pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

Helmi. Tuntui hyytävältä, koska mummuni nimi oli Helmi ja hän on kuollut jo -80 -luvun lopulla.



On juteltu kyllä asioista mitä äiti on tehnyt pikkutyttönä ja siitäkin, että minun mummuni nimi on ollut Helmi, mutta silti, jännä juttu...

Oli illalla matkalla kotiin ja huomasi että häntä seurasi pari miestä, käveli tien yli ja ne miehet kävelivät myos, rupesi kävelemään nopeammin ja niin tekivät miehetkin.



Rupesi juoksemaan ja päätti juosta hautausmaan läpi.

Näki auki olevan haudan mihin ketään ei ollut haudattu.

Hyppäsi hautaan ja makasi selällään kädet ristissä aivan niinkuin olisi vainajan



Ne miehet juoksivat haudalle ja näkivät hänet haudassa ja - juoksivat karkuun



Voi kun tuosta tarinasta tuli naurut

Löytyihän se!

oltiin siskoni ja hänen miehen kanssa istuskelemassa mökin kuistilla ja kello oli yli puolen yön ja joka paikassa pilkko pimeää . juteltiin siinnä ja lähin käymään kyykky pissalla ja koska olimme jutelleet kummitusjuttuja niin en uskaltanut palata enää mökille vaan päätin lähteä aittaan jo nukkumaan tyttöni viereen . huikkasin hyvät yöt kuistilla oleville ja ihmettelin mitä rupesivat kiljumaan (sisko ja sen mies) ja samalla mökin ovi jysähti kiinni . seuraavana aamuna siskoni kertoi että mökin kuistin alta oli kuulunut ihan selvät koputukset juuri heidän alapuoleltaan . olivat kauhuissaan ja juosseet sisälle ja pitäneet mökin kahvasta paniikissa kiinni . . . sattuneesta syystä ei mieleni halaja enää mökille syksyisin yksin . . .

Itselleni sattui nuoruudessa niin että olin laittanut jo maaten ja kuulin kun huoneeni ovi narahti , käännyin katsomaan kuka tuli . ketään ei näkynyt mutta lattiaa pitkin näkyi kun ihmisen askeleet lähestyivät sänkyäni ja sitten kuului " tömähdys" kun " kävelijä" tömäytti jalat vierekkäin . kuulen edelleenkin tömähdyksen äänen kun ajattelen asiaa . . .

samoin olin nuoruudessa kaverini kanssa kaksin myöhään illalla kotonani kun muut oli poissa , kun alkoi kuulumaan selvästi kun joku kiertää taloa(talo on vanhan maantien päällä joten piha kumisee) . koiramme murisi hiljaa ja askeleet kuuluivat sisälle . soitimme paniikissa naapurin miehelle joka oli poliisi että katsoisi että mikä kiertää pihalla . koskaan ei saatu selville että mikä oli taloa kiertänyt . . .

oli ihan muutaman viikon vanha eikä alkanut nukkua uudelleen vaan kanniskelin tyttöä sylissäni pimeässä olohuoneessa. Tunsin yhtäkkiä, että joku kosketti minua olkapäähän. Luulin, että se oli mieheni ja käännyin ympäri... ketään ei näkynyt. Sydän alkoi hakata kahtasataa ja meinasin pudottaa vauvan. Painelin kiireesti takaisin makuuhuoneeseen jossa mies nukkui kaikessa rauhassa. Herätin hänet paniikissa, mutta hän sanoin kaiken johtuvan väsymyksestä... Vieläkin pidän valot olohuoneessa yöllä ja tapahtumasta on vuosi...

Minä näin aikoinaan lukioaikoina enneunen erään vuotta vanhemman koulukaverini kolarista. Kerroin siitä ennen ensimmäisen tunnin alkua luokkakavereilleni ja melkein heti sen jälkeen opettajamme tuli luokkaan ja kertoi, että Satu oli ajanut kolarin ja joutui nyt jäämään pois ruotsin kirjoituksista.



Noin viikko avomieheni kuoleman jälkeen kotonamme tapahtui muutama isompi jysäys: ensin putosi olohuoneessa amppelikukka keskellä yötä levittäen ruukunsirpaleita ja multaa pitkin asuntoa. Seuraavana yönä kuivauskaapissa ollut tuoppi putosi ja meni pieniksi sirpaleiksi pitkin keittiötä. Tämän jälkeen avomieheni seinäkello lakkasi toimimasta. Sen koommin hän ei ole kummitellut minulle. Ehkä hän ei ollut tuolloin vielä hyväksynyt kuolemaansa.



Näiden lisäksi olen aavistanut muutaman kuolemantapauksen etukäteen.

oli pakko lopettaa lukeminen kun oon yksin yövuorossa... Rupes jotenkin ahdistaa =)

Enkä usko muutenkaan mihinkään yliluonnolliseen, ennen kuin itse näen.

Nämä unet jäivät mieleeni, koska ne olivat niin järkyttäviä. En muista enää minkä ikäisenä nämä näin, mutta koska muistan vielä missä asuimme silloin, olin reippaasti alle 7v.

Yksi uni oli sellainen, jossa isäni seisoi autonsa vieressä ja auto paloi. Minua ahdisti ja pelkäsin menettäväni isäni, joka silti vain hymyili. Tämä uni on voinut olla enneuni, sillä ollessani 8v isäni auton moottori syttyi liekkeihin, isä tosin sai sen itse tukahdutettua ennen paloauton saapumista. Myöhemmin olen saanut seurata isäni sairautta, vakava sairaus, johon hän tulee menehtymään, mutta isäni ei ole vielä menettänyt hymyään.

Sitten näin sellaista unta, jossa juoksin kerrostalossa ihmisjoukon kanssa pakoon tulipaloa. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, mutta turha kai sanoa, että tästä jäi pieni tulipalon pelko koko iäkseni.

Näin myös unta, että kuljin tietä pitkin katsellen kauniita kannellisia ruukkuja, joissa oli sisällä käärmeitä. Tätä en ole ymmärtänyt.

Vierailija:

Hyvinkös muistat...

unet kun olit 3-4 vuotias ?? :D

Voi tsiisus mitä juttua.

Eivät olleet mitään ennenunia, mutta sen verran omituisia tai pelottavia, että ovat syöpyneet mieleen. En epäile yhtään, jos joku kertoo muistavansa lapsuuden unia.

Vierailija:

Oletkohan mun käly?

Vierailija:

Toisella kertaa nähtiin unta jostain koirasta, en enää muista sitä tarkemmin, mutta aika pelottava painajaistyylinen uni se oli. Aamulla kerroin äidille ja hän kyseli, että oliko se koira iso ja harmaa ja oliko siellä niittyä? Nyökkäsin ja äiti sanoi nähneensä samaa unta ja ihmetelleensä, koskei pitkiin aikoihin ollut painajaista nähnyt.

Ja toisella kertaa nähtiin unta äidin tädistä, jolla samoihin aikoihin todettiin syöpä. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt tätiä pariin vuoteen, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä häneen.

Olen nähnyt tummia hahmoja jotka ovat tulleet minua kohti ja kadonneet juuri kun ovat "törmäämässä" minuun. Nuita en enää niin usein näe. Ja voisi sanoa että entisessä asunnossani riehui selvä poltergeist. Tavarat lensivät joskus minua kohti, muutaman kerran on osunutkin ja kivoja mustelmia jäänyt... Niitä näitä ei nyt enää pelkää niin paljon, kun kaikki tämä tapahtui kun olin nuorempi.

nosto

Muistan kun lapsena heräsin siihen, että joku koputti todella kovaa ikkunaani jonka vieressä nukuin. Talossa oli monta muutakin ikkunaa mutta juuri minun ikkunaan koputettiin. Ja tarkistin, että kaikki nukkuivat. Mitään luonnollista selitystä en ole tälle koskaan keksinyt, kenelläkään tutulla ei ollut tapana hakata ikkunoitamme kovaa keskellä yötä.

Luin koko ketjun, kaikki kertomukset. Itselleni on tapahtunut paljon aivan nuoruudestani saakka. Lähisuvullani on myös tapahtunut paljon. Voisin kirjoittaa monia kertomuksia, mutta nyt mielessäni on eräs, jonka tunnen haluavani jakaa teille lukijoille.



Tein iltatöikseni siivousta opiskeluni ohella vuosia sitten. Kohteena oli eräs entinen lampputehdas Helsingissä, jossa oli suhteellisen suuret toimistotilat samassa. Rakennus on sittemmin remontoitu asunnoiksi. Klo oli jotain 22.00 paikkeilla, kun olin ylimmässä kerroksessa jo lähes valmis. Olin toimistohuoneessa siistimässä lattialta paperinpalasia, kun kuulin askelia. Nämä askeleet kuuluivat selvästi ja ne lähestyivät voimistuen. Ne olivat selviä korkokenkien ääniä. Äänet kuulostivat olevan jo hyvin lähellä huonetta jossa olin kun päätin *yskäistä* ettei lähestyvä nainen sitten vaan säikähtäisi minut nähdessään. Näin tehdessäni askel äänet loppuivat. Oli täysin hiljaista. Odotin noin minuutin jonka jälkeen siirryin käytävälle. Kerroksessa ei ollut muita eikä sinne jäänyt muita. Tämän pystyin päättelemään monista seikoita, tässä niitä nyt sen selvemmin eritellen. Ollessani sitten lopuksi lähdössä kellarikerroksen siivoushuoneesta ulos talosta, kuulin jälleen nämä korkokenkien äänet, lähestyen. Pysähdyin kuuntelemaan ja askeläänet muuttuivat nopeammiksi.....jouksuksi jopa. Harpoin portaat ylös ulko-ovelle parissa sekunnissa ja pysähdyin kuuntelemaan noin minuutin ajaksi käsi oven kahvalla. Ei mitään, täysin hiljaista. Lähdin kotiin puistatusten kera. Kaikenlaista muutakin outoa siellä tapahtui, mutta ettei tarinasta tulisi liian pitkä jätän sen toistaiseksi tähän, melkein.

Kertoessani eräissä illanistujaisissa näistä tapahtumista huudahti vanhempi veljeni minulle; Enkö muista kun hän kertoin minulle silloin siellä töissäollessani että siellä oli joku nainen silloin murhattu. Hän oli siitä lehdistä lukenut. Yhdistin kuulemani sekä aistimani asiat heti. Asia selkeni minulle, tämän naisen henki se siellä metelöi. Rauha hänen sielulleen.

,,veljeni taisi sanoa että kuollut ennemmin kuin murhattu. kysyin häneltä oliko murhattu, muttei hän muistanut tarkalleen mitä siinä oli tapahtunut. koitin tämänjälkeen hetken kaivella netistä tietoa vuosien takaisista tapahtumista kyseisessä paikassa, mitään kuitenkaan löytämättä.

Olen järkevä, sielua ei ole. :)

Jotkut asiat ovat toisille luonnollisempia eikä se ole sen kummempaa.Sitä mitä ei voi silmällä nähdä ei ole,se on ihan ymmärrettävää ajattelua.

todisteena on kirje, johon tuolloin olin kirjoittanut numerot ja lähettänyt kaverille

Vai oikein kirjeen keksit rykäistä kaverillesi ja kirjeen sekaan sortteerasit maagiset numerosarjat! Ruhahahahaha!

Muutama asia joka on saanut minut pelästymään.

Uskon ihmeisiin ja en siinä mielessä vähättele kirjoittamaasi asiaa. Koetan kuitenkin antaa tähän lasin liikkumiseen loogisen selityksen, joka voisi olla syynä että lasi tippui pöydältä. Kun kerroit, että huuhtelit lasin ja asetit sen pöydälle. Ilmeisesti huuhtelit sen lämpimällä vedellä. Nyt on näin, että lasiin on kertynyt lämmintä ilmaa tai höryä sen ollessa alas suin pöydällä. Lasi on kohonnut vähän ylös alustastaan ja lähtenyttämän pienen paineen auttamana liikkeelle ja liukunut pois pöydältä.

       Jostakin käsitemppu kirjasta oppimani tempun olen joskus ystävilleni näyttänyt ihmeenä. Laitan polillaan vettä olevan lasin suulle sileän paperin palan, ja käännän lasin ylös alaisin, pitäen toisella kädelläni paperia paikallaan lasin suulla ja kas vain vesi pysyy lasissa sen suulla olevan paperin varassa. Tempun voi tehdä kuka tahansa, mutta joka ei sitä tiedä, hän hämmästelee sitä.

Mitenkään vähättelemättä kokemustasi, voi asia olla näin, että ilmiön on saanut aikaan lasiin kertynyt ilman paine..

Voin myöskin saada pullon tarttumaan poskeeni siten, että nopeasti pudotan pulloon jotain ilmi tulessa olevaa ainetta, vaikka paperia ja painan pullon suun vasten poskeani. Kas vain pullo imeytyy poskeeni kiini. Sen aiheutta se, että tuli polttaa pullosta ilman ja kun pulloon yrittää tulla uutta ilmaa niin se imeytyy poskeen kiinni. Ilmiön aihettaa pullossa oleva ilma tyhjiö.

Minulla oli tapana tehdä kuntolenkki hautuu maan ohi, kun siinä oli virallinen kaupungin yllä pitämä kuntopolku. Monena aamuna näin siinä, noin 20m hautuumaan reunasta juurakolla istuvan koko mustiin pukeutuneen ihmisen. Näin hänen kasvonsa ja totta totisesti hän muistutti kuollutta. Ne oli kasvot kuin niissä olisi ollut päällä kuiva läpinäkyvä paperi. Kerran kun olin lähellä kotia niin tämä vainajan näköinen ilmestys, tulikin minua vastaan ja päätin, että nyt puhuttelen häntä: Hyvää huommenta, mitä kuuluu? (seurasi noin puolen minuutin hiljaisuus) Enpä minä ole täältä. Vastasi tämä vainajan näköinen ilmestys.

Kertomukseni on varmasti uskomaton, mutta näin tapahtui. Kun puhuin tämän vainajan kanssa niin senjälkeen en ole häntä nähnyt. Monesti olen aprikoinut, sitä, että näyttäytyikö hän kellekkään muille lenkkeiliöille.