Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei ole kahteen vuoteen syönyt mitään vihannesta,
21.07.2010 |
hedelmää, marjaa tai kasvista :(.
Perunaa syö joskus.
Ei vaan mene, missään muodossa. Ruoka jätetään syömättä kokonaan. Voi olla syömättä vaikka kuinka pitkään.
Kommentit (81)
koska on meillä ollut siis ihan aina, myös ekojen lasten aikaan, aina myös kasviksia / salaattia tarjolla.
Jossain vaiheessa vaan ne ei sitten ole niin hyvin enää maistuneet.
Vissiin ei kai ois ikinä pitänyt yhtään einestä ostaa mutta hei - kuka nyt on niin täydellinen. Etenkin kun aika paljon töitä yhteen aikaan, niin joku eines oli helppo välipala varata jääkaappiin koululaisille, mutta varmaan nyt sitten pilasimme koko perheen ja näiden vielä silloin syntymättömien lastenkin elämän sillä, että pari vuotta oli hektistä työelämässä ja käytettiin välillä eineksiä :).
Siis , siis näihin aina vastaa ne jotka aina kerää ja tekee kaiken itse eikä tod. osta mitään eineksiä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekas, sillä lapseni lempiruoka on peruna ja porkkana! :) Ikää 2,5 v
Mutta olisin syönyt vain vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olisin voinut elää porkkana- ja lantturaasteilla, omenoilla ja karviaisilla. Ja voisin vieläkin.
Ap:ta en osaa auttaa.
Mutta olisin syönyt vain vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olisin voinut elää porkkana- ja lantturaasteilla, omenoilla ja karviaisilla. Ja voisin vieläkin.
Ap:ta en osaa auttaa.
Olin paljon tädillä joka on varsinainen viherpipertäjä ja siellä opin syömään kun ruokapöydästä ei pois selvinnyt syömättä jotain. Äiti ihmetteli aina kun söin kotona niin huonosti kun tärjolla vain niitä ainaisia makaroni/peruna+jauheliha sotkuja.
että lapsen nirsoilu hyväksytään liiaksi. Ei kukaan tietenkään kaikesta tykkää, mutta jos nirsoiluun menee mukaan, niin helposti se jää päälle. Ja se on ikävää myös nirsolle, tiedän kokemuksesta... Olin siis itse ihan äärinirso lapsi ja se teki esim. kouluruokailut, kyläilyt yms. tosi vaikeiksi. Ja itse olin nimenomana lihan-peruna-linjalla, kurkku ja tomaatti meni, samoin omenat ja mandariinit mutta eipä juuri muu. Muistan vieläkin miten katkera oli kun ekan kerran uskaltauduin maistamana mansikoita ja tykkäsin hulluna, olin ala-asteella ja tosi vihainen vanhemmilleni, miksi ette kertoneet et mansikat on näin hyviä... Tietty se oli oma syy etten maistanut, mut silti koin että multa oli "pimitetty" asioita.
Pari "mansikkaepidosia" myöhemmin ja yläasteikäisenä terveysjuttuja ja aloin luettuani aloin maistelemaan enemmän uusia juttuja. Isä ja äitikin innostuivat kokkailusta, söimme tosi paljon kiinalaista ruokaa kotonakin, tutustuimme fetaan jne. En mä vieläkään tykkää hernekeitosta tai kaaliruuista, mutta kyllä mun ruokavalio on varmaan 10 kertaa monipuolisempi kuin ennen.
Mulla muuten on hyvästä hoidosta huolimatta aika huonot hampaat, oisko yksi syy vitamiinien puute nirsossa lapsuudessani?
koska on meillä ollut siis ihan aina, myös ekojen lasten aikaan, aina myös kasviksia / salaattia tarjolla.
Jossain vaiheessa vaan ne ei sitten ole niin hyvin enää maistuneet.Vissiin ei kai ois ikinä pitänyt yhtään einestä ostaa mutta hei - kuka nyt on niin täydellinen. Etenkin kun aika paljon töitä yhteen aikaan, niin joku eines oli helppo välipala varata jääkaappiin koululaisille, mutta varmaan nyt sitten pilasimme koko perheen ja näiden vielä silloin syntymättömien lastenkin elämän sillä, että pari vuotta oli hektistä työelämässä ja käytettiin välillä eineksiä :).
Siis , siis näihin aina vastaa ne jotka aina kerää ja tekee kaiken itse eikä tod. osta mitään eineksiä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi onneksi tykkää monista vihanneksista, mutta muuten on ehkä samantyyppisiä ongelmia kuin ap:llä.
Lapsi ei syö kastikkeita, ei mitään epämääräistä mistä ei tiedä mitä se sisältää. Ei esim. kasvisgratiinia, vokkia tms. Kaikki ainekset pitää olla erikseen, huoh. Esim. kanakastikkeesta liha erikseen ja kastike erikseen... Tämän kun tajusin, lautanen alkoi tyhjetä ihan eri malliin.
Porkkanasta, lantusta ja bataatista voi tehdä ranskalaisia. Mites ne dipattavat vihannekset:kukkakaalia, kurkkua, paprikaa (kermaviilidippiä, nam). Meillä ei tehdä juuri koskaan salaattia, vaan kaikki vihannekset tarjotaan omissa kupeissaan, joista niitä voi napsia. Jos kastikkeet uppoavat, niin kesäkurpitsa soseutuu hyvin eikä paljastu maustakaan. Kesäkurpitsaa voi piilottaa helposti myös lihapulliin.
Äidin ja isän lautaselta maistelee mielellään vaikka mitä. Varsinkin ravintolassa/kylässä maistelee mielellään uusia makuja. Kotona omalta lautaselta huonommin.
Jos saa kaupasta itse valita jotain, sitä maistelee kanssa. Näin monta uutta hedelmää on tullut maisteltua!
Lahjonta, uhkailu tai kiristys ei auta meillä.
koska niinhän se menee, että liha pitäisi jättää pois kaikilta - eihän ole reilua että muut syö jotain ja 4v. ei sitä saa.
Perheessä 6h, myös teinejä - mieheni ja teinipoika ei IKINÄ suostuisi luopumaan lihasta (heillekin uppoaa kasvikset aika nihkeästi, liha ja kana maistuu, kala ei.)
ap
Kyllä varmasti luopuvat lihasta, jos ovat empatiakykyisiä ja saavat asiasta laaja-alaisesti tietoa.
Emme mekään pakottaneet lapsiamme kasvissyöntiin, vaan se kypsyi ihan heidän omissa päissään objektiivisen tiedon valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska on meillä ollut siis ihan aina, myös ekojen lasten aikaan, aina myös kasviksia / salaattia tarjolla.
Jossain vaiheessa vaan ne ei sitten ole niin hyvin enää maistuneet.
Meillä on syöty aina paljon salaatteja ja kasviksia. Itse syön marjoja paljon, mies ei niinkään. Samoin hedelmiä on aina tarjolla. En minä tiedä mistä tämä johtuu, ei me ainakaan olla mikään punaniskaperhe jossa syödään vaan jotain kakkaa. Lapsi on hoidossa eikä syö noita sielläkään.
Onko teillä kasvimaata? Meillä ipana tykkää syödä salaattia, herneitä tms. suoraan kasvimaalta, vaikka niitä aikaisemmin ei suostunut maistamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monipuolisesti kasviksia KOKO AJAN.
Meillä ainakin huomaa selvästi, että lapset vierastavat monesti sellaisia makuja, mitä eivät ole maistaneet pitkään aikaan.
Meillä sääntönä, että jokaisella lämpimällä aterialla pitää olla kasviksia jossain muodossa.
Lisäksi hedelmää/ vihanneksia usein välipalana tai aamu- tai iltapalalla. Sinnikkyys auttaa tässä asiassa, meillä lapsilla saattanut mennä vuosiakin ennen kun joku tietty kasvis on alkanut maistua.
Teet sen, minkä pystyt. Ikävää on, jos et mieheltäsi saa tukea. Älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kolmen lapsen äiti, vanhin jo 12 v. ja nuorin taapero. Meillä menee kaikki ruoat. Joistakin lapset eivät tykkää ihan yhtä paljon kuin toisista, mutta syövät kuitenkin.
Syömme kasvispainotteista ruokaa, paljon kalaa ja vähemmän lihaa. Esim. makkaraa emme syö juuri koskaan, ainoastaan kesäisin saatamme mökillä sitä muutaman kerran grillata ja joskus teen siskonmakkarasoppaa. Lasten herkkuruokia ovat esim. paistetut muikut, perunamuusi ja kananmunakastike, ratatouille ja erilaiset keitot, joissa on paljon erilaisia kasviksia.
Olen sitä mieltä, että lasten ruokavalio alkaa muodostua jo kohdussa. Se, mitä äiti syö raskaus- ja imetysaikana vaikuttaa lapsen makutottumuksiin. Itse olen kulinaristi ja syön kaikkea, joten lapset ovat kyllä "syöneet" jo kohdussa ihan kaikkea. Meillä ei ruoasta tehdä numeroa, vaan ruoka-aikana syödään ja sillä siisti. Kaksivuotias ei tällä hetkellä suostu syömään lautaseltaan kaikkia ruoka-aineita, mutta sitten kun hän sanoo "kiitos", ruokailu on hänen mielestään ohi ja hän saa lopettaa syömisen. Emme siis pakota syömään, mutta emme toisaalta tarjoa mitään vaihtoehtoisia ruokia, jos lautasella oleva ei meinaa kelvata. Lapsi syö kyllä ainakin kerran päivässä hyvin, kasvaa ja on normaalipainoinen.
Joten en ymmärrä, miten perheissä yleisesti ottaen joudutaan ap:n kuvaileman kaltaiseen tilanteeseen. Meillä syödään sitä mitä on, ja jos ei kelpaa, niin sitten ei tarvitse syödä. Jääkaapistamme ei löydy "herkkuja", joita voisi syödä ruoan sijasta.
pitäisi olla peräkkäisinä päivinä, ettei maku unohdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä, että lasten ruokavalio alkaa muodostua jo kohdussa. Se, mitä äiti syö raskaus- ja imetysaikana vaikuttaa lapsen makutottumuksiin. Itse olen kulinaristi ja syön kaikkea, joten lapset ovat kyllä "syöneet" jo kohdussa ihan kaikkea.
24:lla on kasvimaa. 24 marjastaa lapsensa kanssa.
Lapsi syö makeisia erittäin harvoin.
joka voi tosiaan olla vaikka kuinka pitkaan syomattakin. Mutta ap:sta eroan siina mielessa etta kylla minusta ruokailua voi ja pitaakin vahan "ehdollistaa" jos toinen on tuollainen, eihan se muuten syo lopulta kuin herkkuja... eli tanakin aamuna soi kaurapuuronsa liki loppuun kun sanoin etta tanaan kun mennaan synttareille niin ei saa karkkia tms. herkkuja jos ei ole sita ennen syonyt kunnon ruokaa eli siis tuota kaurapuuroa. Minustakaan kiristyksesta ei saa tulla pelia lapsen ja aikuisen valille eika se muutenkaan saa menna ihan overiksi, mutta kylla minusta aikuinen on viime kadessa se pomo, joka toteaa esim. etta herkkuja syodaan vain kun on syoty tavallista ruokaa ensin, tai vaikka etta toisen makkaran saa vasta kun on syonyt valissa vihanneksia.
On kuitenkin aikuinen ihminen ja varmasti tietää faktat.
Kuinka siis perustelee itselleen, että jatkaa lihan syöntiä..tai ei edes vähennä sitä?
Ihan todella mua kiinnostaa, että miten perustelee.
Mun mieheni ei ole voinut sydä lihaa vuosiin. Eikä muuten sy suklaatakaan..heheheh.
Mutta joo. Kerro.
Ongelma vain on curling eli ei tahdota lapselle mielipahaa vaan aina mennään helpoimman kautta. Tietenkin lapsen voi pakottaa maistamaan tai pitää nälässä, vaikka olisi kuinka laiha. Murrosikäinen jo poispilattu on jo eri juttu. Eineksiä voi mainiosti käyttää, onhan niissäkin kasviksia.
Itse suosittelen vain "pakottamaan" eli ujuttamaan vihanneksia ruokiin, istuttamaan pöydässä kunnes on maistanut pikkuisen, palkitsemaan vaikka yhteisillä retkillä tai peleillä onnistuneita kokeiluja ja johdonmukaisuudella. Eli älä sano, että on pakko maistaa, jos ei kuitenkaan ole. Tsemppiä!
Ruokaremontin paikka koko perheelle?
sitä olen yrittänty aina silloin tällöin mutta lopputulos on kauheaa riitaa perheessä. Aina.
Haukutaan mun vaivalla tekemät ruoat, mieskin nyrpistelee ja maistelee pitkin hampain.
Isot lapset valittaa ja haukkuu avoimesti.
Nälkä ja huono olo purkautuu sitten aika pian muuna riehumisena (suututaan jostain ja hajotetaan paikkoja tms.)
Teinipoikia ei todella kannata pitää nälkäisenä.
Jos ei ole isoille lapsille kelpaavaa ruokaa, eivät syö, vaan menevät omaan huoneeseen tai vaikka nukkumaan ja nukkuvat vaikka koko iltaan asti.
Jos kaapeissa on jotain heille kelpaavaa, ottavat illalla salaa. (Jos ei ole muuta, niin teini paistaa välillä vaikka kananmunia itselleen iltapalaksi.)
Mutta jos ei ole / anneta ottaa mitään mikä kelpaa niin tosiaan ovat vain sitten kiukkuisia, haukkuvat ja valittavat kun ei ole "mitään" syötävää ja makaavat vaan sängyissään.
Isot lapset siis kyllä syövät myös jotain kasviksia ja hedelmiä ja marjoja, mutta eivät kauhean paljoa eli niillä heidän syömisillään ei kuitenkaan hirveän monipuolista kasvisruokavaliota vielä saa. Eikä ne kelpaa heille aina, usein jää hedelmät mätänemään (ja ne on aika kalliitakin).
ap
Tosiaankin: punaniskajuntteja. Turha enää itkeä kun et ole lapsiasi saanut kasvatettua. Meillä lapsuudenkodissani ei olisi ikinä tullut kyseeeseenkään että ruokaa haukuttaisiin, saati sen tekijää. Samoin ei "hajoteta paikkoja". Niin makaa kuin petaa, ap.
että suunnittele monipuolinen viikon ruokavalio mutta ketään ei pakoteta syömään. Esim. maanantaina jauhelihakeitto, salaattia, leipää. Jos joku syö pelkän leivän tai perunat keitosta, niin sitten syö, mutta nugetteja tai nakkeja ei aleta ostamaan. Tiistaina kanaa ja kastiketta, riisiä ja perunaa, salaattia. Jos joku haluaa syödä kanan ilman kastiketta ja mielummin riisiä kuin perunaa tai toisin päin ja noukkii salaatista kurkut, ok. Leipää ilman päällysteitä saa ruuan kanssa, leipää juustolla ja leikkeleellä ja jugurttia iltapalaksi, ei muulloin. Karkkia kerran viikossa ja muuta herkkua (jätksi, keksi, pulla) 2-3 kertaa viikossa. Minusta nämä on ihan yleiset perheen säännöt, ei mitään erityistä nipottamista..
Lisäksi pienintä voisi palkita maistamisista, esim. ensin ihan nuolaisu, seuraavalla kerran haukkaus uudesta ruokalajista -> tarra, 10:stä tarrasta jotain mukavaa.
Ja piilotteluohjeen saitkin jo, meillä uppoaa mm. peruna-porkkana-kukkakaali -muusi ihan perunamuusin nimellä :)
Jos lapsi totesi "hyi, pahaa, en syö"-juttuja ennen kuin edes maistoi, niin todettiin että ensinnäkin noin ei puhuta ruokapöydässä ja toisekseen et voi tietää jos et edes maista. Ja jos ei maista, niin ei tule jälkkäriä, äiti ei pelaa muistipeliä ruuan jälkeen tms. Maistamiseksi laskettiin esim. teelusikallinen sosekeittoa tai 1 pala kutakin kasvista jostain ruuasta. Jos ei maistanut, niin sitten se uhkaus toteutettiin, ei montaa kertaa tarvinnut tehdä ja lapsi oppi että helpommalla pääsee kun ottaa pienen maistiaisen. Ja kun niitä hyviä makuja alkoi löytyä niin maistamaan ei enää tarvinnut mitenkään pakottaa.
Nykyisin lapsi syö aika lailla kaikkea mustekaloista ja oliiveista graavikalaan ja papuihin ja on todella innokas maistamaan kaikkea. Vain parsakaali ja kypsennetyt porkkanat eivät maistu.
Syy miksi otimme tämän linjan on se, että olin itse lapsena tosi epäluuloinen ja nirso ja koen kärsineeni siitä. Minua ei pakotettu maistamaan mitään, ja koen että se oli huono juttu koska usein oli vaikea löytää syötävää josta tykkäsin ja koin syömiseni noloksi. Vasta aikuisena tietoisesti aloin opetella pois nirsoilusta ja nyt syönkin lähes kaikkea.