kysyin mieheltä uskooko hän että elämässä kaikilla on "paikkansa" ja tehtävänsä

Mutta voin kertoa sinulle, että asut muurahaiskeossa verrattuna siihen, mitä voisit elämääsi ja läheistesi elämään saada.



Esimerkkejä:





Luuletko, että joku auto tai talo tekee teidät onnelliseksi? Luuletko, että jokin tietty koulutus tekee sinut paremmaksi kuin muut? Luuletko, että raha, valta, se ,että tekee "kaiken oikein" tekee perheenne onnelliseksi? Pysyykö miehesi uskollisena, kun olet kaunis ja palvelet häntä?

Pysytkö itse uskollisena ja onnellisena, jos miehesi tekee sinun tahtomiasi asioita? Mitä ne ovat?



Voi kuulostaa spookylta, mutta...joo luovutan kai, eihän kukaan nykyään oikeasti ajattele mitään...ainakaan massakulttuurissa.

He, jotka eivät halua uskoa, katkeroituvat. Mutta he, jotka uskovat, vapautuvat ja ymmärtävät lopulta, miksi niin kävi.

Hassua, miten moni ajattelee, että jos ei tarvitse mitään taustaselittäjää kaikille asioille, ei ole joko miettinyt asiaa tai on ikuisesti etsivällä kannalla (ja katkeroituu). Perimmäisten kysymysten äärellä ei ole valmista vastausta, joten vastausmahdollisuuksiakin on useita. Joku kokee, että ainoa tyydyttävä selitys on se, että täytyy olla joku jumala. Joku toinen puolestaan tulee siihen tulokseen, että asioita vain tapahtuu, eivät ne vaadi mitään suurta suunnitelmaa - eikä sellaisen puuttuminen ole edes mikään pettymys. Tämän voi kokea vapauttavana: ei tarvitse miettiä, mikä mahdollinen tarkoitus oli näennäisesti tarkoituksettomien tapahtumien taustalla, mitä tein väärin ansaitakseni vastoinkäymiset, olenko tehnyt jotain niin väärin, että vastoinkäymiset sen kun jatkuvat, rangaistaanko minua isieni synneistä jne.

Eikö koskaan mielessäsi ole käynyt, että jospa he ovatkin viisaita, jotka osaavat nähdä asioita laajemmin. Jopa niin laajasti, etteivät usko vain omiin teorioihinsa, vaan ovat niin viisaita, että tajuavat, ettei ihmisen äly riitä tähän kaikkeen? Akateemisuus ei ehkä olekaan portti viisauteen, vaan jokin ihan muu?

Jos ei ole känyt mielessä, niin sitten äly onkin keskittynyt vain suppeaan alueeseen siellä pääkopassa ja niinhän se yleensä onkin kaikilla ns. ASIANTUNTIJOILLA, DOSENTEILLA, EMERITUS MITÄ LIENEILLÄ! Pakko huutaa joo, jos vaikka joku "kaikkitietävä! heräis?

Mutta noin yleisesti ottaen sanon, että kultainen keskitie on se paras.

Jokaisella on tehtävänsä ja jokaisella on mahdollisuutensa toki.

antama tehtävä? ap

Oletteko muuten koskaan ajatellut, mikä merkitys teillä on muiden ihmisten elämään? Ja kuinka pienillä asioilla voi olla todellista merkitystä muiden ihmisten elämään?

Näin vähän ohi aiheen...

ap

usein ne, jotka näkevät vastaukseksi jumalan, olettavat että muunlainen maailmankatsomus ei sisällä minkäänlaista moraalia. Että eletään itsekkäästi ja muista välittämättä, koska ei ole mitään/ketään tuomitsemassa tai sanelemassa kuinka pitää olla. Ilman jumalaakin voi olla hyvin syvällisesti mietitty moraalinen maailmankatsomus. Tällöinhän asiat ovat omalla vastuulla. On pitkälti itsestä kiinni, miten elämänsä järjestää, miten toimii toisten ihmisten kanssa ja mitä seurauksia omilla teoilla on. 26 & 40

eikä mulla ole ratkaisua kaikkeen.



Sä et edes halua nähdä, että toinenkin vaihtoehto voisi olla mietitty. MOT.

miksi sitten ihmettelet, mitä tarkoitusta voi olla pienen lapsen kuolemalla, jos näitä tarkoituksia voi olla vaikka kuinka monia?

ne ns. tarkoitukset ovat mielestäni kunkin itse omassa päässä keksimiä, eivät kenenkään muun ohjailemia. Toisin sanoen mielikuvitusta. Onhan se kivempi ajatella, että lapsen kuolemalla oli joku tarkoitus, kuin että lapsi kuoli, koska vaikka itse unohti hellan päälle/ oven auki tms. Mutta ei tuo ajattelu ole minulta pois, en vaan itse ajattele niin.

no tämähän on sitten ihan eri asia, uskooko niihin tarkoituksiin vai ei. Minä kommentoin tuota, että miten lapsen kuolemalla voisi olla yhtään mitään tarkoitusta. Jos ajattelee, että kaikella on tarkoitus, kyllä pienen lapsen kuolemallakin on sellainen.