G: Hyväksytkö 8 kk ikäisen päiväkotiin viemisen?

Monet 70-luvulla syntyneet on pistetty vieraan hoitoon parin kuukauden ikäisenä. Meidän äitiyslomat on sikapitkiä verrattuna omien äitiemme tai ulkomailla asuvien mammalomiin.

Lapsen parasta jos ajattelee, päiväkoti ei ole sitä. Yksiselitteistä. JOskus on silti pakko ja sitten mennään niillä ehdoilla.

Olen varhaiskasvatuksen asiantuntija (tutkija, opettaja), enkä todellakaan suosittele päiväkotia kenellekään alle 3-4 vuotiaalle lapselle. Uuden tutkimustiedon valossa tiedetään, ettei lapsi pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa samanaikaisesti kärsimättä siitä jollain tasolla.



Pienet lapset kykenevät olemaan kontaktissa iästä riipuen 2-6 ihmiseen kerralla ja kaikki tämän ylittävä (suuri lapsiryhmä päiväkodissa) nostaa lapsen stressitilaa, vähentää sosiaalisia taitoja (agressiivisuus lisääntyy, keskittyminen heikkenee). Osa lapsista kestää näitä ongelmia paremmin kuin toiset. Minua huvittaa kun aina sanotaan, että "normaaleja on meistäkin tullut, vaikka on päiväkodissa kasvettu." Eihän päiväkodin ongelmista uhuminen tarkoitakaan etteikö päiväkodista suurin osa "selviäisi". Kuitenkaan päivähoidon laadusta ei voida puhua jos päivästä toiseen päiväkodissa vain selviydytään. Kyllähän alkoholistiperheen lapsistakin voi tulla ns. normaaleja kansalaisia, mutta silti alkoholismi ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää...



Toki joskus tilanne kotona yksinkertaisesti vain on se, että töihin/kouluun on mentävä, tai lapsi jostain muusta "akottavasta" syystä on vietävä hoitoon. Tällöin vanhemmalla on aito mahdollisuus valita myös perhepäivähoitaja. Tärkeintä pph:n valinnassa on seurata miten hoitaja kohtaa lapset, ei se, millaista ohjelmistoa pivän aikana on. Paras, mutta kallein vaihtoehto tämän ikäiselle lapselle on kuitenkin hoitaja kotiin.

ja lapseni oli muiden lattialuuttu. Mutta tilanteeni oli se että gradu oli viimein saatava valmiiksi enkä voinut yliopistolle lastani mukaan ottaa. Kaikki muut lapset olen sitten hoitanut kotona kokemukset oli sen verran karmivat ja koko opiskeluajan tunsin että olen jatkuvasti väärässä paikassa, mutta se on ollutta ja mennyttä ja koskaan enään en tee samoin.

Mun on hirmu vaikea käsittää tuota, että talo menee alta jos ei töihin mene.

Perheelläni on uudehko ja iso talo, josta lainaa vielä reilusti jäljellä, mies ei työkseen vuole kultaa vaan ihan tavallinen keskituloinen ja kertaakaan ei ole vielä illalla tarvinnut näläisenä nukkumaan käydä. Me matkustellaan ja syödään ulkonakin. Me ei käydä baareissa eikä tupakoida. Lapset kulkee reimateceissä, mutta aikuisilla ei tarvitse olla timberlandia tai burberryä. Eli uskoisin, että melko pitkälti omista kulutusvalinnoista on kyse silloin, kun sanotaan, että rahat ei riitä hoitovapaalla.

Oma sydän pakahtuisi jos oma lapsi pitäisi päiväkotiin pienenä vauvana ( sellainen 8kk vanha on) viedä. Meillä lasten ei tarvitse pk.n mennä. Valinta on yhdessä tehty ja siitä on paljon kiitosta saatu ja itse olemme ratkaisuun tyytyväisiä.

Eihän toisia voi tuomita, mutta en ymmärrä vauvan hoitoon viemistä. Miksi lapsia tehdään jos niitä ei itse halua hoitaa.

Aika turha väittelyn aihe.



Vuonna -74 äitiysloma pidennettiin seitsemään kuukauteen. Sitä ennen kaikki veivät, jotka eivät kotona olleet. tätä ennen äitiysloma oli vain pari kuukautta.



Ja ihan normaaleja n. nelikymppisiä tuttavapiirissäni on, vaikka aikaisin ovat hoitoon joutuneet.



Mutta itse päiväkodissa työskentelevänä en pidä päiväkotia alle kolme vuotiaalle parhaana paikkana.

Vein lpseni päiväkotiin 7kk iässä.

Minullakin oli syy viedä 7-kuinen. Hän oli siellä 6 viikkoa niin että sain tehtyä puuttuvan harjoittelun opiskeluun liittyen. Muuten valmistumiseni= palkatun työpaikan saaminen olisi siirtynyt puolella vuodella.

Minun lapseni taas menivat hoitoon n 6kk vanhoina. Huono aiti olen varmaankin teidan mielestanne, mutta eipa se minua haittaa tippaakaan.

Melko automaattisesti lokeroin sellaiset vanhemmat huonoiksi, jotka vievät noin pienen tarhaan. Kertoo siitä, ettei kummallakaan ole ollut halua hakea lapselle parempaa ratkaisua.

mä siirrän tahallani valmistumista kahdella vuodella, että voisin hoitaa lapsiani pidempään kotona.

- Kotiin jääminen ei ollut mahdollista. Mies petti raskausaikana ja me erosimme, kun vauva oli muutaman kuukauden vanha. Mies oli jo aiemmin jäänyt työttömäksi, joten ei voinut tukea taloudellisesti. Jäin yksin kahden lapsen kanssa ja minun piti vastata kaikesta. Oli mentävä töihin, ei siinä enää voinut miettiä, että mistä tingin. Näitä ei aina vain voi ennustaa etukäteen.



- Perhepäivähoito ei tosiaan ole kaikkialla aito vaihtoehto. Minä hain lapsille ensisijaisesti perhepäivähoitopaikkaa, mutta sellaista ei yksinkertaisesti ollut tarjolla.



- Lapsi ei ollut valmis päiväkotiin, mutta päiväkodin hoitajat olivat ammatti-ihmisinä valmiita hoitamaan häntä. Vauvani oli aina jonkun hoitajan sylissä, kun häntä hain. Hänen omat tarpeensa otettiin huomioon, hän esim. päiväunet hän nukkui aluksi omassa rytmissään. Lapsi tykkäsi päiväkodista ja hoitajistaan. Hän meni sinne aina mielellään.



- Minulle äitinä ratkaisu lapsen hoitoon laittamisesta oli tosi rankka. Suututtaa ja surettaa, että joku kuvittelee, että hänellä on oikeus tällaisia päätöksiä arvostella tai jopa tuomita. Ensin pitää elää pätkä toisen kengissä ennen kuin voi mennä sanomaan, kuinka hänen pitäisi elää.

ja asuu maassa jossa äitiyslomaa on muutama viikko ja sos. turvaa ei käytännössä ole?

"Joskus vaan on sellainen tilanne, että on PAKKO laittaa lapsi 8kk iässä päiväkotiin..."

-Hei olisko kannattanut jättää tekemättä se lapsi. Joskus vaan olis PAKKO kantaa vastuu ja hoitaa itse se lapsi.

Uuden tutkimustiedon valossa tiedetään, ettei lapsi pysty olemaan sos. vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa samanaikaisesti kärsimättä siitä jollain tasolla.

Kävi niin onnettomasti, että erosin tämän vauvan synnyttyä. Tuli hirveä hätä käteen toimeentulon kanssa, tarvitsin työpaikkaa että voisin elättää yh-perheeni. Vauva oli hoidossa sen 6 viikkoa ja suurimman osan päivästä nukkui ulkona váunuissa tai oli hoitajien sylissä. Vein päiväkotiin myös sitterin ja vauva katseli muiden 1-2-vuotiaiden leikkejä uteliaana.



Minusta hoito meni hyvin, tädit hoitivat vauvaa pikkuista hellästi.

terv. lto ja 8-kuukautisen pojan äiti

Sääliksi käy työtovereitasi ja hoitolastesi perheitä. Pidä pitkä hoitovapaa, ihan useampi vuosi.

joskus on pakko, vaikka ei haluaisikaan lapsen olevan päiväkodissa. Eihän se ole alle vuoden ikäiselle paras mahdollinen paikka, mutta ei aina ole muita vaihtoehtoja tarjolla ja töihin joutuu palaamaan, yksityisyrittäjillä ainakaan ei ole varaa olla kotona kovin pitkään tai kohta ei ole enää yritystäkään.

että hoitajat tiedostavat päiväkotiarjen haitallisuuden lapsen kannalta. Silloin he yrittävät kaikkensa, että haitat jäisävät mahdollisimman pieniksi.



Sellaista ltoa, jonka mielestä päiväkoti on erinomainen paikka alle 1v tai edes alle 2veelle, on aika hankala löytää. He tuntevat päiväkodin arjen ja tietävät perusasiat kehityspsykologiasta, siksi heidän on vaikeaa olla muuta mieltä.

Meillä esikoinen meni päiväkotiin 9 kk iässä. Tilanne oli sellainen, että isä piti vanhempainloman loppupuolikasta ja oli jäämässä sen jälkeen työttömäksi, koska työtilanne oli erittäin hankala. Töitä olisi kyllä ollut yli 100 km päässä, mutta ei kotipaikkakunnalla, missä oli asunto ja minun työpaikkani.



Sitten miehelle tarjottiin yhtäkkiä 2 viikon varoitusajalla hyvää työpaikkaa kotipaikkakunnalta. Siinä tilanteessa se oli pakko ottaa vastaan ja lopettaa vanhempainloma vähän kesken. Minä en pystynyt sillä varoitusajalla jäämään kotiin pitämään loppua vanhempainlomaa ja niinpä esikoinen meni päiväkotiin.



En kyllä näe, että lapselle mitään traumoja olisi aikaisesta päiväkodin aloituksesta jäänyt ja hän oli päiväkodissa vain keskimäärin 3 päivänä viikossa, koska pystyimme limittämään työpäiviämme. Suurin osa niistäkään päivistä ei ollut täyspitkiä.



Kakkonen meni päiväkotiin reilun vuoden vanhana ja kuopusta hoidettiin kotona melkein kaksivuotiaaksi. Jos nyt saamme toivotun neljännen lapsen, niin häntä hoidetaan kotona todennäköisesti kolmevuotiaaksi. Kaikki vanhempainvapaat olemme jakaneet tasan vanhempien kesken, eli molemmat ovat hoitaneet yhtä paljon. Lisäksi olemme limittäneet työntekoamme niin, että kukaan lapsistamme ei varsinaisesti ole koskaan ollut täyspäiväisesti hoidossa, vaan enimmilläänkin vain 4 päivää viikossa.



Nuorempana ura oli tärkeämpää, ei minusta niinkään omasta halusta, vaan siksi että työpaikalla on pakko näyttää innokkaalta ja ahkeralta vakiinnuttaakseen asemansa ja vakuuttaakseen esimiehensä. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä helpompaa on sanoa töissä ei ja vaatia oikeuksiaan, olemme mm. molemmat olleet osittaisella hoitovapaalla pitkään. Myös lomaoikeudet lisääntyvät vuosi vuodelta. Niinpä ymmärrän hyvin, että joskus vanhempien vain on kokonaistilanteen vuoksi pakko mennä töihin.



Sitä en hyväksy, että vain äitiä syyllistetään tilanteesta. Mielestäni lasten hoito on ehdottomasti ja poikkeuksetta molempien vanhempien tehtävä. Äiti, joka on hoitanut lastaan kotona vuoden on tehnyt oman osuutensa, jos jotakuta syytetään vuoden ikäisen viemisestä hoitoon siinä tilanteessa, niin kyllä syytettyjen penkillä pitäisi istua isän.



Toki perhe voi oman tilanteensa mukaan jakaa lastenhoidon toisellakin tavalla (vaikkakaan sekään ei ole lapsen kannalta paras vaihtoehto, koska lapsella on oikeus luoda hyvä hoivasuhde molempiin vanhempiinsa), mutta sopimuksen pitää olla yhteinen ja myös taloudelliset seuraamukset pitää jakaa tasapuolisesti, ei niin että nainen elää köyhyydessä miehen porskutellessa omilla tuloillaan.

Mun on hirmu vaikea käsittää tuota, että talo menee alta jos ei töihin mene.

Perheelläni on uudehko ja iso talo, josta lainaa vielä reilusti jäljellä, mies ei työkseen vuole kultaa vaan ihan tavallinen keskituloinen ja kertaakaan ei ole vielä illalla tarvinnut näläisenä nukkumaan käydä. Me matkustellaan ja syödään ulkonakin. Me ei käydä baareissa eikä tupakoida. Lapset kulkee reimateceissä, mutta aikuisilla ei tarvitse olla timberlandia tai burberryä. Eli uskoisin, että melko pitkälti omista kulutusvalinnoista on kyse silloin, kun sanotaan, että rahat ei riitä hoitovapaalla.

Oma sydän pakahtuisi jos oma lapsi pitäisi päiväkotiin pienenä vauvana ( sellainen 8kk vanha on) viedä. Meillä lasten ei tarvitse pk.n mennä. Valinta on yhdessä tehty ja siitä on paljon kiitosta saatu ja itse olemme ratkaisuun tyytyväisiä.

Eihän toisia voi tuomita, mutta en ymmärrä vauvan hoitoon viemistä. Miksi lapsia tehdään jos niitä ei itse halua hoitaa.

Kodinhoidon tuki ei riitä edes lainanlyhennyksiin. Pitäisi varmaan jollain perhe vielä ruokkiakin.

Sitäpaitsi mielummin tosiaan elätän työllä itseni ja perheeni kuin roikun yhteiskunnan tuilla....!!