pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?
Kommentit (425)
Asussani vielä kotona, nukuin sohvalla sinä yönä. Keskellä yötä heräsin siihen, että siskoni tulee viereeni makaamaan, olin kumminkin puolivalveilla tässä unessa mutta olen 100 % varma, että yhdessä vaiheessa ainakin heräsin kesken unien. Pitelin siskoni päätä käsissäni niin, että hänen päänsä oli leukani alla. Aamulla sitten kysyin siskoltani, että miten sinä nyt niin tulit viereen yöllä. Kaikki olivat ihan hämillään ja sanoivat, että siskoni oli nukkunut kuin tukki vanhempiensa vieressä koko yön. Sen sijaan äitini ei ollut nukkunut silmäystäkään koko yönä pahan heinäallergian takia, joten tiesi sanoa, ettei siskoni ollut liikkunut sängystä mihinkään.
Ja toinen asia, mikä on yleensä hämmästyttänyt koko elämäni ajan on se, että ajattelen jotakin ihmistä, jota en ole nähnyyt aikoihin, mietin mitä hänelle kuuluu ja missähän menee tänä päivänä, seuraavana päivänä olen nähnyt hänet kaupungilla tai kuulen jonkun yhteisen tuttumme puhuvan hänestä. Näin on käynyt lukemattomia kertoja. Ei ole sinänsä mitenkään pelottavaa, mutta pistää aina hämilleen :)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 21:03"]
Näen unia jotka tapahtuvat sitten samalla tavoin valve tilassa, ja on aivan ihanaa kun saan lukea teistä joilla on samoin. En ole yksin maailmassa näitten tälläisten unien näkiä. uskon myös, että muutumme henkiluomuksiksi näkyvästä elämästä poistuttuamme. Olisiko nyt näin, että unet ovat vain tämän näkyvän elämämme, ja henkielämämme välimaastoa.
[/quote]
Googleta unihalvaus, se on eräänlainennaurologinen tila jossa ajatteleva/tietoinen osa aivoista herää ennen aikojaan ja silloin uneksii "valveilla". Se osa aivoista joka säätelee lihasliikkeitä on kuitenkin vielä unessa, ja siksi ihminen on unessa, mutta on myös tietoinen. Saattaa jopa havahtua ajatukseen että minähän näen unta.
Unista jotkut on pelottavan tosia. Näin lapsena unen, jonka muistan vielä tänäpäivänäkin oikein hyvin. Pelottavinta on se että nyt se on toteutunut. Unessa äitini oli palavan autonsa vieressä ja haihtui pois vähä kerrallaan. Äidilläni on parantumaton aivosairaus ja hän kuistuu pois pala kerrallaan. Nyt äidistäni on jäljellä vain kuori, mieli on jo mennyt. Elintoimintoja pidetään yllä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2012 klo 22:22"]
molemmat näemme samaa unta, että pikkusiskonsa jää auton alle. Ei ole tapahtunut, mutta pelottaa helvetisti.
[/quote]
Unista jotkut on pelottavan tosia. Näin lapsena unen, jonka muistan vielä tänäpäivänäkin oikein hyvin. Pelottavinta on se että nyt se on toteutunut. Unessa äitini oli palavan autonsa vieressä ja haihtui pois vähä kerrallaan. Äidilläni on parantumaton aivosairaus ja hän kuistuu pois pala kerrallaan. Nyt äidistäni on jäljellä vain kuori, mieli on jo mennyt. Elintoimintoja pidetään yllä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2012 klo 22:22"]
molemmat näemme samaa unta, että pikkusiskonsa jää auton alle. Ei ole tapahtunut, mutta pelottaa helvetisti.
[/quote]
Aistin asioita etukäteen. Esimerkikkinä vaikka ihan viime viikkoisia tapahtumia:
-olin yliopistolla luennolla ja äkkiä minulle tuli tunne, että törmään pian erääseen henkilöön, jota en tahtoisi tavata, sillä hän on käyttäytynyt minua kohtaan huonosti. En ollut nähnyt kyseistä henkilöä vuoteen. Kun lädin luennolta, hän käveli minua vastaan yliopiston aulassa. En yllättynyt lainkaan.
-Mieheni tuli töistä kotiin ja kysyi, että arvaa mitä? -Sait parkkisakot, vastasin ennenkuin hän ehti sanoa mitään. Totta, hän oli saanut elämänsä ensimmäiset sakot ja jotenkin tiesin sen etukäteen.
Olen myös aavistanut etukäteen auto-onnettomuuden, johon jouduin. Ajattelin vielä ennen lähtöä, että minun ei todellakaan kannattaisi nyt hypätä rattiin sillä ajan kohta kolarin, mutta hyppäsin kuitenkin.
Olen myös aistinut monien ihmisten raskauden, ennekuin niistä on minulle kerrottu.
Kun mummoni oli sairaalassa kuoleman kielissä, ja kaikki sukulaiset valmistautuivat hänen kuolemaansa, minä en surrut, sillä tiesin, että hän selviää ja kuntoutuu täysin. Äitini oli suorastaan vihainen, kun olin niin toiveikas siinä epätoivoisessa tilanteessa. Hänelle ei siis annettu paljoa toivoa, mutta kuinka ollakkaan, hän toipui täysin. Tiedän, että hän kuolee tänä kesällä sydänkohtaukseen kesämökillään omassa sängyssään. Tätä en tosin kerro kellekkään.
Lapsena näin unia äitini lapsuudesta. Olin siis unissa äitini pienenä. Kerroin aina herättyäni näistä unista äidilleni ja hän oli hyvin hämmentynyt, sillä ne olivat kaikki totta ja niinkuin äitini ne muisti.
Osasin kuvailla yksityiskohtaisesti paikkoja (esim. sisältäpäin taloja, joissa äitini on viettänyt aikaa, mutta joissa minä en ole koskaan käynyt saati nähnyt kuviakaan), tilanteita ja ihmisiä, joita en ole koskaan nähnyt. Kouluun mentyäni nämä unet loppuivat, vaikka äitini edelleen yritti kysellä, josko olin nähnyt jotain. Jotenkin äitini muistijälkiä oli siirtynyt minuunkin.
Selittämättömät ilmiöt on kyllä todella mielenkiintoisia. Minulla ja siskollani on yhden kerran tullut tällainen yhtäkkinen "yhteys" vaikka asuimme eri paikkakunnilla.
Samoin tuttavamies (hyvin äijämäinen, ei todellakaan kerro asiaa muille) on nähnyt unessa yhden tulevan tapahtuman. Tämä on todella hämmentävää. Netistä lukiessahan ei ole oikein varma, pitäisikö näihin juttuihin uskoa. Mutta sitten uskoo kun itse kokee tai luotettava ihminen kertoo.
Useimmiten näitä unijuttuja en kuitenkaan aivan purematta niele, siis sellaisia että unen voi tulkita monella tavalla. Tai että näkee unta että tuttava (unessa ei vielä tiedä kuka) kuolee ja viikon päästä yksi siitä satojen tuttavien piiristä kuolee - sehän on aivan luonnollista, ei mitään yliluonnollista.
Itse olen nähnyt unta, kuinka vastaantulija tappoi vatsassa kasvavan vauvani. Seuraavalla viikolla raskauteni meni kesken. Tämäkin voi olla sattumaa, mutta kyllä se silloin vähän ihmetytti.
Onhan tämä maailma täynnä asioita joita ihmisjärki ei vain ymmärrä, en pidä lainkaan ihmeellisenä tallaisia asioita. Kuten 575 kirjoittaa näkemistään unista, jotka ovat äitinsä todellisuutta - mitä me oikeasti tiedämme muistojen säilymisestä yms. muuten kuin vähän "reunasta" on tutkittu aivojen toimintaa. Elämä kun on enemmänkin kuin vain fysiikkaa ja kemiaa. Sielun painokin on tieteellisesti tutkittu, mutta tiede irrouttautuu kaikesta todistetusta, mitä ei sen päivän tieteen valossa voida selittää.
Kohtasin kerran naisen, joka ei uskonut horoskooppeihin ja homeopatiaan. Se oli pelottava yliluonnollinen kokemus.
Olen kohdannut sekä neutraaleja että positiivisia yliluonnollisia ilmiöitä ja nähnyt jonkinlaisia enneunia. Mutta se ainoa pelottava kokemus oli sitäkin hirveämpi. Heräsin teininä huoneessani ja avasin silmäni. Sängyn päädyssä tuolilla istui hoikka naishahmo, jolla oli pitkät mustat hiukset. Hän nojasi päätään toiseen käteensä ja katsoi minuun päin. Rohkaisin itseni, nousin istumaan ja tartuin häntä kyynärpäästä. Hänen asentonsa vähän muuttui sen takia, mutta muuten hän ei reagoinut. Menin peiton alle piiloon ja sitten kurkistin sieltä. Siinä hän oli edelleen. Tuijotin häntä ja aloin kirkua suoraa huutoa. Molemmat vanhempani ryntäsivät huoneeseen. He laittoivat valot päälle ja nainen hävisi näkyvistä saman tien. En uskaltanut viikkoihin nukkua ilman valoja. Kukaan ei tätä usko, mutta olin hereillä tuon tapahtuman ajan ja pystyin liikkumaan normaalisti, joten kyse ei ollut unihalvauksesta. Nainen aiheutti minulle kylmiä väreitä, haistoin että hän oli paha. Ateisti olen virallisesti. Terveisiä tutuille!
tiukasti silmiin napittaen, että " minä näin yöllä sellaista unta, että teidän vauvalla oli keskellä otsaa kolmas silmä."
Veljen vaimo oli tällöin raskaana, mutta sukulaiset eivät vielä tienneet sitä. Sitten aikanaan vauva syntyi kuolleena.
Tämän kolmivuotiaan isoisä väittää, että tytöllä on muutenkin yliluonnollisia kykyjä ja taito " nähdä" .
" Kyllä te olette jo niin vanhoja, että kohta te kuolette" . Ja isomummo kuoli vähän sen jälkeen, isovaari puoli vuotta myöhemmin. Taisi olla sattumaa vain. (toivottavasti!)
olivat tulleet aukealle alueelle peltojen keskelle, olivat kiinnitäneet huomionsa toisen puolen pellon keskelle, siellä oli harmaa hahmo leijumassa noin metrin korkeudessa, siis ihmishahmo joka tuli vauhdilla heitä kohti. kavereille tuli kiire. oonkohan mää jo kertonut tän aiemmin? no ei voi muistaa.
Mies oli ajanut Mannerheimintietä iltapäiväruuhkassa ja oli miettinyt, että paljonhan kello on. Oli sitten katsastanut autonkelloa ja se oli ollut jotain... sanotaan vaikka 15.36 (en nyt muista, mikä se oikeasti oli). Sitten hän oli nostanut katseensa taas tiehen ja edessä oli ajanut auto, jonka rekisterinumero oli: KLO-336.
-Minusta niin huikea juttu!
Me oltiin jo mety nukkumaan ja mä laitoin nukkumaanmennessä tv:n kiinni ihan virtanapista. Sitten se kumminkin alko yöllä yhtäkkiä pauhata itekseen. Eikä menny mitenkään kiinni. Edes siitä virtanapista. Lopulta kämppiksen herätettyä me vedettiin siitä töpseli pois seinästä ja se sammu. Todella pelottava tilanne. En sit uskaltanu nukkua sinä yönä omassa huoneessani vaan kömmin kämppiksen huoneeseen patjoineni.
silloin kun olin synnyttämässä vanhinta poikaani joka nyt jo 10 v, päädyttiin hätäsektioon kesken synnytyksen. Leikkaus salissa minulla romahti verenpaineet ennenkö minua edes alettiin operoimaan ja vaivuin jonkinmoiseen koomaan. Muistan että siinä maatessani joku iso valkoinen hahmo piti minua kädestä kiinni ja sanoi ettei vielä ole minun aikani ja että poikani tarvitsee minua. Heräsin ja kysyin missä poika on? mieheni seisoi vieressäni ja sanoi että poikamme oli viety keskolaan teholle koska oli niin pieni eikä itkenyt edes maailmaan tultuaan , olin hymyillen sulkenut silmäni ja sanonut ei hätää... ei mitään hätää, ja nukahtanut. Herätessäni unesta mieheni kysyi mistä tiesin että vauva oli poika? vaikka minulle oli ultrassa vakuuteltu että se olisi tyttö. Vastasin etten tiedä.
silloin kun olin synnyttämässä vanhinta poikaani joka nyt jo 10 v, päädyttiin hätäsektioon kesken synnytyksen. Leikkaus salissa minulla romahti verenpaineet ennenkö minua edes alettiin operoimaan ja vaivuin jonkinmoiseen koomaan. Muistan että siinä maatessani joku iso valkoinen hahmo piti minua kädestä kiinni ja sanoi ettei vielä ole minun aikani ja että poikani tarvitsee minua. Heräsin ja kysyin missä poika on? mieheni seisoi vieressäni ja sanoi että poikamme oli viety keskolaan teholle koska oli niin pieni eikä itkenyt edes maailmaan tultuaan , olin hymyillen sulkenut silmäni ja sanonut ei hätää... ei mitään hätää, ja nukahtanut. Herätessäni unesta mieheni kysyi mistä tiesin että vauva oli poika? vaikka minulle oli ultrassa vakuuteltu että se olisi tyttö. Vastasin etten tiedä.
Nostetaas vanha hyvä ketju. :) Mulle ei ole näin jänniä juttuja tapahtunut mutta yksi nyt tulee mieleen:
Nuorena kaverin kanssa "ennustettiin" monesti kuinka monta lasta saadaan ja kumpaa sukupuolta vanhalla sormustestillä, eli sormus testattavan hiukseen roikkumaan ja katsotaan kuinka pyörii. Jos pyörii ympyrää, tulee tyttö, jos edestakaisin, tulee poika. Joka kerran sain tulokseksi (siis kaveri piteli mun hiusta) että ensin tulee poika, sitten tyttö eikä sen jälkeen lapsia. Nyt minulla on sitten vanhempi lapsi poika, nuorempi tyttö. Aikaisemmin ajattelimme että haluamme kolme lasta mutta kuopuksen jälkeen tuli vahva tunne että meille ei ole tarkoitettu enempää enkä "pysty" enää tulemaan raskaaksi.