämä on periytyvä ominaisuus. Mulla on herkkä haju-ja makuaisti ja monet ruuat sellaisia, että mä en voi niitä syödä - mä koen samaa vastenmielisyyttä kuin joku vois kokea esimerkiksi siitä, että joutuu syömään raakaa maksaa, lampaansilmiä tai paistettuja toukkia.;) Tänään mulle tarjottiin äitini luona pullaa, joka maistui aivan raa'alle lohelle ja oli mun mielestä siis pahan ja oudon makuista. Kukaan muu ei maistanut sitä. Kun menin keittiöön, niin siinähän oli sit pullapussi lohipussin vieressä ja maku tarttunut pulliin.



Joten mä lähden siitä, että lapseni kokee tietyt ruuat vaan vastenmielisiksi, ja niinpä meillä mennään siitä mistä aita on matalin; toinen lämmin ruoka on aina sitä mitä muutkin syö, ja koska lapsi ei siihen koskekaan, on toinen lämmin ruoka sitä mitä lapsikin syö, eli jauhelihaa ja makaroonia tai kalapullia ja makaroonia. Lapseni on melkoinen rimpula enkä mä ala häntä nälässä pitämään.



Mä en jostain syystä osaa kokea tuota kasvisten vähyyttä hälyttävän huonoa juttuna. Lapsi voi hyvin, ja olen antanut sanasolia säännöllisesti, että saa kaikki vitamiinit. Jos sun lapsi, ap, voi myös hyvin, niin älä turhaa syyllisty. :)

miten ketkään vanhemmat (juuri monikossa, perhe on myös isän vastuulla) voi päästää perheensä ruokakulttuurin tohon pisteeseen. Ja vielä lasten kasvatuksenkin!



Mä en ikinä katselisi että teini-ikäiset pojat alkaa valittaa ruuasta ja sit vielä menevät makoilemaan loppuillaksi. Niiden pitää osallistua ruuanlaittoon!



Päätä tehdä muutos ja toteuta se vaikka sitten vähitellen. Muut eivät voi jatkaa samaan malliin jos sinäkään et tee niin.



Miten 4-vuotiaasi tulee pärjäämään kouluruokien äärellä?