kysyin mieheltä uskooko hän että elämässä kaikilla on "paikkansa" ja tehtävänsä
hän sanoi, enpä ole moisia pohtinut! Joskus ihan ärsyttää, että mies ei moisia pohdi.
Oletteko te kysyneet miehiltänne? Jos voitte niin kysykääpä, kiva olisi kuulla vastauksia..
Kommentit (46)
mä en oikein tajua mitä tuo tarkoittaa.
Tarkoitatko sitä, että jokaisella on oma ennaltamäärättynsä kohtalonsa? Vai tarkoitatko, että jokaisen elämällä on tarkoitus? Vai kenties jotain muuta?
Kyllä olemme puhuneet tästäkin asiasta. Meidän kummankin mielipide on se, että elämä on aika pitkälle omissa käsissä, mutta kaikella elämällä ei ole tarkoitusta.
jokainen ihminen on laulun arvoinen
kysymyksiä nuorempana.
Mitä mun mieheeni tulee, niin se on kyllä osaltaan tuollaisen buddhismin kannattaja, mutta ei ota kuitenkaan jyrkkää kantaa.
Mies on vegetaristi, aseistakieltäytyjä sekä aktiivinen politiikassa.
Mun mielestä esimerkiksi 2 tuntia eläneen vauvan elämällä ei kovasti ole tarkoitusta. Mikä ihmeen tarkoitus sillä voi olla? Miksei lapsi saanut elää pitempään? Mutta merkitystä lapsen elämällä tietenkin on, ne on kaksi eri asiaa.
Ja munkin mielestä kaikki tällaisia pohtii joskus, yleensä jo teini-iässä.
Mun mielestä esimerkiksi 2 tuntia eläneen vauvan elämällä ei kovasti ole tarkoitusta..
pidä suusi kiinni ja älä ainakaan tuollaista synnytysosastolla rupee puhumaan
minusta ihan hyvä, että kaikki eivät tuollaisia mieti, vaan elävät vaan. Itse olen miettinyt kuolemaa ja elämää ja kaiken tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta viimeiset 15 vuotta ja syön mielialalääkkeitä ja käyn välillä lataamossa ja terapiassa jne, kivempi olisi vaan miettiä seuraavan päivän ruokaa ja sitä, millainen sää huomenna on.
kysymyksiä nuorempana. Mitä mun mieheeni tulee, niin se on kyllä osaltaan tuollaisen buddhismin kannattaja, mutta ei ota kuitenkaan jyrkkää kantaa. Mies on vegetaristi, aseistakieltäytyjä sekä aktiivinen politiikassa.
Miehelläsi on varmaan ruskeat pidemmät hiukset,silmälasit,on tosi laiha ja soittaa huvikseen joskus kitaraa!
Yleensä tuommoisista miehistä tulee tuo ulkonäkö mieleen!
tiedän, että mieheni ei usko mihinkään ennaltamääräytymiseen tai kohtaloon. Hänen mielestään maailma toimii sattuman lakien mukaan, eikä hän tarvitse mitään ulkopuolista selittäjää tapahtumille.
Pohtinut olen tuotakin. Kyse on vain ajattelutavasta. Aivan kuin ajatus siitä, että on se yksi ja ainoa.
Itse valitsin ulkonäön perusteella ja ulkoisista syistä, vaikka olen sittemmin tajunnut, että olen erittäin syvällinen, empaattinen, henkinen ja hengellinen ihminen.
Tajusin tämän vasta ns. kolmenkympin kriisin jälkeen. Sitä ennen olin täysin hukassa tässä maailmassa ja tulihan siinä perhekin perustettua "ulkokuori-ihmisen" kanssa.
Mun mielestä esimerkiksi 2 tuntia eläneen vauvan elämällä ei kovasti ole tarkoitusta. Mikä ihmeen tarkoitus sillä voi olla? Miksei lapsi saanut elää pitempään? Mutta merkitystä lapsen elämällä tietenkin on, ne on kaksi eri asiaa. Ja munkin mielestä kaikki tällaisia pohtii joskus, yleensä jo teini-iässä.
Mutta moni ei tätä tajua!
mikä maailmankatsomus jos pienen vauvan elämä pitää uhrata, jotta saa vanhemmille jotain opetettua.
vanhemmistakin on mukava ajatella, että he ovat sen verran pahoja ihmisiä, että joku olio tappaa heidän vauvansa, jotta tajuaisivat huonoutensa..
mikä maailmankatsomus jos pienen vauvan elämä pitää uhrata, jotta saa vanhemmille jotain opetettua.
mitäs ihmeellistä tuossa sitten on? Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että huh mikä maailmankatsomus, jos pienen lapsi kuolee ilman mitään tarkoitusta.
vanhemmistakin on mukava ajatella, että he ovat sen verran pahoja ihmisiä, että joku olio tappaa heidän vauvansa, jotta tajuaisivat huonoutensa..
jänniä ajatustapoja monilla. Ei näköjään kaikki olekaan tätä asiaa kovin pitkälle pohtineet.
vanhemmistakin on mukava ajatella, että he ovat sen verran pahoja ihmisiä, että joku olio tappaa heidän vauvansa, jotta tajuaisivat huonoutensa..
jänniä ajatustapoja monilla. Ei näköjään kaikki olekaan tätä asiaa kovin pitkälle pohtineet.
pitkälle sinä sitten olet jaloissa pohdinnoissasi tullut? Että jos oma lapsesi kuolee, on se toki ihan ok, koska hänen elämänsä oli tarkoitus opettaa sinulle vaikka sitä, että pitää tehdä vähemmän töitä?
Mutta uskomalla Jeesukseen henkilökohtaisesti, saamme vastauksen.
He, jotka eivät halua uskoa, katkeroituvat. Mutta he, jotka uskovat, vapautuvat ja ymmärtävät lopulta, miksi niin kävi.
että joka asialla on tarkoituksensa, pysyy mielenterveys kasassa.
ja ehkä tapahtumillakin...mutta siinä yhteydessä puhuin lähinnä ihmisistä.