Lue keskustelun säännöt.
pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?
Kommentit (425)
Olin teini ja olimme ängenneet kaverin vanhaan leikkimökkiin höpöttelemään , pian puhe kääntyi kummituksiin. Äkkiä joku löi voimalla seinään ja juoksimme heti ulos mutta ketään ei näkynyt. Kaverin isoveli oli tyttökaverinsa kanssa risteilyllä ja vanhemmat sen verran tosikkoa porukkaa että kumpikaan tuskin pilaili kanssamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme pari vuotta luhtitalossa ja asunnossamme oli lisäksemme näkymätön asukas/asukkaita.
Multa hävisi kultainen Twin Peaks- sydänkoru ja harmitti vietävästi, sitten se koru löytyi muutaman viikon päästä jääkaapin vihanneslokerosta. Mies kävi kauppaan lähtiessä hakemassa unohtuneen astmapiipun eteisen pöydältä ja näki tumman hahmon juoksevan makkariin piiloon, lieko kummitus tuli yllätetyksi kun luuli meidän jo poistuneen? Ja mies kyllä tarkisti, ettei ollut lihaa ja verta olevaa tunkeilija kyseessä !
Poika joka oli 2v kun muutimme puhui tädistä hattuhyllyllä mikä oli ensin hauskaa, mutta lopulta ei kun ne puheet eivät loppuneet. Kun synnytin tyttäreni, siirtyi hattuhylly -täti seisoskelemaan pinnasängyn luokse.
Yhtenä yönä imetin tyttöä ja kuulin keittiöstä kolahduksen, mies nukkui vieressäni ja herätin tarkistamaan asian. Mies tuli takaisin kummallisen näköisenä ja sanoi tuolin kaatuneen sekä jääkaapin oven olleen raollaan.
Kun muutimme pois kummitus tuli hulluksi ja kolisteli kattioita keittiössä sekä pisti keskellä yötä strereot huutamaan. Poika syöksyi makkariimme, hyppäsi väliimme ja huusi hattuhyllyn tädin olevan sängyssään.
Äitini oli kiinteistövälittäjä. Kerran äiti otti kuvia eräässä myytävässä kohteessa ja kuvaan tallentui irvistävä läpikuultava mieshahmo olohuoneessa, joka oli varmasti ollut tyhjä. Sääli ettei äiti voinut säästää kuvaa!
Kiva ku ihokarvat on pystyssä ja kyttään hulluna ympärilleni vaikka aurinko paistaa :D
Äidilläni oli läheinen ystävätär, hänelle hyvin rakas ja tärkeä ihminen. Kävivät kahdestaan matkoilla ja konserteissa ja joskus, kun tämä henkilö oli yökylässä äiti nukkui hänen vieressään olohuoneessa eikä isän vieressä makkarissa. Sitten kyseinen ystävä kuoli nuorena, nelikymppisenä, aivoveritulppaan. Muutama päivä hautajaisten jälkeen olin menossa myöhään yöllä juomaan vettä ja näin olohuoneessa seisovan pitkän, hoikan hahmon jolla oli silmälasit, vähäinen valo kiilsi linsseistä. Juoksin nopeasti herättämään vanhempani mutta isä ei löytänyt ketään. En tuolloin vielä yhdistänyt hahmoa äitini ystävään, joka oli ollut hyvin pitkä ja silmälasipäinen... yhtenä päivänä sitten äitini silitti makuuhuoneessa ja minä istuin sängyllä, juttelimme jotain kun samassa makuuhuoneen lipasto alkoi rämistä ja heilua mielipuolisesti. Sen lipaston oli äitini aikoinaan yhdessä edesmenneen ystävänsä kanssa maalannut ja kunnostanut, lisäksi lipaston päällä oli ystävän ylioppilaskuva jonka lensi tärinästä lattialle. Äiti nosti kuvan ja sanoi itkien että "älä viitsi kulta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli läheinen ystävätär, hänelle hyvin rakas ja tärkeä ihminen. Kävivät kahdestaan matkoilla ja konserteissa ja joskus, kun tämä henkilö oli yökylässä äiti nukkui hänen vieressään olohuoneessa eikä isän vieressä makkarissa. Sitten kyseinen ystävä kuoli nuorena, nelikymppisenä, aivoveritulppaan. Muutama päivä hautajaisten jälkeen olin menossa myöhään yöllä juomaan vettä ja näin olohuoneessa seisovan pitkän, hoikan hahmon jolla oli silmälasit, vähäinen valo kiilsi linsseistä. Juoksin nopeasti herättämään vanhempani mutta isä ei löytänyt ketään. En tuolloin vielä yhdistänyt hahmoa äitini ystävään, joka oli ollut hyvin pitkä ja silmälasipäinen... yhtenä päivänä sitten äitini silitti makuuhuoneessa ja minä istuin sängyllä, juttelimme jotain kun samassa makuuhuoneen lipasto alkoi rämistä ja heilua mielipuolisesti. Sen lipaston oli äitini aikoinaan yhdessä edesmenneen ystävänsä kanssa maalannut ja kunnostanut, lisäksi lipaston päällä oli ystävän ylioppilaskuva jonka lensi tärinästä lattialle. Äiti nosti kuvan ja sanoi itkien että "älä viitsi kulta".
Kuulostaa enemmän kuin pelkiltä ystäviltä!
Olin au pairina Saksassa ja host-perheen talossa todella kummitteli.
Talo oli tosi iso ja vanha. Enimmäkseen siellä kävi ihan pikkujuttuja, jotka ohitin olankohautuksella (esim. tv meni itsestään päälle, liikkeentunnistimella toimivat ulkovalot syttyivät ilman että näin mikä ne sytytti jne.), mutta yksi juttu jäi ihan hyytävästi mieleen. Olin tiskaamassa keittiön pesualtaalla, jota vastapäätä oli ikkuna, jonka läpi näki yhteen pieneen vessaan. Mulla oli siis suora näköyhteys vessan ovelle. Toinen host-lapsistani oli menossa vessaan ja juuri kun hän avasi oven huomasin, että sieltä oli tulossa joku nainen. Saman tien luulin naisen olevan perheen äiti ja ihmettelin, etten ollut huomannut hänen tulleen kotiin. Lapsi ei kuitenkaan noteerannut naista mitenkään vaan käveli tyynesti tämän läpi vessaan, jonka jälkeen nainen katosi kulman taa.
Huomattavaa oli myös se, että kyseisessä vessassa oli aina kylmä (kesälläkin) ja sieltä oli pääsy talon kellariin. Kellari oli tosi sokkeloinen ja osa sitä oli muurattu toisen maailmansodan aikana kokonaan umpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on alkanut häiritsemään se että yölamppuni makkarissa on joskus ollut sammutettu kun aamulla herään vaikka mielestäni en ole unenpöpperössä sitä sammuttanut tai minun pitäisi olla Todella taju kankaalla ja koomassa jos en muistaisi sitä. Ja seinän takaa yöllä olohuoneesta kuuluu kuin joku olisi sohvalla ,sellaisia nasahduksia tai voi lattiastakin kuulua tai jopa hengityksen ääniä mutta en halua uskoa sitä. Muutama yö sitten olohuoneesta seinästä kuului aivan samanlaista ronklimista pistorasiasta kuin joku olisi johtoa siihen laittanut. ☹ kauheeta.
Näin lapsena usein silloisen kotini lähellä, autiolla tontilla juoksentelevan pienen mustan ihmishahmon jota ajattelin " pahaksi tontuksi", hahmo oli todella karmiva.
Parikymppisenä siivosin erästä kauppaa ja näin miten joku/jokin kyykistyi nopeasti piiloon kassan taakse.
Ja esikoista odottaessa vain tiesin, että saamme tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jäänyt vapaaehtoisesti kilttinä tyttönä auttamaan köksänopea leipomisessa johonkin opettajien tapahtumaan, tiesin vanhempieni tulevan vasta illalla kotiin niin eivät ihmettelisi mihin jäin. Ulkona alkoi olla melko pimeää jo kun viimein poistuin pari pullaa mukanani ja päästyäni ulko-oville totesin, että talkkari oli lukinnut ne. Lähdin takaisin köksäluokkaan mutta ovi oli lukossa ja siinä ihmettelessäni käytävän valo sammui. Ja sieltä pimeästä alkoi joku juosta minua kohti pitäen ihme ähinää ja murinaa! Pelästyin valtavasti. Pullat lensi kädestäni johonkin ja kaaduin portaissa iskien polveni, seuraavaksi sitten olinkin talkkarin ja reksin ihmeteltävänä siinä rähmälläni . Olin kuulemma huutanut kuin oopperalaulaja. Talkkari lähti katsomaan kuka minua oli pelotellut, epäili tarkkisluokan poikia ja reksi saattoi ulos. Onneksi asuin lähellä ja olin liikkeellä kävellen, ei olisi polvi taipunut pyöräilemään...
Oliko ne tarkkisluokan pojat, se ei selvinnyt. En kyllä ymmärrä miksi olisivat jääneet kouluun häröilemään. Kukaan ulkopuolinen tuskin ainakaan kun ovet oli jo lukossa eikä tämä tapahtunut missään jenkeissä jossa piisaa kahjoja kodittomia sun muita sekoja.
Tai sitten kuvittelin luettuani edellisiltana kotimaisen kauhukirjan joka sijoittui suomalaiseen lähiöön, ehkä se ja lukkojen taa jääminen tyhjään kouluun olivat hermoilleni liikaa.
Olin vanhusten hoitokodissa töissä, yövuorossa yksin. Siellä oli liikehälytin käytössä, siis jos joku liikkui käytävällä se ilmoitti puhelimeen missä käytävässä liikkuu joku. Yhtäkkiä alkoi hälytys, joka ilmoitti että joku liikkuu edes takaisin kahta käytävää. Katselin ja katselin, mutta ei siellä kukaan liikkunut. Ei edes ovia avattu. Myös ulko-ovesta kuului ääni, että sitä yritettiin aukaista. Ketään ei sisällä eikä ulkona. Ja olin täysissä järjissäni, enkä puoliunessa vaikka yövuoro olikin. Siellä oli paljon kuoleman tapauksia, kun vanhukset hoidettiin yksikössä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä talvipäivän iltana lähdin kävelylle maaseudulla, olin sukulaisten luona yötä.
Olin kuullut tyhjästä talosta joka oli reilun kilometrin päässä ja ajattelin mennä vilkaisemaan sitä.
Ajotie oli hiljainen, astuin tienhaaran kohdalla
kohti taloon vievää tietä.
Olin ottanut pari askelta kun tuli vahva tunne että
en pysty menemään, edessäni oli ikäänkuin seinä.
No, käännyin pois ja kävelin vielä tien reunaa pitkin kun tunsin kurkun kohdalla puristavaa tunnetta, samanlaista kun kuristuu...
Muistin sukulaiseni kertoneen tyhjästä, vanhasta talosta jossa mies oli hirttänyt itsensä..
Tais olla sama talo.Jälkikäteen oli vielä aika kammottava olo.
Myöhemmin menin keskellä päivää talon pihaan.
Mitään "seinää" ei enää tuntunut.
Minun isäni a.mpui itsensä meidän olohuoneessa.
Asuin talossa vuoden tämän jälkeen,,,
On se JÄNNÄ että nää tuntemukset tulee aina vieraassa paikassa ja vieraista ihmisistä?
MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA?????
Olin leskeksi jääneen ystäväni luona yökylässä, nukuin sohvalla tai siis koetin saada unta. Ystäväni ei saanut unta myöskään ja kuulin hänen lähtevän johonkin, tajusin että menee varmaan tupakalle tuuletusparvekkeelle ja luulee minun nukkuvan. Pari minuuttia sen jälkeen kun asunnon ovi oli sulkeutunut ystäväni jälkeen kuulin, miten keittiössä hyppäsi leipä paahtimesta ja sen jälkeen siirreltiin tuoleja ja auottiin kaappien ovia. Käännyin vain kauhusta jäykkänä katsomaan keittiön suljettua ovea mutten uskaltanut mennä katsomaan, mikä siellä oli. Äänet lakkasivat kun ystäväni palasi asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaa on se, että tää ketju on aloitettu 23.10.2004 ja seuraavat viestit ovat samalta päivältä - paitsi viesti 1, joka on vuodelta 2008?? Ja vielä halloween-päivältä 😨
Näin makuuhuoneen lipaston päällä seisovan pienen mustan miehen jolla oli hattu,hahmo oli jollain tavoin tonttumainen mutta pikimusta ja kasvoton. Se ei kadonnut pistämällä silmät kiinni eikä katsomalla toiseen suuntaan,vasta kun kännykkäni soi hahmo haihtui.
Samassa asunnossa kuulin kissan rääkäisyä muistuttavan äänen vierestäni,kun olin kylvyssä.
En ole masentunut tai muuten mt-ongelmainen,alkoa käytin tuohon aikaa silloin tällöin kuten kuka tahansa lapseton sinkku parikymppinen. Uskon että kokemukset johtuivat asunnosta,eivät minusta.
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverin luona yötä Vantaalla. Oli kesä. Aamulla heräsin erittäin todellisen tuntuisesta unesta. Siinä oli ufomiehiä, jotka oli todella vihamielisiä. Muuta en unesta muista. Ikkunassa ei ollut verhoja ja kun nostin katseeni näin siis kappaleen taivasta ja siellä näkyi ihan totta kiiltävä metallisylinteri, joka pysyi hetken paikallaan ja sitten katosi. Siis katosi puff. Ei lentänyt pois niinkuin lentokone. Tapaus jäi mieleeni. Jotain kahdeksan vuotta myöhemmin ajoin paikallisjunalla paikan ohi ja muisrin tapauksen, katsoin taivaalle ja siellä se oli taas se sylinteri. Ja se katosi samalla tavalla. Myöhemmin ei ole näkynyt enää...
Olen myös nähnyt taivaalla metallisylinterin, aikaa tästä on noin kymmenkunta vuotta. Kävelin illansuussa autolle, kesäaikaa oli koska oli valoista. Ehkä kevättä tai loppukesää. Sylinteri näkyi selvästi, oudon lähellä ja jotenkin kääntyi piiloon /hävisi näkymättömiin taivaalla hitaasti. Itse epäilen että joku sääasema avaruudessa näkyi hetken. Mitään pelottavaa siinä en kokenut, lähinnä ihmetystä.
Vierailija kirjoitti:
Näin huoneessani ilmassa leijuvan naureskelevan pienikokoisen miehen. Olin hereillä, selvinpäin, valot päällä. Näky ei mennyt pois silmiä räpyttelemällä eikä päätä kääntämällä. Vasta kun säikähtäneenä aloin rukoilla, se hävisi. En ennen enkä jälkeen ole nähnyt näkyjä. Olen mieleltäni terve ja tasapainoinen.
Samassa asunnossa tapahtui toinen tapaus: menin vessaan, ja suljettuani oven perässäni, kuului valtava jymähdys, kuin joku olisi potkaissut täysillä oveen. Olin yksin asunnossa. Tarkistin, oliko joku tavara pudonnut tai kaatunut, mutta ei ollut. Jymähdykselle ei löytynyt selitystä.
Steppaava menninkäinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin huoneessani ilmassa leijuvan naureskelevan pienikokoisen miehen. Olin hereillä, selvinpäin, valot päällä. Näky ei mennyt pois silmiä räpyttelemällä eikä päätä kääntämällä. Vasta kun säikähtäneenä aloin rukoilla, se hävisi. En ennen enkä jälkeen ole nähnyt näkyjä. Olen mieleltäni terve ja tasapainoinen.
Samassa asunnossa tapahtui toinen tapaus: menin vessaan, ja suljettuani oven perässäni, kuului valtava jymähdys, kuin joku olisi potkaissut täysillä oveen. Olin yksin asunnossa. Tarkistin, oliko joku tavara pudonnut tai kaatunut, mutta ei ollut. Jymähdykselle ei löytynyt selitystä.Steppaava menninkäinen!
Vintage-housu skandaali!
Upp