Kysymys työssäkäyville (kokopäivä) äideille:

30min lisää unta voisi auttaa kummasti

Minä istahdan kello 20.30-21.30. Herätys kello 6.00. Työpäivän jälkeen kaupan kautta tekemään ruokaa perheelle, lapsien ruokkiminen ja oma syöminen. Jotain kotihommaa... pyykkiä tms.. Sitten iltapala ja nukuttaminen. sitten yleensä hetkeksi koneelle ja nukkumaan. Nukahdan kahdessa minuutissa koska olen niin väsynyt.

Nyt olen lomalla ja tekee todella hyvää kyllä!



Pienet asiat helpottaa, mutta pakko olla pitkin päivää muutama oma tauko. Mulla ne on nämä:



Aamulla kun herään, ehdin syödä aamupalan rauhassa tietokoneen äärellä/lehteä lukien. Työmatkan katson myös omaksi ajaksi. Ajan silloin autoa, mutta saan ajatella rauhassa omia asioitani samalla, kuunnella musiikkia ym.



Töissä on todella kiireistä, olen sairaalassa töissä. Aamulla pidän 10 min tauon (jos ehdin, mutta yritän) siinä 9 pintaan. Sen jälkeen ruokailu klo: 12-12.30 ja nautin kun saan istua rauhassa ja syödä+lukea lehteä tms. Loppupäivä on puurtamista, mutta kotimatka taas autoa ajaen on tavallaan omaa aikaa. Sitten haen lapset, lämmitän/teen ruoan ja juttelen heidän kanssa. Joka ilta otan myös ihan oman hetken. Ihan itse ja yksin.



Minä en turhia siivoa enkä pese pyykkiä läheskään joka päivä. Viikonloppuisin siivotaan, mies imuroi (jos ehtii), minä teen muut kotityöt.



Meillä tätä on kestänyt jo 2v ja voin sanoa että ajan myötä helpottaa. Välillä sitä tosin puurtaa eteenpäin vain odottaen seuraavaa viikonloppua ja lomaa, silmät ristissä. Tähän tottuu ja lapset kasvaa.



Meilläkin on iso piha, mutta en sitä erityisemmin hoida. Kuistilla on 2 ruukkua kukkia joita kastelen (jos muistan), puut ja pensaat kasvaa ihan itsekseen, kerran vuodessa ehkä siistitään niitä jos ehditään.



Tärkein on ehkä että hankit jotain omia ihania juttuja. Mulle tulee MeNaiset kotiin ja niin uskomatonta kuin onkin niin odotan aina torstaita tuon lehden vuoksi ja koska silloin tulee tv:stä Kotikatu jota seuraan. :)



Tätä tää nyt on... jonkin aikaa vielä. Mun miehellä vielä 1,5v opintoja edessä.

harrastuksia valtavasti jne.



Jos ei ole kummallakaan edes kunnon työpaikkaa, mahtaisiko riittää yksi tai kaksi lasta ja näillä harrastukset, joihin ei tarvitse suhata iltakausia?



Tai edes saisi sitten sen suunsa auki ja järjestäisi niihin harrastuksiin kimppakyydityksiä jne.



En ihan tajua, että joku väkisin vääntää itsensä uupuneeksi HARRASTUSTEN takia!

Tehkää viikonloppupainotteisesti ja pakastimeen isot satsit 3 eri lämmintä ruokaa rasioihin, jotka sitten viikolla vaan lämmitätte! Kaupassa voi käydä kerran viikossa, minä teen sen kun esikoinen on harrastuksessa maanantaisin.



t. 3

Meillä on herätys minulla klo 6.15 jolloin puen itseni laitan eväät käyn ehkä suihkussa. Lapsen herätän klo 7 puen annan lääkkeet ja laitan valmiiksi aikaa menee noin 30min. Vien hoitoon ja kurvaan töihin,myöhästyn yleensä jonkin verran vaikka ei saisi,HUOH. Mies makaa sängyssä klo 9 ja lähtee kaikessa rauhassa töihin,tekee miinusta ja hakee lapsen hoidosta 16.30. Minä laitan ruuat syötän lapsen. sen jälkeen tiskit ja pyykit. Sitten alkaa iltapuuhat ja lääkitykset ja lapsukainen on nukkumassa klo 20 viimeistään. Sen jälkeen teen töitä klo 22 asti ja menen nukkumaan. Sellainen päivä on meidän perheen äidillä.Viikonloppuna taas pesen pyykkiä, laitan ruokaa,ulkoilen lapsen kanssa x2 ja siivoan. eli työn täyteinen viikonloppu.



Onneksi sinun miehesi auttaa.

Koita jaksaa kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Se helpottaa jo paljon jos saat nukkua täysiä öitä. Minulla ainakin helpotti.

Teen 10-15h työpäivää ja siihen yritän mahduttaa lisäksi oman liikunnan, ajan lasten kanssa, syömisen, kotityöt ja jossain vaiheessa pitäis kait nukkuakin.



Olen ihan poikki, mutta ei auta, vaihtoehtojakaan ei ole.

pääsen töistä kahdelta, tulen kotiin, otan päiväunet. Sen jälkeen istuskelen koneella, teen välissä ruokaa ja taas istuskelen.



Jotain saatetaan illalla tehdä, hyvin vähissä määrin kotitöitä mutta kaikenlaista kivaa yhdessä. Sit taas illalla istuskelen. Nukkumaan menen yhdentoista maissa ja herään puoli kuudelta.



Harvakseltaan teen myös iltavuoroja, silloin on aikaa nukkua tai istuskella kahteen asti.

Minä istahdan joko pikku kakkosen aikana (riippuu kelistä) tai sitten heti ruoan jälkeen puistossa.Minulla yleensä puistossa kahvit+päivän lehdet mukana jotka luen kahvia juodessa kun lapset leikkii vieressä.

En pese joka päivä pyykkiä vaan n.2-3 krt viikossa ja joskus saattaa pyykit jäädä telineelle kuivumaan 3 päiväksi kun en jaksa aina vaivautua niitä laittamaan kaappeihin.



Miksi sun pitää joka päivä pyykätä?Mikset vaikka pese pyykkiä tiistaisin ja lauantaisin (koneen täyttöön menee se 2-4min ja ripustamiseen n.5min joten eivät vie edes paljoa aikaa ja kuivien viikkaamiseen/paikoilleen viemiseen voit ottaa lapset mukaan) ? Miehesikin voisi varmaan niinä pyykkäys päivinä huolehtia lasten ulkoiluista enemmän?

Teen 10-15h työpäivää ja siihen yritän mahduttaa lisäksi oman liikunnan, ajan lasten kanssa, syömisen, kotityöt ja jossain vaiheessa pitäis kait nukkuakin. Olen ihan poikki, mutta ei auta, vaihtoehtojakaan ei ole.

Käytte yhdessä pyöräretkellä, kävelyllä... Poljet olkkarissa stepperillä lasten leikkiessä.

Voisiko jostain nipistää vielä lisää jotta voisit tehdä normi 8h työpäivää? Tuo 10-15h vaikuttaa liialta jos on pienet lapset, mutta jos ei vaihtoehtoja ole niin sitten vain on jaksettava.... Yritä luistaa kaikesta muusta paitsi lasten hoidosta ja heille rakkauden antamisesta.

Ehdin syödä rauhassa aamupalan, sitten 5.50 koiran kanssa aamulenkille (nopsa 10 min), sitten herätän 6-v kuopuksen. Hänelle aamuvoikkari, itse suihkuun... ennen seitsemää pitää olla jo autossa matkalla töihin.



Päiväkodilla oon siinä klo 17 aikoihin, sitten kotiin (jos ei tarvitse käydä kaupassa) ja ruokaa lapsille.



Mies hoitaa koiran iltapäivälenkin (ja tekee kyllä usein ruokaakin, jos on ennen mua kotona). Ruokailun jälkeen tulee kyllä huilattua. Meillä siivotaan ja pyykätään vain viikonloppuisin, en jaksa arkena mitään ylimääräistä.



Nyt kesällä ja kun on hyvä ilma, niin on ihanaa kun jaksaa sentään olla illalla ulkona. Nytkin on kyllä tiskivuori odottamassa, mutta taidan jättää huomiseen. Esikoinen (12-v) saa hoitaa sen homman.



Kyllähän sitä on ollut välillä (etenkin talvisin) todella puhki, ja edelleenkin perjantai-iltaisin oon niin tööt, että jos otan lasin viiniä niin sekin jää kesken...Mutta kyllä tää helpottaa, kun lapset kasvaa. Mun kuopus aloittaa koulun syksyllä, ja sitten ei enää tuota päiväkotirumbaa...koskaan...ikinä:)

Mä herään klo 6.00 ja töissä 7.00. Mies ja lapsi herää kaheksalta, ja mies vie lapsen yheksäksi hoitoon ja menee itse töihin. Pääsen töistä klo 15.00, haen lapsen ja sitten kotiin. Leikin/ulkoilen lapsen kanssa, kunnes mies tulee viiden maissa kotiin. Suunnilleen vuoropäivinä tehdään miehen kanssa ruoka tässä välissä tai syödään eilistä. Noin klo 19 meen jumppaan/otan päikkärit/hengailen perheen kanssa. Iltapuuron jälkeen lapsi nukkumaan klo 21.00. Sen jälkeen laitan usein sen pyykkikoneen päälle ja joko minä tai mies siivoo keittiön ja kerää lelut yms. lattioilta. Sen jälkeen katon telkkaria tai surffaan netissä kunnes suunnilleen klo 23 meen nukkuun.



Kaupassa käydään kerran viikossa, ja pakolliset siivoomiset hoidetaan vaan viikonloppusin. Mies menee arkisin salille, kalaan tms. muutamana päivänä viikossa yleensä yheksältä kun lapsi jo nukkuukin.

Aamulla ylös klo: 6.00. Syön aamupalan, pesut, meikkaan, herätän lapset ja he syö, pukee. Sitten päiväkodille ja itse töihin.



Töiden jälkeen ajan suoraan päiväkodille, siinä 16.30 haen lapset. Sitten kotiin, ruokaa, oleilua. Ruoan jälkeen tiskit ja pyykit, loppuilta ihan vaan ollaan. Ei pingoteta. No lapset pesee hampaat siinä 20 aikaan ja pari kertaa viikossa käyvät suihkussa. Kun lapset on nukahtaneet siinä 20.30 iltasadun jälkeen, on mulla vielä tonne 22-23 saakka (miten jaksan) omaa aikaa...



Kaupassa käydään yleensä viikonloppuna kerran viikossa, ellei sitten viikolla tee mieli jotain tiettyä. Kyllä me käydään ihan ulkonakin arki-iltoisin ja käydään äiti-lapsijumpassakin kerran viikossa. Lapset on joka toinen vkl isällä ja silloin mulla on totaali-omaa aikaa :) Yleensä tosin ikävöin silloin lapsia.



t. äiti kahden äiti 26v

Miksi kahdesti päivän aikana ulkoilleet lapset pitää viedä vielä puistoon?

miksi joka päivä pitää käydä kaupassa, pestä pyykkiä, tehdä tuntikausia tiskejä yms yms

Jokainen kun huolehtii omista tavaroistaan HETI, niin ei tiskienkään laitossa mene kuin pari minuuttia, samoin kuin tuo pyykin laitto.

Ehkä mä olen vaan sitten tehokas, sillä aika todellakin jää myös oleiluun vaikka aina on siistiä, lapset harrastaa neljänä iltana viikossa, samoin itse ja on vielä koirakin :DD

Miksi kahdesti päivän aikana ulkoilleet lapset pitää viedä vielä puistoon?

että miksi pihahommia ei voi tehdä yhdessä lasten kanssa, miksi pitää erikseen lähteä johonkin puistoon?



Muutenkin tuo vaikuttaa aikamoiselta "suorittamiselta", mun luonteella ei tuollaiseen pystyisi/ole tarvetta...



Kotihommat mitä iltaisin teen hoituu samalla kun lapset leikkii omiaan tai sitten ne kulkee mukana ja juttelee mun kanssa samalla :-)



En yhtää ihmettele että ap on poikki kun kaikki on suorittamista, ei tuossa löydä enää iloa mistään...

Teen 10-15h työpäivää ja siihen yritän mahduttaa lisäksi oman liikunnan, ajan lasten kanssa, syömisen, kotityöt ja jossain vaiheessa pitäis kait nukkuakin. Olen ihan poikki, mutta ei auta, vaihtoehtojakaan ei ole.

Eli viimeistään sitten, kun olet niin poikki että palat loppuun. Meillä on kolme lasta, miehellä matkatyö eli olen arjen yleensä lasten kanssa itsekseni. Olen vuoden verran tehnyt n. 30 tunnin viikkoa, siihen tavanomaiset kotityöt, pihatyöt, lasten asiat ja oma liikuta, ja nyt kesäloman kynnyksellä olen jo ihan piipussa. Loman jälkeen vähennän töitä 15 viikkotuntiin. Minulla on takana burn out ja vakava masennus kymmenisen vuotta sitten, joten tunnistan tutut merkit siitä, että olen taas ottanut enemmän hommia kuin jaksan oikeasti tehdä. Vähennän, vaikka tulotaso laskee. Haluan olla enemmän lasteni kanssa, viettää välillä luppoaikaa, saada tilaa hengittää ja olla rauhassakin välillä.

Elämä on liian kaunis ja ihana tuhlattavaksi puurtaen ja uupuen. Elämästä saa nauttia ja tempoa voi hidastaa :)

mä ihmettelen, että miksi sä viet lapset hoitoon, jos mies on kerran iltatöissä?



Me viedään ja haetaan vuorotellen, joten päivät vaihtelevat.



Lapset viedään 8.20 aamiaiselle tarhaan. Ehditään kumpikin siitä hyvin ennen yhdeksää töihin. Jos vien lapset, niin tulen kotiin viideltä. Silloin mieheni on hakenut lapset tarhasta kolmen jälkeen ja on ehtinyt olla jo ulkona hyvän aikaa. Usein tehdään niin, että myöhemmin töistä tullut jää vielä ulos kun vaan vaihtaa vaatteet. Aiemmin töistä lähtenyt lähtee lämmittämään/laittamaan ruokaa. Syödään siinä 17.30. Sitten touhutaan lasten kanssa tai toinen saattaa tehdä vähän kotitöitä. Usein ollaan pihalla tai tavataan naapureita. Lapset kahdeksan jälkeen nukkumaan.



Me asutaan rivarissa, joten meillä ei mitään suuria määriä kotitöitä ole. Ruokahuolto, siivous ja pyykki. Jos joka päivä käyttää noihin reilun tunnin yhteensä ja viikonloppuna sitten siivoaa enemmän, niin meillä pysyy homma hallussa.



Tavarat pitää olla paikoillaan eikä mitään turhaa tehdä. Ikkunat ja matot pesee meillä ulkopuolinen.

hoitoon, vaikka mies jää kotiin. Tai jos mies jää kotiin yksin, niin tekee ruoat valmiiksi samaksi tai seuraavaksi päiväksi ja pesee pyykit. Vähintään siis normisiivousten lisäksi. Meillä mies vähentäisi mun työtaakkaa merkittävästi, jos olisi aamupäivät yksin kotona.



Mutta vastauksena kysymykseesi: mä herään n. 6.10, käyn suihkussa, meikkaan yms. ja menen töihin seiskaksi. Haen kuopuksen hoidosta neljään mennessä (mies vie hoitoon kasin maissa, kun lähtee töihin.) Lämmitän tai laitan ruoan lapsille ja siinä menee yleensä vähintään viiteen. Sitten teen kotihommia, kuopus leikkii omiaan tai isompien lasten kanssa. Mies tulee 17-19 välillä, välillä ei tule ollenkaan, jos on työmatkalla. Lapset laitetaan sänkyyn arkisin viimeistään klo 20, silloin alkaa mun oma aika. Isommat ehkä lukevat hetken sängyissään vielä. Itse käyn nukkumaan n. klo 22.



Mies osallistuu kaikkiin kotitöihin kotonaollessaan. Viikonloppuna pyritään tekemään isommat kotityöt ja tehdään myös ruokia alkuviikoksi.

normaalissa ajassa (kumpikaan ei lomalla, lapset koulussa)herätys viim 6.20,kiireellä meikki vaatteet lasten herätys+pika-aamupala-> 7.10 auto lähtee.

Työt alkaa klo 7.30-8.00, loppuu n 16.15, mutta vähintään kerran viikossa teen vielä illan ja yön ns hälytystyötä, eli jään töihin n 21-23 saakka, tarvittaessa lähden töihin takaisin yöllä.

Normaalina iltana kotona n 17.00, jos harrastuksia (kummallakin lapsella 1xvk) lapsen järkkääminen harrastukseen, samalla sitten kauppareissut, pahvien vienti jne.

ehdin istahtaa yleensä hetken kotiintulon jälkeen, silloin lehdet ja postit tai sitten lähden lenkille tai veivaa kuntopyörällä. Sitten ruuanlaittoon, ruoka n klo 19. Lapset nukkumaan n klo 20-20.30 (oikeasti tarvitsevat tämän unen pitkien päivien takia) sitten ehkä oma lenkki tai netin ääressä töitä. Jos edellinen yö mennyt töissä, menen nukkumaan viimeistään samaan aikaan lasten kanssa, muutoin yleensä viim 22.30.

Pyykkejä pesen muiden hommien ohessa, koitan pyöräyttää pari konetta viikollakin. siivomainen meillä tehdään pakon edessä, en viitsi, en jaksa, joten siitä luistetaan. molemmat teemme n 60 h vk, joten ryppyjä ja sotukuja on siedettävä...

otan omaa aikaa pakolla, eli karkaan lenkille jne. Unesta en tingi sillä joudun valvomaan töiden takia niin paljon, ja jos meinaan ppysyä tolkkuna on minun nukuttava.

Nyt jo helpottaa, kun lapset on isompia. jännityksellä odotan miten selivtään kun kolmonen putkahtaa maailmaan.

viitisen vuotta sitten tunsin itseni täysin petetyksi aikuisuuden suhteen. koko elämä tuntui hirveälät rääkiltä, jota en hallinnut. silloin lapset olivat pieniä, ja töissä piti näyttää kyntensä pahimmilleen. silloin teki mieli ottaa loparit koko hommasta. mietinkin silloin, että ainoa tapa saada omaa aikaa on avioero. Sitten ollaan opittu jotain... kummallakin on nykyään oma juttu, jota pääsee tekemään edes joskus ja joka sopivasti lataa akkuja. lapset ovat myös kasvaneet, joka on myös helpottanut.

koita ap jaksaa, joskus se helpottaa. Ja laske rimaasi. Me työssäkävijät tehdään koko ajan kahta työtä, joten muussa on tingittävä..