G: Hyväksytkö 8 kk ikäisen päiväkotiin viemisen?

Hei äidit, äitiydestä haaveilevat ja muutkin lukijat!



Ensinnäkin, minua kamalasti hirvittää tämä sävy, miten tälläkin keskustelupalstalla "mollataan" eri kasvatustapoja. Meidän aikuisten ihmisten pitäisi todellakin tietää se, että meitä on NIIN MONEKSI.

Meillä on erilaiset tilanteet taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti.



Ja tottakai, jokaisella ihmisellä on sananvapaus, mutta eikö meidän "isojen ihmisten" pitäisi jo osata ymmärtää olla loukkaamatta, ja tietää todellakin se että kaikilla ei ole sama tilanne kuin minulla, näin minun kasvatustapani on ainoa oikea.



Itse olen nuori kahdeksankuisen maailman rakkaimman vauvan äiti. Poika oli niin toivottu kuin ikinä koskaan voisi olla. SILTI, oltuani pojan kanssa kotona 8 kk, tunnen kaipaavani töihin, toteuttamaan ammattiani, sitä isoa osaa minua. Tässä tilanteessa minusta se olisi huonompi, jos jäisin kotiin, ja kokoajan kaipaisin johonkin muualle.



Koen, ja vaadin, että lapseni tulee saamaan hyvää hoitoa tulevassa hoitopaikassaan; oli se sitten pph tai päiväkoti. Äidin ja isän yhteistyö päiväkotiin, lojaalisuus ja joustavuus on asioita mitkä varmasti tekevät lapsen hoidosta "parempaa" ja laadukkaampaa.



Arvostan todella teitä, jotka jäätte kotiin moneksi vuodeksi pienenne kanssa. Mutta, arvostan yhtälailla teitä, jotka uskallatte ottaa ja toteuttaa itseänne, perhe-elämän ohessa.



Ollaan kilttejä toisillemme, yritetään ymmärtää paremmin, nämä kaikki asiat on varmasti niin herkkiä meille äideille, eikö?



Ihania hetkiä kotona äidit, ihania hetkiä töissä ja illalla kotona kun saamme taas rakkaamme lähelle. Nautitaan!

Onkohan muuten koskaan tutkittu sitä, kuinka monekka kotiin pidemmäksi aikaa jäävistä äideistä olisi työpaikka, johon olisi taloudellisesti kannattavaa palata? Villi veikkaukseni on, että nämä äidit ovat vähemmistössä. Kotona ovat ne, joilla ei ole työtä tai jonka työ on niin pienipalkkainen, ettei kannata käydä töissä. Tästä lähtökohdasta, suoraan sanottuna ehkä jopa vähän katkeroituneena, on hyvä arvostella töihin palaavia äitejä.



Muuten: tuttavaperhe asuu Keski-Euroopassa ja siellä on ihan tavallista, että jo 6-kuiset viettävät muutamia päiviä viikossa päiväkodissa, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Lisäksi minimiaika, jonka päivä saa kestää, on 8h, eli sitä lyhyempää päivää ei edes suositella lapsille! Miten tässä asiassa voidaan olla eri maissa näin eri linjoilla?!

Aivan liian pieni hoitoon laitettavaksi - oli kyseessä sitten päiväkoti tai perhepäivähoito. Kenelläkään vanhemmalla ei pitäisi olla niin kiire töihin, etteikö voisi odottaa esim. että lapsi täyttää vuoden.

Vaikkapa yrittäjä-äiti jää yh:ksi. Ei tule euroakaan tuloja mistään jos en palaa töihin.

Viestissä oli myös, että määrä on 2-6 ihmistä. eli jos kuopuksella on kaksi isosisarusta, on mahdollista että hän "kärsii siitä jollain tasolla samanaikaisesti"

Päteekö tämä myös suurperheisiin?

Uuden tutkimustiedon valossa tiedetään, ettei lapsi pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa samanaikaisesti kärsimättä siitä jollain tasolla.

Kiitos, kumarrus ja aamen. Juuri näin!

Vaikkapa yrittäjä-äiti jää yh:ksi. Ei tule euroakaan tuloja mistään jos en palaa töihin.

Ei tarvitse viedä ainakaan päiväkotiin.

lapset tosiaan aloittavat päiväkotiuransa hyvin pieninä. USA:ssa päiväkoteihin otetaan 6 viikkoisia, sen verran äitiysloma lyhimmillään kestää.

Aikanaan kiersin päiväkoteja omaa lastani silmällä pitäen, ja kyllä ainakin USA:n päiväkotien vauvalat ovat aika erilaisia kuin suomalaiset päiväkodit. Eli vauvat on ikäryhmittäin samassa huoneessa (tyyliin pienet vauvat yhdessä ja isommat toisessa, sitten taaperot erikseen jne.) ja ryhmässä on tosiaan pelkkiä vauvoja. En nyt enää muista kuinka monta per hoitaja, tuossa varmaan on erojakin paikkojen välillä. Aika erilainen tilanne, kuin jos suomalaisessa päiväkodissa laitetaan yksi 8kk ikäinen samaan ryhmään 1-3 -vuotiaiden kanssa.

Kummassakin tosin varmaan omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tietysti isompien ryhmässä ei voida mennä vauvan rytmissä samalla tavalla kuin vauvaryhmässä. Ja juu, USA:ssa ei kyllä vauvojen kanssa ulkoilla päiväkodissa. En ainakaan itse käynyt paikassa, jossa ulkoiltaisiin.

Ja ihan normaaleita ihmisiä sielläkin kasvaa :)

eihän se ihanteellinen tilanne ole, mutta ei aina ole vaihtoehtojakaan. Ihan tavallista on monessa maassa viedä jo 3kk ikäinen, se tuntuisi jo kyllä aika pahalta.

Juuri USA:ssa onkin näitä tutkimuksia tehty jossa selkeästi ollaan huolissaan näistä pienistä jotka päivähoitoon joutuneet koska juuri heidän emotionaalisessa kasvussaan on hämminkiä nähty huomattavasti enemmän kun kotona olleilla.

Terv. lastentarhanopettaja Stadista

Jokaisessa perheessä tehdään ratkaisut omista lähtökohdista. Miksi minun pitäisi arvostella muiden tapaa?



Itse en veisi vauvaamme päiväkotiin tuossa iässä. En epäile yhtään, eikö hän sielläkin pärjäisi, mutta en itse raaski antaa häntä niin pitkiksi ajoiksi pois.

Jokainen perhe tehkööt omat valintansa. Välillä tuntuu, että näitä galluppeja tehdään ihan vaan sen vuoksi, että työttömät kotiäidit joiden miehet saa kovaa palkkaa, voivat arvostella toisia äitejä, joilla on normaalipalkkainen mies ja ihana työ, johon palata.



Uskokaa pois kotiäidit, me työssä käyvät äidit rakastamme varmasti lapsiamme yhtä paljon kuin tekin.

Jokainen perhe tehkööt omat valintansa. Välillä tuntuu, että näitä galluppeja tehdään ihan vaan sen vuoksi, että työttömät kotiäidit joiden miehet saa kovaa palkkaa, voivat arvostella toisia äitejä, joilla on normaalipalkkainen mies ja ihana työ, johon palata.

Uskokaa pois kotiäidit, me työssä käyvät äidit rakastamme varmasti lapsiamme yhtä paljon kuin tekin.

Ja siksi juuri kannattaa kunnolla miettiä minkälaiseen hoitoon vie. 8kk ei ole valmis päiväkotihoitoon, oli sitten perheen tilanne mikätahansa.

"Joskus vaan on sellainen tilanne, että on PAKKO laittaa lapsi 8kk iässä päiväkotiin..."

-Hei olisko kannattanut jättää tekemättä se lapsi. Joskus vaan olis PAKKO kantaa vastuu ja hoitaa itse se lapsi.

Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jaksoin olla vauvamme ja 2v lapsemme kanssa kotona 3kk jonka jälkeen olin ihan loppu. Jostain syystä minun oli vaikea luoda suhdetta nuorempaan lapseeni, koin itseni riittämättömäksi ja huonoksi äidiksi kun en tähän pystynyt. Nuorimmaiseni on hyvin vaativa lapsi joka tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan ja nukkuikin aluksi vain sylissä tai vieressä. 3kk jälkeen neuvolasta suositeltiin että menisin joksikin aikaa sairaala hoitoon, olin lopulta sairaalassa melkein 3kk. Tämän ajan mieheni oli kotona. Näin lapsiani säännöllisesti ja olin viikonloppuja kotona.

Rakastan lapsiani mielettömästi ja heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeintä maailmassa. En olisi ikinä kuvitellut että joudun tähän tilanteeseen. Nautin olostani kotona ensimmäisen lapsemme kanssa. Innoissani ja ilolla odotimme seuraavaa lastamme. Kaikki kuitenkin meni toisin kun olin ajatellut. Jokin laukaisi synnytyksen jäkeisen masennukseni, mitä en voinut mitenkään etukäteen tietää.

Nyt lapsemme 7kk ja 3v ovat molemmat päiväkodissa ti,ke ja to 9-15. Muina päivinä he ovat minun kanssani kotona. Jaksamiseni ja paranemiseni kannalta tämä on välttämätöntä. Toivon että jaksan pian olla heidän kanssaan joka päivä, mutta nyt näin on parempi.

Ilmeisesti sinun mielestäsi minun olisi pitänyt jättää lapse hankkimatta!?!

Vastaatko tähän kysymykseen

Päteekö tämä myös suurperheisiin?

Uuden tutkimustiedon valossa tiedetään, ettei lapsi pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa samanaikaisesti kärsimättä siitä jollain tasolla.

Valtaosa perheistä tekee taatusti parhaan mahdollisen ratkaisun elämäntilanteeseensa nähden. Ulkopuolisen on helppo arvostella, kun ei tiedä kokonaisuutta.

Joskus vaan on pakko mennä itse töihin ja laittaa lapsi vanhempainvapaakauden päätyttyä töihin. Syitä voi olla monia. Myös hoitovaihtoehtoja on monia, joista päiväkoti omasta mielestäni huonoin. Käsittääkseni kaikissa kunnissa alle 1-vuotiaiden pääasiallisin ja ensisijainen päivähoidon hoitomuoto on perhepäivähoito.



Omissa mielipiteissä on helppo olla ehdoton ja mustavalkoinen, kunnes omalle kohdalle sattuu jotain suunnittelematonta...

Joskus vaan on pakko mennä itse töihin ja laittaa lapsi vanhempainvapaakauden päätyttyä töihin. Syitä voi olla monia. Myös hoitovaihtoehtoja on monia, joista päiväkoti omasta mielestäni huonoin. Käsittääkseni kaikissa kunnissa alle 1-vuotiaiden pääasiallisin ja ensisijainen päivähoidon hoitomuoto on perhepäivähoito.

Omissa mielipiteissä on helppo olla ehdoton ja mustavalkoinen, kunnes omalle kohdalle sattuu jotain suunnittelematonta...

oliko teillä kunnon työpaikka odottamassa?? On niin mukava kiillotella sädekehäänsä ja julistaa olevansa kotona lapsen parhaaksi, kun tosiasiassa ei voisi vähempää kiinnostaa mennä töihin. Eli löytyykö täältä yhtään äitiä, joka ollut pidempään (väh 1,5 vuotta) hoitovapaalla ihan oikeasti lapsen takia, kovapalkkaisen työn odottaessa?? Jotenkin epäilen, ettei tällaisia juuri löydy. Minun lähipiiristäni ainakaan ainuttakaan.

Ensinnäkin. Omat "perustelusi" siitä mitä vahinkoa hoitoonvientiä lapselle aiheuttaa, eivät ole yhtään parempia kuin nämä "normaaleja on meistäkin tullut"-perustelut.

Perhepäivähoitajissa on niin monenlaisia tapauksia, että miten voit suositella sellaista noin varauksetta. Itse en ikinä antaisi lastani hoitoon perhepäivähoitajalle, ellei hoitaja olisi minulle entuudestaan todella tuttu. Sen verran karmivia tarinoita olen kuullut juuri näiden pienten lasten niinsanotusta hoidosta. Sitä kun ei kukaan ole päivällä valvomassa - toisin kuin päiväkodissa.

Oletko koskaan todellisuudessa käynyt päiväkodissa vai tutkitko asioita vain siellä omassa kammiossasi? Minun lapseni eivät menneet hoitoon aivan pieninä, mutta meille on sattunut peräti kolme oikein hyvää päiväkotia, ja samoja kokemuksia on myös ystävilläni. Joten on aika epäammattimaista sinulta yleistää kaikki päiväkodit huonoiksi, jos osa on sellaisia.

Lisäksi, on naurettavaa verrata lapsen hoitoonvientiä alkoholismiin.

Itse olen kotonahoidettu ja voin sanoa täydestä sydämestä, että se ei todellakaan ollut hyväksi. Tutkipa seuraavaksi sitä miten traumaattista kotihoito voi olla lapselle - voit yllättyä. Tästä on ollut av:llakin ketjuja monta kertaa.

Olen varhaiskasvatuksen asiantuntija (tutkija, opettaja), enkä todellakaan suosittele päiväkotia kenellekään alle 3-4 vuotiaalle lapselle. Uuden tutkimustiedon valossa tiedetään, ettei lapsi pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa samanaikaisesti kärsimättä siitä jollain tasolla.

Pienet lapset kykenevät olemaan kontaktissa iästä riipuen 2-6 ihmiseen kerralla ja kaikki tämän ylittävä (suuri lapsiryhmä päiväkodissa) nostaa lapsen stressitilaa, vähentää sosiaalisia taitoja (agressiivisuus lisääntyy, keskittyminen heikkenee). Osa lapsista kestää näitä ongelmia paremmin kuin toiset. Minua huvittaa kun aina sanotaan, että "normaaleja on meistäkin tullut, vaikka on päiväkodissa kasvettu." Eihän päiväkodin ongelmista uhuminen tarkoitakaan etteikö päiväkodista suurin osa "selviäisi". Kuitenkaan päivähoidon laadusta ei voida puhua jos päivästä toiseen päiväkodissa vain selviydytään. Kyllähän alkoholistiperheen lapsistakin voi tulla ns. normaaleja kansalaisia, mutta silti alkoholismi ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää...

Toki joskus tilanne kotona yksinkertaisesti vain on se, että töihin/kouluun on mentävä, tai lapsi jostain muusta "akottavasta" syystä on vietävä hoitoon. Tällöin vanhemmalla on aito mahdollisuus valita myös perhepäivähoitaja. Tärkeintä pph:n valinnassa on seurata miten hoitaja kohtaa lapset, ei se, millaista ohjelmistoa pivän aikana on. Paras, mutta kallein vaihtoehto tämän ikäiselle lapselle on kuitenkin hoitaja kotiin.

Minä olen ollut kotihoidossa eskari-ikään saakka ja kesti pitkään päästä eroon kotiäitini kapeakatseisuuden ja kotivuosien tylsistyneisyyden aiheuttamista fiksaatioista ja oppia tulemaan toimeen ryhmässä ja olla itkemättä äidin perään vielä 8-9-vuotiaanakin. Uskon että aikuisiällä puhjennut masennuksenikin on perua siitä, että minua hoiti elämäänsä kyllästynyt äitini, joka oli niin väsynyt ja ryytynyt arkeensa, ettei tosikaan. Itse haluan tehdä toisin: haluan, että lapsistani kasvaa avarakatseisia, erilaisiin ihmisiin ja elämänasenteiseen tottuneita ja erilaisuutta arvostavia ihmisiä, ja siksi ei tulisi mieleenkään pitää heitä kotona 6-vuotiaiksi.