Minkälaisia (kyläily)tapoja odottaisit 5-vuotiaalta? Olenko liian ankara?

Moni kysyy, miten tavara voi olla jollekin niin tärkeää (että ilmeisesti sen rikkoutuminen aiheuttaa mielipahaa).



Minulla ei ole varaa hankkia kaikkea haluamaani eikä aina uutta hajonneen tilalle. Silti en halua kertakäyttökamaa vaan säästään pitkäänkin saadakseni haluamani oli se sitten vaate tai koriste- tai käyttöesine. Kodissani on paljon perittyjä ja lahjaksi saatuja esineitä, osa kalliita osa ei. Kaikilla on tärkeä merkitys ja muisto.



Minulle omat tavarani ovat tärkeitä tästä syystä, ja asenne "rahalla saa uutta tavaraa" on loukkaava sekä pienipalkkaista persoonaani että esineitäni kohtaan. Korostan vielä, että kaikki maailman tavara ei ole minulle tärkeää, vaan kodissani olevat, koska minulla ei ole mitään ns turhaa.

lapsensa kulkea meillä ilman valvontaa, jää se vierailu hyvin lyhyeksi. Ihmettelen, millaiset vanhemmat istua pönöttävät kahvilla ja sallivat 1-2 v ikäisen kulkea itsekseen. Vaikka ei olisi mitään arvokasta pudotusetäisyydellä, niin tuonikäinen voi saada päähänsä vaikka mitä. Parvekkeen ovi voi olla avoinna, siellä on pöytä sopivasti kaiteen vieressä ja hups - lapsi putoaa. Ai niin, tavara on vain tavaraa ja lapsi on vain lapsi, kumpaankaan ei pidä kiintyä.

5-vuotias vaeltelija lähti kahvi- ja mehutarjoilun kesken puutarhasta sisälle taloon, kulki usean huoneen läpi yläkertaan, avasi suljetun huoneen oven ja yritti nostaa sängyllä nukkuvaa vastasyntynyttä syliinsä vetämällä vauvaa jaloista sänkyä pitkin. Hän oli juuri saanut käydä katsomassa vauvaa ja oli sovittu, että vauvan herättyä saa pitää sylissään ja hoitaa vauvaa.



En ikinä jätä vauvaa edes parisängyn keskelle nukkumaan enkä anna lasten vaellella kodissani -miten vieraanvaraista ja rentoa se olisikaan.

pienempien kanssa vanhemmat yleensä itse kulkevat mukana. Meillä saa kulkea ihan missä huoneissa tahansa, ei ole kiellettyjä alueita. Ehkä joku sellaisia tarvitsee kotonaan, me emme.



En oikein ymmärrä mitä ap tarkoittaa vaeltelulla - minusta on ihan normaalia liikkua asunnon eri tiloissa, tuntuu jotenkin hassulta, että lasten pitäisi pysytellä vaikka leikkihuone-keittiö-akselilla.



Myös esineisiin saa meillä koskea, kunhan kohtelee niitä kunnioittavati ja nätisti. Jos joku nyt sattuu koskemaan johonkin mikä voi mennä vaikka rikki, otetaan esine talteen lapselta - aika harvoin ketään kiinnostaa tällaiset esineet ja ne ovat muutenkin yleensä pois näkösältä.

- Kahvipöytään mennään kun kutsutaan, mutta lapsi voi mainiosti kyllä oleilla keittiössä kun pöytää katetaan eli "kurkkia" saa. Tietysti käyttäytyä pitää osata eli ei keittiössä hilluta jos toinen kattaa posliiniasioita pöytään. Pöytätavat kunniaan; kiitos ja ei kiitos kuuluvat jo yli 3v sanavarastoon, 5vsuusta ne pitäisi tulla jo ihan käskemättä.



- Jos kyseessä on lapsiperhe, leikkimään saa mennä ilman lupaa. Jos nyt jotain suukopua tulee perheen omilta lapsilta että se on mun lelu, niin sitten toki opastetaan tilanteen mukaan että toiselta pitää kysyä lupa tms.



- Leikkejä EI tarvitse korjata jos kyseessä on lasten leikkihuone, jossa lelut siis useinkin jo valmiiksi ympäriinsä. Jos kyseessä pelkästään "aikuisten koti" niin lupa kysytään kyllä jos jotakin esinettä haluaa katsoa tai leikkiä sillä.



- Lapsista lähtee ääntä, mutta kylässäkään ei huudeta ja juosta suin päin rääkyen ympäri taloa (kuten ei toivottavasti kotonakaan). Ja tämä on jokaisen vanhemman velvollisuus kieltää omaa lastaan (!!) jos käytös menee sellaiseksi etteivät aikuiset kuule edes jutella keskenään. Kylässäkin saa "vaellella" eri huoneissa (ellei sitten joku paikka ole erityisesti kielletty, esimerkiksi työhuone saattaa olla joissakin kodeissa sellainen ettei omien lastenkaan toivota menevän sinne). Ei vielä 5v:kaan jaksa istua paikallaan sohvalla 2h kun aikuiset turisevat keskenään.

ja sitten jättää isäntäväen kahvipöytään ja ryhtyy vaeltelemaan ympäri taloa, kuljeskelemaan ympäriinsä, koska ei ole tekemistä? Ikinä en ole vielä aikuista tavannut, joka lähtee kahvipöydästä kesken kaiken ja kurkkii huoneisiin, ottaa hyllystä esineitä ja tarkastelee niitä jne. Miksi ihmeessä lapselle olisi tuollainen sallittua?



Lapsi on luonnostaan utelias, mutta ei se tarkoita, että lapsi saa itsekseen mennä pitkin toisen kotia vain siksi, että hän nyt sattuu olemaan lapsi ja hänellä on tylsää huolimatta siitä, että on erikseen varattu iso kopallinen leluja ja pelejä siihen tilaan, missä aikuisetkin ovat.



Mitä ne aikuiset olettavat sen lapsensa löytävän? Jotain ihania leluja, jotka on piilotettu sen vierailun ajaksi?

aikuinenkaan!



:)

mielestäni se on erittäin huonoa käytöstä kylässä.



kerran meillä oli ruoka vieraana 6v lapsi. tarjottiin itse tehtyjä hampurilaisia. lapsi söi ja sitten sanoi, "se maistui erilaiselle kuin mitä hän on enne maistanut" mutta söin silti!



mikä kohtelias pieni mies.. :)

Jos lapsi ei muista kiittää, on vanhemman tehtävä sanoa, että sanopa kiitos. Jos lasta ujostuttaa, niin vanhempi voi lapsen puolesta sanoo kiitos ja että lapsi on ujo. Jos lapsi ottaa jotain aikuisten tavaraa, etenkin särkyvää, on vanhemman tehtävä sanoa, että sitä ei saa ottaa, ja kysyä emännältä voidaanko laittaa nämä vähän korkeammalle. Usein jos lasta kiinnostaa joku kestävä aikuisten juttu (noh, vaikkapa meidän lasta kiinnostaa kauheesti yhdessä kyläpaikassa sellainen koristepolkupyörä joka on metallia), niin minusta on kohteliasta ensin kieltää sen ottaminen ja useinhan tällaisessa tilanteessa emäntä sitten tulee sanomaan, että kyllä sillä voi leikkiä. Seuraavan kerran samassa paikassa voidaan jo kysyä suoraan, saako tuon polkuöyrän taas ottaa. Kyllä minusta on lelujen ja lastenhuoneiden kohdallakin kohtelaista vierailun alussa kysyä, saako mennä leikkimään.



Meillä 2,5 v. lapsi joka ei itse luonnollisesti näitä kaikkia muistaisi, mutta äiti ohjaa, ja on kyllä jo oppinut aika hyvin ymmärtämään, mistä kaikesta pitää kysyä lupa. On myös selvästi vieraskorea, eli ei koskaan kylässä raivostu kieltämisestä, toisin kuin kotona.

minusta vanhempien tulee tukea lasta muistamaan ap:n vaatimat asiat lapsen kehitysvaiheen huomioon ottaen. ne kuuluvat jo ihan normaaliin käyttäytymiseen, että toiset huomioidaan tervehtimällä, kiittämällä ja emännän tarjoiluja ja tekemistä arvostetaan siten, että tullaan pöytään kutsumalla eikä norkoilla vielä keskeneräisen pyödän vierellä. toisen kotia tulee myös mielestäni kunnioittaa joten siellä ei käyttäydytä kuten kotona. 1vuotias jo ymmärtää "EI" sanan jos se on kotona opetettu.

tutuissa lapsiperheissä lapset menevät heti yhdessä leikkimään ja ainakin osa leluista kerätään aina pois lattialta kerta on sotkettukin.

vieraspaikoissa jossa käydään harvemmin, kysytään yhdessä lapsen kanssa missä saa leikkiä ja millä saa leikkiä ( paikassa vanhempia lapsia) ja tavarat kerätään aina ja huone jää siistiksi. varaan lapsille aina muutamia omia leikkikaluja mukaan jos vieraspaikassa ei olekkaan samanikäisiä. silloin lapset eivät myöskään pitkästy ja kyläilyn ei tarvitse olla lapsille ja aikuisille hankalaa.

minun mielestä vieraitten "kyläily alueeseen" kuluu olohuone, keittiö ja (lastenhuone). makuuhuoneisiin ei mielestäni ole asiaa jollei imetä ja silloinkin on kohteliasta kysyä. samoin työhuone ( tietokone) on yksityisalue johon ei vierailla ole asiaa ilman lupaa.



vaikka itselläni on kaksi poikaa niin minua ärsyttää suunnattomasti lapset jotka ravaavat pöydässä vinkumassa, sotkevat huoneen sekaisin ja eivät osallistu yhtään siivoukseen. tutkivat huoneet vaikka ovet ovat kiinni ja vieraitten tullessa lapset on opastettu leikkimään lastenhuoneessa ja näytetty millä leluilla voivat esim aloittaa leikin.

että nämä asiat ovat hänestä opastamisen arvoisia juttuja, ei sellaisia joita lapsen pitää automaattisesti osata ja yhdestä mokasta tulee arestia. Mun lista on aika sama, tuollaisten juttujen huomioimiseen yritän omianikin ohjata.

Meillä ainakin tarvitsee myös vieraiden, tai ei ole odotettavissa uudelleen kutsua kylään. Mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista mennä sotkemaan toisen kotiin.

Ja mitä AP:n sääntöihin tulee, ne ovat hyviä käytöstapoja! Itselläni 2,5 vuotiaan lisäksi 5 v. poika

joku on usein ne talon omat lapset. :) Lapset ovat hyvin tarkkoja sääntöjen noudattamisessa, ja ennen kaikkea tasapuolisuudessa. Kaikissa kyläpaikoissa, missä me olemme käyneet, ovat talon omat lapset hyvin tarkkaan informoineet, jos vieraiden lapset toimivat heidän mielestään väärin. Useimmiten riittää, että sanovat suoraan lapselle itselleen, joskus tulevat infoamaan vanhempia. Eihän näillä talon lapsilla mitään vastuuta ole, mutta yleensä 4-5-vuotiaat osaavat olla kotonaan, no, kuin kotonaan. Ja jos naapurin lapsi leikkii heillä "väärin", siitä sanovat.

Ihmeen moni olettaa, että kyläpaikassa on salaperäinen "joku", joka katsoo lapsen perään kun aikuiset istuvat kahvipöydässä.