kysyin mieheltä uskooko hän että elämässä kaikilla on "paikkansa" ja tehtävänsä

Joskus tuntuu siltä kuin jokin johdatus olisi. Jotkut asiat on tarkoitettu tapahtumaan. Elämässä on risteyskohtia. Valinta vie tiettyyn paikkaan, jos olisitkin valinnut toisin, elämä olisi mennyt eri tavalla.



Itse uskon siis, että tottakai oma elämä on omissa käsissä ja omista valinnoista kiinni. Mutta omista valinnoista riippuen, tietyt tapahtumat seuraavat niitä valintoja. Joskus vain tuntuu, että jokin tarkoitus on olemassa ja jotkut asiat tapahtuvat tarkoituksella.



Itse olen huomannut, että parhainten menee, kun vain uskaltaa luottaa itseensä ja omiin ajatuksiin, miten haluaa tehdä. Aina kun olen alkanutkin pohtia, mitäköhän muut asiasta on mieltä - asiat menevät vähemmän tai enemmän pieleen.



Jos nyt kukaan tätä mun sekavaa selitystäni mun uskomuksista ymmärtää... ;)

mä en oikein tajua mitä tuo tarkoittaa.

Tarkoitatko sitä, että jokaisella on oma ennaltamäärättynsä kohtalonsa? Vai tarkoitatko, että jokaisen elämällä on tarkoitus? Vai kenties jotain muuta?

Kyllä olemme puhuneet tästäkin asiasta. Meidän kummankin mielipide on se, että elämä on aika pitkälle omissa käsissä, mutta kaikella elämällä ei ole tarkoitusta.

ja ihmiskohtaamiset. Toinen ihminen on "auttaja" toinen "ymmärtäjä" jne. En kyllä kohtalo-oppiin usko.

voihan sillä olla muutakin merkitystä. Voit vaikka löytää uuden sydänystävän jostain tukiryhmästä. Voit saada unelmiesi työpaikan, jota et olisi saanut, jos olisit kotona lapsen kanssa. Voit saada selville jonkin vakavan piilevän sairauden. Voit ajatella perheen merkitystä uudella tavalla. Voit löytää miehestäsi uusia puolia.



Eikä ne kaikki asiat tietysti heti tule vastaan. Etkö ole koskaan miettinyt, minkälaista elämä olisi, jos olisit opiskellut eri alaa, jos olisit saanut erilaisen työpaikan, jos et olisi koskaan tavannut miestäsi jne.

He, jotka eivät halua uskoa, katkeroituvat. Mutta he, jotka uskovat, vapautuvat ja ymmärtävät lopulta, miksi niin kävi.

Hassua, miten moni ajattelee, että jos ei tarvitse mitään taustaselittäjää kaikille asioille, ei ole joko miettinyt asiaa tai on ikuisesti etsivällä kannalla (ja katkeroituu). Perimmäisten kysymysten äärellä ei ole valmista vastausta, joten vastausmahdollisuuksiakin on useita. Joku kokee, että ainoa tyydyttävä selitys on se, että täytyy olla joku jumala. Joku toinen puolestaan tulee siihen tulokseen, että asioita vain tapahtuu, eivät ne vaadi mitään suurta suunnitelmaa - eikä sellaisen puuttuminen ole edes mikään pettymys. Tämän voi kokea vapauttavana: ei tarvitse miettiä, mikä mahdollinen tarkoitus oli näennäisesti tarkoituksettomien tapahtumien taustalla, mitä tein väärin ansaitakseni vastoinkäymiset, olenko tehnyt jotain niin väärin, että vastoinkäymiset sen kun jatkuvat, rangaistaanko minua isieni synneistä jne.

siis vastasi 20:lle.

jokainen ihminen on laulun arvoinen

onko sen ja sen ihmisen syntyminen vain sattumaa?

Mun mielestä esimerkiksi 2 tuntia eläneen vauvan elämällä ei kovasti ole tarkoitusta. Mikä ihmeen tarkoitus sillä voi olla? Miksei lapsi saanut elää pitempään? Mutta merkitystä lapsen elämällä tietenkin on, ne on kaksi eri asiaa.

Ja munkin mielestä kaikki tällaisia pohtii joskus, yleensä jo teini-iässä.

ap (ja yleensähän vanhemmat uskoo, että vauva on jossain :( ...siis toki minkin tuonpuoleiseen uskon ja kristittynä sanoisin, vauva on Jumalan hoivassa. )

minusta ihan hyvä, että kaikki eivät tuollaisia mieti, vaan elävät vaan. Itse olen miettinyt kuolemaa ja elämää ja kaiken tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta viimeiset 15 vuotta ja syön mielialalääkkeitä ja käyn välillä lataamossa ja terapiassa jne, kivempi olisi vaan miettiä seuraavan päivän ruokaa ja sitä, millainen sää huomenna on.

noitakin välillä aattelis, eivät ole poissuljettuja asioita (siivosin mansikoita samalla kun puhuin noita miehelle). ap

Itse valitsin ulkonäön perusteella ja ulkoisista syistä, vaikka olen sittemmin tajunnut, että olen erittäin syvällinen, empaattinen, henkinen ja hengellinen ihminen.

Tajusin tämän vasta ns. kolmenkympin kriisin jälkeen. Sitä ennen olin täysin hukassa tässä maailmassa ja tulihan siinä perhekin perustettua "ulkokuori-ihmisen" kanssa.

ole hengellinen, mutta hyvä ihminen hän silti on (ja ehkä sopivasti tasapainottaa minua?). ap

mikä maailmankatsomus jos pienen vauvan elämä pitää uhrata, jotta saa vanhemmille jotain opetettua.

ap

vanhemmistakin on mukava ajatella, että he ovat sen verran pahoja ihmisiä, että joku olio tappaa heidän vauvansa, jotta tajuaisivat huonoutensa..

jänniä ajatustapoja monilla. Ei näköjään kaikki olekaan tätä asiaa kovin pitkälle pohtineet.

kun minulle on meinanut sattua vaikka mitä mutta ei ole sattunut.

voihan sillä olla muutakin merkitystä. Voit vaikka löytää uuden sydänystävän jostain tukiryhmästä. Voit saada unelmiesi työpaikan, jota et olisi saanut, jos olisit kotona lapsen kanssa. Voit saada selville jonkin vakavan piilevän sairauden. Voit ajatella perheen merkitystä uudella tavalla. Voit löytää miehestäsi uusia puolia.

Eikä ne kaikki asiat tietysti heti tule vastaan. Etkö ole koskaan miettinyt, minkälaista elämä olisi, jos olisit opiskellut eri alaa, jos olisit saanut erilaisen työpaikan, jos et olisi koskaan tavannut miestäsi jne.

olen miettinyt. Kyllähän joka asiaan löytyy tuollainen kuvio- sitä joko miettii, että onneksi asiat tapahtuivat juuri niin, tai sitten että miksi v-tussa asioiden piti mennä juuri näin. Toiset taas ajattelevat, että asiat vain tapahtuvat, ilman että niillä on mitään tarkoitusta. Ja minusta se on ihan yhtä hyvä tapa ajatella kuin sekin, että väkisin etsii jokaisesta tragediasta jotakin positiivista, se ei ole mitenkään sen järkevämpää kuin todeta, että tapahtui jotain kamalaa, mutta sille ei nyt enää mitään mahda. Kaikki eivät kestäisi elää maailmassa, jossa jotain hirveää vain tapahtuu, ilman että kukaan ukko ylijumala sitä pilven päältä ohjailee kohti onnellista loppua.

Etkö ole koskaan miettinyt, minkälaista elämä olisi, jos olisit opiskellut eri alaa, jos olisit saanut erilaisen työpaikan, jos et olisi koskaan tavannut miestäsi jne.

ap

He, jotka eivät halua uskoa, katkeroituvat. Mutta he, jotka uskovat, vapautuvat ja ymmärtävät lopulta, miksi niin kävi.

Hassua, miten moni ajattelee, että jos ei tarvitse mitään taustaselittäjää kaikille asioille, ei ole joko miettinyt asiaa tai on ikuisesti etsivällä kannalla (ja katkeroituu). Perimmäisten kysymysten äärellä ei ole valmista vastausta, joten vastausmahdollisuuksiakin on useita. Joku kokee, että ainoa tyydyttävä selitys on se, että täytyy olla joku jumala. Joku toinen puolestaan tulee siihen tulokseen, että asioita vain tapahtuu, eivät ne vaadi mitään suurta suunnitelmaa - eikä sellaisen puuttuminen ole edes mikään pettymys. Tämän voi kokea vapauttavana: ei tarvitse miettiä, mikä mahdollinen tarkoitus oli näennäisesti tarkoituksettomien tapahtumien taustalla, mitä tein väärin ansaitakseni vastoinkäymiset, olenko tehnyt jotain niin väärin, että vastoinkäymiset sen kun jatkuvat, rangaistaanko minua isieni synneistä jne.

Eikö koskaan mielessäsi ole käynyt, että jospa he ovatkin viisaita, jotka osaavat nähdä asioita laajemmin. Jopa niin laajasti, etteivät usko vain omiin teorioihinsa, vaan ovat niin viisaita, että tajuavat, ettei ihmisen äly riitä tähän kaikkeen? Akateemisuus ei ehkä olekaan portti viisauteen, vaan jokin ihan muu?

Jos ei ole känyt mielessä, niin sitten äly onkin keskittynyt vain suppeaan alueeseen siellä pääkopassa ja niinhän se yleensä onkin kaikilla ns. ASIANTUNTIJOILLA, DOSENTEILLA, EMERITUS MITÄ LIENEILLÄ! Pakko huutaa joo, jos vaikka joku "kaikkitietävä! heräis?

Mutta noin yleisesti ottaen sanon, että kultainen keskitie on se paras.

Jokaisella on tehtävänsä ja jokaisella on mahdollisuutensa toki.

Oletteko muuten koskaan ajatellut, mikä merkitys teillä on muiden ihmisten elämään? Ja kuinka pienillä asioilla voi olla todellista merkitystä muiden ihmisten elämään?



Näin vähän ohi aiheen...



Jokaisella ihmisellä on vaikutusta toisten ihmisten elämään. Ihan pienilläkin asioilla voit tehdä suuren merkityksen jollekin ihmiselle. Sekä hyvässä että pahassa.

Tämän tajusin joskus paikallisessa baarissa. Mulle tuli avautumaan humalainen mies, joka oli samassa isossa työpaikassa töissä kuin itsekin olin. Hän kiitti mua siitä, että aina töissä tervehdin häntä. Hän oli hiukan alkoholisoitunut mies, jota eivät kaikki töissä tervehtineet. Mä olin tyrmistynyt ajatuksesta, että mun tavanomainen hei-huudahdus joka ikiselle vastaantulevalle, voisi olla jollekin "elämää suurempi" teko.

voihan sillä olla muutakin merkitystä. Voit vaikka löytää uuden sydänystävän jostain tukiryhmästä. Voit saada unelmiesi työpaikan, jota et olisi saanut, jos olisit kotona lapsen kanssa. Voit saada selville jonkin vakavan piilevän sairauden. Voit ajatella perheen merkitystä uudella tavalla. Voit löytää miehestäsi uusia puolia. Eikä ne kaikki asiat tietysti heti tule vastaan. Etkö ole koskaan miettinyt, minkälaista elämä olisi, jos olisit opiskellut eri alaa, jos olisit saanut erilaisen työpaikan, jos et olisi koskaan tavannut miestäsi jne.

olen miettinyt. Kyllähän joka asiaan löytyy tuollainen kuvio- sitä joko miettii, että onneksi asiat tapahtuivat juuri niin, tai sitten että miksi v-tussa asioiden piti mennä juuri näin. Toiset taas ajattelevat, että asiat vain tapahtuvat, ilman että niillä on mitään tarkoitusta. Ja minusta se on ihan yhtä hyvä tapa ajatella kuin sekin, että väkisin etsii jokaisesta tragediasta jotakin positiivista, se ei ole mitenkään sen järkevämpää kuin todeta, että tapahtui jotain kamalaa, mutta sille ei nyt enää mitään mahda. Kaikki eivät kestäisi elää maailmassa, jossa jotain hirveää vain tapahtuu, ilman että kukaan ukko ylijumala sitä pilven päältä ohjailee kohti onnellista loppua.

miksi sitten ihmettelet, mitä tarkoitusta voi olla pienen lapsen kuolemalla, jos näitä tarkoituksia voi olla vaikka kuinka monia?

Mutta onhan se Raamatussakin sanottu, että vain harvat ottavat sen vastaan ja sitten viimeisenä päivänä muut itkevät, kun ovaat vain pilkanneet jne.

Itse asiassa ymmärrän ihan hyvin, että joku löytää vastaukseksi jumalan. Mutta ymmärrän yhtä hyvin myös sen, että toiset eivät tarvitse vastaukseksi jumalaa.

Mutta tosi monesti ne, joiden vastaus sisältää jumalan, eivät ymmärrä tätä toisen vastauksen mahdollisuutta. Vaan he ovat sitä mieltä, että ovat valaistuneet ja pohtineet pisimmälle. "Osaavat nähdä asioita laajemmin", kuten sanot. Tämä on mielestäni melkoisen arroganttia. Mikä tekee juuri sinun pohdinnastasi syvällisimmän ja vastauksestasi kaikkein oikeimman?

Eikö koskaan mielessäsi ole käynyt, että jospa he ovatkin viisaita, jotka osaavat nähdä asioita laajemmin. Jopa niin laajasti, etteivät usko vain omiin teorioihinsa, vaan ovat niin viisaita, että tajuavat, ettei ihmisen äly riitä tähän kaikkeen? Akateemisuus ei ehkä olekaan portti viisauteen, vaan jokin ihan muu?

Jos ei ole känyt mielessä, niin sitten äly onkin keskittynyt vain suppeaan alueeseen siellä pääkopassa ja niinhän se yleensä onkin kaikilla ns. ASIANTUNTIJOILLA, DOSENTEILLA, EMERITUS MITÄ LIENEILLÄ! Pakko huutaa joo, jos vaikka joku "kaikkitietävä! heräis?

Mutta noin yleisesti ottaen sanon, että kultainen keskitie on se paras.

Jokaisella on tehtävänsä ja jokaisella on mahdollisuutensa toki.

miksi sitten ihmettelet, mitä tarkoitusta voi olla pienen lapsen kuolemalla, jos näitä tarkoituksia voi olla vaikka kuinka monia?

ne ns. tarkoitukset ovat mielestäni kunkin itse omassa päässä keksimiä, eivät kenenkään muun ohjailemia. Toisin sanoen mielikuvitusta. Onhan se kivempi ajatella, että lapsen kuolemalla oli joku tarkoitus, kuin että lapsi kuoli, koska vaikka itse unohti hellan päälle/ oven auki tms. Mutta ei tuo ajattelu ole minulta pois, en vaan itse ajattele niin.

usein ne, jotka näkevät vastaukseksi jumalan, olettavat että muunlainen maailmankatsomus ei sisällä minkäänlaista moraalia. Että eletään itsekkäästi ja muista välittämättä, koska ei ole mitään/ketään tuomitsemassa tai sanelemassa kuinka pitää olla.



Ilman jumalaakin voi olla hyvin syvällisesti mietitty moraalinen maailmankatsomus. Tällöinhän asiat ovat omalla vastuulla. On pitkälti itsestä kiinni, miten elämänsä järjestää, miten toimii toisten ihmisten kanssa ja mitä seurauksia omilla teoilla on.



26 & 40