Olettko sitten käyneet syömässä TODELLA hienossa ravintolassa?

jossa olen käynyt illallisella. Olihan se elämys ja ruoka erinomaista.



Sitten muita tasokkaita on ollut mm. Havis, Lehtowaara, NJK sekä Bocca Tallinnassa.



ABC:llä en ehkä kävisi, mutta rakastan kiinalaisia ja intialaisia/nepalilaisia ravintoloita.

jos hyvässä ravintolassa pihvi menee kuivaksi, sitä ei todellakaan tarjoilla kenellekään! Vaan paistetaan uusi. Kaiken kanssa pyritään täydellisyyteen. Ei se raaka-aineiden eksoottisuus, vaan kokin taito ja makuaistin tarkkuus. On ihmisiä, jotka eivät erota gourmeta eineksistä ja on ihmisiä, joilla on absoluuttinen makupaletti. Jos makuaisti ei ole kehittynyt, se on tosiaan ihan sama syökö hyvässä ravintolassa vai loistoravintolassa. Hienostunut makuaisti erottaa hyvät yhdistelmät ja on lähes orgastista syödä täydellistä ruokaa. Makuaisti on geneettinen ominaisuus. 1/5 se on huonontunut 3/5 se on keskinkertainen ja vain 1/5 omistaa makuaisin, joka en herkkä ja tarkka.

periaatteessa 3/5 ihmisistä ei saa todella hienoista ravintoloista mitään lisäarvoa verrattuna siihen keskinkertaiseen?

periaatteessa 3/5 ihmisistä ei saa todella hienoista ravintoloista mitään lisäarvoa verrattuna siihen keskinkertaiseen?

Avasi minun silmäni sen suhteen, että olen aina ihmetellyt, miksi varsinkin monilla keskustelupalstoilla ihmiset ovat kanssani niin eri mieltä jonkun ravintolan tms. ruokien tasosta. Itse kerron monesti, että ravintolan sapuska oli keskinkertaista tai että joku sapuska oli ok, mutta toinen varsin kehnoa. Yleensä saan vastauksiksi, että olen nirso ja paikassa on aivan taivaallisen hyvä ruoka ja etten ymmärrä kunnon sapuskasta mitään ja haukun ihan turhaan...



No, nyt sitten tiedän, mistä tämä ero johtuu. Itse olen työni vuoksi käynyt kutakuinkin kaikissa Helsingin parhaissa ravintoloissa ja syönyt niiden parhaat menut. Rossot, Amarillot ym. ovat minulle tuttuja lähinnä lomamatkojen päivittäisinä sapuskapaikkoina ja huoltoasemilla en syö käytännössä koskaan. Näin ollen tuo Rosso-Amarillo-taso on minulle sitä keskinkertaista tai joskus huonoa, mutta monelle muulle siis ilmeisesti hienoa ravintolaruokaa. Kun puhumme vaikka jonkun ulkomaisen ravintolan ruoan tasosta, niin minä vertaan sitä siis ihan toisen luokan sapuskoihin kuin muut.



Ja ruoan tasosta: kyllä ravintolassa ja ravintolassa on eroja! Sen olen huomannut, että tupakoitsijat eivät yleensä maista mitään, mutta kyllä muut ihmiset oppivat huomaamaan ruokien laatu- ja tasoerot, kunhan saavat joskus OIKEASTI HERKULLISTA ruokaa syödä. Tietysti jos ei koskaan kunnon ravintolaan pääse, niin ei voi tietää, mistä jää paitsi. Eivätkä hienoissa ravintoloissakaan välttämättä kaikki ruoat ole aina yhtä hyviä ja maukkaita, kyllä erojen huomaaminen hivenen tottumusta vaatii.

kysyin jo tuolla aiemmin ja kysyn vielä sinultakin, mikä on se tekijä mikä erottaa erittäin laadukkaan ravintolan keskinkertaisesta. Erotatteko te sen ruoan mausta, mikä on ravintolan tasoluokitus? Vai onko se ruokalista, palvelun taso vai mikä on se tärkein pointti.



Ja nyt en halua kuulla mitään tähtiluokituksista tai hintatasosta, koska nehän eivät käytännössä merkitse mitään. Ja en tarkoita keskinkertaisella Rossoa tai Amarilloa.

Mutta tiivistetäänpä nyt:

- tuoreet, ensiluokkaiset raaka-aineet

- valmistus alusta asti ravintolan omassa keittiössä, ei puolivalmisteita, ei pakasteita, ei ruoantähteiden kierrätystä

- huolellisesti mietityt makuyhdistelmät, joista osa voi olla klassisia, mutta yleensä ei mennä siitä missä aita on matalin eli ei tarjota pelkästään sitä tutuinta yhdistelmää

- miellyttävä ruokien asettelu, lautasannos on kuin taideteos

- ammattitaitoisesti rakennetut menyykokonaisuudet

- ruokiin sopivat viinit ja henkilökunta, joka osaa opasta viinien valinnassa

- ruoka tuodaan aina pöytään, kun se on parhaimmillaan. Ei liian raakoja tai liian kypsiä ruokia, ei liian kylmää eikä liian kuumaa ruokaa.

- rauhallinen, miellyttävä, hiljainen ravintolasali, pöydät eivät yleensä liian lähellä toisiaan, yleensä ei taustamusiikkia

- usein jokin pieni, herkullinen yllätysruoka joko heti alussa tai ruokalajien välissä

- huomaavainen palvelu, jossa tarjoilijat eivät todellakaan seiso selkäsi takana, kun syöt

- juomaa ei tarvitse koskaan kaataa itse, vaan sen tekee aina henkilökunta

- likaisia astioita ei tarvitse itse siirrellä, vaan ne tullaan heti hakemaan pöydästä



Mikään näistä ei yleensä toteudu Rossossa tai Amarillossa, ABC:stä puhumattakaan.

enkä haluakaan en käy abc:lläkään kuin autoa tankkaamassa. Syön kotona hyvää itse laittamaani kotiruokaa. Matkoilla käydään hesellä tai kahvilla jollain huoltsikalla mikä sattuu vastaan nakkikioskillakin voimme käydä. Onko säälittävää?

Ne, jotka arvostavat, saavat kyllä rahalleen vastinetta. Kolmen Michelin-tähden veroisen kokemuksen voi saada myös kreikkalaisella saarella lähes aution poukaman yksinäisessä pikku tavernassa friteerattuja kurpitsankukkia ja horiatiki-salaattia natustellen. Suurkaupungeissa ei juuri löydy autioita hiekkarantoja, vaan aistinautinnoista joutuu maksamaan. Huippuravintoloissa se on mahdollista.

Tokiossa, Hibiki nimisessä ravintolassa. Upea, silti viihtyisä sisustus ja tunnelma. Palvelu huomaavaista ja huippuluokkaa. Ruoka uskomattoman hyvää, niin hyvää, että tuli kyyneleet silmiin (eikä se johtunut tulisuudesta!). Ravintolasta mahtavat maisemat yli pimenevän Tokionlahden.... Kyllä menen sinne uudestaan vielä!

Ja sinä, joka kommentoit tämän sushista, vie kyllä kaiken uskottavuuden liittyen ravintolavinkkeihisi, jos pidät Kauppahallin susheista!

Parhaat sushit saa mielestäni Kauppahallista:) i]

mutta ne mieleenpainuvimmat elämykset olen saanut niistä vaatimattomammista ruokapaikoista

valitettavasti en enää muista ravintolan nimeä. Mutta tämä on ollut mieleenpainuvin. Ei tosin hienoin, eikä kallein.



http://www.nosancetreslesgaulois.com/FR/

Mä voin joutuä lähtemään Kreikkaan ihan tämän takia, jos vaan saan vähän tarkemmat koordinaatit:)

Ne, jotka arvostavat, saavat kyllä rahalleen vastinetta. Kolmen Michelin-tähden veroisen kokemuksen voi saada myös kreikkalaisella saarella lähes aution poukaman yksinäisessä pikku tavernassa friteerattuja kurpitsankukkia ja horiatiki-salaattia natustellen. Suurkaupungeissa ei juuri löydy autioita hiekkarantoja, vaan aistinautinnoista joutuu maksamaan. Huippuravintoloissa se on mahdollista.