Kysymys työssäkäyville (kokopäivä) äideille:

entinen kotiäiti ja nykyinen uraäiti, lähes 10 v lapset kotihoidossa vaikka työkeikkojakin kyllä tein.



Minulla oli viimeisinä kotiäitivuosina samanlainen tunne kuin ap:lla, että kun saisi vaan nukkua. Osallistuin kaikkeen mahdolliseen, tein vapaaehtoistyötä, keikkatyötä, harrastin, tapasin kavereita, järjestin tapahtumia ja tapaamisia, hoidin omat ja vieraat lapset. Ja kotityöt päälle koko ajan, vaikka mies osansa niistä tekikin. En olisi jaksanut henkisesti olla vain kotona, eli hyperaktiivisuus autoi minua jaksamaan kotona ja sain voimaa kaikesta tekemisestäni.



Nyt kun olen töissä kokopäiväisesti, aikataulujen rutiininomaisuus ja järjestelmällisyys helpottaa meillä ainakin arkea huimasti. Ja se että on jättänyt ylimääräiset kotityöt ja muun sälän pois, vain ne tehdään, jotka oikeasti tärkeitä. Työaikana paneudun täysillä töihin, ja sitten jaksan olla muun ajan täysillä äiti. Itse koen uraäitiyden nyt helpompana, kun selvisin hurjasta kotiäitiajasta kunnialla. Edelleen meillä on lasten etu tärkein, eli kaksi nuorinta ovat hoidossa, mutta luojan kiitos meillä on molemmilla liukuvat työajat, joten saamme lyhennettyä hoitopäivien pituutta edes hieman vähemmän stressaaviksi. Vanhimmat kolme lasta ovat koulussa.



Kesällä ei mene ihan näin, mutta syksyllä taas päiväaikataulu suunnilleen tällainen

-herään klo 5.45 käytän koirat pienellä lenkillä, käyn suihkussa, teen eväät, meikkaan puen yms. ja klo 7.00 olen töissä, jossa keitän kahvin ja syön eväät

-mies herättelee lapset ja katsoo, että isommille on kaikki kunnossa ja vie pienet klo 8.00 päiväkotiin aamupalalle ja sitten omiin töihin

-haen lapset kolmen maissa, eli ennen tai jälkeen, sillä osan töistä naputtelen etänä kotona illalla, yöllä tai viikonloppuna

-tässä välissä rentoillaan, hyvällä ilmalla ollaan pihassa lapset ja koirat ja äiti, luetaan, tsekataan läksyjä, jutellaan, teen joitain kotitöitä ja lapset joskus auttavat, joinain päivinä käyn kotona netissä tässä, mutten joka päivä, milloin mitäkin

- noin klo 16-17 sapuskan lämmitys, joka ehdottomasti etukäteen tehty, tähän väliin ei millään mitään kokkailua meillä mahdu! ruualla harrastuksista riippuen yritämme olla koko perhe, mieskin joinain päivinä tässä jo kotona, sillä tekee noin kerran viikossa varastoon 3-4 h illalla

-ilta menee joko perheen yhteisissä harrastuksissa tai harrastuskuskauksissa, toivottavasti saamme ison aktiivisen perheen aikataulut yhtä hyvin täsmäämään kuin viime vuonna (tyyliin yhden pojan reenit alkaa klo 17.00, sitten itse viereiseen kauppaan, toinen poika reeneihin klo 17.45 ja sitten koirat autosta mukaan ja reilun puolen tunnin lenkki ennen ekan pojan hakua 18.30 ja sitten toisen pojan haku 18.45, monta kärpästä siis yhdellä reissulla)

-klo 19.30 koko perheen yhteinen iltapala, tähän ehtivät mukaan lähes kaikki melkein joka ilta, pienet iltasadun kautta sänkyyn klo 20

-loppuilta yritetään pitää rauhallisena, isommat lapset lueskelevat ja tekevät iltapuuhansa ja hankkiutuvat sitten unten maille, me aikuiset saatamme käydä omissa harrastuksissamme vielä, tai kotona töitä, telkkarin katsomista, netissä jumittamista, kotitöitä tarvittaessa, meillä otettu kotitöihin melko rento asenne, eli joskus imuroidaan, tavarat yleensä laitetaan paikoilleen, keittiö yleensä siivotaan syömisen jälkeen, pyykkiä pestään joinain päivinä kaksi koneellista joinain ei yhtään, ruokaa laitetaan mahdollisimman helppotekoisia keittoja, patoja ja laatikoita isot satsit viikonloppuisin ja joskus iltaisin seuraaviksi päiviksi, pihahommia tehdään jos ehditään, kaupassa käydään kerran viikossa isosti, ainoa mikä tehdään säntillisesti joka päivä on koirien hoito, mutta siihenkin osallistuu mielellään lähes kaikki perheenjäsenet

-klo 23.00 yleensä menemme miehen kanssa nukkumaan, mies tarvitsee jaksaakseen hieman pidemmät unet kuin minä, eli herää myöhemmin, itse myös herkkäunisena pätkänukkujana hoidan tarvittaessa lasten yöheräilyt

Meillä on niin päin että minulla on kolmivuorotyö ja mies 8-16 liukuvatyöaika kuitenkin 1-2h heitoilla aamusta/illasta. Oletkohan ottanut itsellesi tehtävää liikaa? Voisiko mies vaikka tehdä se ruuan aamupäivällä? Tai värkkäillä välillä pyykkien kanssa? Meillä jako on se että se tekee joka ehtii. Eli tasapuolisesti kumpikin tekee kotihommia ja lapset 3kpl otetaan mukaan tekemään niitä. Iältään ovat 11, 9 ja 4 ja neljäs syntyy kohta. Älä vaadi itseltäsi liikaa, väsyt vain.

ma heraan klo 6:30, lapset ja mies heraavat samaan aikaan. Sitten lahden viemaan lapsia tarhaan n. klo 7:50, isoin menee bussilla kouluun. Lapset haetaan klo 16-17, sitten syodaan, leikitaan omalla pihalla (puistoon en kylla jaksaisi enaa tuossa vaiheessa lahtea, ja kun on oma piha kuten ap:llakin on, miksi pitaisikaan?). Pihahommia voi hoitaa samassa vaiheessa, tai mies hoitaa lasten mentya nukkumaan. Pyykit pesen keskitetysti viikonloppuisin (tarvitaan tosin kuivuri, etta se onnistuu), viikolla vain "pakon" edessa. Ruokakauppaostoksetkin hoidetaan lauantaisin. Minutkin heratetaan useamman kerran yossa. Mutta ap:na tosiaan tinkisin puistoilusta ja keskittaisin pyykit viikonloppuun.

kun on aamut kotona?



Lakanat/pyyhkeet yms. voi hyvin pestä keskitysti. Niitä ei tarvitse keskellä viikkoa pyykätä ollenkaan.



Sinulla on kyllä huono organisointikyky, etkä osaa priorisoida.



Eikä teistä vanhemmista kumpikaan nyt varsinaisesti älyllä loista. Uuvutatte itsenne ihan turhaan!

jos äiti tekee lyhennettyä päivää ja isäkin normaalipäivää. Silloin illat ovat helpompia ja rentoja. Mutta minä olen käytännössä yh niinä päivinä kun mies on töissä. Ihmettelen teitä jotka pesette kaksi koneellista pyykkiä viikossa. Meillä on pakko pestä joka päivä, koska muuten tilanne leviää käsiin. Lapsilla menee vähintään yksi vaatekerta päivässä näillä hiki-hiekka-vesi-meiningeissä, yleensä kaksi. Ja mieheltä tulee päivittäin työvaatteet ja omiakin vaatteita pitää pestä. Kyllä se koneellinen päivässä kertyy. Ja jos ei kerry niin aina on korin pohjalla lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, koiran alustoja tmv. No, turha tänne on mistään valittaa tai avautua. Mitään muuta ei saa kuin syytöksiä huonosta organisaatiokyvystä ja typeryydestä. Minulla on hyvä organisointikyky, siksi tämä paletti pyörii. Mutta olen väsynyt. Enkä jaksa jankata täällä typeriä valintojani. ap[/]

Itse pesen vaikkapa 6-8 koneellista, mutta _viikonloppuna_, silloin pyorii kone koko ajan. Kannattaa oikeasti investoida siihen kuivuriin, vahentaa myos ripustelua ja narulta pois ottamista. Ja jos nukkuminen on ap:lle prioriteetti (jonka ymmarran paremmin kuin hyvin) niin sitten on vaan tingittava siita puistoilusta tai pihanhoidosta. Kaikkea ei valiettavasti voi saada, ja priorisointia on pakko itse kunkin tehda.

Aamulla herätys klo 6.15

Vien lapsen tarhaan klo 7.00

kiireellä töihin klo 7.30-16.00

Kiireellä tarhalle klo 16.30

kauppaan ja kotona klo 17.00



Illalla lapsen kanssa puuhailua, ruoanlaitto, siivoamista ym.



Laitan lapsen nukkumaan klo 21.00 -> omaa aikaa!



Näin joka ikinen päivä.

ja meillä aikataulut menee suunnilleen näin:



herään 6.30 ja luen lehden, juon kahvin ja hoidan itseni kuntoon. Lapset herää tavallisesti itsekseen noin 7.15 paikkeilla, jolloin itse jo suurin piirtein valmiina. Lapset vain vessaan, hampaiden pesulle ja vaatteet päälle. Molemmat osaa jo itse pukea. Ja päiväkotiin aamupalalle. Päiväkodissa ollaan tavallisesti noin 8.00 paikkeilla, kun omalla autolla kuljetaan.



Jos minä vien lapset päiväkotiin, mies ulkoiluttaaa aamulla koirat ja toisinpäin.



Iltapäivällä haen lapset siinä 16.30 aikoihin. Itselläni on sikäli hyvä työaikamalli, että ei mitään kellokorttia ja ajan seurantaa, vaan tekee ne työt jotka pitää ja sitten voi lähteä kotiin (ja lisäksi etätyömahdollisuus kotoa, jota käytän 1-2 päivänä viikossa). Olen tuomioistuimessa tuomarina. Istuntopäivinä päivät saattavat toisinaan venyä, mutta näin käy harvoin ja näinä päivinä mies aina valmiudessa hakemaan lapset jos en ilmoita tiettyyyn kellonaikaan, että olen päässyt istunnosta.



Illalla ei meillä enää puistoilla vaan lapset leikkii omalla omakotitalon pihalla tai sisällä. Kun tullaan kotiin syödään ja usein lähdetään johonkin lasten harrastukseen tai itse lähden omaani ja mies tulee ajoissa näinä päivinä kotiin.



Lapset menee sänkyihin 20.00-20.30 ja sitten alkaa oma aika. Tätä ennen olen jo kyllä tarvittaessa laittanut pesukoneen pyörimään tai tiskikoneen päälle.



Asioita voi helpottaa esim. seuraavalla tavalla:

-Kauppaan vain kerran viikossa,

-Ostaa mahdollisimman iso pyykkikone ja kuivausrumpu ja hei, siinä koneen vieressä ei tarvitse odottaa, kun se pesee. Koneen voi laittaa pyörimään ihan itsekseenkin ja sitten vaatteet myöhemmin kuivausrumpuun. Monesti itse viikkailen vaatteita kuivausrummusta olohuoneen sohvalla, kun katson jotakin 21.00 telvisiosta alkanutta sarjaa tms.

- Kunnon siivous kotona vain kerran viikossa, meillä perusimuroinnin hoitaa päivittäin arkena robotti-imuri, jonka sain äitienpäivälahjaksi mieheltä,

-Ruokaa tehdään arkena suuria määriä kerralla ja samaa ruokaa voi syödä myös kahtena peräkkäisenä päivänä,

- Arkena myös valmisruoka 1-2 päivänä on ok,

-Lapset kannattaa opettaa jo pienestä pitäen viemään omat ruokailuvälineet pöydästä suoraan tiskikoneeseen, kun ruokalu loppuu,

- Lasten harrastusten aikana (esim. futisharkat) voi hoitaa tarvittaessa asioita (siinä kentän laidalla ei tarvitse välttämättä koko ajan seisoa),

-Ja niille miehille pitää delegoida hommia, eli kaupassa käyntiä, koiran ulkolutusta, lasten harrastuksiin viemistä, ruan laittoa jne. Ei ne siihen kuole!

Mulla soi herätyskello klo 6. Mies on jo lähtenyt ja hoitanut koirien tarpeet. Hoidan aamupesut, meikkaan, laitan hiukset. Herättelen lapsen, syödään aamupalaa. Tai siis minä syön ja lapsi jyrsii vähän jotain leipää, kun kuitenkin saa aamupalan päiväkodissa. Ehkä vartin yli 7 lähdetään ja minä olen kahdeksan maissa töissä.



Mies hakee lapsen ja ulkoiluttaa koirat. Minä tulen puoli viideltä töistä ja laitan ruuan. Syömään päästään ehkä 17.15. Kun laitan ruokaa, mies yleensä leikkii lapsen kanssa. Ruuan jälkeen siivoan keittiön (menee max. vartti) ja muut katsoo Pikku Kakkosta. Sen jälkeen mennään säästä/vuodenajasta/fiiliksestä riippuen pihalle, lenkille, kylään tai vain maataan sohvalla. Pyykkikone pyörii siinä sivussa ja jos imuroida vaikkapa tarvitsee, niin yleensä teen sen ruuan jälkeen. Mies ei paljoakaan tee kotitöitä, mutta on kyllä ihan täysin vastuussa koirista, leikkii paljon lapsen kanssa ja joitaa pihahommat kokonaan. Monesti ruuan jälkeen lähtevät lapsen kanssa hoitamassa asioita, kahvittelemassa tms. jos minä tunnun väsyneeltä tai kaipaan omaa aikaa. Lapsi menee nukkumaan kahdeksalta ja iltatoimet hoidetaan miehen kanssa vuoroiltoina. Yleensä tuolloin kahdeksalta lopetan kodinhoidon tai laskostan ehkä pyykkejä telkkarin katselun lomassa. Saatan tyhjentää astianpesukoneen, laittaa pyykit narulle tms.



Me ei käydä juuri koskaan iltaisin puistoissa, tavata lapsen kavereita tms. koska illat saa olla rauhallisempia hektisen päiväkotipäivän jälkeen. Omalla pihalla ollaan paljon porukalla ja lapsi saa siinä leikkiä. Kaupassa käyn kerran viikossa ja joka toinen viikko käy siivooja. Mielestäni meillä on aina siistiä ja paikat järjestyksessä. En koskaan päästä mitään kauheaa kaaosta valloilleen, koska sen järjestelyyn menee paljon kauemmin aikaa kuin siihen, että tavarat pidetään paikoillaan.



Minusta työssäkäynnin ja perheen yhdistäminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa, enkä koe olevani kovinkaan väsynyt. Väsymys on yleensä itse aiheutettua eli olen katsonut telkkaria liian myöhään.

Eikö kellään mene työmatkoihin paljon aikaa? Meillä molemmilla menee työmatkaan seuraavankin vuoden aikana noin 50 minuuttia suuntaansa, töihin matkataan Helsingistä Vantaalle. Pätkätyöläisiä ollaan, joten työpaikan lähelle ei voi muuttaa, kun työpaikka aina vaihtuu.



Olen ollut vuoden sairauslomalla masennuksen ja uupumuksen takia. Jännittää hirveästi syksy ja oma jaksaminen!! Lapsia kolme, joista kaksi alakouluikäisiä, yksi päiväkodissa. Vanhemmat lapset harrastavat monena iltana viikossa, jonne heidät pitää kuljettaa.



Pysähtykää miettimään arjen ratkaisuja! Meillä vuosi sitten meni arki uusiksi rankimman kautta, kun jouduin kuukaudeksi sairaalaan. Mutta siitäkin selvittiin!