pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?

itsekseen yöllä useamman kertaa vanhassa asunnossa,nyt asutaan toisessa paikassa eikä soi enää, mutta täällä tipahtelee taulut ja peilit seiniltä itsekseen...

oletteko yrittäneet jutella " tyhjälle" huoneessa? Kysykää vaikka, että:" Mikä vaivaa? Miksi häiritset? Etkö saa lepoa?" jne. Ja jos ei auta, koittakaa vaikka manata jollakin Isä meidän -rukouksella tms. katoamaan.



Aika pelottavaa tuollainen touhu kotona, toivottavasti pääsette eroon häiriköistä.

On pelottavinta, mitä ihminen voi kokea. Siis olen hereillä, mutta näen unta. Ja " uni" on ihan tajuttoman pelottava. Pahan läsnäolo on käsinkosketeltava. Aina kun olen nukkunut liian vähän tai stressilukemat on 200, niin näitä käy. Ei ole moneen vuoteen tapahtunut, eilen sitten taas sain sydämentykytyksiä. Olen aivan hereillä, tietoisesti odottelen unta. Se pelko alkaa pikkuhiljaa, tälläkertaa en nähnyt mitään kummallista, mutta tunsin kuinka minua lennätettiin ulkona tuhatta ja sataa. Päälakeni oli aivan jäässä, koska ulkona oli pakkasta. Ajattelin mielessäni, että haista paska, et ole todellinen ja loin mielikuvan suojelusenkelistä. Sitten vasta alkoikin pommitus. Viimein olin niin peloissani, että yritin huutaa miestäni joka oli olkkarissa telkkua kattomassa. En tietenkään saanut sanaa suustani, siitä nimi unihalvaus. Siinä aikani tapeltuani vastaan kykenin liikuttamaan kättäni ja heräsin kokonaan. Meni vähän aikaa ennenkuin uskalsin nukkumista uudelleen. Ärsyttävää, sukuvika.

onneksi ei enää viime vuosina. Huh, kiva kuulla etten ole ainoa! Luulin jo olevani päästäni jotenkin pöpi, nuo oli aivan hirveitä kokemuksia. Tuntu tosiaan että joku repii ja riepottelee ja tunkee pään sisään ja iten makaan halvaantuneena sängyllä enkä saa itsestäni mitään liikettä tai ääntä lähtemään. Toivottavasti en enää joudu kokemaan tuota...

mutta ei kait siinä mitään yliluonnollista ole. Se on vain unta, pelottavaa sellaista. Mä näin viime yönä niin ällöttävää, oksettavaa painajaista että vieläkin kylmät väreet menee pitkin selkäpiitä. Yäk.

kiinni. Minä painelin perässä. Yritin saada ovea auki ja tunsin, että joku todella voimakas piteli ovea, mutta ajattelin, että sinähän et minua pidättele. Keräsin kaiken mahdollisen voimani ja runnoin oven auki. Sisällä oli paljon ihmisiä. Samassa kun sain oven auki, se jokin tuntematon oli vastassa ja kun kysyin, että kuka sinä oikein olet, koin valtavan voiman ja samantien se runnoi itsensä ohitseni ja häipyi kuin tuulispää talosta. Ihmiset sisällä huoneessa olivat ymmällään ja kysyivät minulta, mikä se oli. En vastannut ääneen, mutta jokin minussa sanoi, että se oli itse saatana.

En tiedä, oliko tämä unta, näky vai mikä, mutta näkymättömien voimien kokeminen oli aidon tuntuista.

Heräsin unestani ja kiitin ja rukoilin Jeesusta ja Häneen uskovana ymmärsin, että Jeesuksen veri suojelee minua kaikelta pahalta ja jatkoin uniani.

mullekin on sattunut kaikenmaailman juttuja ihan pienesta pitaen.



muistan kun olin ehka n.14-vuotias, olimme parhaan kaverini kanssa menossa lainaamaan koulukirjaa yhdelta luokkamme tytolta. paatimme ensiksi soittaa hanelle kotiin, mutta kukaan ei vastannut. menimme sitten talon luo (kaksikerroksinen rivitalo) ja pimpotimme ovikelloa, vaikka talo oli ihan pimeana. kurkimme ikkuinoista sisaan, muttei siella ketaan ollut. kun olimme kavelemassa pois, ulko-ovi loksahti auki (siis semmoinen ihan normaaliovi, mutta tiedan heilla olevan takalukko) ja turvaketju oli paalla (miten on mahdollista laittaa turvaketju sen jalkeen kun on lahtenyt talosta?). samaan aikaan myos eraan huoneen salekaihtimet ramahtivat alas. pelastyimme niin, etta juoksimme kirkuen lahikauppaan.



toisella kerralla pelasimme tyttoporukan kanssa spiritismia (olin 13v), meita oli kuusi tyttoa. peitimme kaikki ikkunat ja peilit sun muut ja pelailimme aikamme (pelasimme muovisella poydalla ja paperista tehtiin lauta, oli tosi karmivaa kun muki liikkui niin kuului ihan hirvea narina ja nitina, vaikka se ihan liukkaasti liukui eteenpain), kyselimme kaikkea ihan typeraa jne. sitten kun tuli aika avata verhot jne (oli yo), jahmetyimme yhtakkia kaikki paikoillemme ja olimme aivan valkoisia, tuntui etta huoneessa olisi joku. rupesimme kiljumaan ja nauramaan hysteerisina ja muutaman minuutin kuluttua kaikki lopettivat yhtakkia. kun ystavani otti peilin paalta kankaan pois, han kertoi nahneensa omat kasvonsa taysin kieroutuneina.



hurrrrr. en halua muistella enaa...:S

Kaverin kanssa pelattiin, olin 15vuotias. Oltiin just alotettu ja manattiin pirua, jostain syystä lopetettiin kesken ja laitettiin huoneeseen valot päälle. kaikki! Julisteet oli valunu seiniltä(niitä oli kymmenittäin),sinitarrat oli kuumaa ja löysää ja kello oli pysähtynyt.



Pelottavaa...?

Kuuluu välillä vienoa huokailua ja voihkaisua. Ihan kuin nainen valittaisi ja ulisisi toisessa huoneessa. Samoin kuuluu esineiden tippumista, vaikka kaikki paikallaan.

olen monesti myös nähynt unta ihan tavallisista keskusteluista ja tilanteista etukäteen. Muistuvat mieleen vasta kun tämä juttu tapahtuu oikeasti, tai juuri hetkeä ennen..



Ollessani 11-vuotias, muutimme perheeni kanssa silloin uuteen rivitaloon. Monta kertaa yksin kotona ollessani kukkien lehdet heilahtivat ihan kuin joku olis vetänyt katensä niitten läpi, keittiön lasiovi liikkui itsekseen..



Nykyisessä asunnossani usein esineet tipahtelevat selittämättömästi hyllyiltä. Joskus on jo alkanut tympimään tavaroiden jatkuva tippuminen ja olen tokaissut että voisitko hetkeksi rauhoittua..



Minulle erittäin rakas ihminen kuoli oman käden kautta viisi vuotta sitte, ja asioita jäi paljon sanomatta välillämme. Muutaman kerran olen tuntenut hänen läsnäolonsa erittäin vahvana ja uniinikin hän on tullut. Unet ovat aina olleet todella eläviä ja todentuntoisia. Olen tuntenut myös hänen lohduttavan minua, halaavan.



Enoni kuollessa hän kävi jättämässä jäähyväiset sisaruksilleen. Yksi tädeistäni oli herännyt puhelimen soittoon, ja kun oli vastannut, siellä ei ollutkaan ketään. Äitini ikkunan taakse tuli pieni lintu hakkaamaan nokallaan ikkunaan kunnes äitini oli hereillä. Toisen enoni luona olivat valot syttyneet itsekseen. Kaikki nämä siis samaan aikaan kun enoni kuoli.

Nämä kodissani tapahtuvat tavaroiden tipahtelemiset ja lentelyt (siis ihan kuin joku heittäisii esineen) eivät pelota minua. Koskaan ei minuun ole kohdistuneet eivätkä nämä tapahdu silloin jos vaikka mieheni on lähellä. Jotenkin siihen on niin tottunut kun sitä on jatkunut vuosia, että ottaa sen jollakin omituisella tavalla jo normaalina asiana..vaikkeihan se tietenkään sitä ole.



Usein myös tunnen ihan selvän viiman käyvän ihollani, niin että pitää lähteä tarkistamaan että onko jossain ovi tai ikkuna auki, mutta eihän ne tietenkään ole.



En osaa pelätä näitä, ehkä minun henkioppaani on vain tavallista kömpelömpi tai jotain ;) Jos kyseessä olisi jokin paha, niin varmaan minua silloin pelottaisi tai tuntisin pahan läsnäolon tai ahdistusta tai jotain vastaavaa??

mm.



Olimme juuri muuttaneet vanhaan taloon, jota vanhempani remontoivat. Olin n.11-vuotias. Yöllä unessani aloin liikkua talossa, joka oli erilainen pohjapiirrustuksissa kuin se oli nyt. Erään kynnyksen kohdalla oli luinen viikatemies ja oviaukko oli sumea. Aina kun kuljin tuosta aukosta, oli siitä vaikea päästä irti. Eli olin nähnyt unissani talon vanhan pohjapiirustuksen(jota ikinä en ole aikaisemmin nähnyt) ja kerrotaan että joku mies on vienyt henkensä itseltään siellä.



olin n.15-vuotias kun olin eräällä hevosleirillä. Tupa jossa yövyimme oli vanha hirsirakennus, meillä kahdeksalla oppilaalla oli samassa huoneessa sängyt. Yöllä herään siihen, että joku kuristaa minua. En saa henkeä, tiputtaudun sängyltä alas ja ryömin vaivalloisesti viereiselle sängylle. En saa henkeä ja yritän herättää kaverini, jotta hän voisi auttaa minua. Viimeisillä voimillani sain hihasta kiinni ja kaverini alkoi heräämään, samalla hetkellä alkoi hengitykseni taas kulkemaan.



18-vuotiaana aloin " harrastamaan" ruumiista irtaantumista. Sitä tapahtuu vieläkin silloin tällöin. Silloin yritän herättää mieheni, että hän pitäisi minua hereillä. Se irtaantuminen tuntuu niin pelottavalta!



Mummoni on ilmestynyt minulle kolme kertaa juttelemaan (kuoli kuukausi sitten). Muutama päivä ennen kuolemaansa(oli sairaalassa huonossa kunnossa) hän kävi yöllä luonani ja " potkaisi" minua kun nukuin. Sen potkun vaikutuksesta ilmani purkautuivat voimalla ulos ja päästin äänähdyksen, johon miehenikin heräsi.

Sain mieleeni vain kaksi kappaletta jotka olivat hänelle tärkeitä.

Saman päivän iltana olimme äitini kanssa autossa ja nämä kaksi laulua soivat radiosta peräjälkeen. Laulut oli todella erityylisiä ja eri vuosikymmeniltä ja toista niistä en ollut kuullut koskaan radiosta.

Tuli tosi hyvä olo, taisi olla rakkaani mukana ajelulla. :)

sellainen joka vedetään käyntiin kuin vanhanaikainen herätyskello. Olimme mieheni kanssa jo sängyssä kun alkoi kuulua plin plong iloista sävelmää jostain joululaulusta. Tosi pelottavaa. Selitimme se että se oli vedetty liian kireälle aikaisemmin ja nyt sitten jotenkin itsekseen löystyi ja siksi alkoi sitten soimaan. Kuka tietää.

kuului aina välillä ulko-ovelta selvä koputus, kuin joku olisi halunnut sisään. Ketään ei koskaan ollut ovella, ja yleensä ihmiset soittivat ovikelloa tullessaan, jotkut toki koputtivat.

Kaikkein omituisinta tässä oli se, että koira ei reagoinut siihen koputukseen millään tavalla. Normaalisti kun joku tuli ovelle, koira ilmoitti siitä jo ennen ovikellon soittoa tai koputusta, talo oli maaseudulla, joten koira kuuli tulijan jo hyvissä ajoin.

Välillä epäiltiin, että joku tikka käy nakuttamassa, mutta kyllä se kuulosti siltä, että nyrkillä " koputetaan" .

Toisilla tuntuu eläimet reagoineen hyvinkin voimakkaasti, meillä päinvastoin.

Näin kamlaa painajaista, jossa mieheni rakastelee erästä kaukaista tuttuamme minun ollessa samalla huoneessa. En ollut nähnyt tätä naista moniin vuosiin, mutta samana päivänä törmäsin häneen kaupungilla! Kylläpä tuli kylmät väreet.

Haistan aika-ajoin vuonna -83 kuolleen ukkini partaveden. Jälkeen päin käy aina ilmi, että juuri silloin on ollut joko hänen syntymäpäivänsä, nimipäivänasä tai kuolinpäivänsä. En muista koskaan noita päiviä, ja äitini sanoo aina kerrottuani hajuilmiöstä että jassoo, nyt olikin ukin jokin noista päivistä. Tosi spookya..

Jokunen viikko sitten lähdin aikaisin aamulla ajamaan töihin. Heti liikkeelle lähdettyäni tuli kummallinen ajatus, että yhdellä tietyllä suoralla työmatkani varrella on sattunut onnettomuus. Heti ajatuksen jälkeen laitoin radion päälle, siellä kerrottiin juuri liikennetiedotetta onnettomuudesta, mutta en kuullut sitä kokonaan ja paikka jäi heman epäselväksi. Vartti myöhemmin ajoin ulos tunnelista ja ensimmäinen mitä näin sillä suoralla oli paloauton vilkkuvat valot vastaantulevien kaistalla. Onneksi vauriot olivat vain peltivahinkoja (luin seuraavan aamun lehdestä), mutta kyllä silti meni kylmät väreet selkääni pitkin. En tiedä haluaisinko tuon enempää tutustua mihinkään yliluonnolliseen.

yliluonnollista





kokeillaan josko tämä ensi kerralla löytyisi haulla hiukan helpommin.

se oli painajainen ja siinä musta, vihainen kana ajoi minua takaa.