Draamakuningattaret
En voi ymmärtää esim. Facebookissa sellaisia mammoja, jotka suunnilleen jo paria kuukautta ennen lapsensa eskariin/tarhaan menoa nyyhkivät siellä, että voi kuinka haikeaa, nyyh,nyyh ja suruhymiöitä vielä perään. Onhan se haikeaa totta kai ja aika lasten kanssa menee liian nopeaan, mutta rajansa kaikella. Itse ainakin tulen olemaan iloinen parin vuoden päästä, kun pikkuisellani on uudet "haasteet" edessä ja pääsee eskariin tutustumaan uusiin ystäviin. Ei tulisi mieleenikään voivotella ja surkutella asiaa jo paljon etukäteen; ei ihme, että jotkut lapset niin pelkäävät kouluun tai eskariin menoa, kun oma äiti siitä tekee noin suuren mörön. No nämä samaiset äidit karsastavat yhtä lailla työhön paluuta kotona olon jälkeen ja ratkaisuna siihen tekaisevatkin vielä yhden tenavan lisää, jotta saavat "armon aikaa" olla kotona. Hoh hoijaa... Paljon tsemppiä ja iloista mieltä kaikille koulunsa,eskarinsa tai tarhansa aloittaville =)
Kommentit (3)
ja nämä pienokaiset ovatkin niitä herranterttuja,joita äiti pitää helmoissan vielä kolmekymppisenäkin. äitiys on maailman paras asia, mutta joskus tuntuu, että joillain äideillä ei enää ole omaa elämää ollenkaan
ja nämä pienokaiset ovatkin niitä herranterttuja,joita äiti pitää helmoissan vielä kolmekymppisenäkin. äitiys on maailman paras asia, mutta joskus tuntuu, että joillain äideillä ei enää ole omaa elämää ollenkaan
joillain lapsilla ei ole äitiä ollenkaan. Ainakaan äitiä, jolta saa aikaa, rakkautta ja huolenpitoa.
asia ärsyttää muakin. ja sitten nyyhkitään vielä jokaikisen syntymäpäivän tullessakin